Tanssimusiikki ›

....lapaan - ja sata (100).

Arpa oli heitetty, sillat poltettu, mutta tiesimme velvollisuutemme.Näin kääntyi uusi lehti humpan kunniakkaassa historiassa; Seisemän Hullua Samuraita-yhtye oli aloittanut julkisen " esiintymisensä " .
 
... Ja kuinka me soitimmekaan. Kuninkaat ja herttuat taputtivat käsiään ja hurrasivat meille turakaisten kanssa kun saavuimme esiintymään. Mitä tahansa pyysimme, sen me myös saimme.....Täällä siltojen alla on niin kylmä eikä halpa punkku lämmitä kovin kauaa aikaa. Pieni nuotio koittaa antaa elämän lämpöä mutta talven kylmä viima tekee parhaansa tuhotakseen sen. Talvi ja pakkanen. Me jotka teimme paljon keikkaa talvella muistamme miltä tuntui kuolettavan kylmän haitarin kosketus paljailla sormilla. Kuinka sen voisi unohtaa kun basistimme kaatui sammuneena kylmään hankeen ja me muut yritimme elvyttää häntä. Ja kuinka sitä voi koskaan unohtaa kun T. Kärki kerran loi meihin ylpeän katseensa. Me ja humppa olimme samaa puuta.... kirottua. Onko pulloni tyhjenemässä. Ja tähän aikaan yöstä ei saa mistään lisää.... Emme voineet kunniassamme aavistaa että tuho hiipi keskuuteemme sisältäpäin. Nuo kirotut rasvaletit ja moppitukat heti niiden jälkeen. Yhtäkkiä kaikilla piti olla sähkökitarat ja kaikki huusivat ulkomaiden kielella jee jee. Niinkuin yö kääntyy päiväksi, yhtänopeasti meidät unohdettiin ja häväistiin. Jalosta humpasta tuli kirosana kaikkien huulille ja me jotka olimme uhranneet nuoruutemme sen hyväksi, jouduimme unholan katkeraan maailmaan.

... Ja kuinka me soitimmekaan. Kuninkaat ja herttuat taputtivat käsiään ja hurrasivat meille turakaisten kanssa kun saavuimme esiintymään. Mitä tahansa pyysimme, sen me myös saimme.....Täällä siltojen alla on niin kylmä eikä halpa punkku lämmitä kovin kauaa aikaa. Pieni nuotio koittaa antaa elämän lämpöä mutta talven kylmä viima tekee parhaansa tuhotakseen sen. Talvi ja pakkanen. Me jotka teimme paljon keikkaa talvella muistamme miltä tuntui kuolettavan kylmän haitarin kosketus paljailla sormilla. Kuinka sen voisi unohtaa kun basistimme kaatui sammuneena kylmään hankeen ja me muut yritimme elvyttää häntä. Ja kuinka sitä voi koskaan unohtaa kun T. Kärki kerran loi meihin ylpeän katseensa. Me ja humppa olimme samaa puuta.... kirottua. Onko pulloni tyhjenemässä. Ja tähän aikaan yöstä ei saa mistään lisää.... Emme voineet kunniassamme aavistaa että tuho hiipi keskuuteemme sisältäpäin. Nuo kirotut rasvaletit ja moppitukat heti niiden jälkeen. Yhtäkkiä kaikilla piti olla sähkökitarat ja kaikki huusivat ulkomaiden kielella jee jee. Niinkuin yö kääntyy päiväksi, yhtänopeasti meidät unohdettiin ja häväistiin. Jalosta humpasta tuli kirosana kaikkien huulille ja me jotka olimme uhranneet nuoruutemme sen hyväksi, jouduimme unholan katkeraan maailmaan.
 
