Tanssimusiikki ›

Tarjaa tuli urani ainoan kerran ravintolatriosta vuonna 1993. Onni onnettomuudessa, Valkeakosken Valtikassa soitin viimeisen keikkani lauantaina ja jo tiistaina olin uudessa ja todella paljon paremmassa bändissä!
 
Kuinkahan sattuikin, että minä kuitenkin siitä minut tarjanneesta bändistä vedän edelleenkin, muilla on kuulemma hiukan hiljaisempaa...

Kahdesti samasta bändistä on minut tarjattu. Voi että harmitaa suunnattomasti.
 
Mikset uskonu kerralla:-)

Mikset uskonu kerralla:-)
 
Just siks.

Mulle käy toisin päin: yritän erota, mutta aina kerjätään takaisin:-)

Joskus 80-luvulla en päässyt yhteen bändiin koska... sillä joka pääsi oli kuulema parempi bassovahvistin!

Yhden kerran "liideri" mietti kuumeisesti matkalla... miten selittää sen että bassossa on "tänäiltana" ihan erinäkönen ukko kun siinä tanssipaikalle lähetetyssä julisteessa... kun olin tuuraamassa yhtään juomaan ratkennutta sen bändin "vakibasistia"!

Yhdessä bändissä rumpali tuumi:"Kyllä sunkin pitää ruveta laihduttamaan jos meinaat vielä meidän kanssa soittaa!"

Tämä on viimeinen ja ihan totta! Bändiin tuli mukava tyttö joka soitti hanuria tosi mallikkaasti ja lauloi kun enkeli! Ei antanut kellekään bändin pojille kun sillä oli jo oma "kuuskulmanen" = paska akka!

Mut itseasiassa on kerran Tarjattu, ei tosin millään kirjeellä. Homma meni ihan niin että bändi oli toiminut jo aiemmin, jopa levyttänyt kokoonpanolla ilman kiipparistia. Meikäläinen kävi soittamassa parit treenit ja sitten tyypit totesivat että jatkavatkin ilman... Varmaan jotain kitaristien peniskateutta kun pystytään soittaan niin paljon erilaisia ääniä!

Ei ole "tarjaamisvaaraa" ollu..Itse oon joutunut vähän hienovaraisemmin tarjaamaan soittajia,mutta niillä ei ole asenne ollut kohdallaan alun alkaenkaan..
 
Justiinsa,joo,asenne kohdallaan,kerro lisää....kun ei enää ikinä tarttis kenekään umpitollon akan bändissä vetää,ei ole ihmisen hommaa tuo,kerran kuussa kun on "ne"niin voihan saatans,ja sitten nuo,joilla vielä mies pyörii mukana,ellei peräti soita bändissä,aika raskasta,pari tollasta on tullut koettua:-)
 
Tietty eri juttu jos on se kaks keikkaa kuussa ja vetää huvikseen...
 
Joo,Bertan bändistä on tullut tarjat,ja parista muustakin,mutta yleensä bändit vaan hajoo tai miehistö vaihtuu;-)

Onks muita Bertlalta kenkää saaneita,pari tiedän,tunnustakaa;-)))

Justiinsa,joo,asenne kohdallaan,kerro lisää....kun ei enää ikinä tarttis kenekään umpitollon akan bändissä vetää,ei ole ihmisen hommaa tuo,kerran kuussa kun on "ne"niin voihan saatans,ja sitten nuo,joilla vielä mies pyörii mukana,ellei peräti soita bändissä,aika raskasta,pari tollasta on tullut koettua:-)
 
Vastasit jo itse omaan kysymykseesi.=)Juuri tuollaista asennetta tarkoitin.

Onks muita Bertlalta kenkää saaneita,pari tiedän,tunnustakaa;-)))
 
Mä soitin sen pändissä jonkin kuukauden, mutta lähdin itse pois ja menin Rahkan pändiin, vuosi oli1975.
Myöhemmin jouduin "tarjaamaan" vetämästäni kapakkapändistä pari kalvotaiteilijaa ulos, kun yhteiset sovitut säännöt eivät pelannneet koskien heidän alkoholin käyttöä työaikana. En saanut heistä ikuisia vihamiehiä, vaan puhevälit toimivat myöhemminkin tavatessamme.

Vastasit jo itse omaan kysymykseesi.=)Juuri tuollaista asennetta tarkoitin.
 
