Tanssimusiikki ›

KoskPaavo: Ei tosiaan, mulla on pari tuollaista muistotilaisuuskeikkaa ollut säestysjuttuna , viime talvena kolme kappaletta (Ilta Saimaalla, Olen kuullut...jne ja Äänisen aallot) , pari hunttia handuun, ihan hyvä . Sais olla enämpi noita kun noita tapauksia kuitenkin luonnollisesti sattuu. Alustavasti vois suunnitella että nimim. laulaja vois tulla muakin sitten saattelemaan jollain puolirempseällä laululla, jutellaan miitissä.
 
Mulla on todella mukavia muistoja kastetilaisuuksista joissa olen laulanut. "Maan korvessa"...jne. Hautajaisissa en ole koskaan laulanut...mutta jos joku tuttu himohölkkääjä tai maratoonari kuolee yllättäen... niin voisin vetäistä vaikka "Elämää Juoksuhaudoissa" g-mollista.

Ohho.
Vedettiin ruokapuolella duokeikka kesäkessun kanssa, niin yllättävästi encore ja sitten ravintolanomistaja vei kapakkakierrokselle koko loppuyöksi. Eipä olis arvannu, tosi yllätys.
Tänään sama homma, sitten vippilapuilla katselemaan oikeita bändejä tuonne jäähalliin.

laulaja: Keikka heitetty, pojan ja miniän kissat käyty ruokkimassa, käyty postissa, ruoka on uunissa ja päivän leipä on siis tienattu.
Kotoo lähdöstä keikalle tähän hetkeen aikaa kaks tuntia ja vartti. Ei paha!
 
Juu, ei paha, mutta sehän näissä keikoissa on "paha", tuo syvä henkinen rasite, vaikka suurin osa keikoista on täysin vieraille, joskus vaan omille omaisille tai muuten läheisille ...
 
Vaikka olisi soittoa/laulua vaan 1x1-3 min., niin koko proseduuri on oltava paikalla mukana, hyvissä ajoin kiireettömästi paikalla/ei mitään kiirettä pois, kättelyt ja osanotot jne., ja joskus myös mukana muistotilaisuudessa, jolloin käytetyksi kokonaisajaksi matkoineen tulee helposti 3-4 tai jopa 5 h, mikä sitten syö muuten yleensä hyvän keikkapalkkion 200-300 "tuottavuutta", ja nämähän on yleensä tehtävä perunkirjasyistä kuitilla/laskulla.

Synttärijuhla omakotitalossa -duokeikka, jonka olin pelännyt etukäteen paisuvan seitsemän setin megaspectaakkeliksi, kosk'ei ollut oikein tarkkaan sovittu, mitä soitetaan ja kuinka kauan.
 
No, luojan kiitos kahdella setillä pärjättiin. Elviksen, humpan ja 60-lukupiisien pyhä kolminaisuus oli läsnä. Toisessa setissä hieman haittasi keikan jatkumisen/jatkumattomuuden epätietoisuus. Mutta sitten lopettivat juhlat, game over, happy end: siististi, ajoissa, järkevään aikaan, pitkittämättä. Eiköhän tässä voi näin ollen antaa anteeksi sen seinällä roikkuneen kehystetyn Mannerheimin kuvankin sitten.

Qsine: Synttärijuhla omakotitalossa -duokeikka, jonka olin pelännyt etukäteen paisuvan seitsemän setin megaspectaakkeliksi, kosk'ei ollut oikein tarkkaan sovittu, mitä soitetaan ja kuinka kauan.
 
No, luojan kiitos kahdella setillä pärjättiin. Elviksen, humpan ja 60-lukupiisien pyhä kolminaisuus oli läsnä. Toisessa setissä hieman haittasi keikan jatkumisen/jatkumattomuuden epätietoisuus. Mutta sitten lopettivat juhlat, game over, happy end: siististi, ajoissa, järkevään aikaan, pitkittämättä. Eiköhän tässä voi näin ollen antaa anteeksi sen seinällä roikkuneen kehystetyn Mannerheimin kuvankin sitten.
 
Ja paljonko juhlakalu täytti?

Olipa mukava vetästä keikka Koskpaavon kans, Kiitos,

half: Ja paljonko juhlakalu täytti?
 
Nämä kekkerit olivat kuuskymppiset. Juhlakalu oli oikein hyväkuntoinen seppo, hänen äitinsäkin oli läsnä. Ko. matriarkkaa tanssitettiin niin, että häntä alkoi huimata, ja niinpä kaatui nurkkaan. Ei kuulemma käynyt pahasti. Sen tyyppisillä vanhuksilla on kuitenkin paha taipumus sanoa, että eeeeitässämitään sattunut, vaikka olisi luu mennyt poikki, ja täti olikin erityistarkkailussa loppuajan.
 
En tiedä, miten itse peilaatte omaa keikkamenneisyyttänne, mutta. Oman speciaalivivahteensa keikoille antaa nykyään oma päälle-kolmekymppisyys naisvieraiden observaation yhteydessä. Kyllä: kaksikymppiset kukkamekkotytöt ovat nättejä ja freesejä, mutta samalla mielen valtaa haikea, säälinsekainen surumielisyys, kun tietää, että kymmenen vuoden päästä he eivät ole enää naisia, vaan remauneita, vakiintuneita emäntiä.
 
Elän aikaa, jolloin ikätovereista syntyy juttaurpilaisia yksi toisensa jälkeen. Itse tietenkin vanhenen charmikkaasti, koska olen mies, ja muutenkin täydellinen.

walttoni: Olipa mukava vetästä keikka Koskpaavon kans, Kiitos,
 
Kiitos samoin , reippaita poikia oletten. Matkustaminen on raskainta tässä puuhassa.

