Tanssimusiikki ›

Mä olen sitä mieltä, että keikkailemaan ei opi kuin keikkailemalla, mutta muodollisesta koulutuksesta ei varmaankaan haittaa ole.
 
Itselläni ei ole mitään koulutusta, olen täysin itseoppinut/opiskellut, mutta en pidä sitä erikoisen suositeltavana tienä.
 
Kiinnostaisi, minkä verran herroilla kolleegoilla on koulutusta soittamisessa tai musiikissa yleensä?

Aikanaan haitarin soiton alkeet kansalaisopistossa ja sitten yksityisiä opettajia miten milloinkin viimeisimpänä Alpo Pohja.
Musiikkikoulussa aloiteltiin bändihommia, keikkoja oli mutta rahat meni muualle. Sitten siirryttiin omiin toimiin ja aikaahan siitä on 15 vuotta.
Oma opiskelu on paras. SUomessa keskitytään yleensäkin liikaa opiskeluun eikä siihen mitä ihminen todella osaa.
 
Kouluja voi käydä oppimatta mitään!
 
t: Opistotason virkamies

Oma opiskelu on paras. SUomessa keskitytään yleensäkin liikaa opiskeluun eikä siihen mitä ihminen todella osaa.
 
Opiskelu ei välttämättä oo huono vaihtoehto "todellisen osaamisen" kehittämiseen...
Perusasiat olisi ainakin hyvä opiskella-kommunikointi muiden muusikoiden kanssa huomattavasti helpompaa.Jos löytyy tietoa mitä on kasattu tuhansia vuosia,ni minkä takia pitäis ite löytää kaikki jutut.

Perusasiat olisi ainakin hyvä opiskella-kommunikointi muiden muusikoiden kanssa huomattavasti helpompaa.Jos löytyy tietoa mitä on kasattu tuhansia vuosia,ni minkä takia pitäis ite löytää kaikki jutut.
 
Samaa mieltä, mutta yhtä ja toista löytyy kirjoista, joita voi itsekseenkin lueskella.

Samaa mieltä, mutta yhtä ja toista löytyy kirjoista, joita voi itsekseenkin lueskella.
 
Teoria kyllä,mutta esim. fraseeraus on semmoinen asia jota on aika mahdotonta opettaa tekstimuodossa (mahdotonta se tahtoo olla joka tapauksesssa).Muutenkin opiskelussa on hyvänä puolena se,että on joku joka potkii perseelle ja karsii ne pahimmat virheet heti kättelyssä pois.Alunperin tsekkailin juttuja ihan itekseni,mut pikkuhiljaa se siirtyi sitten ohjattuun toimintaan.Klassinen pohja ja sitten ogeliin opiskelemaan sitä kamaa millä talo pitäis maksaa...
 
Edit:Opiskelu päättyi n.7 vuotta sitten ja taloa en omista vieläkään.Mitä tästä opimme?

Muutenkin opiskelussa on hyvänä puolena se,että on joku joka potkii perseelle ja karsii ne pahimmat virheet heti kättelyssä pois.
 
Mulle motivaattoriksi riitti jo pelkästään se opiskeluympäristö, itseään parempia soittajia joka puolella.. Kummasti alkoi jo duuriasteikoiden treenaaminen tuntua jopa "ihan hauskalta".:)
 
Suurin ilo oppilaitoksista on ehkä tutustuminen toisiin soittajiin.. Ja Suomessa kun ammatillinen koulutus on lähes jopa taloudellisesti kannattavaa niin mikä jottei.

Joo, kyllä perusteet on hyvä opetella mutta yleensäkin myös muualla kuin musiikissa opetetaan ns. ainoa oikea oppi. Jos teet muuten niin olet väärässä (vaikka ei olisikaan). Jos aina vaan opiskeltaisi vanhojen oppien mukaan, Amerikan manner eläisi omaa elämäänsä, maapallo olisi litteä...
 
Pitää kyseenalaistaa asioita,että voi löytää jotain uutta.
 
Ja liika koulutus tappaa luovuuden...
 
Harjoitus tekee mestarin.
 
