Tanssimusiikki ›

Saako bassokitaroista kertoa täällä?.
 
Kerron minäkin. Ensin bassona oli Morriksen joku jazzbasso versio. Karmea halko ja hirveä soundi mutta piti vireensä. Sitten oli Yamahan RBX250 tai jokin sellainen eikä vireet toimineet. Sitten hankin Samickin pikkubasson ja taas vireet päin helkuttia. Ei toiminut. Jokin vuosi sitten ostin Cortin Artisanin ja tää toimii kaikinpuolin niinkuin pitääkin.

No. Helkkari. Ei oo nuokaan halpissarjaa. Mitä sanoo sedälle Aria Pro II ? möllöttää tuossa.
 
Ibanez maksoi aikoinaan muistaakseni n. 3000mk, ei siis mikään halpis, mutta Ovation oli kallein bassoistani eli n.5.500mk silloin ja elettiin 80-lukua. Aria Pro II oli kokeilessani kolhon tuntuinen käteeni.

Ibanez maksoi aikoinaan muistaakseni n. 3000mk, ei siis mikään halpis, mutta Ovation oli kallein bassoistani eli n.5.500mk silloin ja elettiin 80-lukua. Aria Pro II oli kokeilessani kolhon tuntuinen käteeni.
 
Nää. Tää on viiskielinen :P

Nää. Tää on viiskielinen :P
 
Säikähdän entistä enemmän tuota ;)

Säikähdän entistä enemmän tuota ;)
 
Suomalainen vaikenee viidellä kielellä?

Tuota unkarilaista viiniä toki maisteltiin huimassa nuoruudessa, kuten myös Vin de Rouge d'Algerie'ta!!!!
 
Vin Rouge d'Algérie!!!

Vin Rouge d'Algérie!!!
 
Tätä mä odotin! Hyvä! Tiesin töpänneeni :( Yks toinen suosikki oli Beaujulois!

Tätä mä odotin! Hyvä! Tiesin töpänneeni :( Yks toinen suosikki oli Beaujulois!
 
Beaujolais!
 
Ton teit kyllä tahallaan.

Beaujolais!
 
Ton teit kyllä tahallaan.
 
Hohhhahhm, Baron. Kävitkö mökillä tipuja tiirailemassa? Meillä parvekkeella muutamat tintit hakkaa ikkunaan, mutta en laske sisään.
 
Olenko pervo?
 
Mutta tää threadi on:'Kitaristit hoi!'
 
Elin sun pitää kertoo sun skittaurasta ja millä olet skulannu.

Kysymys onkin siitä onko järkeä maksaa kitaran lavan logosta itsensä kipeäksi. Muistatteko taannoisen fender kitaroiden sokkotestin jossa testaajana oli Dave Lindholm. Ykköseksi tuli kallein malli ja kakkoseksi, kuinkas ollakaan, reilun sadan euron Peavey Raptor. Eikä testattavana ollut vain kahta kitaraa.
 
Ei siitä merkistä kannatakkaan maksaa vaan siitä hyvästä pelistä;-)
Mä muistan ton testin ja siinä tosissaan testattiin vain niitä halpiksia. Halpikset mä jakaisin vielä puoliksi. On nää Washburnit, Cortit, Harley Bentonit, Fernandesit, yms saunapuut. Sitten on paremmat halpikset kuten japski/meksiko stratot, Squierit, Tokait, Epiphonet, Esp:t, ja halvemmat mallit merkkikitaroista. Jotkut paremmat halpikset, usein tietyltä ajanjaksolta ja hieman kustomoituna ovat aivan lyömättömiä soittimia ja nimenomaan yksilöitä. Näitä yksilöitä ei kyllä löydy etsimälläkään tästä halvelvemmasta halpiksien kategoriasta. Kyllä juttu on niin että mitä pidemmälle soittotaito kehittyy niin sitä suuremmaksi vaatimustaso ja asioiden päälle ymmärtäminen kasvaa. Tietysti myös asioihin perehtyminen ja vertailu eri soittimien välillä vaikuttaa suuresti mutta väittäisin silti että soittokokemus on juuri se mikä tuo parhaiten soittajalle itselleen esille hyvän (yleensä hieman hintavamman) ja huonon (yleensä halpis) eron. Hyvähän tietysti on jos halpa kelpaa ja tuntuu omasta mielestä hyvältä soittaa, silloin ei kannata kallista ostaakkaan.

