Tanssimusiikki ›

Sanoisin, että tuo on kuulijoiden aliarvioimista. Yhtä hyvin voisi sanoa, että ei nykyajan syntikkataustoja tekevät sovittajatkaan oikeiden soittimien käyttämisestä mitään ymmärrä.
 
Olkoon vaan aliarvioimista mielestäsi, mutta näin minä asian ymmärrän ja olen jopa sen todennut.

Sattuiko kukaan näkemään eilen Ylen teemalta Baddingistä ohjelmaa mikä löytyy myös Ylen elävästä arkistosta. Humppa turskautti niin mukavasti että. Keitä mahtoivat olla nuoret muusikot mm. kappaleessa pikku-Arja. Ja oliko kenties kuvattu Somerolla hyvämaineisen ravitsemusliikkeen eteisessä?

Pieni korjaus tuohon "Opeta mua rakastamaan" -kappaleen säveltäjään; vaikka itse Öövin vilahtikin taustalla, on kappaleen säveltäjäksi Ylen äänitearkiston mukaan mainittu edesmennyt Paul Fagerlund, joka myös vilahti kuvassa muutamaan otteeseen.
 
Näin oli. Mun moka.

Sattuiko kukaan näkemään eilen Ylen teemalta Baddingistä ohjelmaa mikä löytyy myös Ylen elävästä arkistosta. Humppa turskautti niin mukavasti että. Keitä mahtoivat olla nuoret muusikot mm. kappaleessa pikku-Arja. Ja oliko kenties kuvattu Somerolla hyvämaineisen ravitsemusliikkeen eteisessä?
 
Arto Pajukallio oli se pitkätukkainen parrakas kitaristi joka soitti teleä, strato mies näytti ihan kuin oli ollut Juhani Kansi, tosin en ole varma, rumpalia en tuntenut, sen vasenkätisen basistin nimen en nyt tähän hätään muista.

Arto Pajukallio oli se pitkätukkainen parrakas kitaristi joka soitti teleä, strato mies näytti ihan kuin oli ollut Juhani Kansi, tosin en ole varma, rumpalia en tuntenut, sen vasenkätisen basistin nimen en nyt tähän hätään muista.
 
Vilkaisin vain juttua, eikös basisti ollut Juha Tikka

Bändi oli Smokey Joe's Cafe ja siinä soittivat kitaraa Arto Pajukallio ja Jussi Kansi, bassoa Juha Tikka (myöhemmin Mikael Wiik) ja rumpuja Jyrki Tapio.

Olkoon vaan aliarvioimista mielestäsi, mutta näin minä asian ymmärrän ja olen jopa sen todennut.
 
Tavalllisen kuulijan ensimmäinen mielenkiinnon kohde ei varmasti ole se onko jouset soitettu aidoilla soittimilla vai syntikalla, sitä ei ehkä kiinnosta se hevonv---nkaan vertaa.
 
Mielenkiintoista Lailan tapauksessa oli se, että kaikki soittimet oli aitoja, soittajat ihan eturivin heeboja, taustalaulajatkin parasta a-ryhmää. Siitä huolimatta se ei mennyt läpi.

Tavalllisen kuulijan ensimmäinen mielenkiinnon kohde ei varmasti ole se onko jouset soitettu aidoilla soittimilla vai syntikalla, sitä ei ehkä kiinnosta se hevonv---nkaan vertaa.
 
Mielenkiintoista Lailan tapauksessa oli se, että kaikki soittimet oli aitoja, soittajat ihan eturivin heeboja, taustalaulajatkin parasta a-ryhmää. Siitä huolimatta se ei mennyt läpi.
 
Muusikot ajattelevat ja mieltävät musiikin eri tavalla kuin ns. tavallinen kansa, kuuntelevat musiikkia oikealla korvalla ja prosessoivat vasemmalla kun vertailuryhmä toimii juuri päinvastoin. Tuo jonkinlainen melodian kontuuri pitää kappaleissa olla kohdallaan ja esiintyjässä pitää olla ns. karismaa, joka tarkoittaa huomattavaa tavallisuudesta poikkeavuutta, positiivisessa mielessä. Ehkä muusikot menettävät popularismipelin jo varhaisessa vaiheessa kehittäessään aivokurkiaistaan ja vasenta aivopuoliskoaan normaalista poikkeavaksi, mene ja tiedä.
 