Tuli mieleen tarina henkilöstä, joka oli suorittanut ammattilaulajan tutkinnon hyvin arvosanoin mutta pikkujuttuna vaan se, että hänellä ei ollut lauluääntä yhtään. Eli koulutus ei takaa mitään.
 
Ja keikkailua ei voi opettaa koulussa.
 
Ja vielä lisää. Entiseen työpaikkaan minulla ei ollut mitään koulutusta (AutoCAD sähkökuvien piirto), työt opin 2 tunnissa.
Nykyiseen on 3.5 opistotutkinto (nykyään AMK) ja en vielä 3 kk työskentelyn jälkeenkään ole päässyt kärryille (valtion byrokratiaa). Alkaa varmaan tulla vanhaksi...
 
Edit: niin koulu loppui jo 8 vuotta sitten, eikä minullakaan ole talosta tietoakaan.

Ja liika koulutus tappaa luovuuden...
 
Harjoitus tekee mestarin..
 
Eiks se oo normaalia, että vanhemmat elää lastensa kautta sen minkä itse ovat menettäneet eli mun lapset on kyllä saaneet koulutusta.
 
Mun poikani on itiksen musiikkiopistossa useita vuosia saanut klassista viulun ja pianonsoitonopetusta, vielä sellaistakin erikoisuutta, että käynyt privaatisti bassokitaratunneilla ja on nykyään rock-basisti.
 
Jos sen huomaa jotenkin hänen soitossaan, niin korkeintaan siten, että tekniikan rajat eivät tule vastaan.

 
Kiinnostaisi, minkä verran herroilla kolleegoilla on koulutusta soittamisessa tai musiikissa yleensä?
 
6-vuotiaana aloin soitella pianoa ja sitä pimputtelin 18-vuotiaaksi. 15 veenä tuli mukaan klassinen laulu ja musiikkiopistosta liikojen poissaolojen vuoksi potkut saatuani hain ja pääsinkin konservatorioon neljän vuoden ajaksi. (ei ammattilinjalla vaan mikä lienee ollut). Teoriat ja säveltapailut tuli vedettyä isoon kakkoseen asti, tosin osa lopputenteistä puuttuu edelleen (ja ikuisesti). 16-vuotiaana jouduin mikrofonin varteen kun velipoika ei suostunut laulamaan ja soitti pianoa paremmin kuin mä. Tätä rallia on jatkunut keskimäärin kerta viikossa treenaten tai keikkaillen, tänä vuonna tulee 30 täyteen. Eli sitä elämänkoulua jatketaan edelleen...

Mä olen sitä mieltä, että keikkailemaan ei opi kuin keikkailemalla, mutta muodollisesta koulutuksesta ei varmaankaan haittaa ole.
 
Itselläni ei ole mitään koulutusta, olen täysin itseoppinut/opiskellut, mutta en pidä sitä erikoisen suositeltavana tienä.
 
Kiinnostaisi, minkä verran herroilla kolleegoilla on koulutusta soittamisessa tai musiikissa yleensä?
 
Vain vuosi aikonaan musiikkiopistossa konrabassoa opiskellen. Muutoin täysin itseoppinut lukemalla, kokeilemalla käytännössä ja ns."keikkakorkeakoulussa" monta vuosikymmentä.

kitaransoiton EDDY EDWARDS.

Normaali purkaus...soittotunnit ensin pakosta,sitten murkkuikäsenä alko autotallirockbändiosastot,ja myös laulaan aloin jo 15-vuotiaana.
 
Sitten olikin muutama vuosi vakavampaa opiskelua,joka ei kuitenkaan ollut se mun juttu,klassisen musan opiskelu olis vaatinut liian täydellistä omistautumista,ei onnistunut nuorelta rock/proge-soittajalta ja helppo raha keikkailun muodossa vei voiton!
 
