Tanssimusiikki ›

Olen usein ottanut yhteen meidän laulajan kanssa kanssa sanojen merkityksestä meidän (ja yleisemminkin) soitossa.
 
Perussyy varmaan, että yksi niistä syistä, minkä takia en ole oikea muusikko on se, että en osaa laulaa.
 
Yhden taisteluista olen jo hävinnyt, hän väitti, että turakaiset tanssivat sanojen tahdissa ja näinhän on palsta vahvistanut.
 
Toinen taisteluista on se, että hänen mielestään voidaan valita keikalle vain kappaleita, joiden sanat sopivat tilaisuuden luonteeseen, vuodenaikaan ja jopa sen hetkiseen säähän. Myrskyn jälkeen ei oi voi laulaa kesähäissä, In The Summertime ei voi soittaa talvella etc.
 
Kolmas: Jos kappaleen sanoissa on kertomus, kaikki värssyt pitää laulaa. Usein kertovan kappaleen melodia on aika tylsä ja haluasin siihen vaihteluksi instrumentaalisooloja, mutta sitten kappale kaikilla säkeistöillä tulisi ylipitkäksi.
 
Kiitollinen kommenteista

...Yhden taisteluista olen jo hävinnyt, hän väitti, että turakaiset tanssivat sanojen tahdissa ja näinhän on palsta vahvistanut...
 
Tää on vaan tekosyy solistin huonolle tulkinnalle. Kyllä ne turakaisetkin osaa komppia kuunnella - vailoippuuko tanssi kuin seinään, jos jossain kohtaan ei oo laulua tahi melodiaa?
 
...voidaan valita keikalle vain kappaleita, joiden sanat sopivat tilaisuuden luonteeseen...
 
Tätä toki tulee hieman huomioida. Kerran hääpari oli toivonut mm. sitä Brelin biisiä "Nyt hyvästi jää ystäväin...." mikäperkelesenniminyton.... Muut toivebiisit tannsisettien lomassa toteutin, mutta tota en sen illan puitteissa "ehtinyt". Jotenkin ei musta oikein häihin sopinut.
 
...vuodenaikaan ja jopa sen hetkiseen säähän....
 
No höpöhöpö. Kyllä syysunelmia menee kansaan vuodenajasta riippumatta. Tai just esim. Myrskyn jälkeen.
 
...Jos kappaleen sanoissa on kertomus, kaikki värssyt pitää laulaa...
 
Ehdottomasti pitää.
 
Pitää kuitenkin miettiä aina kokonaisuutta, eikä sitä, että onhan kappaleessa varmasti soolo ja onhan se riittävän pitkä.

Yhden taisteluista olen jo hävinnyt, hän väitti, että turakaiset tanssivat sanojen tahdissa ja näinhän on palsta vahvistanut.
 
Päinvastoin kuin Iso-J en ole vakuuttunut väen kyvystä kuunnella komppia. Tai kuunnella mitään muutakaan. Tanssilavoillakin suuri osa porukasta menee epätahtiin. Biisien alussa bändin on syytä kuuluttaa, mikä tanssi on tulossa, että porukka osaa valita oikeat askeleet sen mukaan.
 
Toinen taisteluista on se, että hänen mielestään voidaan valita keikalle vain kappaleita, joiden sanat sopivat tilaisuuden luonteeseen, vuodenaikaan ja jopa sen hetkiseen säähän. Myrskyn jälkeen ei oi voi laulaa kesähäissä, In The Summertime ei voi soittaa talvella etc.
 
No voi hyvä tavaton. Me soitetaan häissäkin ihan surutta "Vähän ennen kyyneleitä". Aika usein se tietty pitää paikkansakin...
 
Kolmas: Jos kappaleen sanoissa on kertomus, kaikki värssyt pitää laulaa.
 
