Tanssimusiikki ›

On pakko pistää tää näkyviin, sen verta liittyy tanssimuusikonkin elämään keikallelähtöineen jne. Erityisesti nuo tuoksukynttilät..
 
"Anteroteron neuvot miesten keskustelupalstalta kaverille, joka on
muuttamassa yhteen naisensa kanssa..
 
En suosittele. Molemmat alkavat nähdä vaivaa toistensa huonoista
puolista. Jatkuvaa tappelua siivouksesta tyyliin "vituttaa kun saa aina
siivota sun jälkiäsi". Voit oikeastaan ajatella asiaa myös näin: Ei ole
olemassa enää "miesten ja naisten töitä". Pelkästään miesten työt. Hän
olettaa, että siivous, tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto, vaatteiden
silitys jne. jaetaan puoliksi. Molemmat siis tekevät näitä koska on
"vanhanaikaista", että nainen joutuisi tekemään kotityöt. Tottahan se
silti on, kyllähän jokainen mies osaa tai ainakin pitäisi osata
suoriutua noista kaikista. Mutta, kun pitää vaihtaa talvirenkaat,
paikata puhjennut pyörän rengas, avata viemäri, korjata jotain, laittaa
lamppu kattoon, leikata nurmikko jne jne. ne ovat aina miesten töitä. Se
tasa-arvo katoaa oudosti siinä tilanteessa.
No, noiden asioiden kanssa herrasmies pystyy elämään, harva nainen
"haluaa osata" esim vaihtaa renkaita. Koita onneasi ja yritä sanoa samaa
vaikka silittämisestä.
 
Tulet myös huomaamaan että pikkuhiljaa hyllysi alkavat täyttyä
kaikenlaisesta turhasta rojusta. Joka perkeleen kulmaan ilmestyy
jukkapalmu punaisessa sydänruukussa ja satoja, ehkä jopa tuhansia
hyödyttömiä koriste-esineitä. "oli ihan pakko ostaa tuo posliinikissa
kun se sopii niin kivasti noiden verhojen väriin". Muistinko jo mainita,
että verhot, matot, pyyhkeet yms tulevat muuttamaan väriään
radikaalisti. Tulee kaikkia kivoja kivoja pastellisävyjä. Pikkuhiljaa
tuntuu siltä kuin asuisit jossain vitun sisustusohjelmassa.
 
Kannattaa ostaa myös joku muovipussi missä säilytät partakonetta, dödöä
ja hammasharjaa. Vessan kaappiin ne eivät tule enää mahtumaan, se on
sanomattakin selvä. Vessa pursuaa mitä ihmellisempiä purkkeja ja
lotioneja. Lisäksi siellä haisee hiuslakka, hajuvesi ja outo
vaniliatangontuoksuinen hajusaippua, jolla ei saa pestä käsiä. Ja ne
wc-renkaan pissatipat.. Hyi olkoon..
 
Omat musiikkimieltymyksesi voit myös unohtaa, "en mä jaksa aina
kuunnella tuollaista mörinää ja pauketta" samoin urheilun seuraaminen
televisiosta on mahdotonta, koska sieltä tulee aina joku vitun
sinkkuelämää tms elämää suurempaa jota hänen on yksinkertaisesti pakko
katsoa. Älä vaan tee sitä virhettä että sijoitat tietokoneen
makuuhuoneeseen sillä silloin sen käyttäminen iltakymmenen jälkeen on
mahdotonta, koska se pitää niin kauheaa hurinaa. Ja ne johdotkin on niin
ruman näköisiä. Äläkä edes kuvittele ostavasi enää koskaan mitään
kaiuttimia, stereoita tms, koska ne ovat niin rumia eivätkä ne sovi
asunnon sisustukseen. Hyväksy se, että television päällä on
hajukynttilä. Itse asiassa niitä on lähes joka puolella asuntoa. Ne on
niin kivoja, mutta niitä ei saa polttaa, koska sitten ei ole enää
kivannäköisiä.
 
