Kilpailut ›

Kuha: Olisko se sitten seuraavassa skabassa Free birdin soolo, ja kuinka se soitetaan oikein?
 
Mikä se on? Ai jaa tuo biisi (googlasin), ikikulunut ralli tuokin mutta siihen voi vetää monella tapaa kun on kivemmat harmoniat monipuolisempaan tulkintaan. En kuunnellut soolokohtaa.

WanhaWetäjä: En ole sitä kuullut/kuunnellut niin paljoa että olisin jäänyt jumiin siihen, se ei vaan istu mun korvaan vs tausta/laulumelodia ja miten vaikkapa piano soittaa omat soolonsa ja komppaamisensa.
 
Ehkä muutamia kertoja olen törmännyt jonkun helpohkon skabataustan kohdalla samaan hieman eri muodossa kylläkin eli joku on soittanut ikäänkuin duurin kautta vaikka mun korva vaati sen alennetun terssin siinä kohtaa. Myös yksi Frank Gambalen biisi aiheuttaa samanlaista hämmennystä, A-osa menee juurikin samalla tapaa "väärästä" laatikosta vs B-osa, erikoista siinä on se että kun se palaa A-osaan niin siinä kohtaa se ei enää tunnu niin kummalliselta.
 
Mä luulen että se on ihan sisäänrakennettu juttu koska vastaavia on tosiaankin tullut eteen ja löytyy pop/rock musasta kuin myös näistä skabavedoista.
 
Joo, onhan se noinkin mutta onhan tuossa se pianon duurimeininkin läsnä vaikkakin se peittyy soolojen alle.
 
Harmoniaa seurataan erilailla kuin mitä mun korva sanoo, korostan edelleen että mikään ei ole väärin vaan kyse on yksinkertaisesti siitä että hahmotan harmonian erilailla. Kuten aiemmin totesin, saattaa olla mahdoton asia selittää ymmärettävästi.
Menee varmaan samaan kastiin kun joku yrittää tyrkyttää jotain fanittamaansa biisia/sooloa/bandia/kitaristia ja ihmettelee kun ei kaverille mene jakeluun lainkaan.
 
Mun kohdalla joku Slash menee tähän kategoriaan, toki aika pienellä otannalla hänen tekemisistään. Nämä menee osittain myös sukupolvikokemuksen piikkiin, mulla Gunnarit ja ACDC:t ja sen suunnan bandit ovat jääneet ns ei vaan putoo osastoihin, osittain myös vokalistien erikoisen laulusoundin takia. Osasyy voi olla myös heidän hahmoissaan eli karrikoiden sanottu rock"pelleys" ei silleen ole mun juttu koska menen aina musa edellä. Rollarit on ollut aina ns inhokkiosastoa koska olen enempi Beatles, jos tuon asian voi tuolla lailla leikkisästi yksinkertaistaa.
 
Se musa, tai ainakin jotkut artisti/bandit mitä mä kuuntelen nykyään aika usein voisi aiheuttaa vakavia vastareaktioita teissä ns oletetuissa rokkimiehissä joille kitaravoittoinen musa lienee ykkösjuttuja.
 
Tilannehan on se, että jos tämä asia ei koskaan olisi noussut esiin että kuulet sen soolon jotenkin hassusti, niin ilman sitä lielikuvaa ei pelkän D-Cadd9-G kierron päälle soitetut tekeleet olisi häirinneet sua lainkaan, jos puhutaan pelkästään siitä että noiden päälle on soitettu jotain. Se on sitten eri asia että häiritseekö se että MITEN on soitettu.

WanhaWetäjä: Mikä se on? Ai jaa tuo biisi (googlasin), ikikulunut ralli tuokin mutta siihen voi vetää monella tapaa kun on kivemmat harmoniat monipuolisempaan tulkintaan. En kuunnellut soolokohtaa.
 
