Tanssimusiikki ›

Minkäslaisia rituaaleja teidän soittokavereilla on ollut ennen keikkaa? Monille tutuille soittajille piisaa kun ne imasee sixpäkin ennen keikkaa ja röyhtäilee.
 
Yks rumpali vispasi naamaansa, tukkaansa ja kainaloihinsa aina ennen keikkaa melkein koko putelillisen vihreetä menneniä ja muut soittajat haukkoivat sitten siinä lemussa henkeään vieressä kun ruutanat kuivalla maalla. Yks tuttu basisti kärsi laktoosi-intoleranssista ja aina ennen keikkaa se veti jotain kermatorttua ja pieri kun pieni sika lauteilla koko ajan jne..

Itte en ole tuossamielessä kovin erikoisia soittajia tavannut, mutta yks kaveri aina puhuu jostakin taannoisesta soittokaveristaan... Mies kuulemma kalsarikännäsi kotona kaikki keikkojen väliset päivät, ja kun häntä tultiin hakemaan, niin tämä istui takapenkille, veti oven kiinni, korkkasi kaljapullon, pieraisi hirveän krapulapierun, ja totesi:"Hyvä, mennään."
Sama kuvio toistui kuulemma ihan joka kerta.
 
Minulla taas on tainnut aina olla tapana olla vaiheessa, kun tullaan hakemaan. Aina soittivat piruuttaan parin kilometrin päästä, että joko on kinkku uunissa... :-)

Mää ihmettelen kauhiast??????
 
Vaikka mä oon harrastelija, niín eihän mulla mitään ihme menoja ennen duuniin menoa oo, ei vakkariduuniin eikä tilapäisduuniin???
 
Enkö mä ookaan oikea "soittaja"?????

Minkäslaisia rituaaleja teidän soittokavereilla on ollut ennen keikkaa? Monille tutuille soittajille piisaa kun ne imasee sixpäkin ennen keikkaa ja röyhtäilee.
 
Meillä on sellanen laulusolisti, että se käy aina paskalla ennen keikkaa ja välillä settien välissäkin. Mies on tehnyt varmaan 500 keikkaa, mutta silti on maha aina sekasin. Kuulemma muulloin ei oo mitään ongelmia, mutta keikkapäivänä kakkaa vähintään 3 kertaa!!! Että sellasta...

Kuulin kerran yhdestä tanssimuusikosta joka aina ennen keikkaa viritti kitaransa :) , olisko kaupunki-legendaa ?

Minulla taas on tainnut aina olla tapana olla vaiheessa, kun tullaan hakemaan. Aina soittivat piruuttaan parin kilometrin päästä, että joko on kinkku uunissa... :-)
 
Et ole ainoa, jolla on tapana olla vaiheessa ennen keikkaa...
 
Siitä nyt sen enempiä alkamatta jauhamaan, koska niitä viimetinkareisuja on vaikka muille jakaa.
 
No yks voodoojuttu tuli mieleen.
Basistin kanssa käytävä keskustelu, kun tauko on lopuillaan:
 
-nyt lähetään soittamaan
-ei ku mä vedän yhden röökin ja käyn kusella
-ei ku NYT soittamaan,
-ei ku rööki
-NYT perkele
-no kai nyt kusella ehtii käydä...

Itse olen aina käynyt juuri ennen lauteille menoa paskalla ja vienyt pojille vessasta näytille ruskeahkon paperitollon. Se on aina toiminut fiiliksen nostatuksessa, tosin joskus tuurauskeikoilla vieraassa kokoonpanossa se on joskus tuottanut pientä hämmennystä :)

Itse olen aina käynyt juuri ennen lauteille menoa paskalla ja vienyt pojille vessasta näytille ruskeahkon paperitollon. Se on aina toiminut fiiliksen nostatuksessa, tosin joskus tuurauskeikoilla vieraassa kokoonpanossa se on joskus tuottanut pientä hämmennystä :)
 
JEE!!!
Pissa- ja kakkaleikit kunniaan!

Niin, jos tarkemmin alkaa ajattelemaan, niin onhan niitä kaikenlaisia menoja ollut noilla keikkamatkoilla. Toisilla on ollut tapana ostaa keikkamatkalla niin paljon olutta, että sen juomiseen on tarvittu varmaan puoli seurakuntaa, ja joku on pälättänyt jotakin huumorilevyjen puheosuuksia sanatarkasti melkein koko matkan.
Yleisin voodoomeno kyllä on tainnut olla jonkinlainen pullon kallistelu. Kaikki kunnia niille muusikoille, joille tämä muusikkojen ominaisuus ei ole tarttunut..
 
Itsestäni voin kertoa vielä sen voodoomenon, että en koskaan syö keikkapaikan ruokaa, mutta joko ennen tai jälkeen keikan on päästävä johonkin kebabille, tai murjotan koko lopun illan :-)
 
Tästä sainkin aasinsillan kertoa jutun, kun tämä meidän orkesterin laulaja, joka on aikanaan tehnyt humppakeikkaa ihan perkeleesi, niin on joka ikisellä keikalla muistanut mainita, kuinka kamalaa se oli, kun aina hotelleissa bändille tarjottiin jauhelihapihvejä ja ranskanperunoita. Sitten eräällä keikkamatkalla hän oikein erityisen paatoksellisesti manasi tätä jauhelihapihvi ranskanperuna jatkumoa, niin arvatkaas vaan että mitä sinä iltana oli paikanpäällä bändille :-)
 
Me muut yritettiin pidätellä hymyämme kun yksi istui murjottamassa maansa myyneen näköisenä :-D

Itsestäni voin kertoa vielä sen voodoomenon, että en koskaan syö keikkapaikan ruokaa, mutta joko ennen tai jälkeen keikan on päästävä johonkin kebabille, tai murjotan koko lopun illan :-)
 
Liittyykö tää siihen muistaakseni WanhanWetäjän kertomaan juttuun, että jonkun hotellin keittiön seinällä oli lappu: Ei kokolihaa soittajille?

JEE!!!
Pissa- ja kakkaleikit kunniaan!
 
Jaa että niinkun paskaa mikrouuniin bändikämpillä?.....ei toi oo enää hauskaa,edes pitkällä Lapinrundilla ;-)

...Kaikki kunnia niille muusikoille, joille tämä muusikkojen ominaisuus ei ole tarttunut...
 
Ei se sen vaikeempaa oo kun että teet keikat yksin omalla autolla. Ei voi ottaa, vaikka välillä tyrkytetään hiki päässä. Siis viinaa. Muuta mulle ei juuri tyrkytetä...

Ei se sen vaikeempaa oo kun että teet keikat yksin omalla autolla. Ei voi ottaa, vaikka välillä tyrkytetään hiki päässä. Siis viinaa. Muuta mulle ei juuri tyrkytetä...
 
Näin harrastelijamuusikkona ei viitsi kiusata itseään tuolla tavalla :-)

Topic oli menot ennen keikkaa ja väitin, että mulla ei niitä ole, mutta keikan jälkeen kyllä on.
Viimeinen nuotti on vielä ilmassa, kun juoksen vauhdilla baariin, että ehdin saada tuplaviskin ennen valomerkkiä.

Kuulin kerran yhdestä tanssimuusikosta joka aina ennen keikkaa viritti kitaransa :) , olisko kaupunki-legendaa ?
 
Ei meidän kitaristi vaan ikinä. Ei ainakaan viimeksi, ja sen kyllä huomasi...