Tanssimusiikki ›

mulla on aika paha ongelma, esiintymispelko! siis mä haluaisin mennä lavalle ja saada yleisö mukaan fiilikseen jne. mutta sitten kun tulee tosipaikka ja pitäis mennä sinne lavalle niin mä pimahdan!! sanokaa miten saa esiintymisjännityksen mahdollisimman vähäiseksi!? mä en kestä enää sitä kun ääni alkaa värisemään ja koko kroppa tärisee!! ehdotuksia??

mulla on aika paha ongelma, esiintymispelko! siis mä haluaisin mennä lavalle ja saada yleisö mukaan fiilikseen jne. mutta sitten kun tulee tosipaikka ja pitäis mennä sinne lavalle niin mä pimahdan!! sanokaa miten saa esiintymisjännityksen mahdollisimman vähäiseksi!? mä en kestä enää sitä kun ääni alkaa värisemään ja koko kroppa tärisee!! ehdotuksia??
 
Paljon keikkaa.

Paljon keikkaa.
 
Nimenomaan!
 
Kokemusta kartuttaessasi voit lieventää jännitystä valmistautumalla keikkaan helvetin hyvin - älä jätä MITÄÄN sattuman varaan!
 
Kun oot lavalla - rauhoitu, rauhoitu, rauhoitu - äläkä hosu!
 
Itsevarmuutta voi myös harjoitella ja kun saat sitä - yleisökin huomaa sen ja tykkää.
 
Muista, että esiintymisjännitys on luonnollista, mutta sen kanssa on vaan opittava elämään.
 
Vielä yks juttu: Älä lievitä jännitystä alkoholilla - kohta et pysty esiintymään lainkaan selvin päin.
 
Good luck for your gigs!

Joo, kyllähän jännitys on aina esiintyvällä ihmisellä mukana elämässä, siksi kai niin moni loppujen lopuksi haluaakin esiintyä muiden ihailtavana. Mutta käytännössä olen huomannut yhden hyvän harjoituksen torjua jännitystä: ajattelen, että kyseinen esiintyminen on vain pieni pala elämää ja sellaisena lopulta aika merkityksetön. Kannattaa muutenkin pyrkiä siihen, että elämässä on muutakin kuin vain yksi merkitsevä asia - kuten vaikkapa musiikki. Jos nimittäin homma alkaa tökkimään niin silloin samoin käy koko elämällekin... Mutta tsemppiä ja hyviä keikkoja!

Itse kärsin joskus 16-20 vuotiaana tosta tärinästä esiintyessä niin paljon, että meinas loppua koko touhu. Mulla oli silloin jo takana useamman vuoden esiintymiskokemus ja pyrin aina valmistautumaan hyvin keikoille. Kuitenkin tutinat pukkas päälle, kun lavalle piti mennä. Puhuin asiasta omalle lääkärille, joka kirjoitti mulle betasalpaajaa ja se auttoi! Se ei poista jännitystä ja kun menee lavalle, niin alkuun saattoi tuntua, että se tärinäkin pukkaa päälle, mutta samassa sai huomata, että eipäs vapisutakaan! Pikkuhiljaa oppi luottamaan, että kyllä pokka pitää ja sai keskittyä esiintymiseen. Vähitellen koko hommasta rupesi nauttimaan taas vanhaan malliin. Tuosta on kulunut nyt toistakymmentä vuotta ja nykyisin en enää käytä kyseistä lääkettä, vaikka sitä kaapissa aina varalla onkin.

kokeile laskuvarjohyppyä,ihan tosi...

Eräällä soittajakaverillani(?) on tapana sanoa hieman "käteen menneen" esityksen jälkeen, että "siellä on ja takaisin ei saa".
 
Eli ei se jännittäminen tavallisen humppaerkin bänditouhua mitenkään haittaa. Tanssijat ei välttämättä edes huomaa, vaikka esiintyjä pyörtyy lavalle. Kotiin mennessään ne ovat jo kokonaan unohtaneet minkälainen orkesteri siellä soitti.
Yleensähän ne antaa ablodit niille väliaikanauhoillekin, että niin paljon niitä se esiintyjä kiinnostaa.

Monella on halu olla stara, harvalla siihen taito.
 
Oletko varmasti omalla alallasi esiintyvänä taiteilijana? Oletko varma että juuri sinun sanomallasi on paras kaiku?
Oletko sitä mieltä että sinulla on annettavaa yleisöllesi?
 
