Tanssimusiikki ›

Vuosikymmeniä sitten sain kymmenvuotiaana yli tuhatsivuisen teoksen "Pikku Jättiläinen" , muistaakseni tekijä oli Yrjö Karilas. Läpi on tuokin tullut luettua ja vieläkin tuota joskus selailen. Tuosta kirjasta sain kipinän nippelitiedon omaksumiseen, siis tietoon josta ei käytännön elämässä ole juuri hyötyä mutta esim. kapakkaskaboissa loistavaa.

Onneksi kaikki on tällähetkellä hyvin! Hänellä on jo ollut tähänkin mennessä pitkä elämä. Kaikki pääse samaan, eikä lähellekään.
 
Soitin juuri sairaalaan ja sain kuulla, että huomenna jouluaattona ei vierailuajoista pidetä niin tarkkaan kiinni.
Vien 93 vuotiaan isäni ensin sukuhaudalle Porvooseen ja sen jälkeen puolisoaan katsomaan.

Meilläkin tuli eilen suru-uutinen. Vuosi sitten meni perheen 11-vuotias poika ja eilen tuon pojan pappa, emännän setä.
 
Sellaista lahjaakaan, mikä on ihan vilpittömästi yllättänyt, en ole saanut vuosiin. Itse annoin viime jouluna vaimolle seksikkään alusasusetin suklaarasiaan piilotettuna:
 
-Ole hyvä!
-Kiitos, että sä oot ihana! (hymyilee ja alkaa avaamaan pakettia)
...Suklaata, kiitos... (Täydellinen ilmapiirin jäätyminen. Jos pettymyksen voisi tuntea, tää tipahti lattian läpi. Syvä hiljaisuus ja seuraavan paketin avaaminen.)
 
Makustelin vielä hetken.
 
Tuollaiset tapaukset ovat tosi surullisia!
 
Minä olisin tosi iloinen, jos saisin edes tavallisessa paketissa tuollaisen alusasun. Kyllä tuo isäntä tykkää, että niitä pidän, muttei oo kyllä ikinä vielä itse sellaista ostanut :o/
 
Mä en saa kanssa koskaan mitään yllärilahjaa. Eilenkin poika soitti, että hän on täällä kaupassa, tuu tänne nyt sitten valkkaan se pyjama....no, sainhan mä nyt sitten mieleisen ja paketoin sen tänään, jos jaksan nähdä vaivaa

Soitin juuri sairaalaan ja sain kuulla, että huomenna jouluaattona ei vierailuajoista pidetä niin tarkkaan kiinni.
Vien 93 vuotiaan isäni ensin sukuhaudalle Porvooseen ja sen jälkeen puolisoaan katsomaan.
 
Sun on sitten molemmat vanhemmat jo iäkkäitä. Ihana tuo haudallakäynti. Meillä ei ole täällä ketään sukulaisia, kenen haudalle voisi mennä. Isääni pyysin viemään mummujen ja taatojen haudalle meiltäkin kynttilät. Appiukon haudallekaan ei päästä.
On täällä tuttuja kyllä jo tuolla hautausmaalla, että jos haluaa mennä, niin voihan sinne kynttilöitä viedä. Tuo pukkihomma vaan sekoittaa koko päivän :o/
 
edit: mun isä täyttää "vasta" 65-vuotta helmikuussa ja äiti sitten kuukautta myöhemmin 68 vuotta

Meilläkin tuli eilen suru-uutinen. Vuosi sitten meni perheen 11-vuotias poika ja eilen tuon pojan pappa, emännän setä.
 
Sellaista lahjaakaan, mikä on ihan vilpittömästi yllättänyt, en ole saanut vuosiin. Itse annoin viime jouluna vaimolle seksikkään alusasusetin suklaarasiaan piilotettuna:
 
-Ole hyvä!
-Kiitos, että sä oot ihana! (hymyilee ja alkaa avaamaan pakettia)
...Suklaata, kiitos... (Täydellinen ilmapiirin jäätyminen. Jos pettymyksen voisi tuntea, tää tipahti lattian läpi. Syvä hiljaisuus ja seuraavan paketin avaaminen.)
 
Makustelin vielä hetken.
 
Voi itku, mie olisin kyllä ihan otettu tuollaisesta yllätyksestä, niin me oomme erillaisia.. Poikani kyllä yllättää joka vuosi tämän tunteellisen äitin, tykkää lahjojen antamisesta yhtälailla kun miekin.. ;o)

Vuosikymmeniä sitten sain kymmenvuotiaana yli tuhatsivuisen teoksen "Pikku Jättiläinen" , muistaakseni tekijä oli Yrjö Kuhilas. Läpi on tuokin tullut luettua ja vieläkin tuota joskus selailen. Tuosta kirjasta sain kipinän nippelitiedon omaksumiseen, siis tietoon josta ei käytännön elämässä ole juuri hyötyä mutta esim. kapakkaskaboissa loistavaa.
 
