Tanssimusiikki ›

Jos et ole saanut tilinauhaa, on työnantajasi rikkonut lakia.

Samoin LAIN MUKAAN päivärahoja ei saa maksaa osana palkaa.

kaikki nää löytyy tessistä, jos on hyväksynyt muuta, kuin vähintään sen, löytyy syy olemattomaan eläkkeeseen peilistä.
 
Mitenkähän tosielämässä menee? Tarveisko tehdä muutanma keikka?

tope2: No se liittyy sikäli olennaisesti, että juuri vajaatyöllistynyt/työtön muusikko on suuressa syrjäytymisvaarassa, koska voi jäädä tavanomaisten kulutusnormien ulkopuolelle ja häviölle sosiaalisessa "kilvoittelussa". Se on sääli, sillä suurin osa soittajista on tosi hyviä jätkiä. Syrjäytyminen aiheuttaa pitkässä juoksussa katkeruutta ja masennusta, huonoja elämäntapoja ja sen sellasta.
 
Monelle muusikoksi ryhtyneelle tilanne on mainitsemasi kaltainen jo ihan uran alkuvaiheesta lähtien. Silloin pitäisi ennemminkin pohtia uravalintaansa kuin jäädä jumittamaan johonkin haaveeseen, joka ei koskaan toteudu.
 
Jos keikkamäärät on vakiintuneesti viitisen keikkaa kuussa, kannattaa ihan tosissaan katsoa muita duuneja. Kyllä ne muutamat keikat hoitaa ihan kivasti siinä sivussa, eikä ole riskiä syrjäytymisestä.

tarmo: Jos keikkamäärät on vakiintuneesti viitisen keikkaa kuussa, kannattaa ihan tosissaan katsoa muita duuneja. Kyllä ne muutamat keikat hoitaa ihan kivasti siinä sivussa, eikä ole riskiä syrjäytymisestä.
 
Ja on kivampikin käydä välillä keikalla "tuulettumassa".

Aika monelle soittajalle ihan hyvä nyrkkisääntö on : "Don't quit your day job!"
Sitten jos sitä keikkaa/uraa rupeaa oikeasti olemaan, niin sitten tilannetta voi tarkastella taas uudestaan. Välillä oikein käy sääliksi monet kaverit , jotka elävät pelkästään keikkailulla. Mä oon usein sanonut tai olen muuten sisimmässäni onnellinen, kun kuulen että soittaja on/menee päivätöihin. Kuten Tarmo sanoi, niin ne muutamat keikat pystyy kyllä halutessaan hoitamaan muun työn ohellakin.
Ja sitten on vielä sekin että on varaa kieltäytyä kaikenmaailman pistokeikoista, joista ei voi jäädä rahaa kenellekkään.

Kyl oon ymmärtäny, että musiikkialalla jotku liimataiset on toisinaan jotenkin epäsuorasti miltei "edellyttäneet" että palkat on yhtä kuin kilometrit ja päivärahat + joku pakollinen brutto-esa. Vaiks lukisitte tähän kuinka tessilakia tms. ni näin se vaan menee käytännössä aika monessakin kuviossa. Jos väittää muuta, niin ei tiedä tanssikeikkailun nykykäytänteistä mitään, tai sit esittää tekopyhää.
 
Ymmärrän, että aihe on arkaluonteinen, mutta ainakin mua vituttaa se että asioista ei puhuta niinkun ne on.
 
On totta, et jos palkat = kilometrit ja päivärahat, ni eihän niistä sitä työeläkettä kerry. Mutta on myös toisaalta erityisiä elämäntilanteita, jolloin lyhytjänteinen rahankeruumentaliteetti on vaan välttämätöntä. Jollain se erityinen lyhytjänteinen elämäntilanne voi kestää tosin koko ihmisiän, mutta sekin on vaan sitte kunkin oma asia.
 
