Tanssimusiikki ›

Tanssimusiikin kuluttajana joudun joskus sosiaalisesti hankaliin tilanteisiin, joissa täytyy pystyä voittamaan itsensä, ts. tekemään jotain omasta mielestään häpeämätöntä. Minkälaisia keinoja olette löytäneet esiintymisen aikana sattuvien yllättävien tilanteiden varalle, auttaako mikään muu kuin rutiini ja huumori? Minkäänlaisia huumaavia aineita en halua käyttää ja siksi kysyisin onko tiedossanne mitään hyväksi havaittua oikotietä, hyvää kirjallisuutta tms?

Harjoittelu tuo itseluottamusta, kuitenkaan en ole suuremmin omaa soittamistani ns. "hävetä" vaikken mikään Rahmaninov olekaan.

Itse jännitin ja häpesin aikoinaan kovastikin etenkin ns. kovien jätkien seurassa, kunnes huomasin, että millään ei oikeastaan ole väliä ja että sadan vuoden päästä olemme varmasti kaikki tasa-arvoisessa asemassa.
 
Tietenkin on hienoa, jos osaa hommansa niin hyvin, ettei oikeastaan koskaan tule no-voi-vittujen-kevät -hetkeä (vrt. Kummelin Kikka Korea ja Jussi Pattitussi, jotka eivät tee virheitä). Jos siitä alkaa saada fiiliksiä, että on oikeasti kova jätkä, niin ollaan hakoteillä. Memento mori, sanoivat ennen aikaan sankareille Roomassa.

Itse jännitin ja häpesin aikoinaan kovastikin etenkin ns. kovien jätkien seurassa
 
Olen pahoillani, en voinut tietää...

Tanssimusiikin kuluttajana joudun joskus sosiaalisesti hankaliin tilanteisiin, joissa täytyy pystyä voittamaan itsensä, ts. tekemään jotain omasta mielestään häpeämätöntä...
 
Hei, mitä tarkoitat noilla sos. hankalilla tilanteilla? esim.
Entäs tuo häpeämätön?
 
Etkös sinä ole enemmin tuottaja kuin kuluttaja :D

Harjoittelu tuo itseluottamusta ...
 
Harjoittelemalla lisää valmiuksia sopeutua yllättäviin tilanteisiin ja varmaankin aina parempi, mitä monipuolisemmin pystyy harjoittelemaan. Onko ns. lajikohtainen harjoittelu kuitenkaan paras tapa saada riittävästi varmuutta ja itseluottamusta, vai olisiko hyväksi harjoitella hankalia tilanteita erikseen? Jossain määrin olen itse tieten tahtoen hakeutunut tilanteisiin, joissa munaamisen todennäköisyys on lähes 100%. Jonkinlaisen katharsiksen, puhdistautumisen tunteen, siinä kokee. Liikunta auttaa myös jännittämiseen, kun on hieman väsynyt olo ei jaksa niin jännittääkään. Joku entisaikojen orkesteri muistaakseni urheili juuri ennen esiintymistä. Mihinkään yhteisiin liikuntasessioihin ei nykyaikana taida enää olla mahdollisuuksia.
 
... kunnes huomasin, että millään ei oikeastaan ole väliä ja että sadan vuoden päästä olemme varmasti kaikki tasa-arvoisessa asemassa.
 
Ajatusmalleilla ja erilaisilla mielikuvilla on minullekin ollut suuri positiivinen vaikutus, mutta jotenkin tuo ajatusmalli on mielestäni 'lamaannuttava' ja sen takia huono. Jos vertaan omaa osaamistani ja tekemisiäni muihin ihmisiin, kiinnittyy huomioni helposti liikaa epäolennaisiin asioihin.

Memento mori, sanoivat ennen aikaan sankareille Roomassa.
 
Kuolevaisiahan kaikki olemme, mutta suurten onnistumisien hetkellä se usein unohtuu. Suomalainen kulttuuri suhtautuu kuolemaan mielestäni jotenkin korostuneen epäluonnollisesti, ja kuolemanpelon voittaminen varmasti auttaisi jännittämiseenkin.
 
__

Hei, mitä tarkoitat noilla sos. hankalilla tilanteilla? esim.
Entäs tuo häpeämätön?
 
Tanssimisessa liikutaan sosiaalisesti arkaluonteisella alueella ja kaikenlaiset pienetkin hankaluudet tansseissa aiheuttavat ihmisissä usein voimakkaita tunnereaktioita.
 
Mielestäni häpeän voittaminen vasta mahdollistaa jonkinlaisen vapauden tehdä asioita spontaanisti. Varmasti musiikissakin on kaikenlaisia henkisiä kynnyksiä, joiden ylittäminen vaatii jonkinlaista häpeämättömyyttä.
 
Etkös sinä ole enemmin tuottaja kuin kuluttaja :D
 
En minä tanssimusiikin tuottaja ole, vaikka tanssimisessa olenkin tavallaan sekä liikkeen että ilmaisun tuottaja ja kuluttaja samanaikaisesti.

Olen pahoillani, en voinut tietää...
 
Minkäs kovan jätkän kanssa me sitten olimme yhtä aikaa soittamassa? Matin vai Tepon?

Minkäs kovan jätkän kanssa me sitten olimme yhtä aikaa soittamassa? Matin vai Tepon?
 
