Tanssimusiikki ›

Soittakaa parempia kappaleita jos ei miellytä. Tanssimusiikissa löytyy joka alalajista helmiä seasta.
 
Toinen hyvä on se, että aidosti pyrkii soittamaan paremmin.

Epämuusikko: Soittakaa parempia kappaleita jos ei miellytä. Tanssimusiikissa löytyy joka alalajista helmiä seasta.
 
Toinen hyvä on se, että aidosti pyrkii soittamaan paremmin.
 
HEP! Ja sää sanot, ettei oltais juuri koskaan samaa mieltä!

Epämuusikko: Toinen hyvä on se, että aidosti pyrkii soittamaan paremmin.
 
Minustakin tuo voisi olla keino selvitä tylsästäkin urakasta. Mutta onko niin, että kun tarpeeksi leipääntyy, ei jaksa panostaa kuin välttämättömimmän? Voin kuvitella että niin käy, kun välillä tuppaa amatöörillekin käymään.

Epämuusikko: Soittakaa parempia kappaleita jos ei miellytä. Tanssimusiikissa löytyy joka alalajista helmiä seasta.
Juu ei aina pysty jos kyseessä on solistin säestys tai vakibandi solistin takana. Ei ole olemassa solistia jolle voi sanoa että "ei vttu tota biisia voi vetää, vaihdetaan se parempaan".
Myös levy-yhtiöllä voi olla sanansa sanottavana mitä materiaalia solisti keikoillaan vetää ja jos on tullut uuttaa materiaalia niin sitähän vedetään, oli mitä huttua hyvänsä.
 
Toinen hyvä on se, että aidosti pyrkii soittamaan paremmin.
No tämä nyt pitäisi olla itsestään selvä asia, toki ei se aina onnistu. Soittaminen on mystinen asia, joskus tuntuu että mikään ei toimi, soundit on paskat, akustiikka myös, jengi on ihan perseestä, Irma-Petterillä on kuukautiset etc etc, muuttujia on momenmoisia, ihmisen mieli ehkä niistä suurin.
Tämä siis olettaen että soitetaan vakibandissa ja keikkaa tehdään elääkseen tai ainakin selkeenä sivutyönä, ei huvikseen.
 
Kefiiri sivusi asioita kuten rutiini, väsymys, ei kiinnosta, nämä ovat ihan faktaa osalla pitkään esim laivoilla/kapakoissa soittaneilla, sitä ei vaan itse aina lauteilla ollessaan huomaa MUTTA jos on asiakkaana laivalla (pyrin välttämään) ja siellä sattuu vetämään se väsyneistä väsynein trio forresteri, aamusetti, tempot mitä sattuu, laulu melkoista eikka-topia, soitto polyrytmista sohimista sinne tänne randomisti vailla järkeä(=sama biisi mutta jokaisella ihan oma sovitus), se pistää miettimään, todella.
Kauhun hetki tulee siitä kun mielessä käy ajatus onko itse samalainen mutta se menee nopeasti ohi sillä paikalta pitää poistua n 15 sec jälkeen, enempää ei pysty kuuntelemaan. No joo, hieman karrikoitua mutta aika liki voidaan pahimmillaan päästä.
 
Sanotaan nyt vielä että tämä ylläoleva tarina oli tosi, koettu muutama vuosi sitten Tallinnan laivalla ja kyseessä ei ollut bandi jossa olisi mnetin entisiä tai nykyisiä kirjoittajia. Ei silti, omalle uralla mahtuu monia, monia keikkoja joista ei voi olla ylpeä, myös laivoilla. Motivointi on äärimmäisen vaikeaa kun paikalla ei ole ketään jolle soittaa, silti on soitettava. Tätä kun jatkuu päivätolkulla, kuukaudesta, vuodesta toiseen ja omaa soittokuntoa ei ylläpidetä mitenkään, lopputulos on pahimmillaan juurikin tuota mitä koin välillä Hki-Tallinna.

Epämuusikko: Soittakaa parempia kappaleita jos ei miellytä.
 
Tää oli ratkaisu omalla kohdalla. Tokihan se tarkoitti väistämättä sitä, että muu porukka jatkoi ilman minua. :D
 
Vaan kun kaikki osapuolet ymmärsivät tilanteen, eikä hommasta saatu riitaa, koen, että kaikki voittivat.
 