Kannatrais kuunnella. Yks hienoimmista sooloista ikinä..

sirdickyj: Tilannehan on se, että jos tämä asia ei koskaan olisi noussut esiin että kuulet sen soolon jotenkin hassusti, niin ilman sitä lielikuvaa ei pelkän D-Cadd9-G kierron päälle soitetut tekeleet olisi häirinneet sua lainkaan, jos puhutaan pelkästään siitä että noiden päälle on soitettu jotain. Se on sitten eri asia että häiritseekö se että MITEN on soitettu.
 
Mulla on se muistikuva tuosta että ko soolo tuli jossain puheeksi jonkun toimesta ja kyllä se aiheutti heti tuon reaktion ns väärästä laatikosta soittamisesta, samansuuntainen reaktio tuli tuon mainitsemani Frank Gambalen biisin ensi kuulemisen kohalla.
Ensireaktio noihin skabasooloihin olisi todennäköisesti ollut sama ilman ennakkoasennetta mutta 100% varma siitä ei voi tietenkään olla koska siihen tilanteeseen ei voi enää päästä. Viittaan tällä myös siihen että olen vuosien saatossa kommentoinut joitakin takuulla ekaa kertaa kuulemiani vetoja samansuuntaisesti eli laatikko on ollut joko selkeesti hukassa tai laatikon valinta tai jotkut äänet soolossa on sotinut mun harmoniatajua vastaan.
 
En nyt löydä Gambalen biisia mistään joten aloin epäillä onko se jonkun muun mutta Spottarissa se on koska jonkun artistin mukaan laaditussa soittolistassa tuo oli.
Ehkä se löytyy noita listoja selatessa, mielenkiintoista tuossa olisi lähinnä se miten muut tuon kuulevat.
 
Jep, löyty Spottarista ja löytyy Youtubestakin ja sama fiilis tulee edelleen.
En laita vielä linkkiä koska haluan että lähetään puhtaalta pöydältä, jos nyt joku haluaa tuon kuulla. Tuosta on pakko tehä joku pohja ja katsoa mitä /miten tuohon itse soittaa, miksei muutkin, ihan mielenkiinnosta, ei skabailuhengessä .
Jännää tuossa on se että biisissa on 2 hyvin erilaista osaa, ei liian kaukana toisistaan kuitenkaan sävellajin suhteen ja tosiaan b-osan melodisemman osan jälkeen tuo A-osan bluestyyppinen lähestyminen ei kuulosta enää niin oudolta. Toki kun kyseessä on Gambale niin outoutta on todella usein ilmassa. Kyseessä on tällä kertaa harvinaisen selkeä biisi teemoiltaan eli mistään fuusiotilutuksesta ei voida puhua.
 
Kun nyt täällä ei saa itseään kehua niin sanon kuitenkin sen että kohta 50 vuotta keikkoja ja tolkuton määrä erilaista musaa ja erilaisia kanssasoittajia on ehkä tehnyt sen että jos joku ehkä mitätönkin asia alkaa häiritseen soitossa niin se on jonkinmoinen taakka esim bandikuvioissa. On ollut kollegoja jotka eivät kuule vääriä bassoääniä, eivät pysty edes treenaamalla laulamaan terssistemmaa kun ei ole korvia, joku vtun kalalauluun tarvii laput joka keikalla vaikka biisia ois veivattu satoja kertoja. Eräältä jopa ihan isoissakin ympyröissä vuosia soittaneelta kultalevyjäkin urallaan saaneelta rokkipuolen rumpalilta ei onnistunut 3/4 tahtilaji koska on tahkottu vain 4/4 tanakasti vuosikausia, joku solisti/holisti vetää aina himpun verran alavireisesti, huilisti/fonisti ylävireessä, koeta siihen sekaan saada kitara sopivaan vireeseen kun kiipparikin on bandissa.
 
Useamman kerran on saanut myötähävetä, toisaalta taas jonkun aivan vtun kauhean kootut teokset keikan jälkeen joku topi on tullut kehumaan ja kiittämään hyvästä musiikista. Meitä on moneksi ja asioita kuullaan todellakin eri tavalla, myös näissä harrastuskuvioissa.

sirdickyj: Kannatrais kuunnella. Yks hienoimmista sooloista ikinä..
 
