Tanssimusiikki ›

Toivoisin, ettei tämä säie mene moralisoinniksi, vaan haluaisin tänne hauskojakin tarinoita, mutta etupäässä hahmotella soittajien suhdetta alkoholiin.
Monella tuntuu olevan (itsekin tässä hieman korvat punaisena myönnän) sellaisia piirteitä, että joskus tulee se "menköön työ ja menköön muijat ja kaikki, mutta nyt ryypätään"-vaihe, ja sitten ollaan jonkun ajan päästä taas masennuksen syövereissä, kun on tosiaan muijan kanssa välit katkolla ja rahaa ei ole latin latia.
Ei ole ainakaan meikäläisen elämä mitenkään tasaista.
 
Onpa sitä tullut mokailtuakin, mutta itse en ole sentään onnistunut paskomaan housuihini keikalle, mutta näitäkin juttuja kuulee aina silloin tällöin, ja milloin joku on oksentanut vahvistimen taakse, virvelin päälle, pianoon, jne.. ;-)
 
EDIT: Kun on tällainen julkinen keskustelu, niin älkäähän mainitko ketään tai mitään bändiä nimeltä, jos kerrotte jotakin viinasekoiluja. Vanhat jutut joistakin julkkiksista asia erikseen. Varsinaiset mokat, missä ei ole mitään hauskaa, vois melkein jättää pois tästä keskustelusta.
Neljä Ruuvia: onko nyt hyvä? :)

Kännissä tehty suurimmat mokat, mutta hauskojakin hetkiä on ollut viljalti niitä nyt tässä erittelemättä.

Tähän vois vanhemmat veljet aloittaa Kinnusen veljesyhtyeen hauskat tempaukset sarjan. Nehän kuulemma hyppäs toisessa kerroksessa olevasta kapakasta ikkunan läpi kesken keikan. Soittivat saunatakit päällään jne. Mun muistikuvat ei oo ihan luotettavia.

No mä oon just kuullu että Voxauttaja olis aina sosessa keikalla,ihan käsi maassa eikä muutenkaan oikein homma taitu. Selvinpäin tai jurrissa. Neljällä ruuvilla kanssa sama homma. Ei oikein arvaa ottaa mihinkään keikallekkaan kun ei siitä tiedä missä kunnossa se on....
Mut Viljasen Masan,Hännisen Kalen ja Kortelaisen Jukan voi ottaa koska vaan koska jätkillä on viinat juotu.
Tämmönen kirjoittelu on ihan perseestä!

No mä oon just kuullu että Voxauttaja olis aina sosessa keikalla,ihan käsi maassa eikä muutenkaan oikein homma taitu. Selvinpäin tai jurrissa. Neljällä ruuvilla kanssa sama homma. Ei oikein arvaa ottaa mihinkään keikallekkaan kun ei siitä tiedä missä kunnossa se on....
Mut Viljasen Masan,Hännisen Kalen ja Kortelaisen Jukan voi ottaa koska vaan koska jätkillä on viinat juotu.
Tämmönen kirjoittelu on ihan perseestä!
 
Enhän mä sitä tarkoittanut, että tässä kenenkään nimiä tai nimimerkkejä pitäis alkaa sanomaan, ja mustamaalaamaan. Vanhojen tunnettujen konkarien tempaukset on asia erikseen, kun niiden maineeseen ei vaikuta.
Voihan näitä juttuja kertoa mainitsematta nimeä ja orkesteria, ja niin nimenomaan homman tarkoitin!
Muutin vähän aloitustekstiä.

Joo ,nyt on hyvä.

Kännissä tehty suurimmat mokat, mutta hauskojakin hetkiä on ollut viljalti niitä nyt tässä erittelemättä.
 
Hauskoja hetkiä 99% ja ei-hauskoja 1%. (siis kännissä) Jos suhdeluku tuosta muuttuu niin kaljanoton lopetan tyystin.

Saaks tässä kertoa myös mielikuvista ja kosteista unista? Siis faktaa vai fiktiota?

Sen verran vielä, että nuorempana näissä soittohommissakin on ollut kännistä johtuen ikäviäkin tilanteita. Onneksi ne eivät sentään ole johtaneet niin pahoihin toimiin, että putkaan tai rikosrekisteriin olisi joutunut.
Kyllä viina on viisaten juoma ja näin ollen sitä nauttiessaan on edelleenkin ainakin seura valittava tarkoin, jotta ei näitä ikäviä tilanteita syntyisi; ei myöskään huonoa pahansuopaista olotilaa sopisi alkoholilla yrittää korjata.

