Tanssimusiikki ›

Ihan kokonaan uuteen aihepiiriin..
 
Saimme viikko sitten keikkajärjestäjältä (ravintola) palautetta soittaneemme "nuotin vierestä". Tarkempi kysely paljasti, että kyseessä oli soittoon -ei laulun vireeseen - liittyvä natina. Palaute oli lähtöisin yleisön puolelta, valittajien määrästä ei ole tietoa.
 
Olin onneksi äänittänyt keikan ja kuunneltuani nauhan, viidessä biisissä oli selviä virheitä soitossa. Lähinnä omia bugejani olivat, koskettimilla vedettyjä vääriä sointuja ja pari röpösooloa. Huomasin ne kyllä jo keikallakin, mutta toki herkuttelin virheitä uudestaan ja uudestaan raiturilta ;-) Lisäksi oli tietysti jonkinmoinen määrä pieniä myöhästymisiä ja yksittäisiä vääriä ääniä, joita ei melun keskeltä havainnut heti edes luurit päässä virheiksi vaan pikemminkin harmoniaksi.
 
Tästä tulikin mieleeni kysyä muiden ajatuksia asiasta: paljonko on vielä sovelias määrä epäonnistumisia yhdellä 4 setin keikalla? Paljonko taas rupeaa olemaan liikaa? Aukotonta vastausta lienee mahdoton antaa tyyliin 5 tai 10, mutta enemminkin herättelen keskustelua aiheesta.
 
Paljonko omilla bändeillänne tulee mokia ja milloin rupeaa hävettämään? Entä kokemuksia muita bändejä kuuntelemassa olemisesta, milloin rupiaa tökkimään mokailu?
 
Näin pohjaksi IMHO viisi selvästi kuultavaa mokaa illassa ei ole vielä syy kovin suureen nolotukseen, mutta onneksi yleensä emme näin moneen ole päässeet. Tärkeämpää on minusta yleinen homman toimivuus kuin pelkkä virheettömyys.

Näin pohjaksi IMHO viisi selvästi kuultavaa mokaa illassa ei ole vielä syy kovin suureen nolotukseen, mutta onneksi yleensä emme näin moneen ole päässeet. Tärkeämpää on minusta yleinen homman toimivuus kuin pelkkä virheettömyys.
 
Kilpailevan bändin vittumainen nipottaja ollut asialla.

Ihan kokonaan uuteen aihepiiriin..
 
Saimme viikko sitten keikkajärjestäjältä (ravintola) palautetta soittaneemme "nuotin vierestä". Tarkempi kysely paljasti, että kyseessä oli soittoon -ei laulun vireeseen - liittyvä natina. Palaute oli lähtöisin yleisön puolelta, valittajien määrästä ei ole tietoa.
 
Oho!
Jotenkin tuntuu ettei mitenkään voi olla kyse nuotin vierestä soitosta, tai miksei siis jos vetelee vaikka ihan väärästä mapista väärät biisit. Tuosta ei liene kuitenkaan kysymys :) Jos nuo valitukset on peräisin tavalliselta tallaajalta, kyse voi olla esim huonosta soittiemien keskinäisestä balanssista tai joissain tapauksissa liian hienoista ja monimutkaisista sovituksista.
 
Kokemusta on mm. valituksista, että soittaa jonkin tangon vaikkapa twistinä, ette te osaa edes tangoa soittaa oikein.

Kilpailevan bändin vittumainen nipottaja ollut asialla.
 
No kun asiaan päästiin niin täytyy myöntää, että kyseisen paikan portsari hommaa sinne provikkapalkalla jonkin verran meidän tapaisia "nimettömiä" bändejä ja saamatta jääneet rahat saattavat kismittää. Huomasi muistuttaa asiasta keikkailtanakin, siis laajasta merkityksestään iskelmämusiikin tuomisesta Suomeen ;-)
 
Oli hän tai joku muu tai vaikkei kukaan, mielipiteitä otetaan ilolla vastaan mokailuun liittyen. Saadaan muuten kyllä edelleen keikkaa samasta paikasta.

No kyllä meidän bändille joka keikalla muutamia virheitä sattuu, jotka itse huomataan.
Hyvä kysymys, minkä verran normaali kuuntelija niitä huomaa, koska vauhdilla pyritään paikkaamaan.
 
Mun mielestä 5 illassa ei oo paha. Jos kappale jatkuu normaalisti niin "So What"?