Vetäydyimme sisämaahan katkerasti taistellen. Tappiot olivat raskaat, sillä viina kaatoi soittajia kuin viikatemies kypsää mallasohraa. Kirottu televisio ja ulkomaanpellejen hapatus saavutti lopulta syrjäisimmätkin seudut ; aika kääntyi rauhaanpäin. Karu oli häviäjän kohtalo. Jos kova oli ollut näiden miesten ja naisten elämä, oli viheliäinen loppu sen. Vielä selviää voittajalle voittajan osa. Vastarinta elää, sillä kansan syvät rivit ja heidän suosionsa pitää tässä helvetissä kourallisen partisaaneja nipin napin hengissä. Taajamiin ei heillä ole kuitenkaan asiaa, paitsi nopeaan viinatäydennykseen, sillä systeemin kätyreitä on kaikkkialla ja heidän halvoilla roskalevyillään lahjomat radiotoimittajat ja liimataiset ovat aina vaarana. Myös aivopestyt liimanhaistelijarokkarit syytävät saastaa heidän ylleen, kuten : Te senkin hanuristit, basistit. Osittain kateutta, sillä sisimmässään he tietävät, että näiden vetäjien kaljan kyllästämä humppahaarniska on aivan liin kunniakas heidän ylleen.

Vetäydyimme sisämaahan katkerasti taistellen. Tappiot olivat raskaat, sillä viina kaatoi soittajia kuin viikatemies kypsää mallasohraa. Kirottu televisio ja ulkomaanpellejen hapatus saavutti lopulta syrjäisimmätkin seudut ; aika kääntyi rauhaanpäin. Karu oli häviäjän kohtalo. Jos kova oli ollut näiden miesten ja naisten elämä, oli viheliäinen loppu sen. Vielä selviää voittajalle voittajan osa. Vastarinta elää, sillä kansan syvät rivit ja heidän suosionsa pitää tässä helvetissä kourallisen partisaaneja nipin napin hengissä. Taajamiin ei heillä ole kuitenkaan asiaa, paitsi nopeaan viinatäydennykseen, sillä systeemin kätyreitä on kaikkkialla ja heidän halvoilla roskalevyillään lahjomat radiotoimittajat ja liimataiset ovat aina vaarana. Myös aivopestyt liimanhaistelijarokkarit syytävät saastaa heidän ylleen, kuten : Te senkin hanuristit, basistit. Osittain kateutta, sillä sisimmässään he tietävät, että näiden vetäjien kaljan kyllästämä humppahaarniska on aivan liin kunniakas heidän ylleen.
 
Ja pitkään olivat rivimme hajallaan sillä vihollisen isku oli ollut kova ja armoton. Mutta pahempaa oli tulossa. Eräs vihollisen kätyri keksi soittimen jolla tuotettiin sähköisesti ääntä, ei se kirottu sähkäkitara vaan syntetisaattori. Oliko sillä tarkoitus tehdä aito humppahaitaristi ja kontrabasisti työttämäksi ? Sitä ujeltavaa saastaa syydettiin ääniaalloille jotta meidät saatettaisiin sillä hulluiksi. Silloin eräät meistä nousivat, repivät vaatteensa ja lähtivät keikalle keskiseen suomeen. Uljaina ja voitontahtoisina he kasasivat soittimensa ja aloitivat humpan. Ja hirmuinen oli kansan raivo sillä heidät oli myrkytetty uusilla musiikillisilla ajatuksilla. Ivaten ja herjaten kansa syyti pilkkaa muusikoiden päälle ja heitteli näitä kaikella sillä mitä sattuivat käsiinsä saamaan. Mykkä raivo silmissään oli kunnon muusikoiden paettava takaisin erämaihin ja he toivat meille sanoman sillä salaa ennen keikkaa he olivat olleet tekemisissä eräiden kansan vanhimpien kanssa. Humppa ja tango oli tuotava takaisin keinolla millä hyvänsä ennenkuin kansan nuoriso olisi liian myrkytetty sillä helvetinmoisella mölyllä ja äänellisellä saastalla. Haitari, akustinen kitara, hiljaiset rummut ja kontrabasso olisi saatava takaisin sille jalustalle missä ne olivat olleet ja vanhan tanssimusiikin olisi huuhdottava unohduksiin kakofoninen meteli.