Kannattaa varautua myös siihen että rento kavereiden kanssa
oleskeleminen asunnossasi on historiaa. Jos kaverit tulevat käymään
siivotaan ja leivotaan koska hän ei halua että ihmiset luulevat että
teillä on sekaista.
 
Lisäksi on mm pakko aina ostaa/leipoa jotain jos joku kaveri sattuu
tulemaan "kylään". Kahvi juodaan sellaisista pirun pienistä kupeista,
joita joutuu vetämään joku 5-6 kpl, että saat kahvihimosi tyydytettyä.
Kahvipannu pitää myös pestä joka vitun kerran jälkeen kun sitä on
käytetty. Kaverisi ovat muuten kaikki sinulle huonoa seuraa ja lisäksi
suurin osa heistä on juoppoja häviäjiä hänen mielestä.
 
Voit unohtaa kumipitsan syömisen samalla kun katsot leffaa koska
A) se on niiiiin epätervellistä
B) olohuoneessa ei saa syödä ettei limenvärinen sohva likaannu
C) et halua enää katsoa leffoja koska ainoa vaihtoehto on romanttiset
komediat. "En mä halua katsoa tuollaista väkivaltaa", lisäksi naisille
on yksinkertaista mahdotonta keskittyä elokuvaan koska samalla pitää
lakata kynnet, föönätä, meikata, kihartaa hiuksia jne. Saat vastata koko
ajan kysymyksiin "Kuka tuo on" "siis kuka tuo on ja mitä se tekee"
"miksi se nyt noin tekee". Elokuvanautinto on pilalla, koska kuulet
samalla mitä Petra on tehnyt viikonloppuna ja miten hänen poikaystävänsä
Sami on siihen suhtautunut. Voisit muuten syödä vähän enemmän noita
kasviksia.
 
Et tule enää ikinä löytämään mitään tavaroitasi, koska hän sisustaa ne
kerran viikossa eri paikkaan. Avaimien pitäisi olla marimekon
unikkokuvioisessa avainkaapissa, mutta eihän niitä sieltä löydy, koska
tosiasiassa sinne mahtuu noin kolme avainta. Sen sijaa ne ovat eteisen
lipastossa pienessä pahanhajuisessa peltipurkissa (ihQ löyty
kirppikseltä), jonka kantta on vaikea avata. Kaiken lisäksi se koko
vitun lipasto seilaa ympäri eteistä vaihtaen paikkaa joka viikko. Ja
arvaat varmaan kuka sitä vanhaa painavaa lipastoa raijaa joka viikko
paikasta toiseen. "Koitas laittaa se tuonne kulmaan.. Ei, ei sovi tuon
sammakkopatsaan kanssa yhteen, koitas kantaa se tuonne kulmaan.. ei
sitä sinne voi laittaa, tulee huono feng Shui.. Koitapas kantaa se
tuonne.."
 
Mitään elintarviketta ei voi pitää alkuperöisessä pakkauksessa vaan
kaikki on sullottava pienen pieniin purkkeihin ja kippoihin, jotka ovat
epäkäytännöllisiä ja "tosi kivan näköisiä". Kaikki purkit ovat
erivärisiä ja ne on sijoitettu kaappeihin sellaisella logiikalla, että
kaapista on mahdoton löytää yhtään mitään. Varsinkaan kun purkkien
sisältö vaihtuu kerran viikossa.
 
Viikolla juomisen voit unohtaa, samoin sen että otat illalla pari
kaljaa. "Pitääkö sun aina juoda.. Sulla on pian samanlainen kaljamaha
kuin teidän isällä". Dokaaminen kavereiden kanssa asunnossasi vaihtuu
"Kutsuihin", joissa on pelkästään pariskuntia, taustalla soi hiljaa
ricky martin/ultra bra ja pöydällä on lukematon valikoima erilaisia
pikkusuolaisia. Muista käyttää lautasta ja lautasliinaa. Lisäksi siellä
haisee ne vitun tuoksukynttilät.
 
Terveisin
Anterotero"

Tämähän oli plussan arvoinen tarina.
 
Nythän mä hokasin, että entisessä elämässä oli hyvinkin pitkälle tuon kaltaista. Nykyisessä ei sinne päinkään.
 
