Tanssimusiikki ›

WanhaWetäjä: "...juna jyskyttää,wanhaa ystävää!
 
HOHO - sanos muuta.
 
Tai mites se oli se "Ihana aamu"? ... "Rakkain pani vierelläin, ihan hiljaa lähelläin..."
 
Sinänsä mä ymmärsin tän topicin ajavan takaan kamalia käänlksiä, mutta meneehän se noinkin, vaikka kyllähän "Nainen tummissa" ja toi hectorin käännös on molemmat kelpo tekstejä.
 
Ei valitettavasti löytyny ainakaan juuputkesta sitä Jarkko Laineen käännöstä Burning love:sta... Rahkos Eskokos sen vallan tulkitsi.

isojussi: HOHO - sanos muuta.
 
Ei valitettavasti löytyny ainakaan juuputkesta sitä Jarkko Laineen käännöstä Burning love:sta... Rahkos Eskokos sen vallan tulkitsi.
 
Eero Avén sen levytti 1973, Se-yhtyeen Yari eli Jari Knuutinen näkyy levyttäneen samaisen suomennoksen 1986.
 
Tuosta tulikin mieleeni: muistan nuo Avénin ajat. Tuo kappale oli jonkinlainen hitti, tanssimainoksissa siitä höpistiin paljonkin ja joskus sitä kuuli radiossakin.
 
Ei oikein uponnut nuorempaan rokkiväkeen aikanansa. Samoihin aikoihin Badding levytti Jarkko Laineen suomennosta Reelin' and Rockin', täydestä meni. Niin se on kummallista.
 
Edit: On se Youtubessa, Avenin versio. Nyt kun sitä kuuntelee 38:n vuoden jälkeen, ei ihmettele enää ollenkaan.
 
http://www.youtube.com/watch?v=z_Lr1xpZW7Y

Vongoethe: ...On se Youtubessa, Avenin versio. Nyt kun sitä kuuntelee 38:n vuoden jälkeen, ei ihmettele enää ollenkaan.
 
http://www.youtube.com/watch?v=z_Lr1xpZW7Y
 
Kiitos - kuuntelen jatkossa aina ton, kun tunnen epäonnistuneeni.

KanttoriPiiparinen: Olen pitkälti samaa mieltä. Näin tuon eilen. Mattila tunnelmoi äänellään kuin paras instrumentalisti ja Iiro Rantala taituroi flyygelillä.
 
Näin ton kanssa sunnuntaina. Oli hyvä jakso taas Iirolta. Karita tietenkin mestari alallaan, mutta veti kyl hyvin ihan "normiäänelläänkin". Ja kun Karita on vielä lisäksi mein kylän tytöi...

Vongoethe:. Samoihin aikoihin Badding levytti Jarkko Laineen suomennosta Reelin' and Rockin', täydestä meni. Niin se on kummallista.
 
Siinä on Seppo Hovin pianosoolo ja se on hienointa genressään meillä!

artope: Näin ton kanssa sunnuntaina. Oli hyvä jakso taas Iirolta..
 
Soolossa jazz elementtejä ja jopa kevyt mielistä Mozart vaikutetta, mut muuten jees..

Seppo Närhi: Koivu ja tähti

Pakarock.
 
http://personal.inet.fi/musiikki/rockabilly/esapakarinen.html

Prophet: Pakarock.
 
http://personal.inet.fi/musiikki/rockabilly/esapakarinen.html
 
No... Mihin sen hyvän maun ja itsekritiikin puutteen rajan nyt oikein vetäisisi? Itse olen pitänyt näitä huumori-esityksinä. Minulle nämä Pakarock touhut ovat yhden hymyn juttuja. Koko älppärillinen tätä ja... -Herra meitä armahtakoon.

isojussi:
Sinänsä mä ymmärsin tän topicin ajavan takaan kamalia käänlksiä, mutta meneehän se noinkin, vaikka kyllähän "Nainen tummissa" ja toi hectorin käännös on molemmat kelpo tekstejä.
 