Suurimpana plussana pitäisin säveltapailu+teoria kakkosen ( oli siinä jotain soinnutuksia ja kenraalibassojakin ) suorittamista,niistä on ollut hitosti apua näissä turvetalkoissa vuosien saatossa...eli vähän päälle parikymppisestä lähtien opinahjona on ollut vain tämä humpan "ikuinen" kiertokoulu....mulla on muuten se talo,mutta vitusti velkaa,kyllä soittajaan pätee aika hyvin se "mikä laulaen tulee se viheltäen menee"eli aina on perse auki ;-))

Mullapa on se talo, mutta johtuu varmaan siitä, että ensin ostin talon ja sitten vasta pianon ja aloin soittaa.

"mikä laulaen tulee se viheltäen menee"eli aina on perse auki ;-))
 
Mulla taas pikemminkin:Mikä soittaen tulee,se laulaen menee...

Mä olen sitä mieltä, että keikkailemaan ei opi kuin keikkailemalla, mutta muodollisesta koulutuksesta ei varmaankaan haittaa ole.
 
Itselläni ei ole mitään koulutusta, olen täysin itseoppinut/opiskellut, mutta en pidä sitä erikoisen suositeltavana tienä.
 
Kiinnostaisi, minkä verran herroilla kolleegoilla on koulutusta soittamisessa tai musiikissa yleensä?
 
Aloin soittamaan pianoa 2-vuotiaana ja rummut tulivat mukaan kahdeksan vanhana.
 
Ensimmäinen koulutus mihin menin oli Helsingissä ollut Yamaha musiikkikoulu jossa soitettiin niillä PSR yksitasoisilla säköuruilla joista vaihdoin Electone jalkiourkujen ryhmään ja olin siellä 1987-1995. Junko Sakai toimi opettajana ja käytti yamaha musiikkikoulussa suzuki opetusmenetelmää joka minusta oli tehokas opetusmuoto.
 
Bändisoittamista tuli tehtyä tasasen 9 v. Pohjois-Helsingin bändikoulussa (suutarilassa) 1991-2000. Siellä tuli bändiä jos bändiä vuosien varrella vastaan... Pääsin vielä siinä ohessa soittamaan lapsukaisten televisio-ohjelmaan bändin kanssa vuonna 1993, olin silloin 13 vuotias.
 
Helsingin Pop & Jazz Konservatorioon pääsin vasta 1996 vuonna opiskelemaan kun aiemman vuoden pääsykokeet menivät vähän penkin alle. Miri taisi sanoa jotain että pitäisi olla nää rumpupyramidit hallussa... Silloin mä en tiennyt edes mikä on puoli ja koko nuotti. No anyway tästä vuosi eteenpäin niin sekin pyramidi oli pässinlihaa. Paitsi kikkailin pääsykokeen vapaavalintaisen soittotestin pistämällä fuusiokomppia hirveessä tempossa. Oli kuitenkin aika shokki kun näki mitä ne rumputunnit oli kun Roikiksen Timon oppilaana soiteltii sitten pikkurumpuihin neljäsosia ja kahdeksasosia 2 v. putkeen. Kyllä siinä primavista osaaminen varmaan kehittyi mutta pääsinpä kuitenkin soittamaan levyjen kanssa koulussa.
 
Samaisena keväänä 1997 hurahdin fuusiojazziin aivan täydellisesti kun kuulin Chick Corean electric band ensimmäistä levyä. Dave Wecklin soittoa kuulin silloin vasta ensimmäisen kerran. Samalla myös innostukseni kosketinsoittimia kohtaa kulki samaa tahtia rumpujen kanssa. Toinen innoittaja oli Lenni-Kalle Taipale, jonka soittoa näin tv:stä 1997 keväällä. Michel Camilo vaikutteet haisi hänen soitossaan niin kirkkaasti että oli pakko imeä ne vaikutteet myös omaan soittoon. Pianonsoitossa minulla ei ole koskaan ollut pedagogiopettajaa. En sellaista ole tarvinnut koska olen oppinut soittamaan omasta takaa.
 
