Tanssimusiikki ›

Tulipa mieleen kysäistä, että mikä se lienee itsekullakin ollut sellainen biisi, minkä kanssa on saanut tehdä töitä enemmälti että taittuis.
Mulla meinaa juuri nyt lyötättää, kun jytäbändin kans treenataan Purplen biisiä Lay down stay down.
Jollekin sekin on varmaan kakun pala.
Jäänpä odotteleen kommentteja. Luultavasti tulee jotain Avenin vanhat villasukat ym. :)

Kultaa ja hopeaa häävalssina.

Kultaa ja hopeaa häävalssina.
 
Somerjoen Pellavapää häävalssina

Nyt kun aloin uudestaan 30 vuoden breikin jälkeen harmonikansoiton törmään jatkuvasti teknisesti hurjan vaikeisiin biiseihin. Illan hämärtyessä, Ilta Välimerellä jne.
Siis vaikeita mulle , nuo mestarithan vetävät nää tuosta vaan.

Kuhilaan kans samoilla apajilla, kyllä poikasena Speed Kingin urkusooloa piti tapailla usein. Ei se enää niin pahalta kuulosta.
 
KosPaavolle kans kompit, musettevalsseissa piti joskus istahtaa hiljaiseen kapakkaan, paan luurit päähän ja keskittyä. Mulle oli vaikea Brusselin pitsiä, joka hanurin vetäjille on varmaan pala kakkua. Siitä valssista Luostarin Timo on tehnyt mainion kitaraversion, suosittelen kuuntelemaan hieman erilaista lähestymistapaa yleesnä kiippareilla työnnettyyn biisiin.

Somerjoen Pellavapää häävalssina
 
Justii kuuntelin! Mä olen ottanu kaljan, mutta mulla on muutoinkin semmonen tunne Raulia kuunnellessa, että kaikki mihin se koski muuttui kullaksi (siis biisit). Aivan tajuttoman hienoja tulkintoja ja kappaleita...Toki tuo EP:kin avusteli, mutta luulen että Raulin erikoisuus säveltäjänä piilee siinä, kun se ei soittanu mitään instrumenttia.

Hitaat valssit on olleet vaikeita saada toimimaan sujuvasti, varsinkin kun edellisistä humppakeikoista ehti vierähtää yli kymmenen vuotta. Toton Rosanna on aiheuttanut harmaita hiuksia aina rumpaleille, miten löytää se groove ja tarkkuus.

Mulle kaikki on yhtä vaikeita ja aina vaikeammiksi vain muuttuu, kun en harjoittele näin varikolla romutusta vailla olevana, vanhenevana soittotyöläisenä. Studiossa huomasin hiljattain bassolinjoja soittaessani "taitoni" ruostuvan kovaa vauhtia.
Auttoi tosin se, että itse olin nuo bassolinjat kirjoittanut ja samalla ne tuli joten kuten haltuun, eivätkä muutoinkaan olleet teknisesti vaikeita. Noin se kuitenkin ihminen rapistuu...nyyh.

Nyt kun aloin uudestaan 30 vuoden breikin jälkeen harmonikansoiton törmään jatkuvasti teknisesti hurjan vaikeisiin biiseihin. Illan hämärtyessä, Ilta Välimerellä jne.
Siis vaikeita mulle , nuo mestarithan vetävät nää tuosta vaan.
 
Mä en ole koskaan harjoitellut noita "pakollisia" harmonikkahelmiä, joten aina kun joku ne vetää kyrvikkäästi, niin tunnen piston sydämessäni, että miksi en minäkin, vaikka peli pysyy joten kuten käsissä.
Harmonikka on hieno soitin ja suomalaisten ihmisten sieluja hyväilevä oikeissa käsissä mukavin sävelin.

Ehdottomasti "Ilta Välimerellä" varamiespalvelun kautta kerätyllä ennen yhdessä soittamattomalla maakuntasarjan rummut,basso,hanuri-triolla "toteutettuna"ilman minkäänlaista harjottelua ihan kylmiltään!

