Tanssimusiikki ›

Näin juuri keikalta kotiin palanneena voin kertoa että kyllä tämän homman suola on siinä, että satapäinen porukka tanssii ja jopa laulaa mukana. Ovat iloisia ja tulevat juttelemaan ja vähän kehumaankin.... ja keikkapaikassa tarjottu hyvä ruoka ja mukava henkilökunta. Ja mukavat soittokaverit. Ja kotona yhet konjamiinit, suihku ja zzzZzzzzzZzz krooh... vaikkei virtuoosiomaisia teoksia esitettykään niin silti... ugh!!

Jucciz: Täällähän näitä: https://soundcloud.com/jucciz
 
Niin ja se piti vielä lisätä, että tanssimusiikkia nämä eivät suinkaan ole - vaikka tällä palstalla ollaankin - ainakaan sanan perinteisessä merkityksessä. Toki jos näiden kappaleiden kuuleminen aiheuttaa tarpeen tanssia, siitä vaan! :D

Jucciz: Niin ja se piti vielä lisätä, että tanssimusiikkia nämä eivät suinkaan ole - vaikka tällä palstalla ollaankin - ainakaan sanan perinteisessä merkityksessä. Toki jos näiden kappaleiden kuuleminen aiheuttaa tarpeen tanssia, siitä vaan! :D
 
Erittäin jees ja hyviä soundeja! :)

Eläkeläissoittaja: Erittäin jees ja hyviä soundeja! :)
 
Kiitos paljon!

artope: Näin juuri keikalta kotiin palanneena voin kertoa että kyllä tämän homman suola on siinä, että satapäinen porukka tanssii ja jopa laulaa mukana.
Niin no, itse vanhana realismin ja kyynisyyden häilyvillä rajamailla keikkuvana keikkaraakkina en ole päässyt tuohon elämykseen kovinkaan usein, jos koskaan.
 
Ovat iloisia ja tulevat juttelemaan ja vähän kehumaankin....
...ja on se ollut joskus vaikea ottaa kehuja vastaan (=missä vtussa teidän korvanne ovat???) kun on vedetty kootuilla teoksilla miten sattuu ja topi ja pirkko ovat tulleet kädestä pitäen kiittämään. Tässä kohtaa on ollut mielessä että olisipa nyt jonkun korvalääkärin käyntikortteja jaettavaksi...no, kohtelias kiitos tietenkin hymyn kera on annettu mutta totuus on ollut aivan muuta, lähinnä on vtuttanut ns ansiottomat ablodit huonosti tehdystä työstä. Itsekritiikki on ollut aina kova, joillain sitä ei ole lainkaan. Ajattelevana ihmisenä ei vaan ole päässsyt tuohon joidenkin "sama raha" johtoajatukseen ja soittofilosofiaan koskaan. Pahimpia mestoja on olleet ne missä bandin funktio on täydellinen arvoitus kuten jotkut laivat ja kuolemassa olevat tanssikapakat.
 
ja keikkapaikassa tarjottu hyvä ruoka ja mukava henkilökunta.
Tästä voisi kirjoittaa pitkät tarinat, kuivuneet makaronilaatikot mikrossa, puurolta näyttäneet kermalla jatketut vanhat kiusaukset, possunpalat valkokastikkeessa karvoilla, puhumattakaan vttumaisista ravintolapäälliköistä ja portsareista. Luojan kiitos tämä alue on jo kuollutta kansanperinnettä ja hyvä niin.
 
Ja mukavat soittokaverit.
Monen soittajan kanssa on ollut ja on vieläkin ilo soittaa, joidenkin harvojen kanssa kanssa enempi loputon murhe.
Syynä joko puuttuvat korvat, alkoholisimi tai näiden yhdistelmä kuin myös se että jakopää/tempot/tyylitaju ovat kadonneet jo vuosia sitten tai niitä ei ole ollut ensinkään.
 
Ja kotona yhet konjamiinit, suihku ja zzzZzzzzzZzz krooh... vaikkei virtuoosiomaisia teoksia esitettykään niin silti... ugh!!
Tähän kun joskus pääsisi, lähellä on käynyt. Ehkä pitää löysätä vaatimustasoa itseltään ja muilta.
Keikoilta himaan palaaminen on ollut useimmiten mukavampaa kuin niille lähteminen, varsinkin jos tietää että homma ei tule olemaan kaksista. Tämä on koettu ja monen monta kertaa.
 