Useimmitenhan sitä kuulee näitä juttuja tyyliin: "Olin niin kännissä, että unohdin kaikki soinnut- soitin kuitenkin jotain ja lujaa."
 
Positiivisiakin juttuja varmasti löytyy. Itse ei ole tullut etsittyä noita rajoja ihan tuolta tasolta asti kylläkään.
 
Muistuupa mieleen kaverin häät, missä eräs sillointällöin teeveessä piipahtava tuottaja lauloi flyygelin päällä seisten illan viimeisen hitaan, jonka nimesi lennossa "painukaa ihmiset jo v***uun- minua väsyttää." Paikka oli Kellokosken itämerentalo ja paikan vetäjä sai hepulin ensimmäisen kertosäkeen alussa.

ei myöskään huonoa pahansuopaista olotilaa sopisi alkoholilla yrittää korjata.
 
Tuossa on muuten vinha perä. Itse olen ainakin huomannut, että 96% varmuudella se mielentila, joka vallitsee ennen korkkaamista, jatkuu korkkaamisen jälkeen, ja enemmänkin vaan vahvistuu, eli toisinsanoen, jos olet kiukkuinen korkatessasi, olet hetken kuluttua raivoissasi.
Joskus voi tietysti tapahtua jotakin niin ilahduttavaa, että pahantuulisuus väistyy, mutta kuten sanottu, se on sitten se neljä prosenttia.

-Eipä juopotteluputkessa olevista soittajista ole suurta iloa ollut sen paremmin keikalla kuin keikan jälkeenkään.
 
Eikä vapaa-ajallakaan.

-Eipä juopotteluputkessa olevista soittajista ole suurta iloa ollut sen paremmin keikalla kuin keikan jälkeenkään.
 
Eikä vapaa-ajallakaan.
 
Komppaan!

-Eipä juopotteluputkessa olevista soittajista ole suurta iloa ollut sen paremmin keikalla kuin keikan jälkeenkään.
 
Eikä vapaa-ajallakaan.
 
Juopotteluputkessa oleva soittaja on yleensä likainen pummaava raukka!

Pula-ahoa vapaasti siteeraten, maailman hauskin asia on kännissä soittaminen.
 
Miten ja missä, onkin ihan eri asia.
 
Kun aloin pikkuhhiljaa suuntautumaan "soittajan uralle" (tämä siis tarkoittaa sitä, että aloin soittelemaan muuallakin kuin kotona ja siitä sai myös rahallista tai muuta korvausta) oli se etupäässä viinapalkalla Metalliliiton kekkereitä ja tuttavien juhlien kiertämistä. Yhtään "keikkaa" ei tullut oltua selvinpäin. Näistä reissuista on varsin runsaasti hauskoja muistoja. Varsinkin liiton juhlissa oli hauskaa. Ammattiosastoon kuului pari karvan alta viiskymppistä kitaristijannua, jotka oli tehnyt keikkaa aikaisemmin ihan kunnollakin. Näitten kanssa oli sitten melkoisia revyyitä milloin missäkin. Finnjetillä oli joku liiton hässäkkä aikoinaan. Pidettiin siinä loppuillasta pubissa shöytä, kun tilattu orkka oli lopettanut. Meikäläinen sammui jakkaralle ja kippasin maahan haitari sylissä. Jengi nosti ylös ja löi kaljan kouraan ja nk. "soitto jatkui"
 
Sittemmin olen ottanut käytäntöön valkonokkaisemman linjan. Silloin tällöin tulee kuitenkin kipattua myös keikalla pari kertaa vuodessa tjsp.
 
Tältä kesältä tulee mieleen Tolkkisten Dansholmenin hääkeikka, jossa hoksattiin runpallistin kanssa alkaa ottamaan kuppia. Tokavikalla tauolla kuilittiin hieman boolia ja pari mukii setille messiin. Oli pirun kuuma keli ja joiken vimosen päälle hieno kesäilta Vika tauolle mentäessä oli paidat märkänä jano hiki ja älytön draivi päällä. Vedettiin vartissa abt puoli toista litraa boolia nassuun per turpa niin nopeesti kun ehittiin. Puolen tunnin päästä setin loppupuolella molemmilla kuin taikaiskusta, KLANGGG! viina humahti päähän. Oikein lattia pyöri jalkojen alla. No selvittiinhän siitäkin ilman kummempia. Viimeiset vaaditut tangot meni jo riskirajoilla.
 