Ainakin kahteen pitäis vastata kyllä. Muuten voi unohtaa esiintymispelkonsa ja lakata yrittämästäkin esiintyä. Toki voi itsensä ylittää ja kasvaa ihmisenä. Sillanpääkin oli tutiseva ja värisevä hermokimppu kunnes löysi itsensä ja paikkansa kaikkien keski-ikäisten neitosten sydämissä.
 
edit. hähähhhähäh. No joo. Esiintymistä ja siihen liittyviä juttuja voi harjoitella. Jos ei sittenkään tunnu hyvältä niin on paras jäädä sohvannurkkaan juomaan olutta ja arvostelemaan telkkarissa esiintyviä soittajia ja laulajia. Sohvannurkassa kaikki on asiantuntijoita ja ketään ei pätkääkään siellä jännitä.

Aivan totta, Jami!
 
Kyllä esiintymisestä pitää nauttia - ei sitä oikein muuten kannata / pidä tehdä!
 
Pullot ja pillerit pois! Ne ei ikinä paranna kenenkään esiintymistä ja niihin jää niin helposti koukkuun!

Esiintymispelko on loppujen lopuksi melko luonnollinen asia jonka toiset hallitsee paremmin ja toiset hiukan heikommin. Olemalla oma itsensä ja liikoja yrittämättä pärjää jo melko hyvin. Aikaa myöten saa myös yleisönkin "hanskaan" eli tässä asiassakin normaalisti kannattaa edetä pikku askelin. Kukaan ei ole tässä asiassa seppä syntyessään. Malttia ja ajatusta esiintymiseen. Tabletit ja alkoholi sekä muut "kemikaalit" kannattaa jättää heti pois. Tänä päivänä kylläkin näkee paljon ihmeellistä "koheltamista" esiintyjillä ja melkeinpä tämäkin on jokin keino esiintymispelon voittamiseksi...

Silloin kun mie vielä keikkailin niin monesti kävi niin että omasta mielestäni lauloin ihan ponnettomasti ja nuivasti sekä vivahteettomasti mutta ihmiset olivat iloissaan ja kiittelivät kovasti.
 
Ja se auttaa että laittaa setin alkuun helppoja kappaleita ja semmoisia joidenka tyyliin sopii että ne esitetään hieman hennommalla äänellä. Ääni ehtii lämmetä ja varmistua.

mä en kestä enää sitä kun ääni alkaa värisemään ja koko kroppa tärisee!! ehdotuksia??
 
Mutta eikös tua tunne ookki justihin se mitä nykyään henkensä kaupallaki tavootellahan.
 
Mä oonki sanonu jotta ny teherähän kersat keikka jottei tartte rotkoohin hyppiä eikä kallioolla kiipeellä. Keikalla kuitenki on suuree torennäköösyys säilyä hengis. Ja o muutoonki arvokkahampaa hommaa. Jotta sellaasta ekstriimiä.

Mutta eikös tua tunne ookki justihin se mitä nykyään henkensä kaupallaki tavootellahan...
 
No niinpäs onkin: S*** S****!

Harvinaisen osuva allekirjoitus sinulla Iso-Jussi!

mitä enemmän alku jännittää,sitä enemmän nauttii itse keikasta

Lisäisin vielä, kun nyt kumminkin on kyse melko yleisestä "traumasta" , että asiasta kannatta keskustella myös lääkärikunnan kanssa, jos asia alkaa vaivaamaan enemmän.

Ei jännittämisestä tarvitse päästä - sen kanssa pitää vain oppia esiintymään.
 
Jännittäminen ei muuten välttämättä näy. Muistan kun koulussa joskus videoitiin oma puhe tms, jonka aikana jännitin niin p-leesti. Videolta jännitys ei kuitenkaan näkynyt.
 
Rutiinilla on valtava merkitys tässä. Jos osaat asiasi hyvin, et pysty munaamaan vaikka jännittäisitkin. Jos taas et osaa asiaasi hyvin, todennäköisesti juuri munaatkin. Kannattaa siis treenata. Ja esiintymistä kannattaa aloitella pienemmistä paikoista, helpommilla biiseillä tms. Alkujännitys lievittää muutaman biisin jälkeen. Siksi kannattaa sijoittaa ns. varmoja nakkeja alkuun = ekat biisit kannattaa treenata muita paremmin.
 
Eikä pidä keskittyä esiintymisen alussa siihen, että jännittää, vaan siihen, MITÄ ON TEKEMÄSSÄ. Eli itse biisiin, sen lyriikkaan ja tarinaan, oman äänen puhtauteen jne.
 
Ja mitä enemmän keikkaa (sehän on esiintymisen harjoittelemista) sen vähemmän jännittämistä.
 
Eikun lauteille vaan!
 
PS. Nyt jo 15 vuotta keikkailleena (20-60 keikkaa / vuosi) voin sanoa, että jännitän edelleenkin jokaisen keikan alussa, ja jännitys yleensä parantaa keskittymistäni itse soittamiseen (vastakkaisen sukupuolen edustajien tiirailemisen sijaan).