Tanssimusiikki ›

Suosiota saavuttaakseen on kirjoitettava sävellyksiä, jotka ovat niin helppotajuisia, että ajurikin osaisi ne laulaa - tai sitten niin vaikeatajuisia, että niistä pidetään nimenomaan sen vuoksi, ettei kukaan järkevä ihminen niitä ymmärrä.
 
"W.A.MOZART" (käännös: Jarkko Laine)

Suosiota saavuttaakseen on kirjoitettava sävellyksiä, jotka ovat niin helppotajuisia, että ajurikin osaisi ne laulaa - tai sitten niin vaikeatajuisia, että niistä pidetään nimenomaan sen vuoksi, ettei kukaan järkevä ihminen niitä ymmärrä.
 
"W.A.MOZART" (käännös: Jarkko Laine)
 
Henkilökohtaisesti pitäydyn ensimmäisessä vaihtoehdossa.
Toisaalta jatsikin voi olla hitti, jos kriitikko osaa sen vislata. ( Juhani Leskinen )

Suosiota saavuttaakseen on kirjoitettava sävellyksiä, jotka ovat niin helppotajuisia, että ajurikin osaisi ne laulaa - tai sitten niin vaikeatajuisia, että niistä pidetään nimenomaan sen vuoksi, ettei kukaan järkevä ihminen niitä ymmärrä.
 
"W.A.MOZART" (käännös: Jarkko Laine)
 
Ehkä jossain tuossa välimaastossa..kuitenkin.. :)
(siks' kai ne ei ookaan suosittuja)

Maailman helpointa on tehdä onnistunut jazz-keikka "hienoille" ihmisille.
1. Ne ei ymmärrä jatsista mitään
2. Niiden mielestä on hienoa tykätä jatsista
3. Soitat niin päin p:tä kuin ikinä vain kehtaat ja suosio on taattu!

Maailman helpointa on tehdä onnistunut jazz-keikka "hienoille" ihmisille.
1. Ne ei ymmärrä jatsista mitään
2. Niiden mielestä on hienoa tykätä jatsista
3. Soitat niin päin p:tä kuin ikinä vain kehtaat ja suosio on taattu!
 
Free Jatzia

Free Jatzia
 
Mä en muista, oonko mä tällä palstalla kertonut tän jutun, mutta jos oon "repetitio mater studiorum est":
Yhdellä jazz-keikalla tehtiin "free-kokeilu" ja kapakan omistaja tuli viivana kysymään, missä välissä ollaan ehditty juomaan itsemme känniin!

Mä en muista, oonko mä tällä palstalla kertonut tän jutun, mutta jos oon "repetitio mater studiorum est":
Yhdellä jazz-keikalla tehtiin "free-kokeilu" ja kapakan omistaja tuli viivana kysymään, missä välissä ollaan ehditty juomaan itsemme känniin!
 
No, kyllä kai te ny vähä sitte olitteki?

Free Jatzia
 
Kerran olin kuuntelemassa ns. free jazz bändiä. Koomista siinä oli, että kaverit eivät tienneet oikeasti jazzista mitään ja soittelivat mitä sattuu pikku yrteissä! Olivat "oikaisseet". ;-/

No, kyllä kai te ny vähä sitte olitteki?
 
Niin vähän, mutta kyllä se piisi ihan "taidetarkoituksella" esitettiin.
Joku auktori on kirjoittanut, että free-jazz on useimmiten soittajille hauskempaa kuin kuulijoille, ehkä se tässäkin tilanteessa piti paikkansa.

Niin vähän, mutta kyllä se piisi ihan "taidetarkoituksella" esitettiin.
Joku auktori on kirjoittanut, että free-jazz on useimmiten soittajille hauskempaa kuin kuulijoille, ehkä se tässäkin tilanteessa piti paikkansa.
 
Kuuntelin tuosa päivällä Björkiä ja sillä on kans aika erikoiset esat...

Maailman helpointa on tehdä onnistunut jazz-keikka "hienoille" ihmisille.
1. Ne ei ymmärrä jatsista mitään
2. Niiden mielestä on hienoa tykätä jatsista
3. Soitat niin päin p:tä kuin ikinä vain kehtaat ja suosio on taattu!
 
Just niin. Mäkin oon ehkä tämän joskus kirjoittanut, mutta "repetitio mater studiorum est".
Olin Kaivarissa kuuntelemassa Ornette Colemanin bändiä. Mun mielestä se oli semmosta että yks kaks kolo-me ja sen jälkeen kaikki soittaa mitä sattuu. Ne virnisteli vielä sen näköisenä, että luulette ymmärtävänne tästä jotain, ei me ymmärretä itsekään.