Mikä on ollu lajitovereille mieluisin tai paras joululahja aikuisiällä?
Lienet aika varhaiskypsä, kun olet jo kymmenvuotiaana aikuistunut. ;)

Haudoilla itsekin käyn. Mummun ja papan hauta Satakunnassa, äidin Tampereella. Vaimon sukulaiset on kuopattu akselille Kuivaniemi - Rovaniemi. Sinnekin tulee nyt joulun jälkeen asiaa.
 
Parasta joulussa on joulufiilis ja oma rauhoittuminen. Olen itsekin saunasta nyt jäähyllä ja juuri otin lanttulaatikon pois uunista. Emäntä tulee vasta viideltä kotiin töistä ja sitten lähdetään anoppilaan. Jännä, että ainakin se seesteinen ilmapiiri lähtee joka vuosi itsestään sisältä. Ei mulla oo kiire mihinkään enää, vaikka kaikki lahjatkin on ostamatta. Kerkeehän ne vielä. :)
 
Carilloa tekis mieli..
 
EDIT: Typo

Voi itku, mie olisin kyllä ihan otettu tuollaisesta yllätyksestä, niin me oomme erillaisia.. Poikani kyllä yllättää joka vuosi tämän tunteellisen äitin, tykkää lahjojen antamisesta yhtälailla kun miekin.. ;o)
 
Kyllähän hän tykkäs, tosin vasta kun pyysin tarjoamaan suklaata ihmisille...

Mä alotin just oman joulun. Avasin ekan suklaakonvehtirasian :o)

Carilloa tekis mieli..
 
...maistuiskohan tumma Velko hyvältä tän suklaan kanssa *miettii*

...maistuiskohan tumma Velko hyvältä tän suklaan kanssa *miettii*
 
Joo. Kinkku uunissa. Tumma olut. Radiosta kuuntelen merisään, koska se on must. Kaikki hyvin. Paras joululahja on tää lomanen. Miten se tuntuukin, että elämä on kohta pelkkää joulua ja juhannusta?
 
Vilisee ohi. Olenkin päättänyt kauan sitten elää päivän kerrallaan. Elääkö joku muu useita? En tarkoita nyt mitään keikkakalentereita?
 
Ja kyllä paras joululahjani on 3-vuotiaana saatu polkuauto sekä luistimet 7-vuotiaana, jotka sitten surukseni särkyivät rosoisella järven jäällä. :(

Vilisee ohi. Olenkin päättänyt kauan sitten elää päivän kerrallaan. Elääkö joku muu useita? En tarkoita nyt mitään keikkakalentereita?
 
Kyllä elää, siis päivän kerrallaan...vielä muutama vuosi sitten isäntäkin aina tivas multa kaikenlaisia suunnitelmia ja mä en koskaan osannut sanoo, että miten aion käyttäytyä huomenna, tai ylihuomenna :o/
Nykyään eletään tänään. Eilinen on ollut, eikä sitä voi muuttaa. Voi elää vaan tänään ja se kannattaakin tehdä, koska kuka tietää, onko huomista enää omalla kohdalla. Eilisestä voi korkeintaan oppia jotain.
Paljonhan sitä joutuu ton kalenterin mukaan meneen, mutta siis noin periaatteessa muuten eletään tänään ja toivottavasti myös täysillä, niin että voi sanoo eläneensä!

Tässä on mun paras joululahjani vielä tänäkin vuonna:
 
http://irc-galleria.net/view.php?nick=Pinkipanki&image_id=23115718
 
oma rakas tyttärentyttäreni!

Kyllä elää, siis päivän kerrallaan...vielä muutama vuosi sitten isäntäkin aina tivas multa kaikenlaisia suunnitelmia ja mä en koskaan osannut sanoo, että miten aion käyttäytyä huomenna, tai ylihuomenna :o/
Nykyään eletään tänään. Eilinen on ollut, eikä sitä voi muuttaa. Voi elää vaan tänään ja se kannattaakin tehdä, koska kuka tietää, onko huomista enää omalla kohdalla. Eilisestä voi korkeintaan oppia jotain.
Paljonhan sitä joutuu ton kalenterin mukaan meneen, mutta siis noin periaatteessa muuten eletään tänään ja toivottavasti myös täysillä, niin että voi sanoo eläneensä!
 
Mun filosofia on, että aina pitää elää kuin viimeistä päivää.
 