"Bever ja Chiarello tulkitsivat tulosta siten, että musiikkia opiskelleet käyttävät musiikin kuuntelussaan erilaista strategiaa kuin ei-muusikot. Muusikkojen prosessointitapa on analyyttisempi ja muistuttaa kielen prosessointia, kun taas ei-muusikot suuntautuvat musiikkiin kokonaisvaltaisesti. Melodian ainesten näkökulmasta tarkasteltuna kuuntelustrategioita voidaan luonnehtia niin, että muusikot tarkkaavat melodialinjan yksityiskohtia intervallien tarkkuudella, kun taas ei-muusikot kiinnittävät huomiota melodian ylimalkaiseen kaarrokseen eli kontuuriin. Prosessointitapa vaikuttaa lopputulokseen siten, että muusikon käsitys kuulemastaan on musiikillisesti tarkempi kuin ei-muusikon. Useissa tutkimuksissa (ks. Peretz 1993, 221) on päädytty siihen tulokseen, että vasemman aivopuoliskon dominanssi viittaa kuulijan tonaaliseen tietämykseen. Tällä tietämyksellä tarkoitetaan länsimaiseen tonaaliseen musiikkiin kuuluvien keskeisten sävelyhdistelmien tai säännönmukaisuuksien hallintaa."
 
lähde:
 
http://sokl.joensuu.fi/verkkojulkaisut/tutkivaope/ahonen.htm

No tuossapa tuo sitten selitettiinkin, on sitä tämmönen tavan humpanpaukuttaja pölijä.

No tuossapa tuo sitten selitettiinkin, on sitä tämmönen tavan humpanpaukuttaja pölijä.
 
Savonlinnan okl:ssä tehty. Ei siitä oo taikaa.

No tuossapa tuo sitten selitettiinkin, on sitä tämmönen tavan humpanpaukuttaja pölijä.
 
Ihan selvää pässinlihaa tuo asia mielestäni on, omat laajat empiiriset tutkimukseni suomalaisilta tanssilavoilta tukevat täysin tuota tutkimustulosta. Pääosin suomalainen lavatanssi tapahtuu melodiaan tukeutuen ja naiset opettavat miehiä rakastamaan antamalla hienovaraisia tanssin sujuvuutta parantavia vihjeitä hyvin konkreettisella kehon kielellä. Vaikka kuinka yritän tanssia jotenkin kokonaisvaltaisesti melodian kontuuriin nojautuen, huomaan pian tahtomattani ajautuvan erilaisiin intervalleihin ja nyansseihin ihan kädestä pitäen opastettuna ...

Jotenkin minä , jokseenkin kymmenvuotiaasta lähtien musisointia harrastaneena, jo teini-iässä koin tanssimisen näin karrikoiden ilmaisten "alemman musiikillisen tiedon porukan" asiaksi, jo silloin ajattelin että ei tarvi kaksistakaan rytmikorvaa jalkoja liikutellakseen näiden tanssibiisien tahtiin. Tosin olen 30 vuotta tienannut tuolla leipääni, heh

Muusikot ajattelevat ja mieltävät musiikin eri tavalla kuin ns. tavallinen kansa, kuuntelevat musiikkia oikealla korvalla ja prosessoivat vasemmalla kun vertailuryhmä toimii juuri päinvastoin. Tuo jonkinlainen melodian kontuuri pitää kappaleissa olla kohdallaan ja esiintyjässä pitää olla ns. karismaa, joka tarkoittaa huomattavaa tavallisuudesta poikkeavuutta, positiivisessa mielessä. Ehkä muusikot menettävät popularismipelin jo varhaisessa vaiheessa kehittäessään aivokurkiaistaan ja vasenta aivopuoliskoaan normaalista poikkeavaksi, mene ja tiedä.
 
"Bever ja Chiarello tulkitsivat tulosta siten, että musiikkia opiskelleet käyttävät musiikin kuuntelussaan erilaista strategiaa kuin ei-muusikot. Muusikkojen prosessointitapa on analyyttisempi ja muistuttaa kielen prosessointia, kun taas ei-muusikot suuntautuvat musiikkiin kokonaisvaltaisesti. Melodian ainesten näkökulmasta tarkasteltuna kuuntelustrategioita voidaan luonnehtia niin, että muusikot tarkkaavat melodialinjan yksityiskohtia intervallien tarkkuudella, kun taas ei-muusikot kiinnittävät huomiota melodian ylimalkaiseen kaarrokseen eli kontuuriin. Prosessointitapa vaikuttaa lopputulokseen siten, että muusikon käsitys kuulemastaan on musiikillisesti tarkempi kuin ei-muusikon. Useissa tutkimuksissa (ks. Peretz 1993, 221) on päädytty siihen tulokseen, että vasemman aivopuoliskon dominanssi viittaa kuulijan tonaaliseen tietämykseen. Tällä tietämyksellä tarkoitetaan länsimaiseen tonaaliseen musiikkiin kuuluvien keskeisten sävelyhdistelmien tai säännönmukaisuuksien hallintaa."
 
lähde:
 
http://sokl.joensuu.fi/verkkojulkaisut/tutkivaope/ahonen.htm
 
Varsinaista puppugeneraattorin tuotetta riippumatta siitä, mistä lähteestä kopioitu!