Seuraava opinahjo pitäisi näillä näkymin olla Orimattila Instituutti ja oppiaine mustek. (musiikkiteknologia). Pyrin Stadiaan vuosi sitten keväällä ja jouduin pyrkimään omalla pääinstrumentilla eli rummuilla sisään. Lopputulos oli seuraava (Kertyi vain 50 p. ja kuulemma 99 p. oli minimi millä pääsi sisään). Ihme metodit ja mustek. linjalle joutuu karsimaan intrumentilla... Entäs jos sinne pyrkii äänimies, joutuuko hänkin soittamaan pääsykokeessa bassoa päästäkseen musiikkiteknologian puolella sisään ?
 
En ole koskaan arvostanut opetusta ja varsinkaan PJK:n opettajilta saatuja tunteja. Jokainen maikka on ns. personallinen, mutta itse en saanut rumputunneista enää mitään irti sitten 1998. Opettajatkin vaihtuivat vuosi vuodelta, ensin Roikis, sitten Juha Tanninen ja Seppo Suhonen. Leirillä kuitenkin paras rumpupedagogi minun mielestäni on Klaus Suonsaari (tämä New-Yorkissa jazzilla itsensä jo yli 22 v. elättänyt jazzrumpali). Tulee nyt taas PJK:n kesäleirille opettamaan. Loistotyyppi maikkana jne.

säköuruilla joista vaihdoin Electone jalkiourkujen ryhmään ja olin siellä 1987-1995. Junko Sakai toimi opettajana ja käytti yamaha musiikkikoulussa suzuki opetusmenetelmää joka minusta oli tehokas opetusmuoto.
 
Bändisoittamista tuli tehtyä tasasen 9 v. Pohjois-Helsingin bändikoulussa (suutarilassa) 1991-2000. Miri taisi sanoa jotain että pitäisi olla nää rumpupyramidit hallussa... Silloin mä en tiennyt edes mikä on puoli ja koko nuotti.
 
Siis tehokas opetusmuoto,vaikkei puoli/kokonuotin ero selvinnyt tossa ajassa?Itsekkin oon käyny skidinä Yamaha urkukoulussa,ja kyllä perusaika-arvot opetettiin jo alkuvaiheessa.Suzukimenetelmästä olen joskus kuullut,mut ei näin äkkiseltään tuu mieleen...
 
Seuraava opinahjo pitäisi näillä näkymin olla Orimattila Instituutti ja oppiaine mustek. (musiikkiteknologia).
 
Onks toi joku läppä,vai löytyykö kyseisestä kylästä oikeesti koulutusta mustek. osastolta.Sukua asuu niillä kulmilla,mut en oo kuullutkaan että sieltä löytyisi ton alan koulutusta.
 
Edit:Google kertoi että kyllähän koulutusta löytyy sieltäkin.Ei kauheesti informaatiota kyseisestä linjasta,mutta hienoa että koulutusta löytyy muualtakin kun täältä meidän kylältä...

..Pyrin Stadiaan vuosi sitten keväällä ja jouduin pyrkimään omalla pääinstrumentilla eli rummuilla sisään. Lopputulos oli seuraava (Kertyi vain 50 p. ja kuulemma 99 p. oli minimi millä pääsi sisään). Ihme metodit ja mustek. linjalle joutuu karsimaan intrumentilla... Entäs jos sinne pyrkii äänimies, joutuuko hänkin soittamaan pääsykokeessa bassoa päästäkseen musiikkiteknologian puolella sisään ?
 
Totta kai "joutuu". Ehkä sinun kannattaisi lukea hieman tarkemmin ne vaatimukset joita hakijoilta vaaditaan jos tuollaisia mietit.
 
Nim. "kaksi kertaa sibiksen mus.tek.linjalle hakenut"

Mua alkoi pyörryttämään toi anonyymijatsin kirjotus...
Liian kännissä lukeen tuommoista paatosta... oikeesti.
 
Yritän vaikka huomenna uudestaan

..Ja keikkailua ei voi opettaa koulussa.
 
Totta, kuten että soittamisessa ei kehity pelkästään keikkailulla. Molempia tarvitaan.

Totta, kuten että soittamisessa ei kehity pelkästään keikkailulla. Molempia tarvitaan.
 
Mä oon kuullut pianonsoiton opettajista. Olis kiva nähdä joskus sellainen luonnossa.