Niin..siis alkuperäiseen kysymykseen :)
 
Mielestäni hyvä tavoite on: yksikin moka on liikaa. Tosin ei kovin realistinen, ainakaan itsellä vielä :)
 
Mokiakin on monenlaisia ja monen tasoisia. Ns. normaali typoja ei kukaan edes välttämättä huomaa. Itseäni suunnattomasti häiritsee jos joku vetäisee saman virheen joka kerta samassa biisissä samassa paikkaa. Se ei ole enään moka, vaan välinpitämättömyyttä tai puukorvaisuutta.
 
Jos olen turakaisena tanssaamassa, häiritsee mokailut tempojen ja tanssilajien suhteen sekä soundien tai äänenvoimakkuuden suhteen (jälkimmäiset erittäin harvoin). Hutit sinne tai tuonne soitossa ei haittaa, vasta jos esim solisti vetää koko illan toista ääntä ilman ensimmäistä.

No joo. Ainahan löytyy yleisöstä/keikkapaikoilta niitä besservissereitä jotka etsimällä etsivät virheitä bändin soitosta. Tottakai pitää pyrkiä siihen että soittaa oiken, mutta toisaalta hieman elävyyttä se tuo kun joku soittaa pieleen ja muu bändi koittaa korjata virheet lennosta. Näin saadaan usein mielenkiintoisia ja erityisesti hauskoja improvisaatiotuokioita aikaiseksi.
Meidän amatööripohjalla soittavalle bändille on usein sanottu että on kivaa kun bändillä näyttää olevan hauskaa lavalla. Se lämmittää, kun syy nauruun ja hekotuksiin yleensä on bändikaverin soittomoka...

Meidän amatööripohjalla soittavalle bändille on usein sanottu että on kivaa kun bändillä näyttää olevan hauskaa lavalla. Se lämmittää, kun syy nauruun ja hekotuksiin yleensä on bändikaverin soittomoka...
 
++++ (Nää on plussia ylläolevalle)
 
Edit: Pahimpia mokia, joita itse teen on se, että kun käytän digisoittimen transponaatiota, niin unohdan poistaa sen ennen seuraavaa kappaletta.
Tästä syystä olen kirjoittanut valtaosan kappaleista, jotka soitamme muussa kuin alkuperäisessä sävellajissa, soivaan sävellajiin ja loputkin tulen kirjoittamaan niin, että pääsisin pois transponaation tarpeesta.

Tulee mieleen keikka 80-luvun lopulta eräässä kuntokylpylässä, jossa tuli käytyä melko useinkin siihen aikaan. Silloisella bändillämme (kvartetti) oli ohjelmistossa paljon sen aikakauden listahittejä (harjoittelimme, nääs!), mutta perinteistä huttukauraa revittiin myös tarpeen vaatiessa.
 
Kosketinsoittajamme, joka oli mielenlaadultaan jatsiin päin kallellaan, soitteli mielellään välisoittoja ns. ad lib -tyyliin, eli suomeksi "hatusta teemaa varioiden". No tämähän ei tietenkään kaikille turakaisille ollut mieleen, vaan poiki erään illan jälkeen runsaasti valituksia ravintolan hovimestarille, joka keikkaillan jälkeen tuli luoksemme tilittämään asiakkaiden tuntoja, tyyliin: "Asiakkailta tuli paljon valituksia siitä, että te ette soita kappaleita oikein, vaan muuttelette melodioita. Tänne ei ole enää tulemista, ennenkuin opettelette soittamaan!"
 
Tästä oppineena pysyttelimme tämän jälkeen tiukasti teemoissa ja kas kummaa, valituksia ei enää tullut.

"Elämässä on tärkeintä ettei tee virheitä"
- Kikka Korea ja Jussi Pattitussi

Kosketinsoittajamme, joka oli mielenlaadultaan jatsiin päin kallellaan, soitteli mielellään välisoittoja ns. ad lib -tyyliin, eli ....
 
Tästä oppineena pysyttelimme tämän jälkeen tiukasti teemoissa ja kas kummaa, valituksia ei enää tullut.
 
Kannattaa vetää ensin se teema läpi ja sitten hieman ad lib mentaliteetillä vielä toinen kierto.
 
Turakaiset ymmärtää, että ahaa, tässä on nyt niinkuin teema ja sitten jaa tuo on vissiin jotaki jässiä sitten, kun vedetään noin. saadaan kappaleeseen myöskin lisää pituutta...
 
Itse olen tuon jälkimmäisen tekniikan äänenkannattaja. Lisäksi en harjoittele sooloja koskaan niinkuin etukäteen ja sen ne on kyllä kuuloisiakin ;)
 
Muutoin noin niinkuin virheistä. Määritelkä tarkemmin virhe?
 