Periaatteessa samaa mieltä mutta käytännössä kun kukaan ei sitä tarinaa kuitenkaan kuuntele niin aika saman tekevää. Ja aika harvassa uudemmassa eepoksessa on enää mitään järjellistä tarinaa. Nämä Helismaa - Vainio jutut ovat eri asia. Helismaan tuotoksissa oli toisinaan taas niin monta säkeistöä, että kuka niitä kaikkia jaksaa.

Yhden taisteluista olen jo hävinnyt, hän väitti, että turakaiset tanssivat sanojen tahdissa ja näinhän on palsta vahvistanut.
 
Mä en kyllä usko tähän. Tietysti se antais osviittaa tästä, että monet lähtee tanssimaan vasta kun laulaja aloittaa. Mutta uskon että hyvä, rytmitajuinen tanssija ei siihen hommaansa mitään sanoja tarvi.
 
Toinen taisteluista on se, että hänen mielestään voidaan valita keikalle vain kappaleita, joiden sanat sopivat tilaisuuden luonteeseen, vuodenaikaan ja jopa sen hetkiseen säähän. Myrskyn jälkeen ei oi voi laulaa kesähäissä, In The Summertime ei voi soittaa talvella etc.
 
Tietyissä tilanteissa varmaan kannattaa vähän miettiä myös sopiiko laulujen sanat tilaisuuden luonteeseen. Ravintoloissa sillä nyt ei oo mitään väliä, mä vedän kesälläkin ihan pokkana "Kuolleet lehdet" tms.
 
Kolmas: Jos kappaleen sanoissa on kertomus, kaikki värssyt pitää laulaa. Usein kertovan kappaleen melodia on aika tylsä ja haluasin siihen vaihteluksi instrumentaalisooloja, mutta sitten kappale kaikilla säkeistöillä tulisi ylipitkäksi.
 
Tästä olen Baronin kanssa samoilla linjoilla osittain. Joissain kappaleissa voi ihan hyvin jättää säkeistön tai kaks pois ja vetää jotain soolo-tilutusta siihen. Jotkut kappaleet taas on sen luonteisia, että koko tarina pitää kertoa, esim. Odotusta Pariisissa on mielestäni tällainen ja siinä on muuten tosi hieno tarina, tutustukaa! Joskus kun olen joutunut laulamaan "Kenpä tietäis sen", olen ihan huoletta jättänyt sen "Nyt omat lapset temmeltää.." -säkeistön pois kun ei oikein sovi mun suuhun.

Olen itsekin tehnyt sen havainnon, että soittajat, jotka eivät itse laula, suhtautuvat laulettuun musiikkiin eri tavalla kuin instrumentaalimusaan. Soittajat, jotka itsekin laulavat (tai ovat ainakin joskus laulaneet) osaavat antaa ikäänkuin "tilaa" laulusolistin tulkinnalle säestäessään solistia, kun taas laulamattomat soittajat soittavat usein "liikaa" tavaraa taustalle.
 
Omasta mielestäni tanssimisen kannalta on tärkeintä selkeä ja tarkka rytmi, eikä niinkään laulun sanat ja sanojen rytmitys. Soiton tempon ja rytmin tulee pysyä kuosissaan, vaikka solisti fraseeraisi paljonkin laulaessaan. Mikäli tanssikansa tanssisi vain sanojen rytmityksen mukaan, voisi esim. Eino Grönin keikan jälkeen olla paljon ihmisiä, joiden jalat olisivat solmussa...
 
Tilaisuuden luonne sanelee mielestäni jonkin verran myös lauluohjelmiston valintaa. Tuskin esim. häissä on soveliasta heti häävalssien jälkeen esittää "Pettäjän tietä", mutta koko illan ohjelmistoa on jo aika vaikeaa rakentaa vaikkapa vuodenaikoja ajatellen.

