Tanssimusiikki ›

M-netin rokkipuolella oli kysely, kuinka monta keikkkaa teillä on ollut ja vastausohjeena oli, että tanssikeikkoja ei lasketa.
 
Rokkimuusikot keskustelujen mukaan saavat tanssikeikkoja ja sitten kyselevät, mitä kannattaisi soittaa ja mistä saa tietää sopivia kappaleita ja sitten "rahapulassaan" tekevät niitä.
 
Johdanto tarkoittaa sitä, että meidän duuni:
 
1. On niin helppoa, että kuka tahansa pystyy siihen.
 
2. On niin aliarvostettua, että sitä voi tehdä vain taloudellisessa ahdingossa. (Sen täytyy todella olla silloin paha)
 
Kun meitä on kuitenkin sellaisia, joiden "elämäntyö" on tehdä sitä ja tehdä sitä hyvin, niin mistä se on osoitus?
 
Olemmeko me niin surkeita, lahjattomia, että kuka tahansa alaa inhoava hoitaa meidän hommat paremmin/yhtä hyvin/riittävän hyvin vai siitä, että meidän asiakkaat/kuluttajat eivät todella ymmärrä laadusta mitään.
 
Karrikoidaan: En mä "rahapulassani" lähtisi bändini kanssa Tavastialle ja jos jostain typerästä syystä sinne joutuisin, luulisin, että yleisö kokisi itsensä huijatuksi.
 
Miksi tanssikeikoilla ei näin?

Minä näkisin että syynä tietynlaiseen "aliarvostukseen" on se, että monet tanssisoittajat eivät tee hommaa ns. sydämestä, elikä eivät veivaa juuri sitä ominta musiikkiaan. Olenko väärässä?

Minä näkisin että syynä tietynlaiseen "aliarvostukseen" on se, että monet tanssisoittajat eivät tee hommaa ns. sydämestä, elikä eivät veivaa juuri sitä ominta musiikkiaan. Olenko väärässä?
 
Pakko tunnustaa/myöntää, että ainakin mun kohdalla olet osittain oikeassa.
Jotain muuta mä soittaisin, jos voisin vapaasti valita, mutta kun olen tälle alalle "joutunut", yritän kyllä sitä tosissani.

Jatsiahan minäkin olisin aina halunut soittaa.

Jatsiahan minäkin olisin aina halunut soittaa.
 
Kiitos samoin!

Ja kun hevihommat ottivat vihdoin tulta alleen kunnolla, niin tuloksena on se, että viimeinen tanssikeikka on ensi kuussa.
 
Ja vaikka hevihommat menisikin puihin, olen silti tyytyväinen.

"Liimikseen voi luottaa; se on hyvä jätkä"
 
Liimis: "Pojat ei liikahdakaan ennenkuin rahat on tilillä---siis minun tilillä"

Kiitos samoin!
 
Oli pakko heittää sisään tää Mikko Kivisen lause tästä trio Forrester - sketsistä, kun pokaa mimmiä keikan jälkeen baaritiskillä.

Ja kun hevihommat ottivat vihdoin tulta alleen kunnolla, niin tuloksena on se, että viimeinen tanssikeikka on ensi kuussa.
 
Ja vaikka hevihommat menisikin puihin, olen silti tyytyväinen.
 
Onnea valitsemallesi tielle. (Ihan oikeesti)

Minä näkisin että syynä tietynlaiseen "aliarvostukseen" on se, että monet tanssisoittajat eivät tee hommaa ns. sydämestä, elikä eivät veivaa juuri sitä ominta musiikkiaan. Olenko väärässä?
 
Kun olin n. 20v...nähtyäni ja kuultuani muutaman tanssi/kapakkabändin "esityksiä"ajattelin:"Ei noin VOI soittaa!!!"Siis olihan ne tosi karuja varsinkin kapakkabändit HUONOIMMILLAAN,äijät huoju samaan tahtiin niin fyysisesti kuin soitannollisestikkin...ajattelin että ei musta ainakaan tanssibändin basistia tuu IKINÄ...tuli muuten vielä samana vuonna:-(
 
Siitä on nyt n. 26 vuotta...ja aina sillon tällön joutuu toteamaan ton saman:"Ei noin VOI soittaa"...
 