Selkeesti väärä sointu jossain kappaleessa, ok sen kuulee, mutta jos sointu onkin niinkuin oikealla hehtaarilla mutta hieman "epäpuhdas" huomaako turakainen?
 
Soolo lähtee myöhässä vaikka yhden kaksi tahtia, kun sooloilija sattuu olemaan kahvilla. huomaako turakainen?
 
Biisi lähtee väärällä tempolla, No sen turakainen huomaa.
 
Tuollaisia vääriä ääniä ja pikku nukahtamisia tulee aina silloin tällöin vääjäämättä. Tietysti riippuu hieman bändistä ja sen musiikkiesityksen pituudesta ym. Jos orkesteri vetää vaikka 2x45min ennakkoon tarkkaan sovittua kamaa ja setti on aina sama, on virhemariginaali pienempi, kuin esim. normaali huttubändi soittaa 4-5h 45min kaikkea paskaa manzuriasta mombasaan. Pro jannu vetää kunnialla, mutta mahdollisuus töpätä on isompi.
 
Oikeastaan mä oon ihan väärä kirjoittamaan tähän. Mulla ei kiinnosta paskan vertaa se, että tuleeko biisissä pikku fiba vai ei. Jos se pysyy kasassa ja homma klaarataan loppuun kunnolla eikä turakainen huomaa mitään, on kaikki ok.
 
Fonin opettaja joskus näytti kaaviota, missä oli tutkittu, mitä ihminen kokee musiikissa. Ensimmäisenä oli muistaakseni saundi / äänen voimakkuus ja miellyttävyys, sitten rytmi, melodia, harmonia ja jotenkin sinne päin.
 
Eli jos soitat päin helvettiä, pysy rytmissä, äläkä muuta äänen voimakkuutta, niin selviät.
 
Ai niin, verratkaapa tuota listaa ja miettikää mistä turakaiset eniten valittaa teille?
 
Mika

En ole tanssimuusikko, mutta kyllähän koko soittohomman idea on se, että ne biisit soitetaan oikein. Ainahan joskus virheitä sattuu, mutta semmonen systemaattinen paskan soittaminen vituttaa. Eli biisit halussa, k#%i pil€#%a!

Kyllähän se näin on että kun vuosikymmeniä samoja ja samantyylisiä biisejä vetää , pieni tai suurikin moka lavalla piristää.Ja jos bändi nauraa tai hymyilee kyllä se yleisössäkin joihinkin tarttuu.
Varsinkin itseäni ovat huvittaneet laulusolistit jotka hatusta vetävät uusia ennenkuulemattomia riimityksiä.
Tosiaan on kuitenkin niin että jos sama moka tulee ilta illan jälkeen ,pian alkaa kyrsiä.

Meillä on sen verran vähän rutiinia, että teemme sellaista raukkistemppua, jota lahjattomat harrastaa eli treenaamme.
 
Jos jossain kappaleessa on tullut keikalla moka, sitä treenataan, kunnes se menee ilman mokia tai poistetaan ohjelmistosta.
 
Toistuvat mokat on yleisön aliarvioimista.

Ja jos bändi nauraa tai hymyilee kyllä se yleisössäkin joihinkin tarttuu.
Varsinkin itseäni ovat huvittaneet laulusolistit jotka hatusta vetävät uusia ennenkuulemattomia riimityksiä.
 
Juuri näin. Enpä usko kenenkään (yleisöstä) innostuvan soittokunnasta, jonka jäsenet otsat kurtussa koettavat suorittaa, nimenomaan suorittaa esittämäänsä kappaletta oikein. Totta Mooses virheet minimoidaan, mutta niitä kun joskus vain sattuu. Minulle ainakin. Salamannopea "siinähän se oli!" katseenvaihto soittajain kesken usein näkyy yleisölle vain positiivisena nyanssina, jonka alkuperäinen aiheuttaja tuskin edes kaikille aukesi. Humppapoliiseja ei kait voikaan miellyttää, het olkoot omassa arvossaan.
Samojen mokien toisto ilta illan jälkeen sitten onkin eri juttu, se on sabotaashia. Siitä pitää rankaista.

Juuri näin. Enpä usko kenenkään (yleisöstä) innostuvan soittokunnasta, jonka jäsenet otsat kurtussa koettavat suorittaa, nimenomaan suorittaa esittämäänsä kappaletta oikein. Totta Mooses virheet minimoidaan, mutta niitä kun joskus vain sattuu. Minulle ainakin. Salamannopea "siinähän se oli!" katseenvaihto soittajain kesken usein näkyy yleisölle vain positiivisena nyanssina, jonka alkuperäinen aiheuttaja tuskin edes kaikille aukesi.
 
