Tanssimusiikki ›

Juttelin muuten Eskon kanssa viime talvena viimeksi puhelimessa, kun luin sitä ennen hänen elämäkertansa.
Tarjosin sieltä saadusta vihjeestä hänelle erästä säveltämääni sota-aiheista lauluani ja ohessa muitakin sävellyksiäni. Hän piti tuosta sota-aiheisen lauluni teksistä paljon, joka ei ollut kylläkään tekemäni, mutta ei pitänyt niinkään tuon sävellykseni muodosta ja marssihenkisestä demosta.
Loput ehdottamistani lauluistani olivat Karjala-henkisiä, joita hän myös aikoi myös levyttää vielä jossain vaiheessa. Nyt nuo lauluni ovat kuitenkin menossa äänitteelle lähiaikoina eri solistin toimesta.

Tulikin mieleen Eskosta, että mulla on vanhan ulkohuussin seinässä Eskon mainos kun olivatten Mäntymäen lavalla keikalla. Siinä on soittajien nimet: Carre Pohjola rummut, Seppo Malinen urut, Hannu koivisto basso, Raimo Hast kitara. Olisikohan -60 luvun lopulta.

Hänenkin musiikkinsa soi kotonani kun olin pieni.Varmaan yksi niistä kunnon taiteilijoista jotka ovat vaikuttaneet minuun niin, että oon iskelmä- ja tanssimusaan joskus hurahtanut.
R.I.P

Näin ne rivit harvenee. R.I.P.

Sammin Ratsutilan takahuoneen seinällä oli jonkun vääräleuan soittajan tekemä piirros missä oli Esko Rahkonen ja nuoli osoitti herran housuja polven alapuolelta ja siinä oli teksti "humpan polttama reikä"...humppaesa teki pitkän matkan, koskaan ei satuttu samoille lauteille...
 
R.I.P.

Minua ainakin koskettaa aidosti näiden alan ihmisten äkillinen ja yllättävä poismeno ja etenkin sellaisten, joiden kanssa on aikoinaan työskennellyt, kuten Eskonkin. Eittämättä mielessä käy, että kukahan on seuraava.

Minua ainakin koskettaa aidosti näiden alan ihmisten äkillinen ja yllättävä poismeno ja etenkin sellaisten, joiden kanssa on aikoinaan työskennellyt, kuten Eskonkin. Eittämättä mielessä käy, että kukahan on seuraava.
 
Sama täällä, kyllä pistää miettimään että itsekö seuraava, toisaalta taas jos tuota liikaa alkaa pohtimaan , niin.. Elämähän on elettävä; huh, tulipas ylevä tokaisu

Eittämättä mielessä käy, että kukahan on seuraava.
 
Mä oon kyllä vapaaehtoinen, jos ei kiirettä tarvitse pitää:-)

Oltiin samalla keikalla pari kesää sitten. Opetti meille ettei fani-kortteja sovi pitää "jaettavana" kaiuttimen päällä- putoilevat siitä vain tanssijoiden poljettaviksi...
Fanikortti sitten annetaan arvokkaasti, kun joku osaa pyytää.
 
Näin tehdään. RIP

Fanikortti sitten annetaan arvokkaasti, kun joku osaa pyytää.
 
Toi on siitä hyvä systeemi että ainakin meidän eka painos tulee riittämään hamaan loppuun asti.

Toi on siitä hyvä systeemi että ainakin meidän eka painos tulee riittämään hamaan loppuun asti.
 
Meidän ensimmäisellä triolla 1970-luvun alussa oli 200 keikkajulistetta joista yli 150 on kaverilla vielä jemmassa

Meidän ensimmäisellä triolla 1970-luvun alussa oli 200 keikkajulistetta joista yli 150 on kaverilla vielä jemmassa
 
Hah haaa, samat kujeet meilläkin. Ei viitsi enää edes katsoa kun ollaan niissä niin hoikkaa poikaa että. Tulee vain paha mieli.

Hah haaa, samat kujeet meilläkin. Ei viitsi enää edes katsoa kun ollaan niissä niin hoikkaa poikaa että. Tulee vain paha mieli.
 
Mullakin on muutama juliste tallessa, ei toki niitä vanhimpia 60- 70-luvulta, mutta joitain myöhäisempiä kuitenkin.

Oltiin samalla keikalla pari kesää sitten. Opetti meille ettei fani-kortteja sovi pitää "jaettavana" kaiuttimen päällä- putoilevat siitä vain tanssijoiden poljettaviksi...
Fanikortti sitten annetaan arvokkaasti, kun joku osaa pyytää.
 