Se on tää elämä kuulkaas vähän sellaista hetkellistä, väliin ku näkee jonku pyörätuoliin iäksi vammautuneen ihmisen, ni sitä miettii et pääasia et itse ja läheiset on suht terveitä ja vittuuks millään muulla mitään väliä.. ;) Nykyaikana on kaikenmaailman luonnonkatastrofeja ja kahakoita koko ajan vaan enemmän, ni tuskin tätä menoo monikaan -etenkään nuoremman polven- muusikoista ees näkee eläkeikää. Että se niistä eläkehuolista. ;)
 
No, mut onhan se tosiaan totta, että jos ei oo ku sitä viittä keikkaa kuussa ni kantsis miettiä onko mitään muuta vaihtoehtoa työllistyä. Ehkäpä toisilla siitä keikkabuumin (tai jonkinlaisen läpimurron) odottelusta on aikojen saatossa muodostunu eräänlainen elämäntapa ja identiteetti. Aina voi kylillä puhella "multa on tulossa" tai "kohta tää homma lähtee pyöriin", eikä siinä silti kauheesti valehtele, eri asia koska nää luvatut asiat tapahtuu.

Oli tuo vaan niin tyhjentävä tilitys että plussan annoin.

Tota samaa itkuvirttähän täällä on "ammattilaiset" vääntäneet toistakymmentä vuotta.
 
"arkaluontoinen...." - my ass!
 
Enempikin saamattoman velliperseinen.

Tarkoitatteko jotain tällaista. Menisi töihin tuokin hippi ( laulun " minä " ).
 
http://www.youtube.com/watch?v=5Pgb5PIBuB0

tarmo: Monelle muusikoksi ryhtyneelle tilanne on mainitsemasi kaltainen jo ihan uran alkuvaiheesta lähtien. Silloin pitäisi ennemminkin pohtia uravalintaansa kuin jäädä jumittamaan johonkin haaveeseen, joka ei koskaan toteudu.
 
Jos keikkamäärät on vakiintuneesti viitisen keikkaa kuussa, kannattaa ihan tosissaan katsoa muita duuneja. Kyllä ne muutamat keikat hoitaa ihan kivasti siinä sivussa, eikä ole riskiä syrjäytymisestä.
 
Plussa oli pakko antaa.

arto1:
 
Mitenkähän tosielämässä menee? Tarveisko tehdä muutanma keikka?
 
Joo, samaa suosittelen ilman sarvia ja hampaita kaikille jotka eivät ole koskaan tutustuneet tanssimuusikon ammattiin työn kautta ja työntekijänä.
Yksi vuosi riittää mainiosti kunhan siihen sisältyy kaikki tavallisimmat ns tanssikeikat eli laivat, kapakat, Lappi, solistibandit, päivätyöläisbandit, pizzeriaduot, osin harrastupohjalta toimivat hää/privabandit.
Ja keikat tietenkin mahdollisimman monen toimiston kautta, kuin myös ns toiminimien kautta joita joillain bandeilla on, kuin myös kannatta tutustua lippuriskikeikkoihin ja suoriin sopimuksiin, kuin myös hää/privaosastoissa "in cash" toimintaan.
Eiköhän noilla eväillä ala selkiään minkälaisessa viidakossa mennään edelleen mitä tulee palkanmaksuun, harmaisiin keikkoihin ja kulukorvauksien (väärin)käyttöön yms.
 
Onneksi itellä on riittävästi keikkaa takana jo vuodesta 76 lähtien jotta voi sanoa että kokemusta on kaikista yllämainituista kuvioista.
Alueesta "tanssimuusikkona Suomessa" on todellakin muutakin tietoa kuin mutua, aivan kaikki maksutavat ja kusetukset ovat tulleet tutuiksi, mikään ei voi enää ns yllättää.
 
Valitettavasti tällä(kin) alalla pyörii kovin sekalaista sakkia, onneksi suuri(n) osa ainakin tuntemistani soittajista on asiallista, ammattimaisesti toimivaa sakkia, mutta löytyy joukosta näitä paskaa puhuvia oman edun tavoittelijoita ja nuoleskelijoita, kuin myös pieni osa soittajista/solisteista/liimataisista on aivan käsittämätöntä rupusakkia. Mitään yhtenäistä "me" -henkeä ei tulla koskaan saavuttamaan.
Mutta niihän se on elämässä ylipäätäänkin, omaa ääntään yli kaiken rakastavat itseriittoiset suupaltit, ns "hyvät jätkät", pärjäävät aina vaikka usein juuri heistä löytyykin ne suurimmat kusipäät.
 
Sori off topic...