Herään tukehtumisen tunteeseen, möykky vatsassa ryöppyää ulos suustani taas, taas ja taas. Kirottu korvikealkoholi. Oksennusrefleksi helpottaa viimein ja palaan tähän ulottuvuuteen. Mitä minä viheliäinen basisti olen mennyt tekemään, missä muut ovat ja missä minä olen ? Olen kai jäänyt joukosta jouduttuamme pakenemaan keikalta. Tärisevin käsin sytytän taskunpohjalta löytämäni tumpin ja tulitikun valossa huomaan olevani pakettiauton tavaratilassa. Auto on täynnä outoja soittimia.. nämä ovat siis niitä syntentisaattoreita. Näen laukun, jossa lukee taustadiscetit. Mikä onnenpotku, nappaan laukun ja pakenen maamiesseuran ( ent. suojeluskunta ) talon pihan poikki joen rantaan, missä viimeisillä voimilllani työnnän ruuhen virran vietäväksi vaipuen armeliaaseen tajuttomuuteen sen pohjalle.
 
Linnun laulua....ylimaallisen kaunista paljesoittimen ääntä. Kaunis vaalea nainen vieressäni soittaa haitaria ja laulaa humppaa soljuvalla äänellään. Onko hän enkeli ja olenko kuollut ja päässyt muusikoiden taivaaseen. Ei kipuja eikä tuskia. Paratiisin portit ovat auenneet ja päästäneet minut sisäänsä.....hetkinen herrat.. eihän tuo ole enkeli vieressäni vaan Merja Larivaara joka on varastanut soittimeni ja tahkoaa siitä pihalle viimeisiä ilman rippeitä. Soittaessaan hän kuolaa ja hänellähän on päällään poliisin vaatteet. Onko minut huumattu vai mitä tämä on ? Hamuilen taskustani aromapusi mutta sitä ei löydy. Punkkupullonikin on hävinnyt. Ja missä ovat discetit ? Kuka on varas, kuka on kukin, kuka on heikoin lenkki ?

Herään tukehtumisen tunteeseen, möykky vatsassa ryöppyää ulos suustani taas, taas ja taas. Kirottu korvikealkoholi. Oksennusrefleksi helpottaa viimein ja palaan tähän ulottuvuuteen. Mitä minä viheliäinen basisti olen mennyt tekemään, missä muut ovat ja missä minä olen ? Olen kai jäänyt joukosta jouduttuamme pakenemaan keikalta. Tärisevin käsin sytytän taskunpohjalta löytämäni tumpin ja tulitikun valossa huomaan olevani pakettiauton tavaratilassa. Auto on täynnä outoja soittimia.. nämä ovat siis niitä syntentisaattoreita. Näen laukun, jossa lukee taustadiscetit. Mikä onnenpotku, nappaan laukun ja pakenen maamiesseuran ( ent. suojeluskunta ) talon pihan poikki joen rantaan, missä viimeisillä voimilllani työnnän ruuhen virran vietäväksi vaipuen armeliaaseen tajuttomuuteen sen pohjalle.
 
Linnun laulua....ylimaallisen kaunista paljesoittimen ääntä. Kaunis vaalea nainen vieressäni soittaa haitaria ja laulaa humppaa soljuvalla äänellään. Onko hän enkeli ja olenko kuollut ja päässyt muusikoiden taivaaseen. Ei kipuja eikä tuskia. Paratiisin portit ovat auenneet ja päästäneet minut sisäänsä.....hetkinen herrat.. eihän tuo ole enkeli vieressäni vaan Merja Larivaara joka on varastanut soittimeni ja tahkoaa siitä pihalle viimeisiä ilman rippeitä. Soittaessaan hän kuolaa ja hänellähän on päällään poliisin vaatteet. Onko minut huumattu vai mitä tämä on ? Hamuilen taskustani aromapusi mutta sitä ei löydy. Punkkupullonikin on hävinnyt. Ja missä ovat discetit ? Kuka on varas, kuka on kukin, kuka on heikoin lenkki ?
 
