Tanssimusiikki ›

Löytyykö TM-osastolta musiikin "puuhamiehiä", jotka oman musisointinsa ohella osallistuvat aktiivisesti paikkakuntansa elävän musiikin harrastuksen kehittämiseen. (olipa hianosti sanottu :o)
 
Kotpuolessa reilut 10 vuotta sitten meillä oli erittäin virkeä elävänmusiikin yhdistys - parhaimmillaan yli sata jäsentä, josita aktiivisia soittajia n.60 ikähaarukalla 12-45 n. 6000 asukkaan taajamassa. Tanssimusasta progeen oli genret.
Keikkaa tehtiin talkoilla paikallisessa ja nuorisotalolla ja saadut rahat käytettiin yhteisten PA-kamojen ja bändilaitteiden hankintaan. Myös treenitilojen vuokra maksettiin yhdistyksen kassasta. Nuoret saivat keikkarutiinia ja vanhemmilla oli hyvä mieli, kun näki "opin" menevän perille. Tuosta porukasta ehkä parikymmentä soittaa aktiivisesti vieläkin. Yhdistykselle kävi niinkuin monelle muullekin vastaavalle - rahastonhoitaja ei karannut rahojen kanssa - vaan kun aktiivit syystä tai toisesta joutuivat vaihtamaan paikkakuntaa - homma hiipui hiljalleen..
 
Lähes samanlainen homma toimii tällä hetkellä varsinaisella työmaallani. Firman musiikkikerhossa on jäeniä vajaa 100 joista löytyy 4-5 aktiivisesti talon ulkopuolellakin keikkaa tekevää bändiä. Soitellaan firman pippaloissa ja omia jameja on parit vuodessa. Saaduilla rahoilla on hankittu pa-kamat ja vielä osin keskeneräinen 24-raitastudiolaitteisto tässä muutaman vuoden aikana. Itse olen tuon kerhon weppivastaavana ja pyrin olemaan mukana kaikissa tilaisuuksissa mitä kerho järjestää. Yleensä roudaamassa ja kuuntelemassa. Jameissa kyllä soitankin.
 
Nykyisellä kotpaikallakin on joku musiikkiyhdistys ja torvisoittokunta - ovat vaan kovin hissukseen, eli toimintaa ei paljon tunnu olevan..
Jaa - onhan paikallinen pitsayrittäjä koittanut pyörittää akustisia jameja, mutta on nekin jo tainnut loppua..
Pitäis varmaan kaivaa puuhamiehet esiin ja laittaa hommaan vähän potkua :o)

"Kolmen hyppyrimäen taajama"ssa on noin 100 000 asukasta ja paikallisessa tanssimusiikin yhdistyksessä on kai 15 aktiivijäsentä, että tällaista tää nykyään on.

Olen jonkunverrran ollut mukana paikallisen "Back to the 60's" yhdistyksen toiminnassa ja sitten olen toisen bändin kanssa ollut pyörittämässä "Music Café", musiiikikahvila 5 vuotta. Musiikkikahvilassa esiintyy 3-4 artistia/bändiä/ilta kerran kuukaudessa.

Mulle riittää toi paikallisen big bandin pyörittäminen. On siinä jo sitäkin.

Mulla on ihan omat projektit tässä, keikoille ei tällä hetkellä ole kovaa hinkua.
Harjoituksia kyllä pidetään bändin kanssa ja kesällä muutamia keikkoja.

Muutamaa paikallista, lahjakasta solistineitokaista olen "potkinut" mahdollisuuksieni mukaan eteenpäin ja käyttänyt studiokokemuksen saantiin demolaulajina ja vaikuttanut mm. erästä saamaan sponsorin singleäänittelleen ja muutoinkin kannustanut.

Olen pyrkinyt kaikin tavoin välttämään.

Thän mennessä ei ole jaksanut kiinnostaa. Nyttemmin voisi joku musikaalityyppinen härdelli tuollaisen harrastamishengen tuotoksena kiinnostaakin.
 
Eikun, olinhan mä kerran tollasessa mukana, Anselmikin. Tehtiin kehitysvammaisten lasten kuoron kanssa niille oma CD. Mä kirjoitin pojille komppilaput huttupohjalta ja molliveikot (rytmiryhmä) komppas. Oli muuten henkisesti antoisa kokemus kun näki toisten onnistumisen riemun. Sama vuosi, jolloin tuli tehty lähes 150 keikkaa siinä sivussa. Kun on tekemistä, tulee tehtyä. Nyt ku ei o ihmeitä, ei tu mitään tehtyäkään.

Talkoopohjalta tullut osallistuttua kotoseudun keskisuuren/suuren tanssilavahärdellin pyörittelemiseen jostain 13-vuotiaasta asti. Tosin alun vasara-maalipurkki-järjestysmies -linja on nykyisin enempi näppäimistön ääressä touhuamista. Antaa muuten ihan hyvää perspektiiviä katsella hommia kulissien takaakin, eli järjestäjän näkökulmasta.
 
Parina viime vuonna on lisäksi järjestetty ko. lavalla eräänlaiset omat pikkufestarit talkoosoitto-periaatteella. Eli yhtenä iltana on soitellut 4-5 bändiä musiikkia laidasta laitaan, ihan soittamisen ilosta. Ja varmaan tänä vuonna järjestetään taas.
 
Työtä noissa molemmissa riittää aivan h**tisti, eikä silti ehdi tekemään kaikkea mitä haluaisi, mutta parhaimmillaan myös todella palkitsevaa touhua. Talkoofiilistä ja yhdessätekemistä parhaimmillaan. Nykyisen asuinpaikan Elävän musiikin yhdistys houkutti jossain vaiheessa, mutta ei taida riittää tunnit vuorokaudessa eikä päivät kuukaudessa.