Tuo onkin ollut hyvä neuvo, tuntuu sellaisiakin yksilöitä olevan lavankuluttajissa, jotaka keräävät kortteja, ottavat mahdollisesti nimmarin ja myyvät sitten huuto.net:issä tuotteensa. Useimmiten haalivat kortteja vielä useita kappaleita kerralla.
 
PalaneessaJärvenpään tanssikeskuksessa satuttiin kerran samalle keikalle, rauhallinen ja hiljaisenoloinen ammattilainen oli. Hienosti lauloi.
Rauha sielulleen.

Unto Monosen löytö Rovaniemeltä. Tekivät yhdesssä "Syvä kuin meri". Unto oli silloin 8 kk raittiina ja nuortui Eskon kertoman mukaan 10 v. Kuten joku sen jo aikaisemmin ilmaisi: suomalaisten tuntojen tulkki. Levätköön rauhassa.

Somerolla vietettiin joka kesä Unto Monosen muistojuhlia (Esakalliolla useimmiten). Esko oli aina paikalla, totta kai. Hänet löysi itse tangosäveltäjä Uuno (Unto) Mononen.

Somerolla vietettiin joka kesä Unto Monosen muistojuhlia (Esakalliolla useimmiten). Esko oli aina paikalla, totta kai. Hänet löysi itse tangosäveltäjä Uuno (Unto) Mononen.
 
Eikös ne vieläkin pidetä, kisat siellä ainakin on ja Monoskisat ne on..

Tässä Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan näyttelemässä parodiaelokuvassa Superkaksikko Rampe & Naukkiksessa oli Rahkosesta väänetty vitsi... "Tiiäksä miksi mie käyn aina Esko Rahkosen konserteis... ? No tiätsä... No sentakia ku aina muil keikoil on aivan helvetisti väkee mut Rahkosen konsertissa ei oo porukkaa ristin sieluu... jne. (hinkunaurua perään)."

Viime kesänä oltiin samalla keikalla. Kävi kesken setin backstagella vetämässä punkkusiivut.
 
Onko näin? Mun tietääkseni E jätti viinahommat 60-luvulle, mutta saatan olla väärässäkin. Oma kokemukseni on, kun soitin erään nimeltämainitsemattoman solistiksi kohonneen bassoa soittavan naislaulajan bändissä, eikä ollut kyytiä Merikievariin. Soitin Järvisen Askolle Polariin ja kysyin kuka on toisena vetäjänä. No Eskohan se siellä ja matkakin kulki mukavasti Lahdesta Pirkanmaan pääkaupungin kautta, joten ei muuta kun puhelinyhteys Eskolle ja asia oli sillä selvä. Tovin odoteltuani Paasikiventien Kesoililla, kaarsi sininen Mese pihaan ja ei kun kyytiin. Pieni mutka tuli matkaan, kun käytiin hakemassa vanhoja autonosia Po- tai Noormarkusta, mutta se ei tahtia haitannut. Erittäin kaunis ele mieheltä auttaa kyyditöntä kulkijaa, jota jälkeenkin päin olen monta kertaa muistellut kiitollisuudella. Lepää rauhassa.

Onko näin? Mun tietääkseni E jätti viinahommat 60-luvulle, mutta saatan olla väärässäkin. Oma kokemukseni on, kun soitin erään nimeltämainitsemattoman solistiksi kohonneen bassoa soittavan naislaulajan bändissä, eikä ollut kyytiä Merikievariin. Soitin Järvisen Askolle Polariin ja kysyin kuka on toisena vetäjänä. No Eskohan se siellä ja matkakin kulki mukavasti Lahdesta Pirkanmaan pääkaupungin kautta, joten ei muuta kun puhelinyhteys Eskolle ja asia oli sillä selvä. Tovin odoteltuani Paasikiventien Kesoililla, kaarsi sininen Mese pihaan ja ei kun kyytiin. Pieni mutka tuli matkaan, kun käytiin hakemassa vanhoja autonosia Po- tai Noormarkusta, mutta se ei tahtia haitannut. Erittäin kaunis ele mieheltä auttaa kyyditöntä kulkijaa, jota jälkeenkin päin olen monta kertaa muistellut kiitollisuudella. Lepää rauhassa.
 
Olipas mukava kirjoitus rehellisestä "vanhankansan" laulajasta.
Itte ei oikein keksinyt mitään kirjoitettavaa tähän mitä ei olisi jo sanottu joten:
 
-Kaikki on katoavaista, nauttikaamme niin pitkään kun voimme, "löysin rantein"..
 
PS. Eikä sitä Paasikiventien Kesoiliakaan enää ole, siihenkin mukavia muistoja liittyy..