Tuhannen tuhatta pientä liimataista, joen penkalle on pystytetty valtava toteemipaalu. Sen ympärillä tanssii seitsemän likaisiin sudennahkoihin pukeutunutta veljestä, joita viereisessä männyssä istuva palavasilmäinen kaljupää ruoskii valtavilla maastokuvioiduilla rintaliiveillä. Istu ja pala, otus on avannut discettilaukun ja haistelee sen sisältöä epäluuloisen näköisenä. Nyt on toimittava, sillä lopullisen voiton avaimet kirotusta systeemistä ja sen luihusta johtajasta isosta X: stä on saatava takaisin.

Tuhannen tuhatta pientä liimataista, joen penkalle on pystytetty valtava toteemipaalu. Sen ympärillä tanssii seitsemän likaisiin sudennahkoihin pukeutunutta veljestä, joita viereisessä männyssä istuva palavasilmäinen kaljupää ruoskii valtavilla maastokuvioiduilla rintaliiveillä. Istu ja pala, otus on avannut discettilaukun ja haistelee sen sisältöä epäluuloisen näköisenä. Nyt on toimittava, sillä lopullisen voiton avaimet kirotusta systeemistä ja sen luihusta johtajasta isosta X: stä on saatava takaisin.
 
Suojaisessa pensaikossa yötuulen hivellessä kasvojani ja kuun suodessa armollista valoaan etsin kuumeisesti taskustani luotettavaa lugeriani, tuota oikeamielisten puolustajaa ja väärämielisten lihan haukkaajaa. Missä se on ? Kirottua. Sen hukkaan joutumista, etenkään tälläisenä hetkenä, en olisi suonut edes pahimmalle vihamiehelleni, tuolle kirotulle sähköisen kolmen soinnun veivaajalle. On keksittävä vaihtoehto. Soittajan sormeni tunnustellessa hajamielisesti reittäni huomaan siinä pienen neulan pistokohdan. Kirottua, mitä tämä on ? Ajatukseni vaeltavat menneeseen ja muistan sen. Silloin kun se könsikäs kaatui päälleni soittaessani jaloa humppaa pianolla, tunsin ennen hänelle antamaani potkua pienen piston reidessäni. Onko minut huumattu ja tämä kaikki on vain harhaista kuvitelmaa huumeisessa mielessäni. Mikä on totuus ja kuinka löydän sen.

Suojaisessa pensaikossa yötuulen hivellessä kasvojani ja kuun suodessa armollista valoaan etsin kuumeisesti taskustani luotettavaa lugeriani, tuota oikeamielisten puolustajaa ja väärämielisten lihan haukkaajaa. Missä se on ? Kirottua. Sen hukkaan joutumista, etenkään tälläisenä hetkenä, en olisi suonut edes pahimmalle vihamiehelleni, tuolle kirotulle sähköisen kolmen soinnun veivaajalle. On keksittävä vaihtoehto. Soittajan sormeni tunnustellessa hajamielisesti reittäni huomaan siinä pienen neulan pistokohdan. Kirottua, mitä tämä on ? Ajatukseni vaeltavat menneeseen ja muistan sen. Silloin kun se könsikäs kaatui päälleni soittaessani jaloa humppaa pianolla, tunsin ennen hänelle antamaani potkua pienen piston reidessäni. Onko minut huumattu ja tämä kaikki on vain harhaista kuvitelmaa huumeisessa mielessäni. Mikä on totuus ja kuinka löydän sen.
 