Realismia on se, että aloitin nousujohteisen polkuni tasan 13 vuotta sitten, 02.11.1992, sinä lumisena maanantaipäivänä aloitin nimittäin toisen kerran ammattimuusikon uran.
 
13 vuoden aikana se Tupperware-rouva on vaihtunut Aroma-killan jäsenyyden hyvinkin hyväksyvään puolisoon. Tästä olen erittäin kiitollinen. Muutenkin tämä aika, 13 vuotta, on ollut huomattavasti mukavampaa kuin se sitä edeltänyt Tupperware-aikakausi.
 
Niin että Malja elämälle. Realistiselle tai non-realistiselle.

Herää kysymys, että onko Teemulla kriisi?...

Vastapuolena on se että paidat ,housut ja kaikki muu keikkakuteet on aina kondiksessa ,koti siistissä kunnossa ja pysyy itsekin jonkin näköisessä kuosissa kun vaimo huolehtii. Meillä onkin tehty niin että tietokone ja mun työkoneet ja soittimet sun muut on työhuoneessa joka on eräällä tavalla "pyhä" paikka jonne ei lapsilla eikä vaimolla ole asiaa. Sitäpaitsi se on hyvä pakopaikka jos tulee kylään sellaisia vieraita joista ei nyt niin kauheesti välitä. Kyllä minä hyväksyn pienet naisten omat erikoisuudet kuten siivomiset ,olohuoneessa syömisestä sanomiset sun muut koska ainakin meillä on niin että kummallakin on omat juttunsa joihin toinen ei puutu. Eikä soitella heti perään"koska tuut kotiin" jne.Ilmoitan vain mihin mene ja suunnilleen kotiintuloajan. Sitten taas toisinpäin. Siinä mielessä meillä on uruttajan kanssa menossa ns.toinen elämä ja tässä on ainakin mulla hyvä olla. Kunnioitan vaimoani eniten koska hän jaksaa katsella tällaista mielialoiltaan vaihtelevaa "pöljää".

Vastapuolena on se että paidat ,housut ja kaikki muu keikkakuteet on aina kondiksessa ,koti siistissä kunnossa ja pysyy itsekin jonkin näköisessä kuosissa kun vaimo huolehtii. Meillä onkin tehty niin että tietokone ja mun työkoneet ja soittimet sun muut on työhuoneessa joka on eräällä tavalla "pyhä" paikka jonne ei lapsilla eikä vaimolla ole asiaa. Sitäpaitsi se on hyvä pakopaikka jos tulee kylään sellaisia vieraita joista ei nyt niin kauheesti välitä. Kyllä minä hyväksyn pienet naisten omat erikoisuudet kuten siivomiset ,olohuoneessa syömisestä sanomiset sun muut koska ainakin meillä on niin että kummallakin on omat juttunsa joihin toinen ei puutu. Eikä soitella heti perään"koska tuut kotiin" jne.Ilmoitan vain mihin mene ja suunnilleen kotiintuloajan. Sitten taas toisinpäin. Siinä mielessä meillä on uruttajan kanssa menossa ns.toinen elämä ja tässä on ainakin mulla hyvä olla. Kunnioitan vaimoani eniten koska hän jaksaa katsella tällaista mielialoiltaan vaihtelevaa "pöljää".
 
Silloin kun kulkee niin kulkee, täysin järjestelykysymys.. ;o)

Herää kysymys, että onko Teemulla kriisi?...
 
Selvennyksenä todettakoon, et tää ei oo mun kirjoittama juttu. Vaikka yhtymäkohtia elämääni löytyykin jonkin verran ;-)

mulla on menossa ns. ensimmäinen elämä, siis yhä ensimmäisen miehen kanssa, mutta toisaalta toinen elämä, koska tuo sama mies on muuttunut niin totaalisesti parempaan suuntaan, että on ihan kuin eri mies.
Ei tosin vieläkään silitä, eikä tamppaa mattoja, tai tee näitä ns. naisten töitä, mutta muuten on oppinut sitten hyväksyyn mun erilaisia menoja ym. eikä ole enää mustasukkainen jne.
Aikaisemmassa elämässä esim. en olis voinu kuvitellakaan lähteväni johonkin humppapikkujouluihin Tampereelle, mutta nyt vaan ilmoitin, että oon menossa ja homma on hoidossa.
 
