Tanssimusiikki ›

Tästä tulikin mieleen Ford Transit 1983. Keikkareissuilla tämän vehkeen kanssa ei kyllä ollut koskaan ongelmia paitsi polttoaine pari kertaa oli sen verran vähissä, että piti rullata joo viimeiset pari sataa metriä. Tarkkaan laskettu siis.
 
No mutta, transiitissahan on kytkin vaijerivälitteinen ja vaijeri katkesi parikin kertaa ajossa. Ekalla kerralla ei mitään ongelmaa, löytyi sellainen nippa, jolla pikakorjaus onnistui. Toisella kerralla oltiin jossain Kuusamon yläpuolella ja vaijeri poikki. Sitten jätettiin se korjaus ja pudoteltiin etelämpään päin ilman kytkintä.
 
Imatralta kerran (talvella, lunta ja jäätä) kotia päin tullessa yks kaks yllättäen alkoi ihmeellinen sirinä. Välillä kuului ja välillä ei. Ajattelin siinä ajellessa, että mennään nyt sitten niin pitkälle, kuin ovaali kulkee. Kulkihan se. Mikkelissä liikennevaloihin tullessa vähän alkoi jo jännittää, kun sirinä tai oikeastaan kirskuna oli siinä vaiheessa kuulunut yhtä jaksoisesti jo sata kilometriä. Siinä kirkonvarkauden sillalla vaihdekeppiä hamutessa ei tapahtunut mitään, keppi ei siis suostunut liikkumaan mihinkään. No hurjan väännökkään 2.4 Yorkin dieselin avulla keluttiin ne parit liikennevalot läpi ja päästiin taas 13-tielle. Kytkin sentään toimi sillä kertaa. Karmean kirskunan ja kilinän kera päästiin silloiseen kotipaikkaan, Suolahteen. Seuraavana päivänä sitten otettiin suunta isäukon luo, korjausta varten. Taas päästiin liikkeelle ja jotenkin kevyesti matka jatkui. Muutaman kilometrin päästä sai jo vauhtia 60km/h ja yks kaks rusaus ja takapyörät lukkoon. Siinä vähän rattia suuntaan ja toiseen, tiellä pysyttiin ja takapyörätkin taas alkoivat pyöriä. Armotonta vaihdekepin vääntelyä suuntaan ja toiseen ja kas, sieltähän pykäliä löytyi. Tosin 1. ei vetoa, 2. ei vetoa. Kolmosella löytyi vetoa, vaikkakin sellainen epämääräinen jaksottainen rasahdus aina kuului. Eteenpäin kulki. Päästiin sitten Sumiaisiin perille ja pihassa kokeilin sitten kaikkia mahdollisia vaihteita (eli 4 eteen ja pakki). Ainoa vaihde, millä vetoa oli, oli siis kolmonen. Millään muulla vaihteella ei enää liikkunut mihinkään päin. Isäukko sitten myöhemmin oli kurkannut laatikkoon ja 2. sekä 4. rattaat olivat sileät. Miksi ykkönen ja pakki ei toiminut, se jäi arvoitukseksi. No vaihtoloota ja matka jatkui seuraavat kaksi viikkoa, sitten meni jakopään remmi poikki vauhdista. 4 työntötankoa ja pari keinuvipua hajalle. Ja remmillä oli vielä 10tkm vaihtoon aikaa.
 
En taida sanoa mittään, ettei tule sanottua pahasti.. :/

Tien varressa pitäisi olla säännöllisin väliajoin kyltein merkattuja betoniseiniä, joihin voi niin tuntiessaan täräyttää. Ei tarvitsisi ajaa päin vastaantulevaa rekkaa tai jopa kevyempää kalustoa pilaten sivullisten omia suunitelmia.
 
Kannatettava ajatus