WanhaWetäjän esiintuomat musiikilliset realiteetit yhdistettynä kohdeyleisöön, joka voi olla mitä tahansa väliltä "sitä ei ole" ... "sitä on vähän, mutta sitä ei kiinnosta" ... " sitä oikeasti on ja sitä oikeasti kiinnostaa", on semmoinen kombo, että vaatii aikamoista luonteen lujuutta ja asialle omistautuneisuutta, että sen eteen on valmis uhraamaan kenties puolet elämästään tai jopa yli.

Mun mielestä painajaismaisin tilanne olisi se, että joutuisi soittamaan sellaisessa humppabändissä, jossa sovitukset ovat samoja sokerin (oluen) tahrimia kansioita, joista vedetään 30 v. samoja arreja vuodesta toiseen ja sovitukset on miltei jokainen kopioitu Suomen toivelaulukirjoista.
 
Mutta fuusiomiehiä on vaikea saada käännytettyä humppamiehiksi ja tarkoitan tällä nyt vain ns. kuuntelulisia musiikkimieltymyksiä.
 
Minusta on kidutusta kuunella jotain 50-luvun vanhoja humppaäänitteitä.

Anonymous-jazz: Minusta on kidutusta kuunella jotain 50-luvun vanhoja humppaäänitteitä.
 
Mä taas kuuntelen niitä innoissani sen hengittävän dynamiikan takia, mikä siinä soitossa on. Kun komppi hiljenee solistin laulun tai instrumenttisoolojen ajaksi, on huikeaa tajuta että se tosiaan tehdään soittamalla hillitymmin eikä mikseriä räpläämällä. Sama vanhojen jatsilevytysten kanssa.

Kefiiri: Mä taas kuuntelen niitä innoissani sen hengittävän dynamiikan takia, mikä siinä soitossa on. Kun komppi hiljenee solistin laulun tai instrumenttisoolojen ajaksi, on huikeaa tajuta että se tosiaan tehdään soittamalla hillitymmin eikä mikseriä räpläämällä. Sama vanhojen jatsilevytysten kanssa.
 
No nää onkin makuasioita.

Anonymous-jazz: Mun mielestä painajaismaisin tilanne olisi se, että joutuisi soittamaan sellaisessa humppabändissä, jossa sovitukset ovat samoja sokerin (oluen) tahrimia kansioita, joista vedetään 30 v. samoja arreja vuodesta toiseen ja sovitukset on miltei jokainen kopioitu Suomen toivelaulukirjoista.
 
Mutta fuusiomiehiä on vaikea saada käännytettyä humppamiehiksi ja tarkoitan tällä nyt vain ns. kuuntelulisia musiikkimieltymyksiä.
 
Minusta on kidutusta kuunella jotain 50-luvun vanhoja humppaäänitteitä.
 
Kysymys: paljonko olet tehnyt tanssikeikkoja? Millaisissa yhteyksissä?

Epämuusikko: Kysymys: paljonko olet tehnyt tanssikeikkoja? Millaisissa yhteyksissä?
 
Villi veikkaus. Ei ollenkaan.

Eihän vanhoissa kunnon toivelaulukirjoissa edes ole mitään sovituksia, vaan sanat, sointumerkit, laulumelodia ja pianon vasen käsi, josta ei hyvällä tahdollakaan ole esim. basistin ohjeeksi aukikirjoitettuine kolmi- tai nelisointuineen.
 
Nimim. ittekin asiaa hieman tutkinut.

Anonymous-jazz: Olen kuullut monen muusikon suusta, etteivät halua lähteä yhteenkään tanssibändiin, eli humppahommiin..
 
Jospa ne ei vaan osaa?

Epämuusikko: Kysymys: paljonko olet tehnyt tanssikeikkoja? Millaisissa yhteyksissä?
 
Kyllähän noita joskus kymmeniä vuosia sitten on tullut tehtyä (joukossa mm. 2007 vuoden tangokuningas ja muita pystöjä). Bändit olivat myös hyvätasoisia.
 
Mut mä en oikein ymmärrä, että mitä sä ja nuo muutamat muut haette tuolla, että onko sulla kilometrejä...
 
Entäs sitten... Jos ne kilometrit ovat vähäisiä.
 
Ei ne keikkakilometrit välttämättä rakenna soittoa yhtään. Ehkä egoa :)
 
Vaikka olisi ns. kotitarve muusikko. Soitinten omistajat ovat sitten asia erikseen.
 
