Tanssimusiikki ›

Esiintyykö mielestänne lavoilla soitetussa tanssimusiikissa synkopointia riittävässä määrin ja siten, että synkopointia tanssiessaan käyttämään tottuneet tanssijat kokisivat musiikin synkopoiduksi? Kuuluuko vahvasti synkopoitu musiikki suomalaiseen tanssimusiikkiin vai tuntuuko se vieraalta ajatukselta lavatanssimusiikista puhuttaessa?

Mä oon joskus ollut ymmärtävinäni, että tanssijat ja soittajat käyttävät sanaa synkooppi eri merkityksessä.
 
Musiikissa se tarkoittaa, että nuotti alkaa "väärästä" kohdasta eli ei iskun kohdalta ja sitten jatkuu iskulliselle osalle.
Tavallisimmin 1/8 ennen tai jälkeen iskun.
 
Se liitettynä kolmimuunteisuuteen saa jatsin kuulostamaan jatsilta.

Esim humppa, -ja jenkkakompin 2&4 isku on myös synkooppia.

-Kappaleesta 'Kuin Havaijilla' olen soittanut kahta versiota: a)på svenska ja b) suomeksi.
 
-Arvatkaa kummassa on synkoopit
 
a) Vikingarnan kappaleessa
b) Souvarien suom. versiossa.
 
Soittakaa molemmat samana iltana ja kysykää kansalta. Kyllä kansa (vai pitääkö olla Kansa) tietää.

Tanssijat tosiaan tarkoittivat sillä ihan eri asiaa, mitäs ihmettä se nyt olikaan...
 
Mutta jos sillä tarkoitetaan sitä mitä se oikeasti tarkoittaa, niin jatkuvaa synkopointiahan koko afro-amerikkalaisesta perinteestä vaikutteensa ammentava musiikki ainakin on.

Tanssijat tosiaan tarkoittivat sillä ihan eri asiaa, mitäs ihmettä se nyt olikaan...
 
missä on nyt duncker ja vesikristalli kun niitä oikeesti tarvittais...

saa jatsin kuulostamaan jatsilta.
 
Suurimman virheeni syntymäni jälkeen tein, kun sanoin kerran maaseututansseissa välispiikissä, että foksia on mukava soittaa, se on melkein jatsia! Keikkakysyntä lopahti heti. Toinen synti on kuulemma, että on ylioppilas. Liian koulutettu.
 
Kerran vedettiin Lupu-lempinimisen rumpaajan kanssa Kuljen eksyksissä -jenkan välisoittoon oikein kunnon synkooppi kossin kera. (titta-ditta-di-Táa). Melkein tuli turpaan. "Ettekö te perkeleet osaa edes soittaa?"

Mä kerran lauloin karaokessa "Ranskalaiset korot" voimakkaasti synkopoiden ja esitykseni jälkeen vetäjä kuulutti: Kuulimme Baronin parodian kappaleesta .......
 
Siinä samalla kertaa alkoi ja loppui mun jazz-laulajan ura.

Kuulimme Baronin parodian kappaleesta .......
 
tuostahan olis voinu herkempi mies ottaa vaikka herneen nekkuun.
ei ymmärtäny juontaja taiteesta mitään! ;@

Kerran vedettiin Lupu-lempinimisen rumpaajan kanssa Kuljen eksyksissä -jenkan välisoittoon oikein kunnon synkooppi kossin kera. (titta-ditta-di-Táa). Melkein tuli turpaan. "Ettekö te perkeleet osaa edes soittaa?"
 
Varsin tehokas ja joskus jopa suotava tapa pudottaa turakainen on just tollanen kiva synkopointi,kyllä siinä tanssija kääntää komppia kuin lettua...meille kävi aikoinaan lähes samoin,kun soitettiin solistin melko erikoista levymatskua ,joka oli osin italialaista käännösiskelmää,ei oikeen uponnut turakaisiin ja kommenti oli : "hyvä kun lopetitte,ettehän te osaa edes soittaa!!!"
 