Tästäpä muistu turalle mieleen..
 
-Kerran taas oltiin laivalla ja humppaukot innostu oivassa lääkityksessä fiilistelee, kitaristi heitti välispiikin niin tunteella, että unohti lopulta mitä oli spiikkaamas, vetäs sitten hihasta jotain... Hauskaako?? Yes, varsinkin vaiheessa kun koko orkka räjähti nauruun, kosketinsoittaja meinas iha palliltaan tipahtaa.. ;o)

..."Asiakkailta tuli paljon valituksia siitä, että te ette soita kappaleita oikein, vaan muuttelette melodioita. Tänne ei ole enää tulemista, ennenkuin opettelette soittamaan!"
 
Tästä oppineena pysyttelimme tämän jälkeen tiukasti teemoissa ja kas kummaa, valituksia ei enää tullut.
 
Enpä korviani klopauttaisi moiselle kommentille.
 
No, eihän ihan joka biisiä voi jatsiks vetää, mutta että jos tulkinnasta - pienestä briljeeraamisesta jne. ei joku tykkää niin haistakoon mun puolesta pitkän....
 
Todennäköisesti olisin itse samassa tilanteessa nauranu hoville päin naamaa.

Vetelen noita bassokeikkoja korvalla ilman lappusia ja kysäisen aina sillain vaivihkaa haitaristilta sävellajin. no tässä eräänkin kerran soitimme iltapäivätansseja selväpäisille eläkeläispariskunnille niitä odessoja ja tammerkoskia sun muita ja sitten kysäisin sävellajia ja Em ilmoitettiin. soittelin melkein koko biisin ja lopussa huomasin
että kuulo oli tehnyt tepposensa G-mollistahan se oli menny koko ajan. no eipä sitä kukaan huomannut. en edes minä koska basso meni PA:han ja kamat olivat etupuolellani. eihän siihen mitän kuullut. Tuli varmaan semmonen "jazzy feel.."

Tästäpä muistu turalle mieleen..
 
-Kerran taas oltiin laivalla ja humppaukot innostu oivassa lääkityksessä fiilistelee, kitaristi heitti välispiikin niin tunteella, että unohti lopulta mitä oli spiikkaamas, vetäs sitten hihasta jotain... Hauskaako?? Yes, varsinkin vaiheessa kun koko orkka räjähti nauruun, kosketinsoittaja meinas iha palliltaan tipahtaa.. ;o)
 
Eihän vaan me, eihän... Naurettu kyllä on, mutta silti. Unohtiko se vai vetäskö muuten vaan hihasta?

Kiva juttu, että aihe herättää keskustelua!
 
Mikäli olen "sisäänlukenut" oikein, pienistä ei kannata pillastua tai välittää. Mikäli kokonaisuus toimii, olkoon musikantti siis tyytyväinen.
 
Kuuntelin nauhoituksemme vielä kerran läpi, masokisti kun olen, ja erittäin subjektiiviselta suunnalta katsoen - toki kriittisempänä kuin kukaan muu - homma toimi ihan jees.
 
Juttelimme rumpalimme kanssa asennepuolesta keikoilla ja ehkä kysymys onkin enempi siitä. Männävuosina jokainen keikka oli "tapaus", tilannetta jännitti ja tuli skarpattua todella hyvin. Eli tavallaan ylisuoritti. Nykyään suurimmalla osalla keikoista lähinnä roudaa, soittaa, roudaa ja siinä välissä juo pari bisseä. Samalla kokoonpanolla vuosia soittaneena ei enää yllätyksiä paljoa satu, siksi tuurausvedoissa tuntuu paljon jännemmältä. Biisien ollessa tuttuja voi oikeastaan vain epäonnistua, uusia juttuja vedettäessä nyanssit vaihtelevat vielä paljonkin.
 
Mitä edellisellä oikein tarkoitinkaan? Suomeksi sanottuna sitä, että jos soitto ei luista vaikka biisit ovat hallussa, on syytä mennä peilin eteen ja kysyä motiivia koko hommaan. Jos se on raha, welcome työelämään. Jos taas harrastus, lienee syytä miettiä koko juttu uudestaan. Kannattaako sellaista juttua jatkaa mikä ei anna enää mitään!?! Eli motiivi kuntoon tai kitara naulaan.