Joo, mutta onhan kappale paljon muutakin kuin vain teksti, eli hyväkin suomennos ei pelasta kokonaisuutta jos tuotanto on "Nainen tummissa" osastoa.
Mua häiritsee tossa Hectorin "bowiekaudessa" se että on pyritty alkuperäiseen esitykseen sovituksen ja jopa laulasaundin osalta, lopputulos ei ole kovinkaan onnistunut esim "Life on Mars" vs "Sudenkorento".
Suomi on useimmissa rock/pop-osastoissa paikoin jopa koomisen kuulosta verrattuna englantiin joka tunnetaan ikäänkuin rokin alkukielenä, kumpi on luontevamman kuulonen biisin nimi "A horse with no name" vai "Päättömällä pollella"...
http://www.turkku.com/music/fin_karmeat.phtml tollanen TOP 100-lista löyty, sieltä löytyy käännöksiä joka lähtöön, tossa pari erittäin osuvaa lainausta tuolta listalta joista en voisi olla enempää samaa mieltä.
 
34. Nainen tummissa
 
Esittäjä: Lemon, 1972
Originaali: Uriah Heep Lady in Black, 1971
Sävellys: Ken Hensley
Sanat: Vexi Salmi
Levytys: Ufo S 202
 
Heepin originaali on yksi 1970-luvun hienoimpia balladeja ja oikeastaan aika nerokaskin: kaksi sointua ja hieno story.
 
Lemonin maitokelkkakäsittelyssä kaikki on mennyttä. Vexi Salmen sanoituksen voisi haaste huomioiden sietää, mutta kaikki kaatuu onnettomaan saksalaistyyliseen lauantaitanssijumputukseen. Alkuperäisestä charmikkaasta svengistä ei ole jäljellä ripettäkään. Kyllä oli kauas pitkä matka.
Viimeinen lause kertoo kaiken...
 
38. Hey Jude
 
Esittäjä: Kirka, 1971
Originaali: The Beatles Hey Jude, 1970
Sävellys: John Lennon Paul McCartney
Sanat: Pertti Reponen
Levytys: Scandia KS 851
 
Kirka teki vuosina 1967-72 valtavan läjän klassikoita. Aina ei kuitenkaan onnistunut ja paha esmi on tämä merkillinen harhaveto.
 
The Beatlesin mahtihymnin edessä on valkoinen lippu täysin tapissa. Mikään ei toimi. Taustat ovat ohuet ja Kirka heittää kuin suoraan paperista. Toisessa kajarissa piipittää muhkean Hammondin sijasta pajupilli, eikä rumpali (Kurre Matsson?) ole vaivautunut kuuntelemaan Ringon painavaa ja oivaltavaa kapulointia. Kaikki on surkeasti huitaistua.
 
Mutta ehkei lopulta voi syyttää: Reposen avuton kynäily olisi vienyt luonnon keneltä vain. McCartneyn hieno semiuskonnollinen ja ambivalenttikin maailma on vaihtunut silkaksi liirumiksi. Täyskulho perttisalaattia, vassokuu.
 
Kirka ei kai oikein koskaan onnistunut Beatles-versioinnissa. Outo juttu, ei Maunulasta nyt näin pitkä matka Livörpuuliin pitänyt olla. Hey vaaan ittellenne.
 
Onhan niitä sitten sellasiakin biiseja jotka ovat tunnetumpia ja jopa onnistuneempia suomeksi, Kirkan "Leijat" tulee ekana mieleen, tai vaikkapa Eero Raittisen "Wanha holvikirkko". Itse muistan nuo biisit nimonomaan suomi-versioina, "holviesa" lienee ruåtsalaista alkuperää?
 
EDIT
Niinpä ...
 
39. Kuin Juudas
 
Esittäjä: Hector, 1975
Originaali: Procol Harum As Strong as Samson, 1974
Sävellys: Gary Brooker
Sanat: Hector
Levytys: Love Records LRLP 142 LP
 
Procolin majesteettinen ja kohtalonomainen progesoulballadi on 70-luvun hienoimpia musiikillisia hetkiä. Brooker tulkitsee tunteikkaasti Keith Reidin profetioita, jylhä urkusoundi on kuin Bachin kirkkokoraaleista ja B.J Wilsonin upeat breikit kuljettavat biisiä epätavallisin kuvioin kuten tavallista. Täydellinen styge, mitään ei puutu.
 