Ja kakkosbändinä ollut paikallinen harrastelija-orketti keräsi pisteet vaikka vetivät pääosin päin persettä ;-))

Tuosta päinpersettä soittamisen/laulamisen ja synkopoinnin estetiikasta tulee väkisinkin mieleen Carolan versio kappaleesta "Kielletyt leikit", ja sen A-osat. Noissa mielipiteet jakavissa lauluosuuksissa Carola tekee jotain näistä:
 
a) Maalailee
b) Tunnelmoi
c) Synkopoi
d) Taiteilee
e) Diivailee
f) Laulaa rytmillisesti (täysin) päin persettä
g) On laulanut lauluraidan irrallaan, kuulematta muita raitoja
h) Muuta, mitä?
 
Tietääkö joku, mikä tässä tapauksessa on totuus?

Mitä "turakaisten" ymmärtämä synkopointi on selvällä MUUSIKKOKIELELLÄ???

Tuosta päinpersettä soittamisen/laulamisen ja synkopoinnin estetiikasta tulee väkisinkin mieleen Carolan versio kappaleesta "Kielletyt leikit", ja sen A-osat. Noissa mielipiteet jakavissa lauluosuuksissa Carola tekee jotain näistä:
 
a) Maalailee
b) Tunnelmoi
c) Synkopoi
d) Taiteilee
e) Diivailee
f) Laulaa rytmillisesti (täysin) päin persettä
g) On laulanut lauluraidan irrallaan, kuulematta muita raitoja
h) Muuta, mitä?
 
Tietääkö joku, mikä tässä tapauksessa on totuus?
 
Olisko niin vanhanaikainen vastaus kun: Carola tulkitsee:)

Mitä "turakaisten" ymmärtämä synkopointi on selvällä MUUSIKKOKIELELLÄ???
 
Kolmimuunteisuuttahan se oli.
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=6&t=53801

Mä oon joskus ollut ymmärtävinäni, että tanssijat ja soittajat käyttävät sanaa synkooppi eri merkityksessä.
 
Sä oot yhä lähempänä. Jatka valitsemallasi tiellä.

Mitä "turakaisten" ymmärtämä synkopointi on selvällä MUUSIKKOKIELELLÄ???
 
Kolmimuunteisuuttahan se oli.
 
Itse koen synkopoinnin tanssimisessa siten, että se on musiikin houkuttelemaa liikkeen aksentoinnin siirtämistä ja viivyttämistä. En tiedä olisiko se sitten eräänlainen vastakohta ns. suoralle musiikille, mitä sillä sitten täsmällisesti tarkoitetaankaan.

Itse koen synkopoinnin tanssimisessa siten, että se on musiikin houkuttelemaa liikkeen aksentoinnin siirtämistä ja viivyttämistä. En tiedä olisiko se sitten eräänlainen vastakohta ns. suoralle musiikille, mitä sillä sitten täsmällisesti tarkoitetaankaan.
 
Musiikillisesti suora ja kolmimuunteinen ovat "vastakohtia".
 
Jos tunnet Brita Koivusen "Katinkan", sen alku on suora ja loppu kolmimuunteinen.
 
Perushumppa on suora, foksi kolmimuunteinen.
(Amerikkalainen foksi tuli Suomeen Saksan kautta, jossa sille oli tehty sotilasmarssia muistuttava muunnos, siitä humpan edeltäjä)
Sitten välimuoto "humppafoksi", josta en oikein tiedä mitä se on.
Rokit, lattarit, humpat on suoria, foksit, vanha rockn'roll, jatsi kolmimuunteista.

Musiikillisesti suora ja kolmimuunteinen ovat "vastakohtia".
 
Jos tunnet Brita Koivusen "Katinkan", sen alku on suora ja loppu kolmimuunteinen.
 
Rokit, lattarit, humpat on suoria, foksit, vanha rockn'roll, jatsi kolmimuunteista.
 
Juuri kuuntelin tuon Brita Koivusen Katinkan ja kyllähän se suoran ja kolmimuunteisen ero kuuluu siinä selvästi. Tuntuu siltä että vasta kolmimuunteiseksi muuttuessaan kappale alkaa 'elämään'.
 
Tämä rokki on niin laaja käsite, että tekisi mieli löytää yleisesti tunnettu termi, joka kuvaisi suoraan kolmimuunteista rokkia erotuksena ns. suoralle rokille.
 