Mikäli sävelteos pitää sisällään tarinan, on se minunkin mielestäni esitettävä kokonaisuudessaan. Muuten tilanne on kuin katselisi elokuvaa vain sieltä - täältä. Ja joskushan, esim. häissä, häävalssin tarinalla on merkitystä kuulijoille. Myönnettäköön, että kappaleet, jotka alunperin rakentuvat jonkin tarinan varaan, voivat melodialtaan olla pitkästyttäviä, mutta voihan sitä vastapainoksi sitten instrumentaalikappaleissa revitellä enemmän.

Olen itsekin tehnyt sen havainnon, että soittajat, jotka eivät itse laula, suhtautuvat laulettuun musiikkiin eri tavalla kuin instrumentaalimusaan. Soittajat, jotka itsekin laulavat (tai ovat ainakin joskus laulaneet) osaavat antaa ikäänkuin "tilaa" laulusolistin tulkinnalle säestäessään solistia, kun taas laulamattomat soittajat soittavat usein "liikaa" tavaraa taustalle. .
 
Mä kääntäisin päinvastoin: Mun mielestä laulu on "instrumentti" muiden joukossa, mutta meidän laulaja, joka ei soita eikä osaa soittaa (eikä muuten ole eikä tule nimekkääksi tähdeksi) pistää laulun jotenkin korkeampaan asemaan ja meidät vain hänen säestäjikseen.
 
Ainakin meillä laulaja on "ottanut" sen tilan, minkä tarvitsee.
 
PS On aikamoista "ylellisyyttä", että meillä on 5 äijää, jotka ei osaa laulaa ja yksi, joka ei osaa soittaa. Allekirjoitan kyllä sen palstalla esitetyn, että olisi huomattavasti kätevämpää, kun laulu taittuisi vähän jokaiselta, saisi monipuolisempaa ja selviäisi vähemmillä äijillä, joka helpottaisi roudaus- ja liksaongelmaa.

Yhden taisteluista olen jo hävinnyt, hän väitti, että turakaiset tanssivat sanojen tahdissa ja näinhän on palsta vahvistanut.
 
Niin, entä jos solisti sleebaa eli vetää oikein pitkän kaaa-aaavan mukaa-aan, niin siinäkö tanssijat sitten odottelevat, että koska saa astua seuraavan kerran. Höpö höpö, silloin astutaan kun bassorumpua polkaistaan. Jalalla.

Niin, entä jos solisti sleebaa eli vetää oikein pitkän kaaa-aaavan mukaa-aan, niin siinäkö tanssijat sitten odottelevat, että koska saa astua seuraavan kerran. Höpö höpö, silloin astutaan kun bassorumpua polkaistaan. Jalalla.
 
No eiks ne ookin väittäneet, että Eino Grönin tahdissa on vaikea tanssia!

On totta, että laulu on "instrumentti" muiden joukossa, mutta jostakin syystä perinteisessä tanssimusiikissa laululla ja laulusolistilla on aina ollut hieman "korkeampi jakkara" kuin soittajilla. Vaikka soittajissa on usein solistiakin parempia laulajia, on ns. pystysolistin olemassaololla hämmästyttävä vaikutus "turakaisilta" tulevaan palautteeseen. Tavallisen tanssikansan keskuudessa erityisesti lauluun ja laulusolistiin kiinnitetään huomiota enemmän kuin soittopuoleen, koska vähemmänkin musikaallinen ihminen kuuntelee juuri laulun tekstejä. Palautetta tulee välittömästi, jos laulu ei esim. kuulu riittävän voimakkaasti tai selvästi, mutta harvemmin palautetta tulee vaikkapa kosketinsoittajan/kitaristin/puhaltajan taidokkaan ad-lib soolo jäädessä alle.
 
Olin itsekin "mykkä" soittaja aloittaessani tanssimusiikkikeikat 80-luvun alussa, jolloin tärkeintä oli, että oma soitto (kitara) kuului takuuvarmasti. Mielessä oli vanha instrumentaalimuusikon fraasi "Laulu on vain hukkaan heitettyä aikaa soitinsoolojen välillä". Tietenkin ikä ja kokemus ovat tuoneet soittoon malttia, mutta myös se, että joskus jouduin olosuhteiden pakosta aloittamaan laulupuolenkin.