Pitäs kai vaan antaa olla,unohtaa kaikki kriittisyys omaa ja muiden soittoa kohtaan,vaan EI VOI,kun on korvat
päässä ja sisällä asuu se nuori,pitkätukkanen proge/hevikitaristi,joka kuunteli ne Heepit,Purplet,Genesikset,Yesit,vähän myöhemmin siirryttiin sitten Al Di Meolaan jne...sitten PRKL pitäs vetää jotain masurkkaa,mikä s*****na siinäkin on,MASURKKAA,menisivät johonkin tanhupiiriin,no nyt ei enää huvita oikeen mikään,taidan hakee viä yhen kaljan...

Minä näkisin että syynä tietynlaiseen "aliarvostukseen" on se, että monet tanssisoittajat eivät tee hommaa ns. sydämestä, elikä eivät veivaa juuri sitä ominta musiikkiaan. Olenko väärässä?
 
Mieuluisinta vai ominta? Ominta musaa ei varmasti (siis minun mielestä) ole alunperinkään ollu semmonen, missä ei ole pärjänny, tahi ei pärjää. Itekki kuulun tuohon legendaariseen "...aina olisin..."-porukkaan. Sen musan omaa ikäryhmääni edustava kärki vaan tahto mennä liian lujaa karkuun omaan tasooni verrattuna. Ei siinä auttanu opettajien eikä kavereiden kehut. Kyllä se jatsinpaska on edelleenki lähellä sydäntä: tykkään soittaa ja kuunnella. Ajan saattaessa oon sitte huomannu, että omat vahvuuteni (käyttäisin tässä yhteydessä sitä "ominta"-sanaa) ovat MUUSSA KEVYESSÄ musassa, missä kaikki nämä nuoret jazzäijät ei itse asiassa pärjää. Tässä ei ole katkeruuden häivääkään. Osa heistä sen myöntääki. Toiset on parempia toisesa ja toiset toisessa.
 
Mikä sitte tekee tanssimusasta niin aliarvostettua? Mieleen tulee lähinnä tuo jo toisessakin threadissa mainittu itsekritiikin puute. Siihen sisältyy kaikki asiat, joiden jo itsessään pitäis estää menemästä keikalle: ei tunneta kyseistä musaa millään tavalla, ei haluta soittaa kyseistä musaa ym ym ym. Listaa pystyy ja saa jatkaa loputtomiin, jos haluaa. Se miten tähän tilanteeseen on tultu, juontaa kuitetenkin kauempaa. Muutenhan tämmöstä tilannetta ei ylipäätään olisi. Mistä kaukaa ja miten, en tiiä. Pakko tätä duunia joskus on olla arvostettu. Vanhemmat soittajat (kokemusta -60/-70 luvuilta) vois kommentoida. Todennäköisesti silloinki oli itsekritiikittömiä rokkareita, jotka soitti tanssimusaa vasemmalla kädellä päin helvettiä :)
 
Milesia kuunnellen nukkumaan :)

Onpa asiallisia kommentteja tässä topicissa - ei niihin paljon oo lisättävää...
 
Paitsi että: Omasta itsestämmehän se on meidänkin työmme arvostuksen lähdettävä. Kyllä tänkin homma voi hoitaa asiallisesti - oli sitten bändin kokoonpano mikä tahansa: One man band, big band tai ihan mitä vaan siltä väliltä. On valitettava tosiasia, että RWP:n osuvasti kuvailemat heebot luovat vahvaa kuvaa tanssimuusikon stereotyypistä. Korvattomia, kädettömiä ja aivottomia hyypiöitä piisaa, mutta niin niitä on muissakin ammateissa.
 
Onko alan ongelma se, että monesti "lopputuotteen" ostaja ei erota jyviä akanoista?
 
On kuulkaa hieno nähdä, että on muusikoita, jotka oikeesti näyttäis välittävän, miltä heidän soittonsa kuulostaa.
 
Eikä heitetä kirvestä kaivoon sen "paremmankin" musan suhteen. Annetaan turakaisille ja jivejaloille, mitä he haluavat, mutta ujutetaan sekaan omaakin lempimusaamme. Uskon, että kansan syvät rivitkin ilahtuvat huomatessaan, että maailmassa on paljon muutakin hyvää musaa,kuin se kourallinen biisejä, joita tanssikeikoilla vedetään ja odotetaan. Treenasin just tänää pari kunnon jazzballadia instrumentaalislowareiks ("You are too beautiful":in ja JJ Johnsonin "Lament":in). Kerron sitten joskus, miten uppoo tanssikansaan
 
Ai niin: Käykää kurkkaamassa, mitä mä siihen vastasin, kun se urpelo sano, että tanssikeikkoja ei lasketa.....