Veikkaisin, että Sepon.

Veikkaisin, että Sepon.
 
Naulan kantaan, monenkin, mutta ei Ilmarisen!

Naulan kantaan, monenkin, mutta ei Ilmarisen!
 
Ten! to me.

jotenkin tuo ajatusmalli on mielestäni 'lamaannuttava' ja sen takia huono
 
Ei kun se on oikeasti hyvä, koska se on totuus. Kaikki ei sovi kaikille, tosin.
 
Toinen konsti on kun katsoo vaikka tähtitaivaalle ja toteaa kuin Konsta Pylkkänen, että ihmisellä on maailmassa kusiaisen valtuudet.
 
Pentti Saarikoski taas sanoi sattuvasti: "Paaskat!"

Mitä nyt noita tilanteita olen seurannut, niin ihmisellä onkin yllättävän suuret valtuudet - kusiaisella ei. Paitsi silloin, kun se on ihmisen korvassa eli pimpissä.

Mitä nyt noita tilanteita olen seurannut, niin ihmisellä onkin yllättävän suuret valtuudet - kusiaisella ei. Paitsi silloin, kun se on ihmisen korvassa eli pimpissä.
 
???

???
 
'eli' voi murteessa tarkoittaa myös 'tai'
 
krhm

Ei kun se on oikeasti hyvä, koska se on totuus.
 
Tottahan se on mutta vain osatotuus, totta on myös moni muu asia samanaikaisesti ja juuri se jännittämisen hetki pitäisi kyetä jotenkin hallitsemaan siten, että voisi nauttia olostaan ja tekemisestään. Ihmisen pienuuden ja kuolevaisuuden ajatteleminen tuo ainakin minulle jonkinlaista negatiivista energiaa ja tavallaan loitontaa itse tilanteesta siten, että tapahtumasta ei voi nauttia. Eikö jännittämiseen ole olemassa mitään positiivista ajatusmallia, joka olisi samalla tavalla totta ja joka mahdollistaisi rentoutumisen ja hauskanpidon ilman 'haittavaikutuksia'?

Tanssimusiikin kuluttajana joudun joskus sosiaalisesti hankaliin tilanteisiin, joissa täytyy pystyä voittamaan itsensä, ts. tekemään jotain omasta mielestään häpeämätöntä. Minkälaisia keinoja olette löytäneet esiintymisen aikana sattuvien yllättävien tilanteiden varalle, auttaako mikään muu kuin rutiini ja huumori? Minkäänlaisia huumaavia aineita en halua käyttää ja siksi kysyisin onko tiedossanne mitään hyväksi havaittua oikotietä, hyvää kirjallisuutta tms?
 
Tutustuminen Martti Huuhaa Innasen monipuoliseen tuotantoon niin musiikin, kuvataiteen kuin kirjallisenkin osan kautta saattaisit löytää hänen kauttaan humoristis-realistisen näkemyksen tämän suontallajakansan sielunelämään. Oivallettuani tuon yli parikymmentä vuotta sitten en ole juuri vakavalla naamalla tuolla lauteilla pystynyt olemaan katsellen hutunveivaajia.

Tutustuminen Martti Huuhaa Innasen monipuoliseen tuotantoon niin musiikin, kuvataiteen kuin kirjallisenkin osan kautta saattaisit löytää hänen kauttaan humoristis-realistisen näkemyksen tämän suontallajakansan sielunelämään. Oivallettuani tuon yli parikymmentä vuotta sitten en ole juuri vakavalla naamalla tuolla lauteilla pystynyt olemaan katsellen hutunveivaajia.
 
Mieshän kirjoittaa täyttä asiaa! Plussa!

Eipähän ole paljon soittaminen hävettänyt sen jälkeen, kun huomasin että ne jotka olivat pikkupojan ja omista mielestä kovia, olivatkin jotain täysin muuta.
 
Nämä tosi kovat pro-heebot on mukavia ja kannustavia, ei niitä tarvitse hävetä vaikka ne istuis katsomassa keikkaa. Enempi kannustavia tapauksia. Minä olen päässyt (ne on joutuneet) jopa soittamaan yhdessä monenkin tosipron kans:)
 
Kuhilas teki semmosen paljastuksen pyhäiltana lähipiiriin, että se hävettää vieläkin. Jotain keskenkasvusena tehtyjä häpiöitä saa sitten hävetä oikein tuelta, ja jos pelkkä häpeäminen ei auta, niin työnnetään pää pensaaseen ja matkitaan porkkanan ääntä.

Nämä tosi kovat pro-heebot on mukavia ja kannustavia, ei niitä tarvitse hävetä vaikka ne istuis katsomassa keikkaa. Enempi kannustavia tapauksia. Minä olen päässyt (ne on joutuneet) jopa soittamaan yhdessä monenkin tosipron kans:)
 
Mulle on kanssa sattunut yleisöksi sellaisia (ei varmaan mun takia oo tulleet) ja:
1. Ei sano mitään
2. Löytää jotain positiivista
3. Jos ne sanoo jotain kriittistä, ne pukee sen ystävällisen kannustavaan opettavaiseen sävyyn.
 
Ne jotka tulee vittuilemaan on näitä "wannabe-muusikoita"