Oleellista voi olla toki se että itse ei ole koskaan harrastanut keikoilla käyntiä päiväduunin ohessa eli se ei ole ollut mikään henkireikä/hupi vaan työ siinä missä mikä vaan duuni. "Työn iloa" ei todellakaan ole aina ollut sitä mitä se voi parhaimmillaan soittohommissa olla.

Anonymous-jazz: Olen kuullut monen muusikon suusta, etteivät halua lähteä yhteenkään tanssibändiin, eli humppahommiin.
 
Mikähän tämä humppafobia on monien muusikoiden keskuudessa ? Onko se se, että menee maine jonkin toisen tyylin soittajana, jos leviääkin tieto että on ollut jossain tanssilavalla soittamassa perinteistä tanssimusiikkia ?
 
Sehän tiedetään, että tämä Suomi-Iskelmä on pelkkää mollia ja radioasemakin voisi olla suoraan Itsemurharadio FM.
 
Ainakin Toivelaulukirjoissa on paljon kivoja biisejä, mutta olisko humppagenre jäänyt vähän vähemmälle kun se niin solistivetoista.
 
Ehkä mä tekisin vahan haastavampia sovituksia - yleensä vissiin humppamiehet varoo yllättävänsä yleisöä kun moni ottaa sen ammatin kannalta.
 
Itse haluaisin, että musiikissa taiteen näkökulma on päällimmäinen ja en näe estettä etteikö näin voisi olla humppameiningissä.

WanhaWetäjä: Niin no, itse vanhana realismin ja kyynisyyden häilyvillä rajamailla keikkuvana keikkaraakkina en ole päässyt tuohon elämykseen kovinkaan usein, jos koskaan.
 
...ja on se ollut joskus vaikea ottaa kehuja vastaan (=missä vtussa teidän korvanne ovat???) kun on vedetty kootuilla teoksilla miten sattuu ja topi ja pirkko ovat tulleet kädestä pitäen kiittämään. Tässä kohtaa on ollut mielessä että olisipa nyt jonkun korvalääkärin käyntikortteja jaettavaksi...no, kohtelias kiitos tietenkin hymyn kera on annettu mutta totuus on ollut aivan muuta, lähinnä on vtuttanut ns ansiottomat ablodit huonosti tehdystä työstä. Itsekritiikki on ollut aina kova, joillain sitä ei ole lainkaan. Ajattelevana ihmisenä ei vaan ole päässsyt tuohon joidenkin "sama raha" johtoajatukseen ja soittofilosofiaan koskaan. Pahimpia mestoja on olleet ne missä bandin funktio on täydellinen arvoitus kuten jotkut laivat ja kuolemassa olevat tanssikapakat.
 
Tästä voisi kirjoittaa pitkät tarinat, kuivuneet makaronilaatikot mikrossa, puurolta näyttäneet kermalla jatketut vanhat kiusaukset, possunpalat valkokastikkeessa karvoilla, puhumattakaan vttumaisista ravintolapäälliköistä ja portsareista. Luojan kiitos tämä alue on jo kuollutta kansanperinnettä ja hyvä niin.
 
Monen soittajan kanssa on ollut ja on vieläkin ilo soittaa, joidenkin harvojen kanssa kanssa enempi loputon murhe.
Syynä joko puuttuvat korvat, alkoholisimi tai näiden yhdistelmä kuin myös se että jakopää/tempot/tyylitaju ovat kadonneet jo vuosia sitten tai niitä ei ole ollut ensinkään.
 
Tähän kun joskus pääsisi, lähellä on käynyt. Ehkä pitää löysätä vaatimustasoa itseltään ja muilta.
Keikoilta himaan palaaminen on ollut useimmiten mukavampaa kuin niille lähteminen, varsinkin jos tietää että homma ei tule olemaan kaksista. Tämä on koettu ja monen monta kertaa.
 
Oleellista voi olla toki se että itse ei ole koskaan harrastanut keikoilla käyntiä päiväduunin ohessa eli se ei ole ollut mikään henkireikä/hupi vaan työ siinä missä mikä vaan duuni. "Työn iloa" ei todellakaan ole aina ollut sitä mitä se voi parhaimmillaan soittohommissa olla.
 