Hänelläkin on omat menonsa ja minä hyväksyn ne....(no mitä nyt joskus tulee sanottua, että on liian monta viikonloppua luottokavereiden kans reissus)
 
Mutta kyllä kai tossa kirjotuksessa paljon perääkin on, mutta lordin kans samaa mieltä, että kai siinä parisuhteessa sitten saakin jotain

Vastapuolena on se että paidat ,housut ja kaikki muu keikkakuteet on aina kondiksessa ,koti siistissä kunnossa ja pysyy itsekin jonkin näköisessä kuosissa kun vaimo huolehtii. Meillä onkin tehty niin että tietokone ja mun työkoneet ja soittimet sun muut on työhuoneessa joka on eräällä tavalla "pyhä" paikka jonne ei lapsilla eikä vaimolla ole asiaa. Sitäpaitsi se on hyvä pakopaikka jos tulee kylään sellaisia vieraita joista ei nyt niin kauheesti välitä. Kyllä minä hyväksyn pienet naisten omat erikoisuudet kuten siivomiset ,olohuoneessa syömisestä sanomiset sun muut koska ainakin meillä on niin että kummallakin on omat juttunsa joihin toinen ei puutu. Eikä soitella heti perään"koska tuut kotiin" jne.Ilmoitan vain mihin mene ja suunnilleen kotiintuloajan. Sitten taas toisinpäin. Siinä mielessä meillä on uruttajan kanssa menossa ns.toinen elämä ja tässä on ainakin mulla hyvä olla. Kunnioitan vaimoani eniten koska hän jaksaa katsella tällaista mielialoiltaan vaihtelevaa "pöljää".
 
Näin myös hyvin pitkälle meidän perheessä - vielä kun saan tuon oman musiikkihuoneen kuntoon, niin sitten on täydellistä.
Tosin mie oon asunut sen yhden ja saman kaa jo kohta 25 vuotta - sattu löytymään se sopiva ekalla yrittämällä :o)

Selvennyksenä todettakoon, et tää ei oo mun kirjoittama juttu. Vaikka yhtymäkohtia elämääni löytyykin jonkin verran ;-)
 
Eiko aattelin vaan... :)
 
Kyllähän tuolta yhtymäkohtia löytyy varmasti kaikkien parisuhteissa elävien/eläneiden elämään. Toisaalta taas nuokin asiat tuppaavat tasoittumaan ajan kuluessa tai sitten hommat toimii heti alusta pitäen. Meillä on jo hieman tasaannusta alkanut tulemaan 7 vuoden jälkeen, joskaan en usko, että kaikkia ongelmia saadaan koskaan poistettua. Tyytyväinen olen kuitenkin.

mä kanssa silitän miehen paidan, ajan karvat yläpäästä ja yritän pitää siisteissä vaatteissa ja ehjissä kalsareissa :o)
 
Saan sitten ite taas kaikki tuen musiikkipuolella; nyt kunnolliset omat keikkakamat (pitäähän sulla olla omat, sanoi hän!), toimivat ja päivitetyt kotisivut, mainosten teot, roudausavut ym...kauppareissut yhdessä, ettei tarvi kantaa painavia kasseja huonon selkäni kanssa, renkaiden vaihdot ym.....onhan noita. Hyvä mies siis kaikenkaikkiaan. Elättänyt ja huolehtinut perheensä aina hyvin! Yhteistä taivalta ensi vuonna 30 vuotta ja naimisissa tuli täyteen maanantaina 24-vuotta, 2 lasta, jotka molemmat asuvat jo omillaan ja yksi lapsenlapsi.
Kyllä maailma opettaa...ja pakko oppia, jos meinaa toisen kans elää

Näin myös hyvin pitkälle meidän perheessä - vielä kun saan tuon oman musiikkihuoneen kuntoon, niin sitten on täydellistä.
Tosin mie oon asunut sen yhden ja saman kaa jo kohta 25 vuotta - sattu löytymään se sopiva ekalla yrittämällä :o)
 
Ai sullakin on musahuoneprojekti menossa, tervetuloa kerhoon!
 