Kyllä mä sen tiedän, että humppa on kova ala, jos sitä joku tekee tässä maassa tuolla 170-200 keikan vuosi vauhdilla. Monet ovat polttaneet itsensä siellä loppuun ja veikkaisin, että mitä lahjakkaampi muusikko, niin sitä suurempi riski siellä on käydä näin.
 
Noissa coverbändeissä kun tuli aikanaan soiteltua, niin joskus siellä oli näitä soittajia, jotka eivät älynneet/tajunneet edes hääkeikkojen asiakaspalvelun prioriteettia siinä, että jos sieltä tiltataan joku toivebiisi, niin se jos opetellaan, niin saatetaan saada lisää uusia soittotilaisuuksia. Mutta silloin eräällä soittajalla oli tämä asenne, että v*tut opetellaan, me tultiin tänne soittamaan vain omaa lempimusaamme. Viis siitä pidittekö te siitä vai ei ja sitten tämä sama tyyppi ihmetteli, että minnekkäs ne ihmiset oikein hävisivät tanssiparketilta kun tämä mun lempibiisi soitettiin äsken... Ettei vaan olisi niin, ettei sitä tuo juhlayleisö tunne. Mutta sinä tunnet.
 
Tanssimusapuolellahan toi homma menee samalla tavalla ja minä tiedän, että siellä ne menestyy enemmän, jotka satsaavat myös sovituksiin enemmän. Sen sijaan minun mielestä niitä keikkailevia rautalangan vinguttamisbändejä on edelleen aivan liikaa Suomessa tanssimusaskenessä.
 
Mutta selvähän se on, että jos Pulliasen soundia täytyy jäljitellä, niin siinähän jäljittelevät. Mutta mikseivät keksi jotain omaa siihen päälle ?

artope: Villi veikkaus. Ei ollenkaan.
 
Seli seli... Mä soittaisin monet tyypit tässä maassa suohon näillä kaikilla kolmella instrumenteilla (Piano, Basso, Rummut) oli sitten kyse humpasta tai vaikka mistä musiikista.
 
Ai miksikö ?
 
No koska minulla on sellaiset välineet myös kuin korvat ja olen niitä muusikoita, jotka kuuntelevat muita (ei niitä, jotka taas sähläävät ja häiritsevät pannuilla, bassolla tai pianolla musiikkia).
 
Se on kuitenkin merkillistä, että meikäläisiä synnynnäisesti lahjakkaita multisoittajia aina useinkin mollataan, kun kateus vie kalat ja tässä tapauksessa "Teemu Vehkalatkin" vedestä :)
 
Jucciz on myös huippulahjakas kitaravelho, jonka kanssa muistan monet jamittelut kymmenien vuosien takaa Mnet miitissä.
 
Mutta ne on todella harvinaisia tilanteita, että jos saat soittaa tai jamitella sellaisten muusikoiden kanssa, jotka kuuntelevat mitä soitetaan. Sen sijaan niitä "muiden päällesoittamisjameja" ovat taas ne monet treenikämpät ja kaupungin jamit pullollaan. Ei semmoista kakofoniaa selvinpäin kestä edes kuunnella :)
 
Toki löytyyhän myös niitä kansio-muusikoita, jotka ovat samalla virtuooseja ja lukevat aina kaikki kärpäsenpaskatkin sieltä paperilta miltei tiluja myöten.
 
Siinä hieman kotitarvemuusikko fuusiohumppaa: http://www.mikseri.net/artists/teemujazz/villa-nueva/586484/

EP: Jospa ne ei vaan osaa?
 
No toi on vähän tapauskohtaista, mutta kyllä se pitää paikkaansa, että tanssimusaskenessä siellä Mersujen humppakuutioissa joutuu istumaan monet todella pitkiä kilometrejä.

Anonymous-jazz: Kyllähän noita joskus kymmeniä vuosia sitten on tullut tehtyä (joukossa mm. 2007 vuoden tangokuningas ja muita pystöjä). Bändit olivat myös hyvätasoisia.
 
Mut mä en oikein ymmärrä, että mitä sä ja nuo muutamat muut haette tuolla, että onko sulla kilometrejä...
 
Entäs sitten... Jos ne kilometrit ovat vähäisiä.
 
Ei ne keikkakilometrit välttämättä rakenna soittoa yhtään. Ehkä egoa :)
 
Vaikka olisi ns. kotitarve muusikko. Soitinten omistajat ovat sitten asia erikseen.
 