Minkähän takia tämän tyyppisestä aiheesta tulee aina sellainen väittely, tyyliin "kyllä mä tiedän, tiiän kaiken!"
Sen sijaan vois saada hyviä neuvoja ja antaa vinkkejä toisille.
Vaikka kantapään kauttahan sitä parraiten.. : )

Mun täytyy kyllä nyt sanoa, että WW puhuu taas täyttä asiaa - ja tietää, mistä puhuu.

isojussi: "arkaluontoinen...." - my ass!
 
Enempikin saamattoman velliperseinen.
 
Joskus hetkellinen velliperseys voi olla viisaampaa & kannattavampaa kuin pakkomielteinen ja joustamaton rehellisyyden ja kunniallisuuden teeskentely. Äärimmäiset olosuhteet viimeistään todistavat, että ihmisen on syytä ajatella vain omaa (tai lähimpien perheenjäsentensa) etua.
 
Nykyään nk. postmodernissa ajassa on tyypillistä, että "ketään ei kiinnosta" enää mikään, mikä ei liity välittömästi omaan hyvinvointiin tai toimeentuloon. Sellainen sodanjälkeinen asevelihenki ja sittemmin 60-70 luvulla yhteiskunnassa esiintynyt solidaarisuuden ihanne on viimeistään tällä vuosutuhannella alkanut rapistumaan. Tämä näkyy tanssimusaskenessäkin siten, että minkäänlaista "me-henkeä" ei siis enää ole olemassa. Hyvä muusikkokaverikin on tod. näk. sellainen, jonka tuntemisesta on jotain hyötyä itselle. Alamäkeä käyvä soittajakaveri unohtuu helposti omaan kurjuuteensa.
 
Itse oon aina pyrkinyt ajattelemaan, että ihmisellä itsessään on arvoa, eikä vain välinearvoa. Kyllähän näin ajattelevia ihmisiä on vielä paljon, mutta sellainen ajatelu ei enää tunnu trendikkäältä.
 
Kukas se olikaan se kuuluisa sosiologi (Manuel Castells?), joka esitti sen mainion teorian, että ennenvanhaan elettiin Orgaanista solidaarisuutta, jossa:
* yhteenliittymisen malli oli "yhteisöllinen"
* tunnuspiirteenä "yhteenliittyminen eroista huolimatta"
 
Nykyajalle tyypillistä on Mekaaninen solidaarisuus, jossa:
* yhteenliittymisen malli on "yhteiskunnallinen"
* tunnuspiirteenä "erottuminen yhteneväisyyksistä huolimatta"
 
Tietysti vastareaktiona tähän kaikenmaailman ilmiöt: kyläyhdistykset, nettiyhteisöt, asuinalueyhdistykset, uushipit (esim. Tampereen Pispala, Helsingin Kallio) ovat nostaneet paikka paikoin suosiotaan.

Aina mitä muistan, ovat jotkut muusikot supisseet miten palkan pystyy saamaan kulukorvauksina ym.hyötyinä.Palkka pitää ottaa täysimääräisenä..Ansiosidonnaisia laskiessa noilla kaikilla on suuri merkitys,myös eläkkeeseen.Tietysti tuohon kaikkeen vilppin tarvitaan kaksi osapuolta.Olen toiminut ammattimuusikkona 40 vuotta ja kaikkea on nähty ja etenkin selityksiä kuultu koskien eläkemaksuja.Milloin on sopimus eläkeyhtiön kanssa milloin kenenkin kanssa,mutta kun tuon eläkemaksu hässäkän pitää kourassa niin ehkä joskus...päästään..
Itse suosittelen:ÄLÄ ANNA TEHDÄ MITÄÄN YLIMÄÄRÄISIÄ VÄHENNYKSIÄ palkastasi.
Tietenkään nykyaikana ei ole työtä niin kuin ennen,mutta tee kaikkesi,että saat työtä. (yritä myydä itse keikkoja)Näin ehkä saat ansiosidonnaiset päiväraha ym. päivitykset ja eläkemaksusi asialliseksi, jotta pärjäät niinä huonoina päivinä,jolloin ei ole työtä.Liity työttömyskassaan/liitton.Tämä on tietenkin huono ennuste,mutta epäilen lähitulevaiuudessa ammattimuusikoiden suurta työttömyyttä.Muusikko, älä lannistu, pidä asioistasi huoli,kukaan ei tee sitä puolestasi.Älä häpeile kysellä neuvoa
niiltä jotka tietävät kaikki kusetukset.

