Rönsytään pikkuisen ja tuodaan tuliaisia toisesta ketjusta, koska kaippa fraseerauskin liittyy tempoon edes hieman?
Eli onko Tamara Lundin "Yksinäinen pihlaja" hallittua, nerokasta (tango)fraseerausta vai vain diivamaista liitelyä, jota soittajaparat joutuvat seuraamaan aivoverisuonet pinkeinä? Kaivakaapa ko. kansanlaulun nuotti esim. Uudesta Kultaisesta Laulukirjasta, jos ei kappale ole tuttu, ja verratkaa Lundin puoliprogeiseen rytmiikkaan:
http://www.youtube.com/watch?v=tL-_uCK8eH8 Hienohan tämä mielestäni on, ja Lund ottaa jokaisen säkeistön samalla rytmillä. Silti melkeinpä väittäisin, että sovittaja J.Borg (Jörn?) on joutunut lähestymään arriaan laulajan aivoitusten kautta, eikä tehtävä ole ollut helppo.
Tamara Lundin "Yksinäinen pihlaja" on tango, jonka tulkinnassa Eino Grön kohtaa Carolan "Kielletyt leikit". Tai oikeastaan nuo eivät edes kohtaa, vaan painivat, ja Grön ehkä sittenkin selättää.