Kyllä mä sen tiedän, että humppa on kova ala, jos sitä joku tekee tässä maassa tuolla 170-200 keikan vuosi vauhdilla. Monet ovat polttaneet itsensä siellä loppuun ja veikkaisin, että mitä lahjakkaampi muusikko, niin sitä suurempi riski siellä on käydä näin.
 
Noissa coverbändeissä kun tuli aikanaan soiteltua, niin joskus siellä oli näitä soittajia, jotka eivät älynneet/tajunneet edes hääkeikkojen asiakaspalvelun prioriteettia siinä, että jos sieltä tiltataan joku toivebiisi, niin se jos opetellaan, niin saatetaan saada lisää uusia soittotilaisuuksia. Mutta silloin eräällä soittajalla oli tämä asenne, että v*tut opetellaan, me tultiin tänne soittamaan vain omaa lempimusaamme. Viis siitä pidittekö te siitä vai ei ja sitten tämä sama tyyppi ihmetteli, että minnekkäs ne ihmiset oikein hävisivät tanssiparketilta kun tämä mun lempibiisi soitettiin äsken... Ettei vaan olisi niin, ettei sitä tuo juhlayleisö tunne. Mutta sinä tunnet.
 
Tanssimusapuolellahan toi homma menee samalla tavalla ja minä tiedän, että siellä ne menestyy enemmän, jotka satsaavat myös sovituksiin enemmän. Sen sijaan minun mielestä niitä keikkailevia rautalangan vinguttamisbändejä on edelleen aivan liikaa Suomessa tanssimusaskenessä.
 
Mutta selvähän se on, että jos Pulliasen soundia täytyy jäljitellä, niin siinähän jäljittelevät. Mutta mikseivät keksi jotain omaa siihen päälle ?
 
Kysyn siksi, koska itsellänikin niitä on _vain_ jonkin verran, mutta näkemykseni on jokseenkin erilainen.
 
Ollaan vissiin oltu eri bändeissä.
 
ps. Huonot humppabändit ja Agents -kloonit ovat katoava luonnonvara. Onneksi.

Epämuusikko: Kysyn siksi, koska itsellänikin niitä on _vain_ jonkin verran, mutta näkemykseni on jokseenkin erilainen.
 
Ollaan vissiin oltu eri bändeissä.
 
ps. Huonot humppabändit ja Agents -kloonit ovat katoava luonnonvara. Onneksi.
 
Täysin samaa mieltä,niitä vaan ei jaksa enää yhtään.
Kumpaakaan.
 
Mutta: Miten määritellään humppabändi?
Olispa kiva tietää muidenkin mielipide.

Epämuusikko: Soittakaa parempia kappaleita jos ei miellytä. Tanssimusiikissa löytyy joka alalajista helmiä seasta.
 
Toinen hyvä on se, että aidosti pyrkii soittamaan paremmin.
 
Hyvä ja jos vielä kiinnittää huomiota siihen, miten lavalla ja sen ulkopuolella käyttäytyy, niin ehkä keikat jatkuu.

culo: Hyvä ja jos vielä kiinnittää huomiota siihen, miten lavalla ja sen ulkopuolella käyttäytyy, niin ehkä keikat jatkuu.
 
Mainehan se on soittajille aina niin pyhä asia.
 
Mutta samapa se on myös vapaamuurareilla, joten eipä yhtään kumma, että miksi monet ammattimuusikkoringit Suomessa muistuttavat toiminnaltaan melkein kuin vapaamuurarilooseja, jonne pääsee sisään vain toisen vapaamuurarien suosittelulla.
 
Sitten tietenkin kun tuohon touhuun liittyy vääjäämättä myös yritystoimintaa, niin se on eräällä tavalla brutaalia kilpailua näiden lafgojen kesken.
 
Tällä hetkellähän MTV3 ja Nelonen käyvät keskenään veristä kilpailua, jossa aivan suosittujakin pop artisteja kampitetaan pois Nelosen omistamien kaupallisradiokanavien radiosoitoista , jos nämä artistit lähtevät kilpailevalle kanavalle (MTV3) duunikeikoille.

Sen sijaan minun mielestä niitä keikkailevia rautalangan vinguttamisbändejä on edelleen aivan liikaa Suomessa tanssimusaskenessä.
 
Mutta selvähän se on, että jos Pulliasen soundia täytyy jäljitellä, niin siinähän jäljittelevät. Mutta mikseivät keksi jotain omaa siihen päälle ?
 
Juuri näin minunkin mielestäni.