Aria Pro II oli aikoinaan kova sana bassorintamalla! Kunnon lapio!

Minulla on bassona Washburnin Axxess Bass. Hyvä soundi, kevyt soittaa, pysyy vireessä.,
 
Tein juuri kesällä Les Paul-mallisen kitaran laatuosista. Onnistui tilaajan mielestä (ja omastani tietysti kans) hyvin, samat ominaisuudet kuin yllä. Tuli melko kalliiksi, n. 300 e. Plus työt. Logoa en ole kiinnittänyt vielä, joten siitä ei ole ainakaan tarvinnut maksaa.

Aikonaan kun piti olosuhteiden pakosta ruveta bassoakin tumputtamaan kun ei enää kvartetille saanut keikkaa... niin ostin semmosen Maya merkkisen jazz-basson ja se oli hintaansa nähden tosi hyvä. Maksoi muistaakseni 350 markkaa. Se oli yksilö joka oli säädetty ja sepitetty hyvään trimmiin. Harmittaa kun tuli se kerran höperöpäissään annettua vaihdossa johonkin perkeleen hölmöön pedaaliin!

Mistähän saisi ja mitähän maksaisi sellainen Watkins/Wilkins -basso, jollainen Pekka Pohjolalla oli 70-luvulla?

Harmittaa kun tuli se kerran höperöpäissään annettua vaihdossa johonkin perkeleen hölmöön pedaaliin!
 
Muutkin tekee näköjään typeryyksiä, kuin vain minä.

Muutkin tekee näköjään typeryyksiä, kuin vain minä.
 
No mitä minä nyt soittajia tunnen...niin kaikki!

Ei siitä merkistä kannatakkaan maksaa vaan siitä hyvästä pelistä;-)
. Kyllä juttu on niin että mitä pidemmälle soittotaito kehittyy niin sitä suuremmaksi vaatimustaso ja asioiden päälle ymmärtäminen kasvaa. Tietysti myös asioihin perehtyminen ja vertailu eri soittimien välillä vaikuttaa suuresti mutta väittäisin silti että soittokokemus on juuri se mikä tuo parhaiten soittajalle itselleen esille hyvän...
 
Simplexille tästä plussaa. Tokain tietyt sarjat on 'metsästyksen' jälkeen kolahtaneet. Toki niissäkin olen aina kuunnellut mestaria eli kitaroita työkseen kunnostavaa.
 
Monta hyvää vinkkiä on tullut.

Mä muistan ton testin ja siinä tosissaan testattiin vain niitä halpiksia.
 
Tuota.... testin voittaja taisi olla liki parin tuhannen euron soitin. Sitä ei kai voi pitää halpiksena ? Toiseksi tullut taas on täysi halpis.

Elin sun pitää kertoo sun skittaurasta ja millä olet skulannu.
 
Onks' pakko? Hävettää.
 
Landola akustinen ja Ibanez sähkis.
Tulin kyllä järkiini.
 
(Oli mulla venäläinenkin Tallinnasta ostettu sähkis, jolla ei voinut soittaa, mutta se oli niin upean näköinen, että pojan bändi osti sen multa ja löi sen rikki musavideossaan)

Jatkoa.... Silvennoinen hommas aikoinaan jonkun kolmensadan euron fernandesin slidekitaraksi. Piti sitä parhaana tarkoitukseen. Eli summarummasum, hinta ei kerro mitenkään välttämättä kitaran laadusta yhtään mitään. Siis VÄLTTÄMÄTTÄ. Kalliimissa on tasaisempi laatu mutta halvoissa voi löytyä yhtä hyvin laadukasta kamaa ja pienellä säädöllä tekee ihmeitä.