Pentatoniikkaan lähes pelkästään perustuva saman aiheen ylipitkä kertaaminen ja variointi jossa ei ole harmonisesti mitään mielenkiintoista ei aiheuta minkäänlaista vau efektia mulle riippumatta kuka on esittäjä. Vähän sama fiilis tuli kun kuulin Spottarin uutuuslistalta Bonamassan uudehkon biisin, jotain muuta pitää kitarasoolon sisältää jotta se olisi kiinnostava. Toki tuo "Free bird" ei varsinaisesti puhuttele edes biisinä, toki harvemmin sen olen kuullut. Muutenkin olen ulkona tai vapautunut jo aikaa sitten tuon tyyppisesta musasta, jotkut biisit kuulostavat jopa mun vanhoihin korviin liian vanhakantaisilta. Nää on todellakin vain makuasioita.
 
Joo, vanha olen mutta en mä jaksa kuunnella oikeen mitään tuon genren, miksei tuon ajankin osastoa muutoin kuin satunnaisesti. En vaihda kanavaa jos vaikkapa autoradiosta tulee Kansasia tai vastaavaa jota olen joskus nuorena jopa hieman fanittanut. Aika usein tuon ajan musasta tulee nykyään sellanen hieman kotikutoinen "autotallirock" mieleen esim rumpali/basisti akselilta johtuen tuon ajan soittotyylistä.
 
Ehkä ole vaan kauniin, harmonisesti rikkaan mutta rokkimiesten mielestä munattoman, liian hyvin ja steriilisti tuotetun ja soitetun musan ystävä, onhan mun soundejakin sanottu munattomiksi erään kyseenalaisen hyvähenkisesti palstalla aikoinaan esiintyneen toimesta. No, tykkään myös hissimusasta enkä mitenkään häpeä sitä. Se on helppoa kuunnella mutta ei niin helppoa soittaa.
 
Ei kai tästä voi päätellä muuta kun että en vaan ole ns rokkiäijä enkä halua sellaseksi tulla, joskus juniorina olin mutta aikansa kutakin.

Tautologisia (toistavia) kirjoituksia ja kyseenalaista hyvähenkisyyttä enemmän kuin tarpeeksi tuossa edellä ja voimakkaasti itsensä edessä # (ylennysmerkki) - muiden ollessa "rokkijätkiä" mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Edellisellä sivulla oli teilaus koko M.Netin muita kitaransoittajia kohtaan. Eipä tässä voi kuin ihmetellä, että missä mennään.
 
T. 52 vuotta ensimmäisestä keikasta ja muutaman kerran lähiaikoina tullut Tampereen suunnalta soitto, että tehdäänkö levy. Henk.koht syistä en ole
vielä päättänyt mikä olisi sopiva ajankohta, jos sellaiseen tässä alkaisi.

WanhaWetäjä: Pentatoniikkaan lähes pelkästään perustuva saman aiheen ylipitkä kertaaminen ja variointi jossa ei ole harmonisesti mitään mielenkiintoista ei aiheuta minkäänlaista vau efektia mulle riippumatta kuka on esittäjä. Vähän sama fiilis tuli kun kuulin Spottarin uutuuslistalta Bonamassan uudehkon biisin, jotain muuta pitää kitarasoolon sisältää jotta se olisi kiinnostava. Toki tuo "Free bird" ei varsinaisesti puhuttele edes biisinä, toki harvemmin sen olen kuullut. Muutenkin olen ulkona tai vapautunut jo aikaa sitten tuon tyyppisesta musasta, jotkut biisit kuulostavat jopa mun vanhoihin korviin liian vanhakantaisilta. Nää on todellakin vain makuasioita.
 
Joo, vanha olen mutta en mä jaksa kuunnella oikeen mitään tuon genren, miksei tuon ajankin osastoa muutoin kuin satunnaisesti. En vaihda kanavaa jos vaikkapa autoradiosta tulee Kansasia tai vastaavaa jota olen joskus nuorena jopa hieman fanittanut. Aika usein tuon ajan musasta tulee nykyään sellanen hieman kotikutoinen "autotallirock" mieleen esim rumpali/basisti akselilta johtuen tuon ajan soittotyylistä.
 