Mulla on ainakin kaksi erilaista musiikin kuuntelutapaa, toinen on sellainen jossa erottelen eri soittimet, sovitukset, tutkin sävellyksen melodiakulkuja jne.
Sitten toisella tapaa kuuntelen musiikin kokonaisuutta ja kolmantena ehkä myös ei muusiikillisia juttuja.. 8)

Varsinaista puppugeneraattorin tuotetta riippumatta siitä, mistä lähteestä kopioitu!
 
Kaikkea voidaan kyseenalaistaa, mutta jonkinlainen yleisiin tutkimusmetodeihin perustuva argumentointi on paljon hedelmällisempää kuin pelkkä mielipide. Onko mielestäsi noissa tutkimusmetodeissa, niiden tulkinnassa ja/tai loppupäätelmässä jotain virheellistä? Onhan se tälläkin palstalla moneen kertaan todettu kuinka muusikot ja tanssijat eivät ymmärrä musiikkia samalla tavalla. Mikäli lapsuudesta asti jatkunut musiikin harrastaminen todella aiheuttaa ihmisessä fysikaalisia muutoksia, on mielestäni tuossa kenties suurin rajoite siihen, etteivät populaarimusiikkia suunnittelevat ja esittävät muusikot kykene asettumaan ns. tavallisen ihmisen asemaan eivätkä näin ollen kykene parhaalla mahdollisella tavalla tuollaista musiikkia luomaan. Tavallisen ihmisen näkökulmasta muusikko on outo vihannes ja muusikon näkökulmasta ei-muusikko on turakainen.

Kaikkea voidaan kyseenalaistaa, mutta jonkinlainen yleisiin tutkimusmetodeihin perustuva argumentointi on paljon hedelmällisempää kuin pelkkä mielipide. Onko mielestäsi noissa tutkimusmetodeissa, niiden tulkinnassa ja/tai loppupäätelmässä jotain virheellistä? Onhan se tälläkin palstalla moneen kertaan todettu kuinka muusikot ja tanssijat eivät ymmärrä musiikkia samalla tavalla. Mikäli lapsuudesta asti jatkunut musiikin harrastaminen todella aiheuttaa ihmisessä fysikaalisia muutoksia, on mielestäni tuossa kenties suurin rajoite siihen, etteivät populaarimusiikkia suunnittelevat ja esittävät muusikot kykene asettumaan ns. tavallisen ihmisen asemaan eivätkä näin ollen kykene parhaalla mahdollisella tavalla tuollaista musiikkia luomaan. Tavallisen ihmisen näkökulmasta muusikko on outo vihannes ja muusikon näkökulmasta ei-muusikko on turakainen.
 
Tuo vasemman ja oikean aivopuoliskon ero muusikolla ja ei muusikolla, esitä siitä joku oikean tutkijan oikea tulos!!

Tuo vasemman ja oikean aivopuoliskon ero muusikolla ja ei muusikolla, esitä siitä joku oikean tutkijan oikea tulos!!
 
Tuon allaolevanko haluat kyseenalaistaa, nämä henkilöt eivät ole 'oikeita' tutkijoita?
 
"Myös Gaserin ja Schlaugin (2003) tutkimuksessa havaittiin vahva yhteys soittotaidon ja aivorakenteiden välillä. Tutkimuksessa tarkasteltiin ammattimuusikoiden (kosketinsoittajien), amatöörimuusikoiden ja ei-muusikoiden pikkuaivoja (cerebellum). Pikkuaivojen on todettu olevan tärkeässä roolissa tuttujen liikesuoritusten ohjaamisessa ja kuuloaistia vaativien tehtävien kuten puheen tuottamisen, auditiivisen verbaalisen muistin ja musiikillisten tunnistustehtävien suorittamisessa (ks. Parsons ym. 2001; Gaab ym. 2003). Ammattimuusikkojen pikkuaivot olivat suhteellisesti suuremmat, vaikka aivojen kokonaiskoossa ei ollut eroja kohderyhmien välillä. Lisäksi harmaan aineen määrä oli muusikoilla suurempi erityisesti niillä alueilla, jotka vaikuttavat sormien ja käsien liikkeiden säätelyyn.
 