Ei tämä ole huumetta ajattelen, katsoen päin kuninkallisia. Tämähän on sitä suurta irvikuvaa jota liimataiset palvovat .OMB.OMB! huutavat he kuorossa! Puristan tuota oikeamielisten puolustajaa nyrkissäni. Ajattelen sähköisesti teenkö oikein jos lasken ilmat pihalle tuosta kirotusta kulkijasta. Tulen järkiini. Mietin kuinka monta syytöntä jää tämän OMB.n haudalle itkemään.Syyttömiä ovat ne. Lähden etsimään totuutta ja mietin kuinka löydän sen.

Ei tämä ole huumetta ajattelen, katsoen päin kuninkallisia. Tämähän on sitä suurta irvikuvaa jota liimataiset palvovat .OMB.OMB! huutavat he kuorossa! Puristan tuota oikeamielisten puolustajaa nyrkissäni. Ajattelen sähköisesti teenkö oikein jos lasken ilmat pihalle tuosta kirotusta kulkijasta. Tulen järkiini. Mietin kuinka monta syytöntä jää tämän OMB.n haudalle itkemään.Syyttömiä ovat ne. Lähden etsimään totuutta ja mietin kuinka löydän sen.
 
Salaman lailla mieleni kirkastaa: Aurinkotanssi ! Päivän ollessa pisimmillään, kesäpäivän seisauksen kriittisellä hetkellä on lähetettävä ilmoille Tammerkoski-humpan intro kolmella pyhällä jalulla voidellulla haitarilla. Samalla syntymäsaastojen discetit poltetaan roviolla. Näin syntyy mahtava toteemi, joka yhdessä tolkuttoman juopottelun ja huumavien sienien kanssa palauttaa humpan kunnian.

Salaman lailla mieleni kirkastaa: Aurinkotanssi ! Päivän ollessa pisimmillään, kesäpäivän seisauksen kriittisellä hetkellä on lähetettävä ilmoille Tammerkoski-humpan intro kolmella pyhällä jalulla voidellulla haitarilla. Samalla syntymäsaastojen discetit poltetaan roviolla. Näin syntyy mahtava toteemi, joka yhdessä tolkuttoman juopottelun ja huumavien sienien kanssa palauttaa humpan kunnian.
Tuon humpan kunnian menettivät muinoin ruotsalaiset, jotka kehittivät niinsanotun paritanssin. He jopa viettävät kansallispäivää 2.2 eli toinen toista. Suomalaiset sen sijaan ovat vaalineet tätä traditiota hamasta kymmen-luvusta lähtien jolloin jazz rantautui maahamme. Mutta tämä aurinkotanssi? Se onkin aivan toinen juttu. Jos aletaan pohtimaan syvällisesti. Kuinka aurinko tanssi, ja perittiikö siitä teostomaksu, vai tanssiko aurinko vain ihan yksityistilaisuudessa toteemin ympärillä? Siinä on vissi ero.

Salaman lailla mieleni kirkastaa: Aurinkotanssi ! Päivän ollessa pisimmillään, kesäpäivän seisauksen kriittisellä hetkellä on lähetettävä ilmoille Tammerkoski-humpan intro kolmella pyhällä jalulla voidellulla haitarilla. Samalla syntymäsaastojen discetit poltetaan roviolla. Näin syntyy mahtava toteemi, joka yhdessä tolkuttoman juopottelun ja huumavien sienien kanssa palauttaa humpan kunnian.
 
Ja näin mieleni kirkastuttua ja totuuden tunkeuduttua valheen haavemaailmaan sen syrjäyttäen ja alari kirkastuen ryhdyin tuumasta toimeen. Kentän reunalta löytämälläni jalupullollisella huuhtelin vatsalaukkuni perusteellisesti. Aikani kentän reunamia kierrettyäni löysin pensaikkoon jätetyn haitarin. Mieleni täytti pyhä vimma ja hirmuisen huudon siivittämänä repäisin esille a-mollin kaiken sieluni syvyyksien vimmalla. Jostain kaukaa kuulin kohtalotoverieni ilmoille nostattaman huudon "HUMPPAA JA JALUA, SITÄ KANSA HALUAA".