Ehkä ole vaan kauniin, harmonisesti rikkaan mutta rokkimiesten mielestä munattoman, liian hyvin ja steriilisti tuotetun ja soitetun musan ystävä, onhan mun soundejakin sanottu munattomiksi erään kyseenalaisen hyvähenkisesti palstalla aikoinaan esiintyneen toimesta. No, tykkään myös hissimusasta enkä mitenkään häpeä sitä. Se on helppoa kuunnella mutta ei niin helppoa soittaa.
 
Ei kai tästä voi päätellä muuta kun että en vaan ole ns rokkiäijä enkä halua sellaseksi tulla, joskus juniorina olin mutta aikansa kutakin.
 
Nomutta sitten taas soittamatta se jää toi soolo esim.sinulta.
 
Kuten minultakin.
 
Tollanen saman fraasin variointi ja toisto on oma taiteenlajinsa, ja tiateen hienous on se ettei sen tarvi puhutella kaikkia samalla tavoin.

sirdickyj: Nomutta sitten taas soittamatta se jää toi soolo esim.sinulta.
 
Kuten minultakin.
 
Tollanen saman fraasin variointi ja toisto on oma taiteenlajinsa, ja tiateen hienous on se ettei sen tarvi puhutella kaikkia samalla tavoin.
 
Tämä Freebirdin soolo on kyllä jännä juuri tuon toiston määrän ja silti erinomaisen toimivuuden yhdistelmä. En ole itse niin paljon Lynyrd Skynyrdiä kuunnellut, eikä ole itselleni 70-lukulaisena samanlaisessa klassikkoasemassa kuin kymmenkunta vuotta aiemmin syntyneillä, ainakin amerikkalaisilla, soittajilla monesti on. Mutta siitä huolimatta toimii kyllä erinomaisesti mullekin. Ja silti voisin hyvinkin antaa sooloskabassa nihkeää kommenttia jos joku teistä soittaisi jotain noista toistuvista lickeistä skabavedon puolitoista minuttia putkeen.. Ehkä tämä on sitten kontekstista ja yleismeiningistä kiinni. Ja siitä että jos lähdetään rakentamaan pitkää sooloa, siihen mahtuu toistoa ja nostatusta paljonkin ilman että puuduttaa. Esim tässä hyväsoundisessa livevedossa (loppurevittelyn kitaristit käsittääkseni ei alkuperäisjäseniä vaan myöhemmin mukaan tulleita kovia soittajia, slidesoittaja taitaa olla alkuperäisporukkaa) tulee hyvin esiin toi liverevittelyn taika kun yleisö täysillä mukana ja kuuden minuutin loppusoolosta (alkaa noin 6 min kohdalta) otetaan kaikki irti.
 
https://www.youtube.com/watch?v=u2n … ist=RDu2ndb_lt4xA&start_radio=1

Tästä Freebird. Taitaa Allen Collins soitella soolova 1975 Old Grey Whistle Testissä. Bändi vetelee hienosti, mun mielestä. Tuossa edellä olevassa Rickey Medlocke
skebassa Explorerin kera.
 
https://youtu.be/5S1nlErDV_4?feature=shared
 
Siitä toinen samalta vuodelta.
 
https://youtu.be/SLA3xlkxWig?feature=shared
 
Siitä vielä Winterlandistä 1976:
 
https://youtu.be/P4IJLJWHODg?feature=shared
 
Joe Bonamassan British Blues Exposionia tulee kuunneltua ja onhan se
hieno soittaja, ei kahta sanaa ja tämä Double Crossing Time toimii upiasti:
 
https://youtu.be/I0sHdfvlIEI?feature=shared
 
https://youtu.be/2vVA-2IhIoo?feature=shared
 
https://youtu.be/kfulYlKHtzU?feature=shared
 
https://youtu.be/Su50hm-VeQo?feature=shared
 
https://youtu.be/fis7B1n8x8A?feature=shared
 
https://youtu.be/rf5aC3ihfng?feature=shared
 
https://youtu.be/6bCTY-o2luI?feature=shared
 
https://youtu.be/uLi6p38p6cQ?feature=shared
 
Tohon yks Slash jatkeeks:
 
