Tanssimusiikki ›

Voimia vaan paronille. On se kauheaa, kun joutuu ystävänsä kärsimystä noin pitkään seuraamaan.

Osanottoni.

Jaksamista Baronille

Rauhaisaa matkaa hänelle.
 
Täällä oli syksyllä erään todella lahjakkaan nuorena menehtyneen muusikon muistokonsertti. Hän lähti myös pitkän tien kautta. Konserttiin paikalle tulleille hän oli halunnut välittää viestin: "Nähdään".
 
Mustaa, mutta realistista.

Tsemppiä Barskalle.

Nopea lähtö on paras lähtö, kituuttaminen on melko hirveää.
 
Osanotto.

Osanottoni myös.

Bändini laulaja kuoli tänä aamuna.
Hän sairastui syöpään viisi vuotta sitten, leikkaushoito ei onnistunut ja etäpesäkkeitä hoidettiin solusalpaajilla ja sädehoidolla.
Perustaudin ja hoidon sivuvaikutusten aiheuttamista kivuista ja muista ongelmista huolimatta hän hoiti osuutensa keikoillamme sinnikkäästi. Viimeeksi hän oli keikallamme elokuussa, syyskuussa hän joutui saattohoitoon.
 
Saattohoito tarkoittaa sitä, että perustaudin edessä on kädet nostettu pystyyn, siihen ei enää pyritä vaikuttamaan vaan keskitytään oireitten lievittämiseen. Normaali saattohoidon kesto on parin viikon luokkaa, perushyväkuntoisena hänellä kesti tähän asti.
 
Viimeiseen asti hän oli kiinnostunut bändistämme ja sen kuulumisista. Olen tuntenut hänet parikymmentä vuotta ja 12 vuotta hän ehti kuulua bändiimme. Muusikko viimeisen päälle!
 
Kenenkään ei pitäisi joutua näin kuolemaan. Vain ihmishirviö voi toivoa läheiselleen hidasta kuolemaa. Oikeaan aikaan tuleva äkkikuolema pitäisi olla meille kaikille tarjolla.
 
Tänään juuri syöpätarkastuksesta tulleena syvin osanottoni. Onneksi oma kasvaimeni havaittiin hyvänlaatuiseksi, mutta jo muutaman päivän epätietoisuus oli niin raastavaa, varsinkin lähipiirilleni, etten voi edes kuvitella, miten tuskallista aikaa teillä nuo viisi vuotta ovat olleet.
 
R.I.P.

Syvä osanotto menetyksen johdosta.
 
Meidän rumpalimme menehtyi muutama vuosi sitten myös syöpään.

BARON:
 
"Viimeiseen asti hän oli kiinnostunut bändistämme ja sen kuulumisista. Olen tuntenut hänet parikymmentä vuotta ja 12 vuotta hän ehti kuulua bändiimme. Muusikko viimeisen päälle!"
 
Olen myös erittäin pahoillani tapahtuneesta.
Teimme muutakin kuin musiikkiyhteistyötä.
 
Suhtautumista ennakkoluulottomasti musiikkiin kuvaa hyvin se että olimme silloin tällöin kolmisteen (mukana Baronkin) eräässä karaokeravintolassa ja etsimme listoilta biisejä joista emme tienneet mitään emmekä tunnistaneet niitä ja ilmoittauduimme niitä laulamaan. Edesmennyt laulaja onnistui yleensä parhaiten luomaan täysin uuden melodian siitä noin vaan taustojen päälle. Vaatii vähän enemmän kuin rohkeutta, kokeilkaa itse.
 
Olen usein hämmästellyt kuinka häneltä löytyi aina aikaa kaverin auttamiseen erilaisissa ongelmissa.

BARON:
 
"Viimeiseen asti hän oli kiinnostunut bändistämme ja sen kuulumisista. Olen tuntenut hänet parikymmentä vuotta ja 12 vuotta hän ehti kuulua bändiimme. Muusikko viimeisen päälle!"
 
Olen myös erittäin pahoillani tapahtuneesta.
Teimme muutakin kuin musiikkiyhteistyötä.
 