Gaser ja Schlaug (emt.) olettavat, että havaitut erot ilmentävät rakenteellista adaptoitumista pitkäaikaiseen harjoitteluun eivätkä ole synnynnäisiä. Tätä tulkintaa tukee se, että havaittujen rakenteellisten erojen, muusikkouden asteen ja harjoittelun määrän välillä on johdonmukainen ja vahva yhteys. On tietysti mahdollista, että normaaliin yksilöiden väliseen anatomiseen variointiin sisältyy sellaisia poikkeuksellisia aivorakenteita, jotka edistävät erityistä taitoa vaativan suorituksen kehittymistä. Taitavaa suoritusta voitaisiin tällöin selittää pikemminkin tällaisella poikkeusrakenteella kuin harjoittelulla. Muusikkojen ja ei-muusikkojen välillä on havaittu eroja kuitenkin monilla anatomisesti erillisillä aivoalueilla, mikä antaa hyviä perusteita olettaa, että erot eivät ole synnynnäisiä vaan harjoittelusta johtuvia."
 
Gaser, C. & Schlaug, G. 2003. Brain structures differ between musician and non-musicians. Journal of Neuroscience 23 (27), 92409245.
 
Schlaug, G., Jäncke, L., Huang, Y., Staiger, J. E. & Steinmetz, H. 1995. Increased corpus callosum size in musicians. Neuropsychologia 33 (8), 10471055.

Tuon allaolevanko haluat kyseenalaistaa, nämä henkilöt eivät ole 'oikeita' tutkijoita?
 
Mihin sä hukkasit vasemman ja oikean aivopuoliskon?
Nuo jutut käsittelee pikkuaivoja ja aivokurkiaista?
 
Yritä päättää, mistä sä oot ja mitä mieltä!

Mitähän nää "psykologit" tulkitsivat muusikoiden suuremman pikkuaivotilavuuden tarkoittavan?
1. Hermosolujen määrä ei lisäänny, ne eivät jakaudu vastasyntyneisyyskauden jälkeen
2. Hermosolujen koko ei suurene rasituksessa/treenauksessa (viz. lihassolu)
 
Muusikot jotain vesipäitä vai?
 
Edit: Tai itseasiassa nehän olivat vain suhteellisesti suuremmat, tarkoittaa että niitten isot aivot olivat niin pienet että normaalikokoiset pikkuaivot olivat suhteellisesti suuria.
Eli muusikot jotain aívokääpiöitä?

Tämä menee nyt terminologian kanssa saivarteluksi. Jos muusikot yksinkertaisesti jollain tukkisivat oikean korvansa musisoidessaan, olisi musiikin hahmottaminen ehkä lähempänä ei-muusikoiden tapaa kokea musiikki. Fysikaalisten, harjoittelusta aiheutuvien erojen vaikutuksia aivoihin ja sitä kautta musiikkiin pitäisi varmaan tutkia enemmän. Tosiasia on kuitenkin se, että aivoissa tapahtuu peruuttamattomia muutoksia musiikin harjoittelun yhteydessä ja muusikoista jollain tapaa jalostuu eri tavalla ajattelevia 'friikkejä' verrattuna ei-muusikoihin.
 
"Jo aivopuoliskotutkimuksen alkuvaiheissa Bever ja Chiarello (1974) havaitsivat dikoottisen kuuntelun kokeissa, joissa melodioita soitettiin vuorotellen eri korviin, että muusikoilla ja ei-muusikoilla oli eroja aivopuoliskojen aktivoitumisessa musiikkia kuunneltaessa. Ei-muusikot suoriutuivat paremmin silloin, kun he kuuntelivat testimelodioita vasemmalla korvalla (jolloin informaation prosessoinnista vastaa oikea aivopuolisko), mikä näytti vahvistavan perinteistä käsitystä aivopuoliskojen työnjaosta. Muusikoiden tulos oli kuitenkin päinvastainen, sillä he suoriutuivat paremmin silloin, kun he kuuntelivat testimelodioita oikealla korvalla (jolloin informaation prosessoinnista vastaa vasen aivopuolisko)."
 
ed. siis oikean ...