https://youtu.be/QAxBEfKeOzw?feature=shared
 
ja toinenkin;
 
https://youtu.be/BsUdOBLHHFA?feature=shared
 
ja kolmas:
 
https://youtu.be/25LZwNylQKs?feature=shared
 
ja vaikka neljäs:
 
https://youtu.be/L4yOnWWhtGA?feature=shared

Ne jotka ei ymmärrä tommosta toistoa tai sitä että mitä noissa n.s.perussoittajissa on hienoa, ei sit vaan ymmärrä. Eikä se selittämällä lisäänny se ymmärrys. Kysehän on fiiliksestä, jota ei voi selittää. Ja kyse ei ole siitä, mitä tekee, vaan miten tekee.
 
On ihan ok olla ymmärtämättä noita Skynyrd-juttuja tai muuta mutta kun pohjimmiltaan niissäkin tehdään vaan asiat helvetin hyvin ja perusteellisesti ja hyvällä taimimma jne.
 
Kuten sanottua, ton meiningin suurimmalta kriitikolta WWltä jää noi jutut soittamatta, koska hän ei vaan yksinkertaisesti osaa. Eikä tarvikaan osata, hän osaa loistavasti muita asioita. Silti soitosta kuulee että esim.rytminen ymmärrys ja fraseeraus ton tyyliseen juttuun puuttuu ihan täysin, ja sekin on oikein jees, oma staili on aina paras staili. Sen takia maailma onkin niin hieno paikka kun tänne mahtuu niin monelaista.
 
Ja en sano tätä siis pahalla. Päin vastoin..

Vesa423: Tämä Freebirdin soolo on kyllä jännä juuri tuon toiston määrän ja silti erinomaisen toimivuuden yhdistelmä. En ole itse niin paljon Lynyrd Skynyrdiä kuunnellut, eikä ole itselleni 70-lukulaisena samanlaisessa klassikkoasemassa kuin kymmenkunta vuotta aiemmin syntyneillä, ainakin amerikkalaisilla, soittajilla monesti on. Mutta siitä huolimatta toimii kyllä erinomaisesti mullekin. Ja silti voisin hyvinkin antaa sooloskabassa nihkeää kommenttia jos joku teistä soittaisi jotain noista toistuvista lickeistä skabavedon puolitoista minuttia putkeen.. Ehkä tämä on sitten kontekstista ja yleismeiningistä kiinni. Ja siitä että jos lähdetään rakentamaan pitkää sooloa, siihen mahtuu toistoa ja nostatusta paljonkin ilman että puuduttaa. Esim tässä hyväsoundisessa livevedossa (loppurevittelyn kitaristit käsittääkseni ei alkuperäisjäseniä vaan myöhemmin mukaan tulleita kovia soittajia, slidesoittaja taitaa olla alkuperäisporukkaa) tulee hyvin esiin toi liverevittelyn taika kun yleisö täysillä mukana ja kuuden minuutin loppusoolosta (alkaa noin 6 min kohdalta) otetaan kaikki irti.
 
https://www.youtube.com/watch?v=u2n … ist=RDu2ndb_lt4xA&start_radio=1
 
Eihän toi ole sit kuitenkaan mitään saman toistoa vaan siirrytään aina seuraavaan jäsenneltyyn lickiin tietyn ajan päästä. Sehän juuri on se juttu, ja toistohan on soitossa vaan hyvä asia, fraasien loput sitten tekee sinne sitä variaatiota.
 
Tuo on todella hieno soolo. Rick Beato tais omassa "10 best guitar solos"-jutussaan nostaa tuon sinne myös. Ja sinne se kuuluukin.
 
Noi Skynyedin jutut on läpisävellettyjä solloja, vasta Steve Gainesin tullessa mukaan irtos jouhevaa improvisaatiota, hän oli soittajana ja muusikkona aivan eri tasolla kuin Collins ja etenkin Rossington.
 
