Tanssimusiikki ›

Viihdyttekö omilla keikoillanne,vai onko soitto vittumaista puurtamista? Koetteko hyviä fiiliksiä ja onko vuorovaikutus yleisönne kanssa nastaa? Vai ajattelettko,että "olis nyt tääkin keikka taas jo ohi" ja "toi porukka on ihan hanurista"?
Tykkäättekö esittämistänne tsibaleista,vai hatuttaako biisit,kun tekis mieli soittaa jotakin muuta?

Viihdyttekö omilla keikoillanne,vai onko soitto vittumaista puurtamista? Koetteko hyviä fiiliksiä ja onko vuorovaikutus yleisönne kanssa nastaa? Vai ajattelettko,että "olis nyt tääkin keikka taas jo ohi" ja "toi porukka on ihan hanurista"?
Tykkäättekö esittämistänne tsibaleista,vai hatuttaako biisit,kun tekis mieli soittaa jotakin muuta?
 
Mä viihdyn ainaki. Ku keikalle pääsee olo on ku olis 9v pojankloppi jouluaattona

Mä viihdyn ainaki. Ku keikalle pääsee olo on ku olis 9v pojankloppi jouluaattona
 
Näin pääsääntöisesti täälläkin - mutta on niitä joskus huonojakin keikkoja - harvemmin kyllä....

Harvoin mielialoin nykyisin -tosin osin siksikin, kun keikoja ei ole, ja jos on paistaa, taas on sole!
Vitut minä näistä Kaanan häistä!
 
Viihdyn!

Siks mä käyn keikoilla, että se on kivaa!
 
Mulla on karmea esiintymistarve ja kun ei muita temppuja osaa, niin oon soittavinani pianoa!
 
Piiseistä vielä, jokaiseen keikkaan mä sijoitan settilistaan vaikka väkisin muutaman piisin, joista itse oikeesti tykkään, sitten ne muutkin kestää.

Etupäässä kyllä viihdyn.
 
Tärkeintä minun musiikkihommassa on päästä keikoille. Kaikki muu tulee sen perässä.
 
Kyllä tulee välillä puurtamis meininkiäkin, ei siitä mihinkään pääse. Päivätyön ja omakotitalon rakennuksen ohella väännetään keikkaa, varsinkin näin kesällä ihan päntiönään, ei aina jaksa innostua. Vetää keikan "autopilot mode" päällä veks ja sit roudaus ja kotiin vällyjen väliin.
 
Silti pääasia on päästä keikalle. Se on melkeen kun se toinen asia, joka on päällimmäisenä mielessä.
 
Ei osaa olla ilmankaan. Sit jos on vapaa vkl on ihan kipeenä, kun jotain puuttuu.

Siks mä käyn keikoilla, että se on kivaa!
 
Mulla on karmea esiintymistarve ja kun ei muita temppuja osaa, niin oon soittavinani pianoa!
 
biiseistä vielä, jokaiseen keikkaan mä sijoitan settilistaan vaikka väkisin muutaman piisin, joista itse oikeesti tykkään, sitten ne muutkin kestää. Oikein- ja jo sekin vuoksi, että näkemyksemme musiikissa, melodioineen, teksteineen ja harmonioineen ovat muotoutuneet ajan saatossa meidän makumme mukaisiksi. Soittakaamme siis mielenterveydellistä syistä silloin tällöin mielimelodioitamme. (järkyttämättä ostajajiamme)
 
Keikka/ravintolasoittaminen, näin vuosikymmenienkin saatossa ja julkisestikin m-netissä sanottuna Suomi-nimisessä valtiossa, ovat osa muusikkoaikalaisiensa elämää, joista ei voi ulkopuolinen tietää kuin vain osan ja lopun vain voi olettaa, ellei sitä itse elä koe ja näe.

Viihdyttekö omilla keikoillanne,vai onko soitto vittumaista puurtamista? Koetteko hyviä fiiliksiä ja onko vuorovaikutus yleisönne kanssa nastaa? Vai ajattelettko,että "olis nyt tääkin keikka taas jo ohi" ja "toi porukka on ihan hanurista"?
Tykkäättekö esittämistänne tsibaleista,vai hatuttaako biisit,kun tekis mieli soittaa jotakin muuta?
 
No vittu!En viihdy sitten yhtään,perseestä ovat nuo vähäisetkin keikat,ei jaksais millään...just oltiin "hianossa"hotellissa keikalla,ja joku ihan siistin näkönen nuori kaveri tuli siihen jutulle,prkl pyysi "Vaskikelloja"...ja syvällä Savon murteella,ja melkein Hesassa...
 
Ei,vakaasti harkitsen pitkän(liian)soittajaurani totaalista lopettamista,samaisella keikalla kysäisin sievältä neitokaiselta,mitä sais olla: "soittakaa Lumiperhonen"...
 