Vanhassa "rintamamiestalossa" on se hyvä puoli, että makkarit on yläkerrassa ja mun musahuone on valmistumassa kellariin. Ja inspiraatio ynnä-muu-saunan-jälkeinen-mekastus kun tahtovat iskeä juuri ilta-aikaan, yksi välikerros nukkuvaan väkeen nähden ei haittaa juurikaan...
 
Hiukan lisäeristystä vielä seinille, maalia ja laatat lattiaan, niin homma on siinä. Toiseen päähän huonetta tulee tosin pesukone ja kuivausrumpu, mutta niissä on onneksi off-nappi äänityshetkiä varten.

Selvennyksenä todettakoon, et tää ei oo mun kirjoittama juttu. Vaikka yhtymäkohtia elämääni löytyykin jonkin verran ;-)
 
Sattumalta vain otit asian esille?

Eiko aattelin vaan... :)
 
Kyllähän tuolta yhtymäkohtia löytyy varmasti kaikkien parisuhteissa elävien/eläneiden elämään. Toisaalta taas nuokin asiat tuppaavat tasoittumaan ajan kuluessa tai sitten hommat toimii heti alusta pitäen. Meillä on jo hieman tasaannusta alkanut tulemaan 7 vuoden jälkeen, joskaan en usko, että kaikkia ongelmia saadaan koskaan poistettua. Tyytyväinen olen kuitenkin.
 
Joo 11 vuotta/ 2 lasta on meilläkin hionut pahimpia särmiä pois.

Mä sain musahuoneen kuukausi sitten. Vielä kun muistais tuoda tänne urut ja sitten se ikuisuuskysymys: oppis soittamaan, niin kyllähän humppa raikais Patelassa.

Vastapuolena on se että paidat ,housut ja kaikki muu keikkakuteet on aina kondiksessa ,koti siistissä kunnossa ja pysyy itsekin jonkin näköisessä kuosissa kun vaimo huolehtii. Meillä onkin tehty niin että tietokone ja mun työkoneet ja soittimet sun muut on työhuoneessa joka on eräällä tavalla "pyhä" paikka jonne ei lapsilla eikä vaimolla ole asiaa. Sitäpaitsi se on hyvä pakopaikka jos tulee kylään sellaisia vieraita joista ei nyt niin kauheesti välitä. Kyllä minä hyväksyn pienet naisten omat erikoisuudet kuten siivomiset ,olohuoneessa syömisestä sanomiset sun muut koska ainakin meillä on niin että kummallakin on omat juttunsa joihin toinen ei puutu. Eikä soitella heti perään"koska tuut kotiin" jne.Ilmoitan vain mihin mene ja suunnilleen kotiintuloajan. Sitten taas toisinpäin. Siinä mielessä meillä on uruttajan kanssa menossa ns.toinen elämä ja tässä on ainakin mulla hyvä olla. Kunnioitan vaimoani eniten koska hän jaksaa katsella tällaista mielialoiltaan vaihtelevaa "pöljää".
 
Muuten tuttua, mutta en vieläkään jaksa/saata ymmärtää, että muija pesee ja silittää kamppeet. Never minun. Tai ainakaan nyt kun pyörin sinkkuna.

lordin kans samaa mieltä, että kai siinä parisuhteessa sitten saakin jotain
 
Tällä iällä kun ei enää muutenkaan jaksa aina täysillä niin yhteis elämässä on muitakin arvoja kuin se että meneekö sängyssä lujaa. Toistensa kunnioittaminen ja tilan antaminen sekä se että auttaa ja tukee toista on minusta ensiarvoisen tärkeää. Meidän ei ainakaan tarvitse riidellä mistään asioista vaan keskustellaan ja pohditaan. Jos vaimo haluaa jotain niin se olkoon hänelle vähintäin palkka siitä että pitää kodin kunnossa ja hoitaa pääosin lapset. Aina hän kysyy jos tarvitsee jotain ja yhteiset ostokset joka kerta pohditaan. Sitäpaitsi hän hoitaa kotimme talouden muutenkin kun minä en osaa joten siinäkin mielessä parempi että pitää rahat takanansa.