Paljon pyörii soittaja sakeissa myös porukkaa jollan on juomiset juotu. Taitaa olla yksi harvoista aloista esim baarimikkojen ohella jossa alkoholisoitumisen tai alkoholiongelmoitumisen riski on näin suuri.
 
Varovainen saa olla häppäämisen kanssa, ettei käy ohrasesti. Onneksi on sattunut sellainen tuuri, että kaikki soittajakaverit on aina olleet sinut homman kanssa, vaikkakin sakissa on ollut niitäkin, jotka ei ole yhtään keikkaa selvästä päästä vetänyt.
 
Mika

Pahimmat tenukepit selittävät ammattitaudista, mutta eipä
heitä juuri keikoilla nykyään näykään. Pieni otto eli otanta
keikoilla kuuluu useimmilla kuvioon, eikä siinä ole mitään tuomittavaa. Ellei yhtään haise soitolta kotiin tullessaan ei
muija usko, että keikalla on oltukaan. Jos oma kontrolli ei toimi, on bändikavereiden velvollisuus palauttaa Paavo ruotuun. Se joka selittelee soittoaan viinalla, on parempi laittaa mehulinjoille tai vaihtaa paremmin elämää ymmärtävään soittajaan.

1. Terveiset kaikille kolleegoille, jotka tällä hetkellä ovat raskaassa duunissa hankkimassa itselleen ja perheelleen leipää ja vähän särvintä
 
2. Viimeeksi kun mulla oli viinaongelma, joka ei liittynyt viinan puutteeseen oli viime vapun tienoilla. Mulla oli vappupäivänä hääkeikka, jonka takia jouduin jättämään väliin sekä perinteikkään vappuaamiaiseni että vappulounaani.
Kun pääsin keikan jälkeen kapakkaan, siellä ei ollut jäljellä sampanjan sampanjaa. Seuraavana päivänä aloin vuorokautta myöhässä juhlia vappua, ajelin taksilla kapakasta kapakkaan ja join jäljellejääneet kuohuviinit pois kuleksimasta.
Sattui käymään niin kummallisesti, että kunto loppui, ennenkuin itähelsinkiläisten ravintoloiden kuohuviinit.

mistä ihmeestä te revitte näitä prosenttilukuja tyyliin "99.47825% haitarinsoittajista on alkoholisteja".

mistä ihmeestä te revitte näitä prosenttilukuja tyyliin "99.47825% haitarinsoittajista on alkoholisteja".
 
30 vuotta kun pyörii niin näkee juoppoa soittajaa jos jonninmoista,ja kyllä haitaristit ovat ihan kärkisijoilla tässä surullisessa tilastossa...tosin ihan kärjen tuntumassa horjuvat myös monet kuuluisatkin solistit,jopa jotkut naispuoliset,ja tietysti lukuisat rivimiehet elikkäs basistit,rumpalit,kitaristit,kosketinesat,puhaltajista puhumattakaan...
 
Karuinta tässä on kuitenkin se että ihmisen ongelmasta tehdään hauska asia,no onhan se "hauskaa"kun joku mokeltaa oman ja muitten elämän sekaisin,tää ala on raskas,joillekkin niin raskas että ilman viinaa ei jaksa,mun mielestä se menee ihan toisinpäin;jos istut autossa vaikka kahden keikan takia yhden vuorokauden ja vedät siinä pönttöö oikeen kunnolla niin se vasta raskasta on...itelle ja muille ;-)
 
Ja se on ihan paskapuhetta kun joku kehuu homman olevan "hallussa"...kuitenkin vetää joka keikka sen verran että viimenen setti on jo ihan täyttä paskaa...näitäkin on nähty ;-)
 
Tosin nykyään saa kenkälaatikon aika helposti jos mokailee,ja näin se pitää mennäkkin,eihän muissakaan töissä olla kännissä?

Jos haitarin soittaja sanoo ekaks, että "soitetaan vähän jatsia", niin surella todennäköisyydellä ko. soittaja on kännissä.