Voihan vee...ja melkhein Hesassa ;-))

Tää on joteskin väärin: Me jotka tykätään soittamisesta, joudutaan tekemään jotain typerää siviiliduunia ja ne jotka inhoaa soittamista joutuu tekemään sitä duunikseen.

Tarkkaan kun mietin, niin keikkailussa on mukavinta juuri "keikkailu". Eli kaikki se muu, mikä ei ole soittoa. Myös soittaminen on totta kai mukavaa, mut pääasia on päästä tutussa remmissä tuntemattomaan paikkaan. Joka kerralla syntyy "kuolemattomia" juttuja. Huomenna (tai tänään) on taas sellainen keikka. Ymmärrän, jos ammatikseen keikkailevat eivät yhdy mielipiteeseeni. Tää on vaan harrastelijan ilakointia tyyliin: 1 keikka/kk.

En tiedä, olenko sairas, mutta joskus oikein kaipaa keikoille ja kuopii malttamattomana jalallaan maata. Johtuu varmaan keikkojen suht. harvasta frekvenssistä.
 
Jos taajuus olisí 5-7 /vko pitkin poikin maata persekuppiloissa sun muissa, ärisisin WW:n tapaan, oletan.
 
Tämä päivätyö, joka toteutuu välillä lauantaisinkin, on joskus kovankin rutinan aihe.
 
Annan kympin (10) kaikista tulevista mielipiteistä.
Elekee ryypätkö heti aamusta...Eka moukku vasta aamu yheksältä.

Mä keikkailen pääasiassa täällä m-netissä. ;9

Muuten tänään on hääpäivämme! Meillä asuva naisimmeinen on sietänyt minua, tosi "herrasmiestä", jo 28 vuotta!

Muuten tänään on hääpäivämme! Meillä asuva naisimmeinen on sietänyt minua, tosi "herrasmiestä", jo 28 vuotta!
 
Onneksi olkoon, kyllä se siitä pikku hiljaa alkaa tasaantua!

Mä ainakin viihdyn keikalla ja yleensä on vielä poikain kanssa aika hyvät fiiliksetkin, jopa keskenämme. Oon ollu aistivinani, että se myös siirtyy yleisöön ja päinvastoin tietysti kans.
 
Enemmän sais olla niitä mulle-mieluisia-biisejä ainakin meillä. No, ehkä niitä tässä aletaan toteuttaakin, kunhan ehditään käydä niitä läpi ja vähän katsoa, että osattais edes jotenkin ne, ennenkun mennään niitä esittään.
 
Kyllä mä oon kans itteni kans sitä mieltä, että jos tää ois ihan oikeesti 5-6 pvä/vko työtä, niin varmaan siihen väsyis, mutta tällä meidän tahdilla tosi jees!
 
Tänään on kahdelta yhdelle hääparille kirkkokeikka onneks tossa oman kylän kappelissa ja sitten illalla samalle parille iltaveto. Eikä kai esitetä kappaletta Perutaan häät :o)

Muuten tänään on hääpäivämme! Meillä asuva naisimmeinen on sietänyt minua, tosi "herrasmiestä", jo 28 vuotta!
 
Onnea Sertzolle ja vaimolle. Meillä tulee parin kuukauden kuluttua 24 vuotta yhteistä naimista ja joulukuussa 30 vuotta tuntemista ja yhdessä styylailua :o)

Itseasiassa kyl mäkin viihdyn. Noita keikkoja ei vaan kovinkaan usein osu kohdalle, mutta pääsääntöisesti on ollu hauskaa sillon ku lavalle eksyy.

mutta joskus oikein kaipaa keikoille ja kuopii malttamattomana jalallaan maata.
 
Kyl' se vähän noin on. Jos keikka alkaa vasta myöhemmin illalla, niin kyllä tuossa kolmelta iltapäivällä alkaa olemaan jo sellainen olo, että eikös tässä jo kohta voisi lähteä.
 
Päätyönä en kyllä itsekään jaksaisi pitkää aikaa. Vaan eipä sitä jaksaisi mitään muutakaan duunia, jos se pysyisi samanlaisena vuodesta toiseen.

Viihdyn enemmän kuin hyvin. Ammattilaisaikojen viimeiset viikot oli oikeaa tervanjuontia, mutta nyt on meno mitä parhain. Oikein nakrattaa ku pääsee kohta lähtemään.
 
Onnea rouva Sertsolle.

Muuten tänään on hääpäivämme! Meillä asuva naisimmeinen on sietänyt minua, tosi "herrasmiestä", jo 28 vuotta!
 
Upeeta, sydänlämpöinen onnitteluhali täältä maalta myös..
 
yritin värkätä ruusun, mutta eipä onistunutkaan tääl palstal, höh..