Tanssimusiikki ›

Eipä oo valittamista soittajan vaimosta.
 
Joo, ei niin huonoa ettei hyvääki..Eikähän sitä ihminen itelleen mittään voi. Jos ei tykkää että ukko soittaa ym., niin ei kai kukaan tahallaan halua olla v-mäinen. Vaan mitäs minäki valitan, oisin vaan tyytyväinen, että joku on minutki huolinu. Lapsiaki on siunaunu 3, ja potaatit on keitettynä aina kun tuun töistä! Ei, kyllä tämä mun valitusvirsien veisuu saaki nyt loppua tähän.

Itse asiassa on kokemusta kahdestakin. Se eka ei ollut soittajan vaimona kovinkaan hyvä. Tämä toinen olisi pärjännyt ne totaalisen reissaamisenkin ajat. Nykyisen kanssa ei tarvitse puolin eikä toisin miettiä sitä, miten muuttuisin että tuo toinen rakastais enemmän. Tämä rakastaa tämmösenä ja päin vastoin. Muuta kait ei voi oikein toivoakkaan. Kotona on hyvä olla ja keikoilla kans.

eh, emäntä joskus nakkasi autosta mun pukupussin pihalle, kun oli lähösä johonki.Sielä se sitte retkotti niin kauan, kunnes itellä sinni petti ja kävin hakemasa sen sisälle.Alko nimittäin satamaan...
 
Oho..kyllähän minä sen tiesin, että sillä tempperamenttia riittää, mutta .... :)
 
Monio vuosia sitten meidän naissolistin poikaystävä ryhtyi ramppaamaan keikoilla mukana ja tosiaankin rupesi jo välillä jopa pelottamaan, oli se niin mustasukkainen. Varsinkin sen jälkeen kun hotellissa oli vähän hintsusti huoneita vapaana ja rumpali joutui yöpymään hänen huoneessaan. Ei siinä mitään, mutta kun tytteli oli niin rehellinen, että oli kotona asiasta kertonut.

Ei täälläkään juuri. Normaalit vittuilut puolin ja toisin tarvitessa pitkäaikaisesta välijähtyneestä suhteesta johtuen, harmaata arkea. Mitäs näistä, sopeudutaan näillä kymmenellä.
 
Vähän tollai kai se menee. Välillä mä kyllä oikein yritän tsempata ja pitää toista lähempänä ja keksiä jotain, mikä olis mukavaa ja yhteistä. Kuitenkin se toinen on siinä vierellä yhtä tärkee, kun alkuaikoinakin joskus vuonna nolla.
Helposti sitä vaan päästää tän homman väljähtyyn, mutta voisko sille tehdä jotain, ettei niin kävisi? Miks pitäis antaa sen jäähtyä?
 
Eihän se vaadi muuta, kuin että vähän hieroo hartioita, tai selkää. Laittaa vähän jotain nättiä päälle joskus, jos tietää, että se toista miellyttää jne. Pieniä juttuja, mutta tahtoo välillä unohtua.

Oho..kyllähän minä sen tiesin, että sillä tempperamenttia riittää, mutta .... :)
 
Niin, tiijätpä hyvinki..Semmosta se on täälä meijän perällä!!

Kyl mun on kans asiat hienosti.JO seurustellessa tiedettiin pelin henki.Nyt on paidat silitetty ja ikuna mitään vinoilua oo kun lauteet kutsuu.vuonna 1982 mentiin naimisiin.

Kyl mun on kans asiat hienosti.JO seurustellessa tiedettiin pelin henki.Nyt on paidat silitetty ja ikuna mitään vinoilua oo kun lauteet kutsuu.
 
Onnex sama meininki täällä, paitsi että paitoja ei oo silitetty :) Pitää olla semmoiset humppahaarniskat joita ei tarvitse silittää. Nykyaikana noitakin onneksi on :)

Isäukon ekoja ohjeita mulle kun soittohommia aloittelin: EI AKKOJA KEIKOILLE!
 
Nykyinen tyttöystäväni onkin siitä ihanteellinen ollut, ettei pahemmin tunnu viihtyvän mun keikoilla. Kai sillä on sitten hyvä musiikkimaku :) Ja enhän mäkään käy sitä töissä päiväkodissa tarkkailemassa...
 
Toinen juttu mikä aikasemmin ärsytti, mutta on nyt saatu sovittua, eli nämä seuraavan päivän sukulaisjuhlat ym. Sunnuntai aamuna keikalta kotona klo 8 ja pitäis lähtee siitä ajaan johonkin kissanristiäisiin. Eli nykyään mulla on noista "vapautus", ellen sitten jostakin syystä halua niihin lähteä mukaan.

Isäukon ekoja ohjeita mulle kun soittohommia aloittelin: EI AKKOJA KEIKOILLE!
 
Nykyinen tyttöystäväni onkin siitä ihanteellinen ollut, ettei pahemmin tunnu viihtyvän mun keikoilla. Kai sillä on sitten hyvä musiikkimaku :) Ja enhän mäkään käy sitä päiväkodissa tarkkailemassa...
 