Joo 11 vuotta/ 2 lasta on meilläkin hionut pahimpia särmiä pois.
 
Meil ei tosiaan ku toi 7 vuotta, mutta lisänä 3 lasta ja 1 avioero... :-/
 
(V*ttuilkaa vaan)

mä kanssa silitän miehen paidan, ajan karvat yläpäästä ja yritän pitää siisteissä vaatteissa ja puhtaissa kalsareissa :o)
 
Voihan sitä yrittää...

Mulla on toinen kierros menossa ja homma luistaa parhaimmalla mahdollisella tavalla.
 
Aiemmasta viisastuneena oli alusta pitäen selvää, että nykyinen vaimo on alkamassa seurustelua soittajan kanssa. Kerroin kaikki asian mahdolliset negatiiviset puolet ja sen, että soittohommiin radikaalisti puuttuminen on lopun alkua.
 
Homman kanssa olemme sujut ja saan keikkailla sen kun haluan ja kotona siitä ei tule sanomista.
 
Juuri tunti sitten kävimme uuden tulevan naapurin ( kitaristi) kanssa keskustelua aiheesta. Sanoi, että heillä on ollut kanssa sama sopimus. On nykyään vaan tullut takapakkia sopimusehtoihin.
 
Hekumoimme vaan juuri valmistuvaan taloon tulevaa 33m2 työ / soittotilaa ja sen suomia "mahdollisuuksia" naapurusten kesken vietetyn laatuajan suhteen...

Tällä iällä kun ei enää muutenkaan jaksa aina täysillä niin yhteis elämässä on muitakin arvoja kuin se että meneekö sängyssä lujaa. Toistensa kunnioittaminen ja tilan antaminen sekä se että auttaa ja tukee toista on minusta ensiarvoisen tärkeää. Meidän ei ainakaan tarvitse riidellä mistään asioista vaan keskustellaan ja pohditaan. Jos vaimo haluaa jotain niin se olkoon hänelle vähintäin palkka siitä että pitää kodin kunnossa ja hoitaa pääosin lapset. Aina hän kysyy jos tarvitsee jotain ja yhteiset ostokset joka kerta pohditaan. Sitäpaitsi hän hoitaa kotimme talouden muutenkin kun minä en osaa joten siinäkin mielessä parempi että pitää rahat takanansa.
 
me ei kanssa enää riidellä oikeestaan koskaan. Ikänä ei oo kyllä pidetty kovaa ääntä, vaan mökötetty ja se se vasta on kauheeta ollu. Enää ei tarvi!
Mä voin kanssa ostaa itselleni, tai kotiin oman järjenkäytön rajoissa melkein mitä vaan. Usein kyllä keskustellaan ensin aiheesta; ei tarkoita, että jos mä tarvin farkut, että sitä tarvis kysyä, mutta kalliimmissa asioissa jutellaan puolin ja toisin. Isäntä melkein kyllä ostaa, mitä haluaa ja niin saa tehdäkin, koska hän se meillä tienaa, mutta silti hän kertoo aina asiasta etukäteen.
Minä hoidin kanssa meillä lapset aina, kun olivat pieniä, koska isäntä reissas paljon. Oli välillä parikin kuukautta putkeen pois kotoa.
Kyllä se on nykyään enämpi sellaista ystävyyttä, kaveruutta, turvallisuutta ja hyvää oloa, että toinen on tuossa lähellä ja saman katon alla. Joskus sitten jopa saman peiton alla, mutta niinkuin lordi sanoi, niin ei se oo enää se "juttu". Muut asiat on jo tärkeempiä, vaikka osansa tietysti on tuollakin, että sekin toimii silloin, kun siltä tuntuu ...