Sattui näet niin, että silloisen ryhmämme naissolisti (joka oli ainoa laulava jäsen porukassa siihen aikaan), oli flunssassa ollessaan menettänyt äänensä, eikä tuuraajaakaan saatu ajoissa tilalle. Keikka oli hoidettava, ja jonkun soittajista piti ruveta solistiksi. Asiasta vedettiin "pitkää tikkua", ja koska minun tuurini on aina ollut sieltä huonommasta päästä, tuli minusta tuon illan "stara".
 
Ilta meni kuitenkin "läpi", eikä pahemmin tullut moitteitakaan, joten ajan mittaan rupesin vapaaehtoisesti "tulkitsemaan" illan aikana muutamia kappaleita. Pystysolistin virkaa en ole kuitenkaan kokeillut, vaan aina on kitara roikkunut kaulassa.
 
Tarinan opetus oli kuitenkin se, että laulajana ollessa tulee kiinnitettyä huomiota kaikkeen, mikä ympärillä "häiritsee", esim. jonkun soittajan tapa soittaa "liikaa" tavaraa laulun päälle. Toinen tällaisia häiritseviä asioita on joidenkin soittajien tapa soittaa jatkuvasti melodiaa laulun alle, joka varmasti karsii laulusolistin "fiilistelyhalut".
 
Mielestäni jokaisen soittajan tulisi edes kokeilla laulamista joskus, aloittaa parilla-kolmella itselleen tutulla kappaleella, ja laajentaa lauluohjelmistoa jos homma tuntuu mielekkäältä.
 
Laulu on todellakin hieno instrumentti, enkä oikein ymmärrä esim. 5-miehistä tanssibändiä, jossa on vain yksi "lauluvoimainen". Itse ainakin kuuntelen mielelläni ryhmää, jossa solistien äänet vaihtuvat illan aikana ja välillä solistin tueksi paukahtaa upeat stemmat.

No eiks ne ookin väittäneet, että Eino Grönin tahdissa on vaikea tanssia!
 
Onko joku tehnyt olavivirtafokseista uudet laput ja jakanut ne bändeille, kun moni bändi näyttää soittavan niitä suht koht samalla perinteisestä poikkeavalla tavalla.
 
Aika moni daami tuntuu hiukan näissä biiseissä - ja myös miehet - sekoilevan kun laulu ei kuljekaan periteisen tunnetun tahtijaon mukaisesti. Minullakin vaikka tanssikilometreja on varmaan moninkertainen määrä keskimääräiseen tanssijaan verrattuna saattaa rytmi olla hiukan hakusessaan näissä uusissa sovituksissa vaikka kuinka sitä "tanssivaa bassoa" yrittäisi seurata. Varsinkin jos keskittyy esim. keskusteluun, niin silloin selkäranka hoitelee tanssia sen vanhan opitun kaavan mukaisesti.
 
Ongelmia SAATTAA tuotta lähinnä biisit jotka ovat tuttuja vuosikymmenten ajalta ja siis iskostuneet selkärankatasolle tietyssä muodossa.
 
Esim. Besame Mucho biisistä on olemassa kymmeniä erityyppisiä sovituksia Rock 'n' Rollista hitaaseen rumbaan. Kenenkään en ole koskaan kuullut kommentoivan biisin tanssittavuutta missään muodossa, vaikka kovin erilaisin sovituksin sitä esitetään.
 
Itseäni en pidä "sanoihin tanssijana" vaikka joskus pieniä lipsahduksia sattuukin. Mielestäni sanoihin tanssimisen osuutta on lähinnä liioiteltu...