Joo kiitos taas maan pinnalle palauttamisesta. Tosin puhuin omasta kokemuksesta. Onneksi ei ole tarvinnut kokea juurikaan vastaavaa. Mutta täähän on vaan tätä harrastetoimintaa kun syömme ammattilaisilta keikat.

Jucciz: Eihän vanhoissa kunnon toivelaulukirjoissa edes ole mitään sovituksia, vaan sanat, sointumerkit, laulumelodia ja pianon vasen käsi, josta ei hyvällä tahdollakaan ole esim. basistin ohjeeksi aukikirjoitettuine kolmi- tai nelisointuineen.
 
Nimim. ittekin asiaa hieman tutkinut.
 
Sitä mä just nimenomaan haluaisin, että on vanhoista kunnon Toivelaulukirjoista ja Fakebookeista...

Jucciz... Noi biisithän sopis kuin valettu johonkin tv-sarjaan.
 
Ootko tarjonnut ?

artope: Joo kiitos taas maan pinnalle palauttamisesta.
Se on ihan terveellistä laskeutua jos alkaa liikaa leijumaan ;-)
 
Tosin puhuin omasta kokemuksesta.
Kuin myös, eikä siinä mitään, jos susta tuntuu että olet tehnyt parhaasi ja jengi antaa positiivisen palautteen ja on hommassa mukana niin sehän on ihan ok.
 
Onneksi ei ole tarvinnut kokea juurikaan vastaavaa.
Kun paljon tekee niin kokee monelaisia asioita, hyviä ja huonoja kuin myös sitä perusarkea jossa keikat tulevat ja menevät eikä niistä jää mitään kerrottavaa jälkipolville.
 
Mutta täähän on vaan tätä harrastetoimintaa kun syömme ammattilaisilta keikat.
Tämäkin on ollut ja voi olla edelleen totta mutta ei voi yleistää joten tuskin kuitenkaan teidänkään kohdalla tästä on kyse, toimintanne rajoittuu ilmeisen pienelle alueelle ja keikkamäärät ovat maltillisia.
 
Esimerkkinä elävästä elämästä ja harrastustoiminnasta itse koettuna, on kaksi bandia, molemmat kvartetti + solisti, molemmat ovat ns päivätyöläispohjalta toimivia, toisen saa hintaan 800€, toinen 1200€, arvaa kumman järjestäjä ottaa. Niinpä. Tingattiin omaa hintaamme vähän alemmas mutta ei mennyt läpi eli me olimme se jolta keikka tosiaan vietiin, se oli alustavasti sovittu mutta kuinkas kävikään.
Myös kakkosbandien sisäinen kilpailu voi olla tätä tasoa, aina on joku joka tekee vieläkin halvemmalla.

Anonymous-jazz: Jucciz... Noi biisithän sopis kuin valettu johonkin tv-sarjaan.
 
Ootko tarjonnut ?
 
Kiitos kommentista - itse asiassa joistakin yksittäisistä on joku muukin sanonut samaa. En vaan oikein tiedä, mitä tahoa asian tiimoilta pitäisi lähestyä, mutta oishan se toki kivaa, että tälle musalle ois myös jotain käyttöä muutakin kuin se, että itselleni ja omaksi iloksi olen näitä nyt pari-kolme vuotta tehnyt. Saa vinkata ja kavaltaa. :)

Tiivistelmäni aiheesta on se, että onneksi aktiiviurastani tanssi -ja ravintolamuusikkona on kaikista tapahtumista huolimatta, niistä hieman ikävistäkin, selvinnyt hengissä eri muistoineen näin 70-vuotiaaksi asti sekä terveyskin vielä hyvä. Vanhoja hyviä soittajakavereita on muitakin edelleen onneksi hengissä, tosin moni kuollut liian aikaisin. On heissä myös joitain kariutuneita ihmissuhteita eri syin.
Humpassa on katetta, ainakin ennen oli ja sepä siitä. :)

WanhaWetäjä: Esimerkkinä elävästä elämästä ja harrastustoiminnasta itse koettuna, on kaksi bandia, molemmat kvartetti + solisti, molemmat ovat ns päivätyöläispohjalta toimivia, toisen saa hintaan 800€, toinen 1200€, arvaa kumman järjestäjä ottaa. Niinpä. Tingattiin omaa hintaamme vähän alemmas mutta ei mennyt läpi eli me olimme se jolta keikka tosiaan vietiin, se oli alustavasti sovittu mutta kuinkas kävikään.
Myös kakkosbandien sisäinen kilpailu voi olla tätä tasoa, aina on joku joka tekee vieläkin halvemmalla.
 