Suhtautumista ennakkoluulottomasti musiikkiin kuvaa hyvin se että olimme silloin tällöin kolmisteen (mukana Baronkin) eräässä karaokeravintolassa ja etsimme listoilta biisejä joista emme tienneet mitään emmekä tunnistaneet niitä ja ilmoittauduimme niitä laulamaan. Edesmennyt laulaja onnistui yleensä parhaiten luomaan täysin uuden melodian siitä noin vaan taustojen päälle. Vaatii vähän enemmän kuin rohkeutta, kokeilkaa itse.
 
Olen usein hämmästellyt kuinka häneltä löytyi aina aikaa kaverin auttamiseen erilaisissa ongelmissa.
 
Neroilla ja laiskoilla on aina aikaa!

No, ei ole kai kiva tapa lähteä tuokaan, mutta tiedä sitten mikä olisi.. :/
Paitsi ehkä jos saisi kunnollisen "lääkityksen".

Osanottoni.
 
Onkohan itse tullut siihen ikään että koko ajan lähtee tuttua porukkaa. Enon vaimon hautajaisissa kuukausi sitten sanoin että seuraava suvun kokoontuminen pitää olla meidän nuoremman tyttären lakkiaiset tänä keväänä. Että koittakaa ny siihen asti pysyä hengis.

Neroilla ja laiskoilla on aina aikaa!
 
Kiitos! Tuo vois olla hyvä lause hautakiveeni.

PEKKAJAU:
 
Neroilla ja laiskoilla on aina aikaa!
 
Tässä tapauksessa ei ollut ainakaan laiska.
 
Aika hyvin sanottu tuo sanontasi. Itsellä ei tunnu aika riittävän koskaan mihinkään, aina on kiire ja olen tullutkin siihen tulokseen että olen armottoman hidas. Kiire ei voi johtua mistään muusta. Etsinkin juuri peiliä mistä saisin vääristyneen minäkuvan ollakseni onnellinen hyvästä itsestäni.

Osanottoni ja voimia baronille.

Osanottoni ja voimia baronille.
 
Siitähän on jo lähes puoli vuotta kun herra oli viimeeksi meidän keikalla ja kaikki tiedettiin että ei enää koskaan tule, mutta tavallaan nyt kun se on lopullista niin kuitenkin surullista.
Parasta että löydetään uusi hänen tilalleen ja sitten taas reippaalla retkeilymielellä liikenteeseen!!!

Lämmin osanotto.Elämä on.

Uutta ketjua en aloittanut, kun aihe on sama.
 
Eli viime viikonloppuna meidän saksofonisti puhalsi yllättäen viimeisen arrinsa. Uutinen tuli lauantaina ja päinvastoin kuin Baronin tapauksessa aivan kulman takaa. Oli kuulemma mennyt nopeasti, muutamassa tunnissa. Eilen käytiin koko bändin voimin viemässä surunvalittelut.
 
Kyseessä oli siis se bändi, jossa aikanaan aloittelin tanssimusiikin soittelemista ja jossa ensimmäinen oppi tarttui. Kokeneemmat muusikot ottivat silloin nöösipojan mukaan porukkaan. Vaikka sittemmin rinnalle tuli muitakin bändejä, soiteltiin edelleen yhdessä. Kolmisen viikkoa sitten oltiin viimeksi keikalla ja viikko sittten katseltiin kalenteria ensi kesälle.
 
Nuorelle soittajalle tämä oli ensimmäinen kerta, kun bändikaveri lähtee näin. Olo on hämmästyttävän typertynyt. Kai ne lukuisat tunnit mitkä keikkareissuissa vietetään, erilaiset vastoinkäymiset ja onnistumiset sitten hitsaavat ystävyyden niin lujaksi, että sen tajuaa vasta jälkeenpäin. Ja kunnolla sen tajuaa vasta kun joskus kenties vedetään ensimmäinen keikka ilman häntä. Vaikka soitto jatkuu, yksi ääni on pysyvästi poissa.
 
Muistoja olisi vaikka miten, mutta niiden aika tulee myöhemmin.
Lämmöllä muistaen.

Näin meitä karsitaan. Kukin vuorollaan. Koskaan ei tiedä kenen vuoro ja koska. Paljon on suht nuorena yhtäkkiä lähteviä. Ehkä helpompi kuin vuosikausia kitua petissä muiden armoilla. Jälkeenjääville jää aina se surutyön tekeminen. Osanottoni.