Ei tarkoita sitä, että pitäisi joteskin liikaa juhlia vaan että tekee tärkeät asiat heti eikä jätä niitä johonkin epämääräiseen tulevaisuuteen.
Idea, että jos huomenna sattuisi kuolemaan, tärkeät asiat olisi hoidettu.

Mun filosofia on, että aina pitää elää kuin viimeistä päivää.
 
Ei tarkoita sitä, että pitäisi joteskin liikaa juhlia vaan että tekee tärkeät asiat heti eikä jätä niitä johonkin epämääräiseen tulevaisuuteen.
Idea, että jos huomenna sattuisi kuolemaan, tärkeät asiat olisi hoidettu.
 
Sain juuri mailin, jossa eräs tuttava kertoi, että oli juuri ollut syöpäleikkauksessa, jossa toinen rinta oli poistettu kokonaan. Hyvää kait se, että imusolmukkeissa ei ollut mitään. Onneksi on iloinen, positiivinen ja elämänhaluinen nainen, niin sekin jo jeesaa vähän. Onneksi löysi itse tuon "patin" ja kun mies on lääkärismiehiä, niin ymmärsivät heti, mistä on kysymys. Nyt hän odottelee, että mitkä on jatkohoidot.
 
Juuri näiden asioiden vuoksi pitää olla onnellinen jokaisesta päivästä. Tästä juuri Mikko Siltala laulaa laulussaan Jos meillä huomista ei ois....

Tästä juuri Mikko Siltala laulaa laulussaan Jos meillä huomista ei ois....
 
Keskinkertainen versio Ronan Keatingin hienosta vanhasta kantrihitti uudelleenlämmityksestä. Tekstihän on suora käännös joten kyllä mä kumartaisin tuonne alkuperäisten lauluntekijöitten suuntaan.
EDIT: Garth Brookshan se tietty teki alunperin, googletsekkaus piti tehdä.
E2: tuo varsinainen asiahan on tietty ihan totta, mutta kunnia tuosta biisistä oikeaan paikkaan...

Keskinkertainen versio Ronanin hienosta vanhasta kantrihitti uudelleenlämmityksestä. Tekstihän on suora käännös joten kyllä mä kumartaisin tuonne alkuperäisten lauluntekijöitten suuntaan.
EDIT: Garth Brookshan se tietty teki alunperin, googletsekkaus piti tehdä.
 
Mä en tuntenut tuota laulua ennen tuota Mikon esitystä, mutta sen jälkeen etsin ja löysin kirjastosta tuon Garth Brooksin vanhan kasetin ja kuuntelin sen. Pidin kyllä esityksestä . Löysin vielä nuotinkin kirjastosta ja huomasin tuon käännöksen samankaltaisuuden. Asia laulussa on kuitenkin se, joka tällaista nyyhkyä koskettaa.

Vilisee ohi. Olenkin päättänyt kauan sitten elää päivän kerrallaan. Elääkö joku muu useita? En tarkoita nyt mitään keikkakalentereita?
 
Minä koetan laskeskella kuukausitolkulla eteenpäin mitä silloin ja silloin ja kuinka talous mallaa jne. Eihän ne suunnitelmat koskaan pidä mutta koetan varoa sellaista "tämä on viimeinen päivä" mentaliteettia. Se kun tahtoo kostautua jossain lähivaiheessa. Paitsi jos tämä olisikin viimeinen päiväni ;)

Minä koetan laskeskella kuukausitolkulla eteenpäin mitä silloin ja silloin ja kuinka talous mallaa jne. Eihän ne suunnitelmat koskaan pidä mutta koetan varoa sellaista "tämä on viimeinen päivä" mentaliteettia. Se kun tahtoo kostautua jossain lähivaiheessa. Paitsi jos tämä olisikin viimeinen päiväni ;)
 
Mie oon kanssa varsinainen suunnittelija ja järjestelijä, oon aivan hukassa heti, jos homma ei ole hanskassa ja asiat tip top..., eli hukassa oon aikas usein.. ;o/

Joo. Kinkku uunissa. Tumma olut. Radiosta kuuntelen merisään, koska se on must. Kaikki hyvin. Paras joululahja on tää lomanen. Miten se tuntuukin, että elämä on kohta pelkkää joulua ja juhannusta?
 
Vilisee ohi. Olenkin päättänyt kauan sitten elää päivän kerrallaan. Elääkö joku muu useita? En tarkoita nyt mitään keikkakalentereita?
 
Ja kyllä paras joululahjani on 3-vuotiaana saatu polkuauto sekä luistimet 7-vuotiaana, jotka sitten surukseni särkyivät rosoisella järven jäällä. :(
 
Senkin pikkuvanha.
Ja mitä nääki sitä merisäätä kuuntelet. Se on minunki suosikkiohjelma. Mulla on monta kasetillista nauhallakin.