"kuiskaan, vain sulle hiljaa, tuon sanan jota lausua en voisikaaan..... EEEEEEVAAAAAAA!!!!!!!!
Tällainen tulkinta tulee mekein aina, niinkuin kuiskataan hirveällä mylvinnällä.

Olen usein ottanut yhteen meidän laulajan kanssa kanssa sanojen merkityksestä meidän (ja yleisemminkin) soitossa.
 
Perussyy varmaan, että yksi niistä syistä, minkä takia en ole oikea muusikko on se, että en osaa laulaa.
 
Yhden taisteluista olen jo hävinnyt, hän väitti, että turakaiset tanssivat sanojen tahdissa ja näinhän on palsta vahvistanut.
 
Toinen taisteluista on se, että hänen mielestään voidaan valita keikalle vain kappaleita, joiden sanat sopivat tilaisuuden luonteeseen, vuodenaikaan ja jopa sen hetkiseen säähän. Myrskyn jälkeen ei oi voi laulaa kesähäissä, In The Summertime ei voi soittaa talvella etc.
 
Kolmas: Jos kappaleen sanoissa on kertomus, kaikki värssyt pitää laulaa. Usein kertovan kappaleen melodia on aika tylsä ja haluasin siihen vaihteluksi instrumentaalisooloja, mutta sitten kappale kaikilla säkeistöillä tulisi ylipitkäksi.
 
Kiitollinen kommenteista
 
Miehet opetetaan tanssimaan rytmiä kuuntelemalla. Mitä vähemmän on tanssinut, sitä tärkeämpää on askelten osuminen suoraan ja selkeästi iskuille. Miehellä täytyy olla selvä suunnitelma askelista ja niitä hän yrittää noudattaa seuraamalla enimmäkseen bassoa. Nainen ei voi kuitenkaan tietää, mitä miehen päässä liikkuu ja kaiketi naiselle on helpointa yrittää vain eläytyä musiikkiin, josta tutun kappaleen laulu nousee helposti esiin sanoineen. Mies huomaa aikanaan viemisen ja yhteen tanssimisen olevan helpompaa, jos seuraa sanojakin, melodiaa ja kappaleen luonnetta rytmin sijasta.

Toinen taisteluista on se, että hänen mielestään voidaan valita keikalle vain kappaleita, joiden sanat sopivat tilaisuuden luonteeseen, vuodenaikaan ja jopa sen hetkiseen säähän. Myrskyn jälkeen ei oi voi laulaa kesähäissä,...
 
Vuodenaikoja ei tule pahemmin mietittyä,mutta sanojen sopivuutta tilanteen luonteeseen jonkin verran.
 
Esim. Masurkan ystäville voi huoletta tarjoilla "hei,tonttu-ukot hyppikää" kesälavoilla...

Esim. Masurkan ystäville voi huoletta tarjoilla "hei,tonttu-ukot hyppikää" kesälavoilla...
 
Tohonhan vois vielä tonttu-ukkojen tilalle laittaa "turakaiset", niin avot, se on siinä!

Tohonhan vois vielä tonttu-ukkojen tilalle laittaa "turakaiset", niin avot, se on siinä!
 
Paitsi että turakaiset pysyy pois parketilta silloin kun masurkka soi.

Olen usein ottanut yhteen meidän laulajan kanssa kanssa sanojen merkityksestä meidän (ja yleisemminkin) soitossa.
 
Tässä juuri erittäin mukavan viikon Korfulla laulusolistimme kanssa viettäneenä (OffTopic, mutta oli pakko ;)) hiukan kommentoin.
 
Meillä ei juuri bändin sisällä ole tullut yhteenottoja noiden sanoitusten suhteen. Yleensä biisit kyllä sovitaan porukalla ja kyllä jokainen saa mielipiteitään sanoa. Yllättävän samankaltainen musiikkimaku porukalla on ollutkin..
 