tope2:
 
..Nykyään nk. postmodernissa ajassa on tyypillistä, että "ketään ei kiinnosta" enää mikään, mikä ei liity välittömästi omaan hyvinvointiin tai toimeentuloon. Sellainen sodanjälkeinen asevelihenki ja sittemmin 60-70 luvulla yhteiskunnassa esiintynyt solidaarisuuden ihanne on viimeistään tällä vuosutuhannella alkanut rapistumaan. Tämä näkyy tanssimusaskenessäkin siten, että minkäänlaista "me-henkeä" ei siis enää ole olemassa. Hyvä muusikkokaverikin on tod. näk. sellainen, jonka tuntemisesta on jotain hyötyä itselle. Alamäkeä käyvä soittajakaveri unohtuu helposti omaan kurjuuteensa.
 
Itse oon aina pyrkinyt ajattelemaan, että ihmisellä itsessään on arvoa, eikä vain välinearvoa. Kyllähän näin ajattelevia ihmisiä on vielä paljon, mutta sellainen ajatelu ei enää tunnu trendikkäältä..
 
Tässä sen sijaan on asiaa, ihan samaa mieltä!
Oon kyllä sen "me -hengen" kannalla edelleen!

EP: Tässä sen sijaan on asiaa, ihan samaa mieltä!
Oon kyllä sen "me -hengen" kannalla edelleen!
 
Eiköhän sitä ole suurin osa. Aivan kaikki eivät ole, silloin kun on tosi kyseessä. Puhettahan maailmaan mahtuu.

Vongoethe: Eiköhän sitä ole suurin osa. Aivan kaikki eivät ole, silloin kun on tosi kyseessä. Puhettahan maailmaan mahtuu.
 
Suurin osa ei ole, aivan kuten "tope2" kirjoitti ja oon samaa mieltä.
Mutta turha tästä on jatkaa..
 
Päivärahoista sen verran, että ne on sellainen "sudenkuoppa", sinne helposti jää :(

EP: Suurin osa ei ole, aivan kuten "tope2" kirjoitti ja oon samaa mieltä.
Mutta turha tästä on jatkaa..
 
No joo, tuohon samaan viittasi myös WW kirjoittaessaan hyvistä jätkistä lainausmerkeissä.
 
Sitten on tietysti myös "me-henkeä" kuten niillä entisillä maalaispojilla tanssilavan liepeillä. Toinen läksi pusikkoon vetävän mimmin kanssa, toinen jäi syrjemmälle. Kun se onnekkaampi sieltä sitten palasi naama messingillä, toinen siitä tiedustamaan: "Saatiinko me pillua?".
 
Että sellaista me-henkeä.

Vongoethe: No joo, tuohon samaan viittasi myös WW kirjoittaessaan hyvistä jätkistä lainausmerkeissä..
 
Mieleen tulee eräs Tamperelainen ammattimuusikko joka ei uskaltanut lähteä keikoille kun pelkäsi menettävänsä päivärahat.
Eihän tuossa mitään, pelkohan on aiheellinen ja riippuen elämäntilanteesta ihan ok!
Systeemissä on aina ollu jotain vikaa tai jossain ..en tiiä?
 
Mutta tarkotin sellasta "me-henkeä" esim. että lähdettäisiin pidemmällä tähtäimellä kokoamaan pändiä ja "puhallettaisiin samaan hiileen", sitouduttaissin hommaan.

Aiheeseen liittyen, mutta mitenkään provosoimatta. Kuka meistä tietää maksetaanko 10-20 vuoden päästä enää kenellekään kertyneitä eläkkeitä???? Onko se tällä hetkellä käteen tuleva raha elämiseen tärkeämpi kuin ehkä ja iso ehkä tuleva eläke jos sitä on ollenkaan tulossa. Maailman talous ja tilanne menee koko ajan sellaiseen suuntaan että ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Tämä nyt vain yksi näkökanta ja turha tästä on ottaa herneitä nenään kenenkään TES ja PES ja HÖS ja PUS ja LEL ja TEL ja KUL ja PIL miehien ja tämä viimeinen oli selkeä provo.