Treenasin just tänää pari kunnon jazzballadia instrumentaalislowareiks ("You are too beautiful":in ja JJ Johnsonin "Lament":in). Kerron sitten joskus, miten uppoo tanssikansaa
 
Mä oon ollut hirveän ujo upottamaan jazz-piisejä tanssisetteihin, mutta kyllä perusevergreenswingit ainakin yksi pari/setti näyttää toimivan.
(Kiitos vaan, Emäntä!)

Lainaus keikkagallupista:
 
"Humppakeikat lasketaan jos joraat ja pistät polvea lavaan. Muutenhan se on kuin muutkin työt;-)"
 
Hyvä määritelmä.

Tanssibändeistä sanotaan usein että soitto on munatonta. Sen sijaan rokkibändeillä hiki virtaa keikalla.
 
Totta, mutta funtsikaapas tätä: Rokkibändit vetää yleensä pari settiä mutta humppabändi vetää 6x45 minuuttia, ja viisi keikkaa viikossa. Mistä löydät hemmon joka pystyy soittamaan kuusi tuntia illasta toiseen armottomalla intensiteetillä?

Tanssibändit tunnistaa yleensä siitä että soitto on täysin munatonta. Olin joskus keikalla humppabändin kanssa ja yleisöstä joku tuli sanomaan "Koittakaa nyt edes näyttää siltä että nauttisitte soitosta". Ei pystynyt, biisi oli nimittäin "Vanhan veräjän luona".
 
Sen sijaan rokkibändeillä hiki virtaa keikoilla.
 
Totta, mutta funtsikaapas tätä: Rokkibändit vetää yleensä pari settiä mutta humppabändi vetää 6x45 minuuttia, ja viisi keikkaa viikossa. Mistä löydät hemmon joka pystyy soittamaan kuusi tuntia illasta toiseen armottomalla intensiteetillä?
 
Miksei pysty nauttimaan "Vanhan veräjän luona" soittamisesta?
Sehän on jatsahtava kappale ja siihen voi saada oikein kunnon svengin ja kunnon jazz-soolot.
Ei kyllä kuutta tuntia jaksa hikeä valuttaa, mutta kyllä ilman hikeäkin voi soitosta nauttia niin, että yleisökin sen huomaa.
 
(Mä en soittaisi pätkääkään, jollei se olisi kivaa ja itse nauttisi siitä suunnattomasti, vaikka on "huttua)

Mitä nyt minä olen nähnyt ja kuullut niin ammattisoittaja ei soita yhtään ylimääräistä ääntä kun on tarpeen, olipa kyseessä sitten jatsit tai hutut. Se tyylitaju nääs! Muistan aikoinaan kun elettiin tosissaan jotain humppa-Hietamies aikaa niin silloisen bändimme basisti oli pikkusen opetellut tätä peukalobasson soittoa. Oli aika kornin kuuloista kun se tempo hulluna peukulla ja nyhti kun jousipyssyä sitä bassoaan joka biisiissä olipa kysessä sitten humppa tai tango. Se oli kyllä omasta mielestään semmonen "oikea soittaja" mutta ei sille kukaan tullut koskaan sanomaan että soititpa nätisti tuota bassoas. Pakko sille oli sanoa lopulta että soita kun miehet tai mene kotiis! Itselleni sattui tässä muutama vuosi takaperin sellainen tapaus että olin yhden sukulaisen hautajaisissa. Siellä seurakuntasalissa oli tietysti piano ja muutama vainajan omainen tuli siinä kesken peijaisten siihen pyytämään että: "Sinä kun olet kulema soittomiehiä, niin etkös sinä nyt säestäisi nämä virret kohta tuolla pianolla ja toimisi esilaulajana?" Ja latasivat lapun kouraan jossa oli 10 virren numeroa. No minä koitin ystävällisesti siinä selittää että on tullut enempi tuota huttua soitettua ja ei ole oikein virret tuttuja ja ne eivät taitu ihan tuosta vaan ilman minkäänlaista harjottelua. Tietysti loukkaantuivat ja yksi totesi; "Harmi kun ei tullut se T....a nähin hautajaisiin. Se olis ollut sellainen oikea soittaja ja säestänyt kyllä nämä virret ihan tosta vaan!" No näitä sattuu!