Yhden taisteluista olen jo hävinnyt, hän väitti, että turakaiset tanssivat sanojen tahdissa ja näinhän on palsta vahvistanut.
 
Tää tuntuu aika oudolta ajatukselta mulle. Ennemminkin ne pöydässä istujat, jotka ei tanssi lauleskelevat mukana tuttuja biisejä..
Itse en tanssi:
"Hårda killar dansar inte" joten mitään empiiristä faktaa ei ole.
 
Toinen taisteluista on se, että hänen mielestään voidaan valita keikalle vain kappaleita, joiden sanat sopivat tilaisuuden luonteeseen, vuodenaikaan ja jopa sen hetkiseen säähän. Myrskyn jälkeen ei oi voi laulaa kesähäissä, In The Summertime ei voi soittaa talvella etc.
 
Sen allekirjoitan, että hiukan pitää noilla hääkeikoilla miettiä sopivia biisejä. Just viime treeneissä toisen bändin kanssa tuli puhetta Juicen "Syksyn Sävel"- biisin sanoista.. "häntä rakastin paljon, sua joskus enemmän...ole mulle vähän aikaa hän..."
Mutta en sentään ihan paikallisten säätilojen mukaan rajais.
 
Tästä on ollut ennenkin mainintaa, mutta siitä solistimme ehkä eniten pitää kiinni että ei laula biisejä joissa kerrotaan rakkaudesta naiseen..
 
Ja ehkä Mamban "Vielä on kesää jäljellä" ei pikkujouluaikaan välttämättä iske...tai toisaalta niillä keikoilla menee läpi mikä vaan, etenkin loppuillasta.
 
Kolmas: Jos kappaleen sanoissa on kertomus, kaikki värssyt pitää laulaa. Usein kertovan kappaleen melodia on aika tylsä ja haluasin siihen vaihteluksi instrumentaalisooloja, mutta sitten kappale kaikilla säkeistöillä tulisi ylipitkäksi.
 
Tästä ei ole ongelmaa ollut, äkkiä ajatellen kyllä kallistuisin sen puoleen että kaikki värssyt tulee käytyä läpi. Ehkä ennemminkin meillä ohjelmistossa on niin lyhyitä biisejä että niihin usein laitetaankin pikkusen sooloa väliin.
Muuten joutuu setissä soittelemaan äkkiä pari kolme biisiä enemmän kuin ennen, etenkin kun nykyään biisit alkaa melkein suoraan toisen perään.
 
Mutta en mäkään mikään muusikko ole, basisti vaan...ja laulan vaikka en osaakkaan...

Paitsi että turakaiset pysyy pois parketilta silloin kun masurkka soi.
 
Kutsumme siis jatkossakin niitä masurkkahihhuleita tontuiksi...

No eiks ne ookin väittäneet, että Eino Grönin tahdissa on vaikea tanssia!
 
No jotkut ovat väittäneet, että jopa soittaminen on vaikeaa.

Allekirjoitan kyllä sen palstalla esitetyn, että olisi huomattavasti kätevämpää, kun laulu taittuisi vähän jokaiselta, saisi monipuolisempaa ja selviäisi vähemmillä äijillä, joka helpottaisi roudaus- ja liksaongelmaa.
 
BINGO!

Tässä juuri erittäin mukavan viikon Korfulla laulusolistimme kanssa viettäneenä (OffTopic, mutta oli pakko ;)) hiukan kommentoin.
 
Tästä on ollut ennenkin mainintaa, mutta siitä solistimme ehkä eniten pitää kiinni että ei laula biisejä joissa kerrotaan rakkaudesta naiseen
 
Kaksi kommenttia:
 
1. En kirveelläkään lähtisi meidän laulusolistin kanssa Korfulle enkä minnekään muuallekaan paitsi keikoille.
 
2. Jos kietäytyisi laulamasta piisejä, joissa kerrotaan rakkaudesta naiseen, niin erottaisin jätkän välittömästi!