Heti alkuun Reid maalaa tylyn näyn, kuin suoraan 2000-luvulta:
 
Psychiatrists and Lawyers/ destroying mankind
Driving 'em crazy/ and stealing 'em blind
Bankers and Brokers/ ruling the world
Storing the silver/ and hoarding the gold
 
Turha kai sanoakaan. Mitään ei mainitusta loistokkuudesta ole Hecin poppoon jäljiltä jäljellä. Soundit ovat surkeat, tunnelma on kaikonnut eikä biisi kerta kaikkiaan kulje mihinkään. Siitä pitää viimeistään huolen tunnettu svengintappaja Vesa Aaltonen.
 
Myös Heikki itse on kovin hukassa. Miehellä ei tunnu olevan mitään kosketuspintaa biisiin ja tekstikin on merkillisen epäistuva ja kornikin. Jonkinlainen poliittinen irvailu ja/tai julistus lienee tarkoituksensa ollut, mutta...
 
Paikkaasi etsit/ ja svengailit vaan
Mainosten sketsit/ sut sai hurraamaan
Työmiehen penska/ ja kuitenkaan ei
riittänyt tie/ joka faijaskin vei
 
Sori vaan, Hector. Syntyi pientä eroa tuossa. Vuonna 1975 eivät jutut vaan tainneet oikein natsata?
 
EDIT II Erittäin vaaralliselta kuulostaa jo ideatasolla Sepi Tammilehdon tekemä "Poutapilven poika" joka on "käännös" Moody Bluesin mahtavasta "Story in your eyes" hitistä.

http://www.youtube.com/watch?v=bueLy3HHGs8
 
http://www.youtube.com/watch?v=lscRTC7TbLU
 
Kuuntelen ennen Lemon -yhtyeen versiota.

Tulipa mieleeni yksi kammotus... Killing me softly with His Song. -Jokainen päivä on liikaa.
 
Biisi jonka idea on hukattu jo tuotanto ja käännös vaiheessa. Alunalkain toimiva idea naisesta, joka hurmaantuu nuoreen pianistiin, onnistuttiin meillä vääntämään suomalaiseksi perusruikutukseksi. Juha Vainio on tekstiä kääntäessään ollut lienee matkalla jossain Laihian suunnalla. Siltä se ainakin kuulostaa.
 
Ja kuka aikapää keksi antaa tämän sensuellin biisin Päivi Paunun laulettavaksi? Laulullinen ilmaisu on kuin rippikoululeirillä juuri uskoon tulleella tytön hupakolla.
 
Muistelen, että silloin kun tätä nyyhkyä tarjoiltiin joka tuutista, olimme tämän soidessa aina oksentavinamme pubin lattialle. Koko orkesteri.

Tapani Kansa, Rokkivaari Hotanen (Daddy Cool)

Eisss...
http://www.youtube.com/watch?v=62cXON7iwXs
 
Orggis http://www.youtube.com/watch?v=0K63pu7nd6Q
Joo, mä olin skidina Heep-fani ;-)
No ehkä tää biisi ei ole ollut koskaan suosikkeja ja basisti ei oikeen pysy timessä tossa alussa mutta jotain kunnioitusta pitäs olla...
 
"Take my breath away" http://www.youtube.com/watch?v=BTD5uNhmXtU&feature=related on saanut komean suomennoksen "Rakastunut oon", tulkitsijana Hannu Palo!
Voi vain ihmetellä kenenkähän kuningasidea artistivalinta on ollut...valitettavasti tuosta ei ole soivaa näytettä mutta eipä sitä tässä tapauksessa edes tarvita.

Tapani Kansan lisäksi Kirka on kyllä "ansioitunut" monen kyseenalaisen käännöspiisin esittäjänä. Spofitystä mm. löytyy sellainen klassikko kuin "On rauta hautaa kylmempää" (Long train running)
 
Tapanilta huimimpia teoksia täytyy olla "Rakkauden tosi" (Huey Lewis & the Newsin Power of love) Unessani nainen tanssii-levyltä, joka on täynnä erittäin arveluttavaa käännöstavaraa...

WanhaWetäjä:
http://www.turkku.com/music/fin_karmeat.phtml tollanen TOP 100-lista löyty, sieltä löytyy käännöksiä joka lähtöön, tossa pari erittäin osuvaa lainausta tuolta listalta joista en voisi olla enempää samaa mieltä.
 
