Riksteri: Johtuuko tuo kyynisyys esityksen tuotteistamisesta, äänestä vai kuvasta, niiden yhteensopimattomuudesta ja ristiriitaisuuksista, jotka syntyvät omassa mielessäsi, vaiko jostain muusta?Lyhyesti vastattuna: Kyllä. Tai tarkemmin sanottuna kyyninen suhtautuminen ko. orkesteriin.
Kyynisyys taasen on osittain opittua, stallariaikoina ympäristöstä ja tiedotusvälineistä tahtomattaan lapsenmieleen opittuja vaikutteita. Se pahimmillaan johtaa yksinkertaiseen ajatteluun "kaunis ihminen ei voi olla lahjakas", "suuren levy-yhtiön sliipattu artisti ei voi olla juureva" etc. kun superegoni yrittää torpata alkukantaisen himoni kauniin ja kimaltavan perään. Jos sielu huutaa humpan perään, niin sitten aivokuori pakottaa yrittämään kuunnella jotain Zappaa, koska se on todistetusti hyvää ja älykästä musiikkia; löytyy osaamista, tietoa historiasta, hienoja arreja ja blaa blaa blaa.
Ajatteluni taustalta löytyy myös kateutta, tiedostamatonta tyytymättömyyttä omaan osaamiseen ja siten yritystä olla fiksumpi kuin olenkaan, ja pelkoa tulla paljastetuksi housut kintuissa jonkun tiedostavan älykön toimesta "jätkä kuuntelee the Corrsia - heh heh!".
Tätä ajattelua tosin löytää myös juutuubin kansainvälisistä kommenteista, joten stallariaikoja ei voi yksin syyttää, vaikka se olisikin helppo ratkaisu. Olen ollut aistivinani myös muidenkin kuin omalta osaltani täällä sivuilla joskus samantyyppistä ajattelumallia omasta paremmuudesta joka ilmenee ajoittain implisiittisenä henkselien paukuttelulla. Siksipä Muhammed Ali- tai E-Pohjalaistyylinen suora itsekehu kuulostaakiin raikkaalle jos joku sitä erehtyy täällä käyttämään. (Sitten kun samalla suoralla itseriittoisuudella ryhdytään opettamaan muita, se ei olekaan enää raikasta.)
(No se yksi nuori ressukka taisi olla jostain savonmaalta, kun erehtyi tulemaan tänne tanssibändin soittonäytteineen ja suoraan antoi ymmärtää soittamisen olevan hauskaa ja bändinsä olevan hyvän. Tajuaapa ilmeisesti nykyään olla poissa kun sai isällistä palautetta huumoriin kätketyn vittuilun muodossa.)
Tavallaan vähän kaukaa haettua, mutta pari esimerkkiä miten suomessa viihteenkin yhteydessä piti yrittää tehdä tutkivaa journalismia, ja haastateltava sai olla koko ajan varuillaan koskaa isketään kysymyksellä joka paljastaa artistin mädännäisyyden.
Treen yo:n kasvatti haastattelee Hurriganes rock-orkesteria vuonna 1974:
http://www.youtube.com/watch?v=3ryuV4hLa1A Vähän toisenlaista otetta vuodelta 1988. Tätä toimittajaa pidettiin aikanaan kai vähän pinnallisena(!) Taisi olla tavallaan aikaansa edellä, kuulisipa nykyisin näin hyviä haastatteluita.
Heli Nevakare haastattelee sympaattiselta vaikuttavaa Ozzy Osbournea:
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s … amp;g=8&ag=95&t=2&a=263 
baron
Prophet
EP
half
Riksteri