Mut sitten jos kyseessä onkin joku hinnakas nimipystö, niin toista nimipystöä ei löytykkään mistään :)
 
Mut joo kyllä mä ymmärsin pointin, että taustabändien välillä on kovaa hinnan poljentaa ollut läpi vuosien.
 
Kyllä mäkin muistan kun 10-vuotta sitten soitin eräässä bändissä, joka teki enemmän näitä ns. yksityistilaisuuksia. Niin sen bändin liideri ei oikein milloinkaan onnistunut sitä 5-hengen pumppua myymään minnekään raflaan edes alle tonniin ja se kipukynnys tuntui menevän jo silloin vuonna 2010-2011 jossain 700-800 eurossa.

Itse olen repinyt haitarilla humppaa 27 vuotta ja sillä on rahoitettu opiskelut ja puoliammattilaisena vähän talolainaakin. Silti edelleen lasken itseni amatööriksi. Yhä tuon soittaminen kiinnostaa ja antaa jopa hyviä fiiliksiä, vaikkakin vähemmän ennättänyt enää tekemään keikkoja. Vuosien myötä mukaan tuli bile/cover-bändit ja nykyisin raskasta kotimaista rockia soittava kokoonpano. Haitari on vaihtunut etupäässä kiippareihin.
 
On ollut huvittavaa huomata, että nuo bile-cover -hommat voidaan vetää vähän sinnepäin ja silti baarin väki on aivan jee jee. Kokeilepa samaa tanssilavalla, niin ei tartte kovin montaa keikkaa tehdä. Bändikaverit ajattelivat, että humppakeikkoja saisi enemmän ja sitä myötä myös rahaa, etenkin kun yhdellä bändiläisellä (minä) on jo kontakteja keikkapaikkoihin. Sepä vaan ei ollutkaan niin helppoa, kun rumpali ja basisti ei koskaan ollut kuunnellut tai soittanut mitään iskelmää. Ei riittänytkään, että soitti suurin piirtein oikeilla soinnuilla, pitikin osata lukea tarvittaessa nuottia (solistien säestäminen) ja/tai muuten kuunnella miten bassolinjat menee tai millainen se oikea komppi ja tempo mihinkin biisiin on.
 
Ei kiinnostanut kavereita humppa enää tämän jälkeen. En kyllä itsekään halunnut enää lähteä räpeltämään, kun jokainen biisi piti etukäteen "opettaa". Keskinkertaiset soittajat pystyvät soittamaan keskinkertaisesti bile-cover -musaa, mutta eivät edes välttävästi humppaa ja iskelmää. Keskinkertainen humppamuusikko (minä) pystyy puolestaan omaksumaan bile-cover -puolen ja olemaan jopa hyvä siinä.
 
Tämä nyt vaan oli mun yksipuolinen, hyvin amatööritason muusikon näkemys asiaan...

haitari: ..
 
On ollut huvittavaa huomata, että nuo bile-cover -hommat voidaan vetää vähän sinnepäin ja silti baarin väki on aivan jee jee. Kokeilepa samaa tanssilavalla, niin ei tartte kovin montaa keikkaa tehdä. Bändikaverit ajattelivat, että humppakeikkoja saisi enemmän ja sitä myötä myös rahaa, etenkin kun yhdellä bändiläisellä (minä) on jo kontakteja keikkapaikkoihin. Sepä vaan ei ollutkaan niin helppoa, kun rumpali ja basisti ei koskaan ollut kuunnellut tai soittanut mitään iskelmää. Ei riittänytkään, että soitti suurin piirtein oikeilla soinnuilla, pitikin osata lukea tarvittaessa nuottia (solistien säestäminen) ja/tai muuten kuunnella miten bassolinjat menee tai millainen se oikea komppi ja tempo mihinkin biisiin on.
 
Ei kiinnostanut kavereita humppa enää tämän jälkeen. En kyllä itsekään halunnut enää lähteä räpeltämään, kun jokainen biisi piti etukäteen "opettaa". Keskinkertaiset soittajat pystyvät soittamaan keskinkertaisesti bile-cover -musaa, mutta eivät edes välttävästi humppaa ja iskelmää. Keskinkertainen humppamuusikko (minä) pystyy puolestaan omaksumaan bile-cover -puolen ja olemaan jopa hyvä siinä.
 