Kiitoksia linkistä. Tossapa monia "hienoja" vetasuja.

KanttoriPiiparinen: Tulipa mieleeni yksi kammotus... Killing me softly with His Song. -Jokainen päivä on liikaa.
 
Biisi jonka idea on hukattu jo tuotanto ja käännös vaiheessa. Alunalkain toimiva idea naisesta, joka hurmaantuu nuoreen pianistiin, onnistuttiin meillä vääntämään suomalaiseksi perusruikutukseksi. Juha Vainio on tekstiä kääntäessään ollut lienee matkalla jossain Laihian suunnalla. Siltä se ainakin kuulostaa.
 
Ja kuka aikapää keksi antaa tämän sensuellin biisin Päivi Paunun laulettavaksi? Laulullinen ilmaisu on kuin rippikoululeirillä juuri uskoon tulleella tytön hupakolla.
 
Muistelen, että silloin kun tätä nyyhkyä tarjoiltiin joka tuutista, olimme tämän soidessa aina oksentavinamme pubin lattialle. Koko orkesteri.
 
Täähän piti olla Paulalle (Koivuniemi) alunperin, vaan levy-yhtiö antoi sen P.Paunulle.
Mun mielestäni Koivuniemi olis voinu hieman pelastaa.
 
Aikanaan mekin tätä raiskattiin aika paljon :/

Entäs sitten nämä: Merja Rantamäki-Mä mistä löytäisin sen laulun - Lintu ja lapsi - Ja saavillinen vastaavaa kuraa.
 
Tämän artistin tuotantoa kuullessani mietiskelen usein, että mä mistä löytäisin sen laulupedagogin, joka kertoisi edes hieman äänen käytön perusteista näille suovibratoille. Jos suomalaiset ovatkin urheiluhullua porukkaa, niin vielä enemmän meillä on näitä värisyttäjiä joiden helkytyksestä on kuulijan vaikea kuulla tavoiteltua säveltä. Ikivanha vitsi kertoo mustalais-pojasta, joka vaati tuplapalkan mikäli "mie laulan väristyksien kans".
 
Tämä sairas vibrakäytäntö käy ilmi jo ennen sotia tehdyissä äänitteissä, eikä siihen ole näkyvissä parannusta. Aina löytyy näitä "Vieläkö on villihevosia"? Mitä ne musan-opetkin tekevät siellä peruskouluissa? Kahviako ryystätte? Tupakkiako siellä poltatte salaa oppilailtanne? Minulla on teille ehdotus: Määrätkää päkäpäkä vibra pakolliseksi peruskoulun ylä-asteella. Silloin sen käyttö loppuu kuin seinään.
 
Vai käykö tässä lopulta niin että joku "Tyttö Maalta" tuo haudalleni "Ruusun" "koivun alla kello kahdeksan"?
 
Mitä pahaa olen teille tehnyt? Oi te kallonporaajat?

KanttoriPiiparinen: Tulipa mieleeni yksi kammotus... Killing me softly with His Song. -Jokainen päivä on liikaa.
...

 
Tuo sanoitushan on oikeasti Vexin ja Junnun yhteistyö, ja kovassa kiireessä tehty. Junnu oli ilmeisesti vähän huonossa hapessa tuohon aikaan:

"Jokainen päivä on liikaa" syntyi siten, että Junnu teki tuon alun (kuvasi kai hänen tuntojaan työaamuina siihen aikaan 70-luvun alussa) ja Vexi teki loppuun, kun teksti oli saatava äkkiä valmiiksi. Teostossa teksti on merkitty salanimille Mirja Lähde ja Irja Tähde.

http://www.elvisry.fi/397/vexi.html

KanttoriPiiparinen: Merkillistä, miten saman tekijän tuotokset voivat olla kuin eri planeetoilta.
 
Hmmm... mitähän tuohon voisi sanoa? Kadonneet lapset -kappaleesta saattaisi löytyä jotain omaelämäkerrallistakin aineistoa.
 
Maaritin Sua ehkä liikaa pomputin on yksinkertaisesti korni. Muitakin käännöksiä on kuin Hectorin, mutta eipä ole Wonderin voittanutta.