Minäkin muistan jutun jostain 70-luvun lopusta että oltiin Hyvinkään Rantasipissä soittamassa jossakin kuvataiteilijoiden pikkujouluissa, niin tauoilla soitteli kaksi "taiteilijaa" ihan ns, "paskaa" jossa ei ollut minkäänlaista järkeä , toinen rumpuja , toinen pianoa. Aplodeja tuli kovasti heille joka biisin jälkeen , ja kun menin kerran kysymään suosion salaisuutta niin toinen kaveri sanoi että heidän musiikissaan tärkeintä onkin "terapeuttinen vaikutus".Tuon salaisuutta pohdin edelleen.

Just niin. Mäkin oon ehkä tämän joskus kirjoittanut, mutta "repetitio mater studiorum est".
Olin Kaivarissa kuuntelemassa Ornette Colemanin bändiä. Mun mielestä se oli semmosta että yks kaks kolo-me ja sen jälkeen kaikki soittaa mitä sattuu. Ne virnisteli vielä sen näköisenä, että luulette ymmärtävänne tästä jotain, ei me ymmärretä itsekään.
 
Koko homma perustuukin täysin eri tekijöihin kuin mitä esim. perinteisessä jazzissa pyritään. Olit selkeesti väärässä paikassa. Idea on enemmänkin luoda äänimaailmaa ja fiiliksiä kuin selkeetä musiikkia, periaatteessa mitä enemmän disssonanssia niin sitä parempi. Se että free mielletään ainoastaan jazz-genreen, on mun mielestä enemmän haitaksi jazzin maineelle kuin hyödyksi. Moni free-paahto on niin tajutonta sekoilua ettei siitä löydy etsimälläkään jazz-elementtejä. Monet jazzarit kuitenkin vannovat freen nimeen eikä suostu soittamaan muuta kuin freetä, jakavat vaikka elääkseen mainoksia mielummin kuin "myyvät itseaään" soittamalla jotain muuta.
Länsimaiseen musiikkiin tottunut korva kuulee kaiken tuon epämusiikkina ja joku tonaaliseen musiikkiin tottunut kantripoika pahimmassa tapauksessa vetää turpaan muusikkoa joka esittelee näitä "time no changes" tai "changes no time" -teoksiaan.
Mulle joku Ornette Coleman tietyssä mielentilassa on ihan ok mutta moni free menee hilseen yli. Kyllä mä silti jollain tavalla ymmärän homman pointin ja arvostan muusikkoina näitä taitelijoita.

Minäkin muistan jutun jostain 70-luvun lopusta että oltiin Hyvinkään Rantasipissä soittamassa jossakin kuvataiteilijoiden pikkujouluissa, niin tauoilla soitteli kaksi "taiteilijaa" ihan ns, "paskaa" jossa ei ollut minkäänlaista järkeä , toinen rumpuja , toinen pianoa. Aplodeja tuli kovasti heille joka biisin jälkeen , ja kun menin kerran kysymään suosion salaisuutta niin toinen kaveri sanoi että heidän musiikissaan tärkeintä onkin "terapeuttinen vaikutus".Tuon salaisuutta pohdin edelleen.
 
Improvisoinnissa on ollut sen salaisuus. Hietanen ja Laine?

Improvisoinnissa on ollut sen salaisuus. Hietanen ja Laine?
 
Kyllähän Laineen kyvyt tiedetään. On se kova sovittaja ja soittaja!

Improvisoinnissa on ollut sen salaisuus. Hietanen ja Laine?
 
No ei varmasti ne olleet. Ne oli molemmat myös ns ."kuvataiteilijoita", ei ne oikeasti osanneet mitään, siis ei MITÄÄN.Siis niiden idean minä voisin toteuttaa siten että teen julkisesti itseäni ja yleisöä terapoivaa kuvaa sudilla käsin.

Maailman helpointa on tehdä onnistunut jazz-keikka "hienoille" ihmisille.
 
Kun Wayne Shorter oli Porissa, oli mukava katsoa, kun kukkahattutädit eduskunnasta nyökyttelivät päätään muka tahdissa ja olivat niin nauttivinaan. Siitä olikin sitten mukava lähteä miettimään uusia nopeusrajoitusten alennuksia, autoveron nostoja ja varoitustarroja olutpulloihin!

Maailman helpointa on tehdä onnistunut jazz-keikka "hienoille" ihmisille....
 
Mä olin tästä alkuun vähän epäileväinen, mutta eilinen 4x45min cocktailpianoo muutti kaiken. Uus aluevaltaus. Ja sai soittaa 50 vuotta vahnaa Bechsteinia.