Baron, editoin tuota juttuani vähän sillä totesin että tuli sanottua aika tyhmästi, ja ehdit väliin. Totta, miksei vanhan veräjän soittamisesta voi nauttia, se vaan ei kuulu henk. koht. suosikkeihini.

1. On niin helppoa, että kuka tahansa pystyy siihen.
 
Tai ainakin luulee pystyvänsä. Ne karaokekuninkaat ym. kyläbaarin kannustamat starat luulevat olevansa tanssimusiikin uusi messias. Sitten tehdään omakustanteena tajunnan räjäyttäviä tuotoksia paikallisradioon. Toivekonserttiin soittelevat lähisukulaiset toivoen noita kansallisaarteidemme raiskauksia.
 
2. On niin aliarvostettua, että sitä voi tehdä vain taloudellisessa ahdingossa. (Sen täytyy todella olla silloin paha)
 
Ei yleensä kovin pitkäjänteisiä heppuja kokoonpanoissa.
 
Kun meitä on kuitenkin sellaisia, joiden "elämäntyö" on tehdä sitä ja tehdä sitä hyvin, niin mistä se on osoitus?
 
Väärät lääkkeet :)
 
Kylläpä on monta kertaa keikkanauhoituksiamme kuunnellessa tullut mieleen heittää pillit pussiin :) No, ehkä ne hommat kannattaa lopettaa viimeistään siinä vaiheessa kun itsestä alkaa tuntumaan, että nyt minä olen 'valmis'. Se viimeistään kertonee siitä, että homma on urautunut ja panostus ei lähde sydämmestä.
 
meidän asiakkaat/kuluttajat eivät todella ymmärrä laadusta mitään.
 
Näinhän se on. Monet "ykkösnimistäkin" ovat aivan samalla tasolla, jopa huonompia, kuin pitkän linjan paavot. Markkinointi se on joka pelaa. Onko Au***teen luomat starat niin paljon parempia, että heille pitää maksaakin keikoista kymmenkertainen hinta?
 
Kuluttajat katsovat lehdestä, että nyt se tangokunkku/kuningatar on lähiladossa showta vetämässä, sinne sitä pitää mennä.
 
Onpa monesti kuultu turakaisten kommentteja keikalla: "Teille se tulee raha helpolla, käytte pitämässä hauskaa lavalla muutaman tunnin ja kuittaatte siitä monta sataa mummoa". Näin paljon tätä hommaa arvostetaan.
 
Entäs jos se paikan humalaisin ei pääse vetämään bandin kanssa Hopeista kuutaan? "Vit**, että on paska bändi, ei osaa vetää hopeista kuuta, shaa**na!
 
Olipa tässä yksi ravintoloitsijakin, joka tuumasi bändin olevan toisarvoinen illan onnistumisessa. Se kuinka bändejä keikkapaikoissa kohdellaan, kertoo sen kuinka paljon meitä arvostetaan. Todella suuria poikkeamia puoleen ja toiseen on koettu ;)

! Itselleni sattui tässä muutama vuosi takaperin sellainen tapaus että olin yhden sukulaisen hautajaisissa. Siellä seurakuntasalissa oli tietysti piano ja muutama vainajan omainen tuli siinä kesken peijaisten siihen pyytämään että: "Sinä kun olet kulema soittomiehiä, niin etkös sinä nyt säestäisi nämä virret kohta tuolla pianolla ja toimisi esilaulajana?" Ja latasivat lapun kouraan jossa oli 10 virren numeroa. No minä koitin ystävällisesti siinä selittää että on tullut enempi tuota huttua soitettua ja ei ole oikein virret tuttuja ja ne eivät taitu ihan tuosta vaan ilman minkäänlaista harjottelua. Tietysti loukkaantuivat ja yksi totesi; "Harmi kun ei tullut se T....a nähin hautajaisiin. Se olis ollut sellainen oikea soittaja ja säestänyt kyllä nämä virret ihan tosta vaan!" No näitä sattuu!
 
Nykyäänhän se olisi helppoa, kun virsikirjassakin on melodiat ja soinnut ja kappaleet ovat sieltä helpommasta päästä.