Ja näin mieleni kirkastuttua ja totuuden tunkeuduttua valheen haavemaailmaan sen syrjäyttäen ja alari kirkastuen ryhdyin tuumasta toimeen. Kentän reunalta löytämälläni jalupullollisella huuhtelin vatsalaukkuni perusteellisesti. Aikani kentän reunamia kierrettyäni löysin pensaikkoon jätetyn haitarin. Mieleni täytti pyhä vimma ja hirmuisen huudon siivittämänä repäisin esille a-mollin kaiken sieluni syvyyksien vimmalla. Jostain kaukaa kuulin kohtalotoverieni ilmoille nostattaman huudon "HUMPPAA JA JALUA, SITÄ KANSA HALUAA".
 
Alueelle syntyy nopeasti valtava humppakansan täyttämä teltta- ja asuntoautoleiri. Kaikkialta korpien kätköistä saapuu kostonhimoisia vetäjiä soittimet mukanaan. Nyt syntymäsaastat soitetaan suohon, sillä ilman kirottuja discettäjään heistä ei ole mihinkään. Aurinkotanssi lähtee käyntiin, viina virtaa jokina, miehet soittavat ja kansa humppaa. Riehan katkaisee kuitenkin sanansaattaja, joka kertoo Ison X:n, tuon kaikkien välistävetäjien kuninkaan, olevan tulossa lounaasta kirottuine syntikka-Heikkeineen. Tänään on hyvä päivä vetää.Armoa ei anneta, eikä pyydetä. Arvaamaton on arpa kohtalon.

Alueelle syntyy nopeasti valtava humppakansan täyttämä teltta- ja asuntoautoleiri. Kaikkialta korpien kätköistä saapuu kostonhimoisia vetäjiä soittimet mukanaan. Nyt syntymäsaastat soitetaan suohon, sillä ilman kirottuja discettäjään heistä ei ole mihinkään. Aurinkotanssi lähtee käyntiin, viina virtaa jokina, miehet soittavat ja kansa humppaa. Riehan katkaisee kuitenkin sanansaattaja, joka kertoo Ison X:n, tuon kaikkien välistävetäjien kuninkaan, olevan tulossa lounaasta kirottuine syntikka-Heikkeineen. Tänään on hyvä päivä vetää.Armoa ei anneta, eikä pyydetä. Arvaamaton on arpa kohtalon.
 
Humpan hurmion hiestämä kansakunta katsoi toisiaan syvän ja vankkumattoman yhteisymmärryksen vahvistamana. Tämä on se päivä jolloin veri punnitaan ja katsotaan mistä kana pissii. Humppamuusikot aloittivat humppahymnin, aluksi hiljaa mutta musiikin edistyessä yhä voimistuvan laulun, Heili Karjalasta. Miesturakaiset riisuivat lippalakkinsa ja naisturakaiset ristivät kätensä. Ja he alkoivat aluksi hiljaa mutta humpan edetessä tanssimaan niin että hiki lensi. Oli syntymässä voimakas manaus Isoa X:sää vastaan. Äkkiä kuukui voimakas pamaus ja katso, Iso X kirottuine disceinenn ja omb apureineen oli saapunut paikalle. Turakaiset ja humppamuusikot jäykistyivät paikalleen pelon saattelemana. Joku toisteli turkaisjoukossa itsekseen Teijo Joutselan nimeä saadakseen itselleen hengen vahvistusta. Mutta Iso X nosti kätensä korkealle ja mylvähti pelottavaan ääneen.....