Itse kun vielä oleilen täällä Päijät-Hämeessä niin noita Könös-haitarisovituksia löytyy, ovat vikkeläsormista sukua .

Kultaa ja hopeaa häävalssina.
 
Argh. Tulee kipiä muisto mieleen. Keikkailu-uran alkuaikoina kävi kerran niin, että hääkeikan alussa sulho tiukasti vaati aiemmin sovitun häävalssin vaihtamista "kultaan ja hopeaan", jota kukaan meistä ei tuolloin ollut ikuna soittanut. Liiterimme oli sen verran lepsu, että antoi periksi -osittain siksi, että oli pystysolisti eikä hänen tarvinnut osallistua instrumentaaliesitykseen. Kun koko bändin käyttöön myönnettiin tasan yksi nuottilappu ja soittajien primavistakyvyt olivat yhtä lukuun ottamatta heikkoa tasoa, häävalssi vedettiin tiukasti nuottitelineen ympärillä täristen ja päät yhteen kolisten. Kyllähän se biisi rämmittiin loppuun jotenkuten hengissä, mutta ei jäänyt kunniakas muisto. Tosin muistaakseni juhlakansa ei kuitenkaan ampunut meitä. Häävalssiin taisi lipsahtaa muutama free-jazz -henkinen osio. Meikäläisen basso soi tuolloin hiljaa ja pehmeällä soundilla.

Brasilialainen ukulele kiippareilla. Tässä voin sanoa perinteisen, että kyllä se kotona on menny monta kertaa, mutta keikalla en uskalla vieläkään. Enkä kyllä Saunasambaakaan.

 
Meikäläisen basso soi tuolloin hiljaa ja pehmeällä soundilla.
 
'Kultaa ja hopeaa'
 
Siinähän on se bassosoolo-osuuskin, muistelen.
Kerran on se tilauksesta joskus 80-luvulla soitettu häissä ja hyvin meni, kun oli aikaa teos harjoitella.

'Kultaa ja hopeaa'
 
Siinähän on se bassosoolo-osuuskin, muistelen.
Kerran on se tilauksesta joskus 80-luvulla soitettu häissä ja hyvin meni, kun oli aikaa teos harjoitella.
 
Kyllähän se mullakin meni, mutta jouduin kyllä harjoittelemaan.

'Kultaa ja hopeaa'
 
Siinähän on se bassosoolo-osuuskin, muistelen.
 
Jouduimme ajan, harjoituksen ja osaamisen puutteen takia hieman oikomaan. Ts. rankasti suoraviivaistettu versio sävelteolksesta syntyi luonnonmenetelmällä ikäänkuin lennossa. Kaikki rönsyt pois bassosooloista puhumattakaan...Tosin tahattomin freejazz-maustein höystettynä. Tapauksesta on jo niin kauan, etten muista siitä juuri muuta kuin että ahisti hiukan. Toisaalta "selkä seinää vasten -tilanteessa" ihminen saattaa ihan adrenaliinin voimalla venyä uskomattomaan skarppiuteen ja luovuuteen, joten ihan täyskatastrofia ei tuolloinkaan tullut. Mutta ehdottoman nolo suoritus kuitenkin.
Vieläkään en ehdota asiakkaalle häävalssiksi Kultaa ja hopeaa.

Jukka Tolosen "Django" ei vaan mene sormiin vaikka kuinka tahkoais.

Toccata & fuuga D-molli haitarilla jäi kesken muistaakseni sivulle 7 vuonna -88. Olit kait sitten paha. Hyvä biisi = Korkeintaan 1h treeniä ja voi vetää keikalla.

Toccata & fuuga D-molli haitarilla jäi kesken muistaakseni sivulle 7 vuonna -88. Olit kait sitten paha. Hyvä biisi = Korkeintaan 1h treeniä ja voi vetää keikalla.
 
Ai sä oot niitä lappusoittajia.
Jokuhan aikoinaan leveili soittavansa sen korvakuulolta.