Lattarit minulla on usein tapana kokea kolmimuunteisena. En tiedä johtuuko se niiden mahdollisista jazz -vaikutteista, mutta eikö vaikkapa son -clave aivan luonnostaan houkuttele erilaisiin viivytyksiin ja aksentoinnin muutoksiin, joita olen tottunut ajattelemaan synkopointina? Suoralta kuulostava, popahtava lattarimusiikki tuntuu usein paljon latteammalta.

Tuosta päinpersettä soittamisen/laulamisen ja synkopoinnin estetiikasta tulee väkisinkin mieleen Carolan versio kappaleesta "Kielletyt leikit", ja sen A-osat. Noissa mielipiteet jakavissa lauluosuuksissa Carola tekee jotain näistä:
 
a) Maalailee
b) Tunnelmoi
c) Synkopoi
d) Taiteilee
e) Diivailee
f) Laulaa rytmillisesti (täysin) päin persettä
g) On laulanut lauluraidan irrallaan, kuulematta muita raitoja
h) Muuta, mitä?
 
Tietääkö joku, mikä tässä tapauksessa on totuus?
 
En tiedä mikä on totuus, uskoisin niitä olevan yhtä monta kuin on kuulijoitakin :) Kuulosti siltä, että hän oli rakentanut mielessään oman laulurytmiikan tuolle A -osalle, joka kyllä omalla tavallaan jotenkin polyrytmisesti loksahteli musiikkiin aina siellä täällä.

Jaahas, nyt alkaa valjeta. Käväisin tanssi.net:issä ja siellähän oli pitkä keskustelu aiheesta.
 
Jos Lasse Paasikko on jollain luennolla puhunut synkoopeista ja synkopoinnista, niin hän on varmastikin tarkoittanut sitä, mitä sillä oikeasti tarkoitetaan. Eli heikon tahtiosan sitomista seuraavaan vahvaan, kuten täällä jo todettiinkin.
 
Mutta että miten tanssija sen kokee... Itse en ainakaan osaa ajatella niin, että synkopointi olisi ikäänkuin joku "mauste" musiikissa, ja jonain iltana laitettaisiin vähän enemmän synkooppeja ja joskus vähän vähemmän. Enemmän ajattelen sitä tyylikysymyksenä; joissakin musiikkityyleissähän se on jo sisäänrakennettuna, esim. lattareissa, joissa kaksitahtisen rytmikuvion joka toinen tahti on synkopoitu. Synkooppiajattelu voi kuulua sitten monella eri tasolla ja tavalla (tai olla kuulumatta), melodiassa (yleensä, jos kysymyksessä on aito lattarisävelmä), bassokulussa, harmonian rytmissä jne., mutta joka tapauksessa se on erottamaton osa musiikkia siinä missä sauvat perinteisen tyylin murtomaahiihtoa.
 
Karun todellisuuden asettamia rajoitteita suomalaisessa tanssilavasoitannassa on sitten esim. se, että peruskvartetilla ei ole mahdollista toteuttaa samanlaisia vivahteita kuin tanssikurssilla soineessa Edmundo Rosin orkesterin versiossa samasta kappaleesta. Esim. basso joutuu usein ottamaan vastuun perusneljäsosapulssin tunnun säilymisestä ja luopumaan autenttisesta synkooppibassokuviosta. Ja jos arrataan joku lyhyt välisoitto unisonossa, niin se pitää tehdä sellaiseksi, että peruspulssi säilyy mielessä myös sellaisella tanssijalla, joka ei osaa taputtaa musiikin mukana kakkoselle ja neloselle.
 
Jos sitten ajatellaan synkooppia melodian ilmiönä, niin sehän on suomen kielelle ja sitä myöten suomalaiskansalliselle melodianmuodostukselle tuiki vieras ilmiö. Sanat ovat pitkiä ja rytmisesti kovin yksipuolisen sanakoron sitomia. Jos perisuomalainen synkopoimaton kantti-kertaa-kantti -melodia yritetään istuttaa kovin synkopoituun rytmitaustaan, on tulos usein verrattavissa Pekkaan ja Pätkään elokuvassa mustan rodun edustajina...