Tämä nyt vaan oli mun yksipuolinen, hyvin amatööritason muusikon näkemys asiaan...
 
Jeps! Juuri näin.
 
E: Toistan itseäni: "Jospa ne ei vaan osaa?"

haitari:
 
Ei kiinnostanut kavereita humppa enää tämän jälkeen. En kyllä itsekään halunnut enää lähteä räpeltämään, kun jokainen biisi piti etukäteen "opettaa". Keskinkertaiset soittajat pystyvät soittamaan keskinkertaisesti bile-cover -musaa, mutta eivät edes välttävästi humppaa ja iskelmää. Keskinkertainen humppamuusikko (minä) pystyy puolestaan omaksumaan bile-cover -puolen ja olemaan jopa hyvä siinä.
 
Tämä nyt vaan oli mun yksipuolinen, hyvin amatööritason muusikon näkemys asiaan...
 
Bilehommas uskottavuus on vissiin siitä kiinni onko laval kokonaisuutena hyvä meininki. Tilannetaju auttaa myös.
 
Onko humppahommas enemmän kyse solistin uskottavuudesta, joskin taustabändi pitäs olla samalla tasolla. Olen vissiin tippunut hivenen kärryiltä mikä parasta humppaa juuri tällä hetkellä.

Eläkeläissoittaja: Tiivistelmäni aiheesta on se, että onneksi aktiiviurastani tanssi -ja ravintolamuusikkona on kaikista tapahtumista huolimatta, niistä hieman ikävistäkin, selvinnyt hengissä eri muistoineen näin 70-vuotiaaksi asti sekä terveyskin vielä hyvä. Vanhoja hyviä soittajakavereita on muitakin edelleen onneksi hengissä, tosin moni kuollut liian aikaisin. On heissä myös joitain kariutuneita ihmissuhteita eri syin.
Humpassa on katetta, ainakin ennen oli ja sepä siitä. :)
 
Hieno homma 70v terveys tallella, ja soitto onnistuu.

.
 
Ei kiinnostanut kavereita humppa enää tämän jälkeen. En kyllä itsekään halunnut enää lähteä räpeltämään, kun jokainen biisi piti etukäteen "opettaa". Keskinkertaiset soittajat pystyvät soittamaan keskinkertaisesti bile-cover -musaa, mutta eivät edes välttävästi humppaa ja iskelmää. Keskinkertainen humppamuusikko (minä) pystyy puolestaan omaksumaan bile-cover -puolen ja olemaan jopa hyvä siinä.
 
Tämä nyt vaan oli mun yksipuolinen, hyvin amatööritason muusikon näkemys asiaan...
 
"haitari"-nimimerki sai plussan. Lainasin vain tähän osan kirjoituksestaan. :)

EP: Jeps! Juuri näin.
 
E: Toistan itseäni: "Jospa ne ei vaan osaa?"
 
Mä olin myös yhdessä bilebändissä viitisen vuotta tuuraamassa tai turaamassa paremminkin. Suuresti ihmettelen miten näinkin keskinkertainen soittaja pärjäsi mukana Purplen, Heepin ja Totonkin biiseissä.
 
Sitten ne valssit, humpat ja tangot. Hirveen nopeita. Kyllä mä niistä sanoin mutta eipä se kauheesti muuttunut/auttanut.
 
Sorry Jykke jos luet tätä palstaa... Hyvä meininki oli kuiteski oli aina, varsinki loppuroudauksessa ja kotimatkoissa...

mondo: Hieno homma 70v terveys tallella, ja soitto onnistuu.
 
En ole käynyt tanssikeikoilla enää kymmeniin vuosiin. Basson myyntiäni kadun ja taantumusta siis senkin soitossa. Digipajassani musaani MIDI:nä väännän harrastuksen vuoksi. Äänitteillekin niitä on päätynyt. Haitari on nurkassa, johon en juurikaan koske tai hyvin harvoin. Basson voisin vielä ehkä hankkia ja hieman treenata nuotinlukua paremmaksi. No, näillä eväillä elän eloni iltaa keikkamuistoneni, joita kyllä riittää. :)