Elän aikaa, jolloin ikätovereista syntyy juttaurpilaisia yksi toisensa jälkeen. Itse tietenkin vanhenen charmikkaasti, koska olen mies, ja muutenkin täydellinen.
 
Joo, samaa oon observoinu. Feispuukki vielä pahentaa asiaa, kun vanhat kaverimimmit on kuvissaan hiekkalaatikoilla muksujen kanssa, tai juttaurpilaisina jossain duunipalaverissa. Ittehän sitä raportoi vaan ryyppäämisestään, mikä sekin alkaa olla jo aika säälittävää.

Saakelin kylmä oli hirvipalvaamossa. Mutta hyvät geimit. Rantasauna ja grillaamista sitten yöllä oli.
 
Perjantainen Vaasan pisto kyllä kannatti. 11 maksanutta asiakasta. Lippuriskillä mentiin, ei otettu kuin satanen takkiin. No, siinä bändissä en rahasta soita.

Hääkeikka lauantaina ns. kotiseudulla Perniössä. Paikka oli hääparin kotona maatilalla, jossa navetan vintillä juhlatila. Sinne oli orkesterille väsätty pienehkö näyttämö, mutta hyvin kuitenkin mahduttiin....
 
Keli oli kolea, mutta oikeastaan kylmä ei itsellä ollut. Ja hääväki piti huolen lämmikkeistä kyllä. Ruoka oli mahtavan hyvää ja juomapuoli ei päässyt loppumaan kesken.
 
Tää loppu menis kyllä kehu-puolelle. Meillä oli koskettimistossa tuuraaja R.P. Salosta. Mielettömän pätevä kaveri. Kaikki biisit ilman lappuja ja osa vielä prima vistana... huh huh. Ja todella ilmeikästä soitantaa huippusoundeilla. Eli kiitosta saimme kovasti. Ja sitten saimme kotiinviemisiksi isot palat savukalkkunaa ja monta pakettia kalkkunamakkaraa. Oltiin nääs kalkkunafarmitilalla.
 
Kotoa lähdin klo 12 ja nukkumassa oltiin 3.30 eli normihääkeikka siltä osin.

Yks hirvittävä lehmä tanssi itsensä taivaisiin, tönäisi istuinosastollaan yläkiipparin alakiipparille ja katkaisi touhua tehostaakseen midipiuhan saundimodulista. Tuliko hyvä fiilis soitella, tuliko.

Bronks: Yks hirvittävä lehmä tanssi itsensä taivaisiin, tönäisi istuinosastollaan yläkiipparin alakiipparille ja katkaisi touhua tehostaakseen midipiuhan saundimodulista. Tuliko hyvä fiilis soitella, tuliko.
 
Niinpä, Oooo-Kooo ... Lammilla yks ikivanha sonni putosi "orrelta" suoraan kiippareiden yms. yms. kamojen päälle, ihan varmaan syyttä, ja parikin kertaa ... jatkan toisaalla, en samaa, mutta omaa ihan itsekohtaista syvällistä raporttia asiasta, kunhan kaikki "kuumana" olevat koneet Hesassa on hoidettu, eli, siis, varmaan ensi viikollla ...

Viime viikon keskiviikkona Tallinnassa jossain paikallisessa kuppilassa Jazz/groove-veto Cannonballin hengessä. Keikka oli niin timanttia, et vedettiin alkuun sovitun 1 setin sijaan 2. En oo suomessa nähny, et yleisö villiintyis tanssimaan jazzin tahtiin noin.

Jorgen valtakunnassa talo aivan täys. Hyvä meininki oli muutenkin.

walttoni: Jorgen valtakunnassa talo aivan täys. Hyvä meininki oli muutenkin.
 
Eikös siellä ollu naistentanssit? Naiset on ihan niinku hyeenoja siellä, kun käyvät hyvien tanssittajien kimppuun :o)

laulaja: Eikös siellä ollu naistentanssit? Naiset on ihan niinku hyeenoja siellä, kun käyvät hyvien tanssittajien kimppuun :o)
 
Maanantaisin täällä usein on naistentanssit. Ollu viissin 20 vuotta. Naiset rynnistävät hyvien tanssijoidenkin perään, muusta nyt puhumattakaan. Naiset on semmosia naistentansseissa.

JaS: Viime viikon keskiviikkona Tallinnassa jossain paikallisessa kuppilassa Jazz/groove-veto Cannonballin hengessä. Keikka oli niin timanttia, et vedettiin alkuun sovitun 1 setin sijaan 2. En oo suomessa nähny, et yleisö villiintyis tanssimaan jazzin tahtiin noin.
 
Et oo sattunu käymään Storyvillessä jonain täydenkuun aikaisena yönä ...

walttoni: Jorgen valtakunnassa talo aivan täys. Hyvä meininki oli muutenkin.
 
laulaja: Eikös siellä ollu naistentanssit? Naiset on ihan niinku hyeenoja siellä, kun käyvät hyvien tanssittajien kimppuun :o)
 
Asiasta tietämätön pikkuisen vaan kyselisi tarkempia koordinaatteja, sattuu nimittäin tämmöiset paikat jostain kumman syystä kovin kiinnostamaan, aina ... siis ainakin, kun on pysyvästi joutunut ulkoruokintaan jonkun daamin luota, ja seuraavana päivänä hakenut kaikki "jäniskorvapussit" ihan varovasti hiljaa pois daamin oven ulkopuolelta hänen ne siihen ystävällisesti ladottuaan ... nimim. "Kokemusta on, ainakin n. 10 kerran verran ..."

Eiköhän "Jorgen valtakunta " ole n. 40-50 km Tampereelta Vaasan suuntaan, siellä kuulemma tehdään uusia ihmisiä. Tämä oli yhden pisteen vihje.