Toinen juttu mikä aikasemmin ärsytti, mutta on nyt saatu sovittua, eli nämä seuraavan päivän sukulaisjuhlat ym. Sunnuntai aamuna keikalta kotona klo 8 ja pitäis lähtee siitä ajaan johonkin kissanristiäisiin. Eli nykyään mulla on noista "vapautus", ellen sitten jostakin syystä halua niihin lähteä mukaan.
 
Junnu Vainio ja kumppanit kun menivät aikoinaan Kotkasta kesäisin veneellä saareen rilluttelemaan, niin Kinkku Laitinen, kitaristi totesi: "Ei naisia saareen!"
Mulla on videolla Junnusta muisteluohjelma v.1991.

Isäukon ekoja ohjeita mulle kun soittohommia aloittelin: EI AKKOJA KEIKOILLE!....
 
Vaimo ei edes haluu lähtee.
 
Se haluu viettää vapaa-aikansa sit rauhassa mun kans, eikä kattella, kun mä teen hommia.
 
No - kyl se joskus noissa harvoissa kylätansseissa käy...

Mikään ei oo ärsyttävämpää kuin joillain näkee vaimojoukkueen mukana keikalla ja sit ne vielä säätää ym. siinä koko ajan Huhhuh! ei vois vetää!
 
Mitä sitte? Keikoilla käynti on töissä käyntiä ja sillä siisti. Ja soittajan vaimo on kunnioitettava vaimo.

Ei ongelmaa nykyisessä bändissä mutta aikoja sitten kun soitin naissolistin bändissä, niin vähän jokaisella oli pientä "kitkaa" ja varsinkin solistin miehellä.

Veikkaisin kuuluvani siihen keskikastiin, ei paha ei helppo. Vaimo on toisinaan keksimässä kivoja viime hetken kotitöitä juur kun oon lähdössä keikalle.
 
Keikkoja on sen verran vähän, että ei tämä ongelmaksi oikein muodostu. Toisaalta keikat on kyllä pääosin viikonloppuisin ja se vähän riepoo joskus toista puolikasta. Mut yli 11v on menty näin.

Veikkaisin kuuluvani siihen keskikastiin, ei paha ei helppo. Vaimo on toisinaan keksimässä kivoja viime hetken kotitöitä juur kun oon lähdössä keikalle.
 
Keikkoja on sen verran vähän, että ei tämä ongelmaksi oikein muodostu. Toisaalta keikat on kyllä pääosin viikonloppuisin ja se vähän riepoo joskus toista puolikasta. Mut yli 11v on menty näin.
 
Jos soittaa sellaisessa pändissä missä on aviopari tai muuten vaan seurusteleva pari, eli naissolisti ja vaikkapa rumpalimies, niin se on kuin toisessa perheessä eläisi, kun kuitenkin joutuu niitä yhteenottoja ennemmin tai myöhemmin pitkässä juoksussa keikareissuilla seuraamaan. Koettu on tuokin aikoinaan.

Kun se nyt viä vähän aikaa jaksais ton pojan kans....
 
Mikäs pojalla ?

Mikäs pojalla ?
 
Vaikka mitä.
 
Halkio, skolioosi, kehitysviivettä....

Vaikka mitä. Halkio, skolioosi, kehitysviivettä....
 
Ei ole helppoa ei. Eukon poika on autistinen eli tässä on nähty sitäkin puolta jo 8 vuotta.

Ei ole helppoa ei. Eukon poika on autistinen eli tässä on nähty sitäkin puolta jo 8 vuotta.
 
Lievästi autistisen jo aikuisen tyttären isänä tiedän miten vaikeaa joskus oli, etenkin vauva ja lapsuusaikana, nyt on jo helpompaa, kun hän asuu eri asunnossa lähettyvillä ja erilaisuuteen on jo tottunut. Onneksi autisminsa on niin lievä, että muualla asuminen onnistuu hyvin.
Hän on työelämässä ja osaeläkkeellä. Viikonloput kotona perheen parissa onnistuu myös hyvin.

Mun bändissä soittaa mun eksä ja mun nykyinen kihlattuni on myös soittaja toisessa bändissä. Nykyinen rakkaani ei ole mustasukkaista tyyppiä ollenkaan, ei kai tällainen muuten onnistuiskaan! Itse taas olen vähän mustasukkainen, mutta onhan se ollut pakko itselle perustella, että jos ton kanssa menen naimisiin niin pakko keksiä jotain muuta ajateltavaa kuin, että mitäköhän se nyt siellä Lapinrundilla puuhaa!

... Itse taas olen vähän mustasukkainen, mutta onhan se ollut pakko itselle perustella, että jos ton kanssa menen naimisiin niin pakko keksiä jotain muuta ajateltavaa kuin, että mitäköhän se nyt siellä Lapinrundilla puuhaa!
 
Niin, ihmiset muutenkin tuppaa miettimään liikaa noita negatiivisia asioita eikä osaa nauttia siitä mitä tällä hetkellä on pelkäämättä pahinta. Kyllä se pahin sieltä kuitenkin jossain kohtaa tulee...hoho:)