Humpan hurmion hiestämä kansakunta katsoi toisiaan syvän ja vankkumattoman yhteisymmärryksen vahvistamana. Tämä on se päivä jolloin veri punnitaan ja katsotaan mistä kana pissii. Humppamuusikot aloittivat humppahymnin, aluksi hiljaa mutta musiikin edistyessä yhä voimistuvan laulun, Heili Karjalasta. Miesturakaiset riisuivat lippalakkinsa ja naisturakaiset ristivät kätensä. Ja he alkoivat aluksi hiljaa mutta humpan edetessä tanssimaan niin että hiki lensi. Oli syntymässä voimakas manaus Isoa X:sää vastaan. Äkkiä kuukui voimakas pamaus ja katso, Iso X kirottuine disceinenn ja omb apureineen oli saapunut paikalle. Turakaiset ja humppamuusikot jäykistyivät paikalleen pelon saattelemana. Joku toisteli turkaisjoukossa itsekseen Teijo Joutselan nimeä saadakseen itselleen hengen vahvistusta. Mutta Iso X nosti kätensä korkealle ja mylvähti pelottavaan ääneen.....
 
Antaa palaa! Ilman täyttää käsittämätön hornan syvyyksistä ryöppyävä, epävireinen syntikoiden mouruna. Joukoittan turakaisia lakoaa maahan, mutta eräs hanuristi ei menetä malttiaan, vaan siristää silmiään aromasätkä rennosti suupielestään roikkuen ja toteaa lakonisesti : nyt alkaa jalupullon tienuu, me paahdetaan casotoilla ja te akustisillanne, mutta joka äänen on oltava kohdallaan. Jos hatka tulee kiljukannuja ei jätetä. Otanhan minä toisellekin jalalle vastaa basisti hiljaa ja poistaa suojapussin kontrabassostaan.

Antaa palaa! Ilman täyttää käsittämätön hornan syvyyksistä ryöppyävä, epävireinen syntikoiden mouruna. Joukoittan turakaisia lakoaa maahan, mutta eräs hanuristi ei menetä malttiaan, vaan siristää silmiään aromasätkä rennosti suupielestään roikkuen ja toteaa lakonisesti : nyt alkaa jalupullon tienuu, me paahdetaan casotoilla ja te akustisillanne, mutta joka äänen on oltava kohdallaan. Jos hatka tulee kiljukannuja ei jätetä. Otanhan minä toisellekin jalalle vastaa basisti hiljaa ja poistaa suojapussin kontrabassostaan.
 
"Tuhat tulimaista" virkkaa tuo uljas basistimme "Olen kadottanut sen mikätämänyton kuksan" josta suurella mielihyvällä on nautittu niin monta jalu-huikkaa.
Otsasuoni pullistuen, ja lähes tyrän muodon saaneena uljas basistimme pyysi Allahia avuksi vaikka tiesikin sen aivan turhaksi." Lasketko sisään" hän lopulta sanoi näppäinsoittajalle hiljaisella ja anovalla äänellä..

1. Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi
käsky, että kaikki maailman basistit oli verolle pantava.
2. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui basistin ollessa
Syyrian maaherrana.
3. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi (paitsi basisti), kukin omaan kaupunkiinsa.
4. Niin basistikin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös
Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun
oli basistin huonetta ja sukua,
5. verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli
raskaana.
6. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen
aika tuli.
7. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani
hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.
8. Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä
laumaansa.
9. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus
loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti.
10. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä
ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle:
11. teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus,
Herra, Daavidin kaupungissa.
12. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja
seimessä makaamassa."
13. Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista
sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:
14. "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken,
joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"
15. Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin
nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan
sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti".
16. Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja
lapsen, joka makasi seimessä.
17. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka
oli puhuttu heille tästä lapsesta.
18. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet
heille puhuivat.
19. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä
sydämessänsä.
20. Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta,
minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli
puhuttu.
21. Kun sitten kahdeksan päivää oli kulunut ja lapsi oli
ympärileikattava, annettiin hänelle nimi Jeesus, jonka enkeli
oli hänelle antanut, ennenkuin hän sikisi äitinsä kohdussa.
22. Ja kun heidän puhdistuspäivänsä, Mooseksen lain mukaan, olivat
täyttyneet, veivät he hänet ylös Jerusalemiin asettaaksensa
hänet Herran eteen
23. - niinkuin on kirjoitettuna Herran laissa: "Jokainen
miehenpuoli, joka avaa äidinkohdun, luettakoon Herralle
pyhitetyksi" -
24. ja uhrataksensa, niinkuin Herran laissa on säädetty, parin
metsäkyyhkysiä tai kaksi kyyhkysenpoikaa.
25. Ja katso, Jerusalemissa oli mies, nimeltä Simeon; hän oli
hurskas ja jumalinen mies, joka odotti Israelin lohdutusta, ja
Pyhä Henki oli hänen päällänsä.
26. Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei hän ollut näkevä
kuolemaa, ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun.
27. Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta pyhäkköön. Ja kun vanhemmat
toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle, niinkuin tapa
oli lain mukaan,
28. otti hänkin hänet syliinsä ja kiitti Jumalaa ja sanoi:
29. "Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi
mukaan;
30. sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi,
31. jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä,
32. valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi
kansallesi Israelille".
33. Ja hänen isänsä ja äitinsä ihmettelivät sitä, mitä hänestä
sanottiin.
34. Ja Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, hänen äidilleen:
"Katso, tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle
Israelissa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan
35. - ja myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä - että monen
sydämen ajatukset tulisivat ilmi".
36. Ja oli naisprofeetta, Hanna, Fanuelin tytär, Asserin
sukukuntaa. Hän oli jo tullut iälliseksi. Mentyään neitsyenä
naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta,
37. ja oli nyt leski, kahdeksankymmenen neljän vuoden ikäinen. Hän
ei poistunut pyhäköstä, vaan palveli siellä Jumalaa paastoilla
ja rukouksilla yötä ja päivää.
38. Ja juuri sillä hetkellä hän tuli siihen, ylisti Jumalaa ja puhui
lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta.
39. Ja täytettyään kaiken, mikä Herran lain mukaan oli tehtävä, he
palasivat Galileaan, kaupunkiinsa Nasaretiin.
40. Ja lapsi kasvoi ja vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan
armo oli hänen päällänsä.
41. Ja hänen vanhempansa matkustivat joka vuosi Jerusalemiin
pääsiäisjuhlille.
42. Hänen ollessaan kaksitoistavuotias he niinikään vaelsivat ylös
sinne juhlan tavan mukaan.
43. Ja kun ne päivät olivat kuluneet ja he lähtivät kotiin, jäi
poikanen Jeesus Jerusalemiin, eivätkä hänen vanhempansa sitä
huomanneet.
44. He luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat
päivänmatkan ja etsivät häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta;
45. mutta kun eivät löytäneet, palasivat he Jerusalemiin etsien
häntä.
46. Ja kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet pyhäköstä, jossa hän
istui opettajain keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä.
47. Ja kaikki, jotka häntä kuulivat, ihmettelivät hänen
ymmärrystänsä ja vastauksiansa.
48. Ja hänet nähdessään hänen vanhempansa hämmästyivät, ja hänen
äitinsä sanoi hänelle: "Poikani, miksi meille näin teit? Katso,
sinun isäsi ja minä olemme huolestuneina etsineet sinua."
49. Niin hän sanoi heille: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet,
että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?"
50. Mutta he eivät ymmärtäneet sitä sanaa, jonka hän heille puhui.
51. Ja hän lähti heidän kanssansa ja tuli Nasaretiin ja oli heille
alamainen. Ja hänen äitinsä kätki kaikki nämä sanat sydämeensä.
52. Ja Jeesus varttui viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja
ihmisten edessä.

..Mut..Minne se basisti hävis?

Tää on kyllä offtopic! :)
 
aloin kirjottaa tarinaa basistista mutta huomasin että se on tyhhää ilmaa :)

aloin kirjottaa tarinaa basistista mutta huomasin että se on tyhhää ilmaa :)
 
Mäkin oon kova soittaan jatsia mutta kirhjotus tökii..