Tanssimusiikki ›

Voikos sellaisesta ongelmasta päästä, kun itselläni, että tarvitsen aina laput eteeni laulaessa, koska en muista tutuimmastakaan biisistä sanoja?
Jotenkin keskityn niin totaalisesti siihen itse musiikkiin, että ajatus katkeaa samantien sanojen suhteen.
Sitten tulee sellaisia virheitä, että riimisanat vaihtaa keskenään paikkaa, eli tulee täysin järjettömiä lauseita, ja itse en huomaa mitään.
 
Samasta syystä en huomaa musiikkia kuunnellessani, vaikka siellä laulettaisiin visvasyylistä. Laulu on minulle soitin.

Yllättävän erilaisia juttuja noista on ite kullakin.Itse voisin väittää muistavani satoja iskemiä ulkoa, mutta kun joskus kesken biisin alan oikein miettimään seuraavaa sointua niin pihalle menee totaalisesti.Toisaalta taas ,en ole koskaan laulanut sooloja mutta muistan jumalattoman määrän biisien sanoja ulkoa.

No tuo on sellainen asia että jos/kun ajattelee mitä laulaa niin nillä sanoilla on merkityksensä eikä niitä käytännöllisesti voi "unohtaa". Sanat on ikäänkuin kertomus joka vie eteenpäin. Jos se kertomus merkitsee jotain niin kyllä ne sanatkin muistaa. Laulaminen on kertomista. Jos ei ne sanat merkitse sulle mitään, ovat vain sanoja sanojen perään, niin eihän niitä vanha Erkkikään voi muistaa.
Todellisiet artistit ja taiteilijat muistavat satoja laulunsanoja ulkoa. Minusta se on aina merkki siitä että artisti on sisäistänyt laulun ja sen koko sanoman. Vasta silloin kun se laulu tulee sydämmestä eikä paperilta niin laulaja pystyy antamaan jotain enemmän sen laulun kautta kuulijoilleen.
P.S. Sama pätee kyllä minun mielestä soittamiseenkin. Jos pitää tuijottaa jotain papereita missä on täpliä tai sointumerkintöjä niin kyllä siinä "ulosanti" ja tulkinta kärsii merkittävästi.
 
ninim. "aikaisemmin vuosikausia lapuista soittanut"

No tuo on sellainen asia että jos/kun ajattelee mitä laulaa niin nillä sanoilla on merkityksensä eikä niitä käytännöllisesti voi "unohtaa". Sanat on ikäänkuin kertomus joka vie eteenpäin. Jos se kertomus merkitsee jotain niin kyllä ne sanatkin muistaa. Laulaminen on kertomista. Jos ei ne sanat merkitse sulle mitään, ovat vain sanoja sanojen perään, niin eihän niitä vanha Erkkikään voi muistaa.
Todellisiet artistit ja taiteilijat muistavat satoja laulunsanoja ulkoa. Minusta se on aina merkki siitä että artisti on sisäistänyt laulun ja sen koko sanoman. Vasta silloin kun se laulu tulee sydämmestä eikä paperilta niin laulaja pystyy antamaan jotain enemmän sen laulun kautta kuulijoilleen.
P.S. Sama pätee kyllä minun mielestä soittamiseenkin. Jos pitää tuijottaa jotain papereita missä on täpliä tai sointumerkintöjä niin kyllä siinä "ulosanti" ja tulkinta kärsii merkittävästi.
 
ninim. "aikaisemmin vuosikausia lapuista soittanut"
 
Itse taas en pysty soittamaan lapuista. Olin joskus musiikkikoulussa (instrumenttina poikkihuilu), mutta se lapuista soittaminen oli jotenkin konemaista. En osannut sillä instrumentillä soittaa muuten kuin lapuista. Onneksi tajusin ajoissa lopettaa. Huilua en osaa edelleenkään soittaa, mutta koskettimia, kitaraa ja bassoa osaan soittaa kyllä ihan sen verran mitä keskiverto pumpussa tarvii, ja näin siis itseopetellen ja korvakuulolta.
 
On joissakin biiseissä ihan hienoja sanoja, mutta minun mielestäni ne eivät tee biisiä, vaan ovat pikemminkin mauste.
 
Laulaminen ja soittaminen ei minulta myöskään onnistu samaan aikaan. Jos yritän, niin jompikumpi loppuu kun toinen alkaa.

Ongelmasi on kyllä ikävänlaatuinen muistan
puolensataa bluesbiisiä, juicen eppujen karjalaisen tuotannoista paljon varsinkin juicen,satoja rock classikoita ja satoja humppabiisejä jopa abba biisejä ja vuosia vanhoja hesburgerin mainostunnareita ja lastenlauluja. silti en muista mitä tein viime viikolla. tai sointuja läheskään aina. ehkä se toimis että miettisit vähän enemmän sen lyriikan merkitystä.että laulaisit kertoen tarinaa yleisölle- etkä vain sen takia että jonkun pitää laulaa. vaan heitä sitä biisiä vähän siihen tyyliin että: "heres little story 'bout a..." ehkä näin..?