Kysymys ei ole asenteesta,vaan parista omasta kokemuksesta vuosien varrelta näistä "pariskunta"-bändeistä,en toki sua tarkottanut umpitollolla akalla,sähän oot vielä nuori ja nätti,kuvasta päätellen:-)

Kysymys ei ole asenteesta,vaan parista omasta kokemuksesta vuosien varrelta näistä "pariskunta"-bändeistä,
 
Mullakin on kokemusta ainakin yhdestä "pariskunta" bändistä. Välillä oli kivaa välillä aika hankalaakin kun ne selvitti omia juttujaan. Eräällä yötauolla keikkamatkalla rumpali selvitti mulle kahden kesken mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Oli aikamoinen kokemus tuo bändi. Eräässä toisessa bändissä taas kiipparisti kuljetti "eukkoaan" mukana koko ajan ja sehän pyöri pitkin keittiöitä ja henkilökunnan tiloja niinkuin olis kuulunut bändiin. Bändikämpissäkin se touhus kuin olis ollut kotonaan. Kaverit sitä puhu ettei olut kovin kivaa kun se kyyläs ja kyttäs. Ei oikein voinu olla mitenkään päin ja rentoutua. Oma kokemus on se että jos puoliskot rupee liikaa osallistumaan bändin touhuihin niin vituiks menee. Meillä on ainakin tehty selväksi se että tämä homma on tällaista ja reissuissa menee se aika mikä menee ja sillä siisti. Jos ei ole vapaita viikonloppuja niin ei ole. Jos ei päästä kumminkaiman serkun veljen häihin tai rippijuhliin niin ei päästä. Jotkut tämän ymmärtää hyvin ,toiset ei sitten millään. Bändi on kumminkin oma yhteisönsä ja hyvin herkästi ulkopuolinen taho rikkoo sen harmonian ja kokonaisuuden.

Meillä on onneksi sellainen bändi, että puolisot kiertää sen kaukaa.

Mullakin on kokemusta ainakin yhdestä "pariskunta" bändistä. Välillä oli kivaa välillä aika hankalaakin kun ne selvitti omia juttujaan. Eräällä yötauolla keikkamatkalla rumpali selvitti mulle kahden kesken mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Oli aikamoinen kokemus tuo bändi. Eräässä toisessa bändissä taas kiipparisti kuljetti "eukkoaan" mukana koko ajan ja sehän pyöri pitkin keittiöitä ja henkilökunnan tiloja niinkuin olis kuulunut bändiin. Bändikämpissäkin se touhus kuin olis ollut kotonaan. Kaverit sitä puhu ettei olut kovin kivaa kun se kyyläs ja kyttäs. Ei oikein voinu olla mitenkään päin ja rentoutua. Oma kokemus on se että jos puoliskot rupee liikaa osallistumaan bändin touhuihin niin vituiks menee. Meillä on ainakin tehty selväksi se että tämä homma on tällaista ja reissuissa menee se aika mikä menee ja sillä siisti. Jos ei ole vapaita viikonloppuja niin ei ole. Jos ei päästä kumminkaiman serkun veljen häihin tai rippijuhliin niin ei päästä. Jotkut tämän ymmärtää hyvin ,toiset ei sitten millään. Bändi on kumminkin oma yhteisönsä ja hyvin herkästi ulkopuolinen taho rikkoo sen harmonian ja kokonaisuuden.
 
Plussaa! Tuo viimeinen lause muun ohella varsinkin pitää paikkansa.

Mun muijat, ketkä on keikalle änkeyneet, ei oo käyneet monta kertaa, kun eivät oo koskaan saaneet olla rauhassa, esim baaritiskillä. Sen verran sirmakoita dooriksia on yleensä sattunu völijyyn.

Mun muijat, ketkä on keikalle änkeyneet, ei oo käyneet monta kertaa, kun eivät oo koskaan saaneet olla rauhassa, esim baaritiskillä. Sen verran sirmakoita dooriksia on yleensä sattunu völijyyn.
 
Tuota....tuon asian takia en yleensä ole ottanut vaimoja keikalle...meinaan doorikset, nykyään ei enää mutta nuorena. Ex-vaimoni kerran oli siskonsa kanssa Jyväskylän seurahuoneella mukana kun oltiin keikalla. Olivat pöydässä jossa oli nuoria naisia pöytä täynnä. Yhtäkkiä yksi niistä naisista alkoi puhumaan että ajatteli iskeä tuon kosketinsoittajan tänäiltana. Vaimoni oli siinä vieressä hiljaa, mutta kun päästiin kotiin niin seurasi aikamoinen puhuttelu...tai sanoisinko keskustelu. Luuli tietysti että meno on tällaista jatkuvasti. Kerran se kysyi multa että monenko naisen kanssa olet ollut ennen mua. Mietin vähän aikaa ja rupesin luettelemaan ...siinä 350 kohdalla se huusi mulle ..TURPA KIINNI ja suuttui iäksi ajaksi. Onkohan antanut vieläkään anteeksi.mene ja tiedä. Tietysti olin vähän ilkeä mutta mitäs rupesi kyselemään.

Tarjattu on ja herjattu, muttei turpiin lyöty tai murjottu. ;)