Ja toki myös laulajana paljon Ronnieta "parempi". Mutta niin on nykyisenä solistina toimiva velipoikansakin. Mutta Ronniepa vetikin lättyyn jos keikalla tyri.

En lähtis Skynyrdin kitaristeja laittelemaan vastakkain, koska siihen ei ole tarvetta. Muutenkaan ei kiinnosta kumpi tai kuka on parempi, kun ovat erilaisia. Collinsin eristetty sooloraita on hieno, ei mitään lisäämistä, eikä pois ottamista.
 
https://youtu.be/TGHnXCcwY-M?feature=shared
 
https://www.guitarplayer.com/lesson … yrd-synyrd-pronounced-guitar-lesson
 
"The song and album end with Collins five-minute outro guitar solo, played over a repeating three-chord progression at a brisk tempo.
 
The solo offers a veritable clinic in using repeated motifs to build melodic tension and create a series of escalating musical climaxes.
 
Based almost entirely on the G minor pentatonic scale (with a bit of G major pentatonic thrown in), the solo never fully resolves. Instead, it fades out with the guitarist continuing to spit fire, as were left to imagine what was left on the cutting room floor."

BigPapa: En lähtis Skynyrdin kitaristeja laittelemaan vastakkain, koska siihen ei ole tarvetta. Muutenkaan ei kiinnosta kumpi tai kuka on parempi, kun ovat erilaisia. Collinsin eristetty sooloraita on hieno, ei mitään lisäämistä, eikä pois ottamista.
 
Ei niitä tarvikaan laittaa riviin, mutta se on vaan tosiasia että Ed King ja myöhemmin Steve Gaines olivat ne, joilta hoitui se, mikä muilta jäi houtumatta. Kaikilla on arvonsa kuitenkin.
 
https://youtu.be/TGHnXCcwY-M?feature=shared
 
https://www.guitarplayer.com/lesson … yrd-synyrd-pronounced-guitar-lesson
 
"The song and album end with Collins five-minute outro guitar solo, played over a repeating three-chord progression at a brisk tempo.
 
The solo offers a veritable clinic in using repeated motifs to build melodic tension and create a series of escalating musical climaxes.
 
Based almost entirely on the G minor pentatonic scale (with a bit of G major pentatonic thrown in), the solo never fully resolves. Instead, it fades out with the guitarist continuing to spit fire, as were left to imagine what was left on the cutting room floor."
 
Helvetin hieno soolo, ja hyvin avattu, mihin se hienous perustuu.
 
99% nousta pentatonisten lickien dissaajista ei osaa itse soittaa niitä hyödyntäen, joten on järkevintä sanoa että ne ovat tylisä.

sirdickyj:
99% nousta pentatonisten lickien dissaajista ei osaa itse soittaa niitä hyödyntäen, joten on järkevintä sanoa että ne ovat tylisä.
 
Tämä on huikeinta tuubaa mitä olen pitkään aikaan kuullut, ei ole sanoja.

WanhaWetäjä: Tämä on huikeinta tuubaa mitä olen pitkään aikaan kuullut, ei ole sanoja.
 
Se on ihan selvä että se sun mielestä on sitä.
 
Enkä sano tätåkään pahalla.
 
Mutta toi tollanen soitto mitä esim. Free Birdi soolossa on, on sellasta että se joko toimii itselle tai ei toimi itselle.
 
Mutta niitä "penalikkien" dissajia nousee aina välillä esiin, ja se on ihan ymmärrettävää. Siinä sellaisessa soitossa on kuitenkin kyse muista asioista kuin melodisessa soitossa tai asteikkojen hyödyntämisessä. It ain't what you do, it's how you do it.
 
Rockmusiikin historia on täynnä klassisisa biisejä joissa on rakennettu pentatonisen asteikon ympprille kuolemattomia sooloja. Siellä ratkaisee muut asiat.

Yleensä musagernen kuin musagenren vähätteleminen nostattaa aina vähän niskakarvat pystyyn ja viittaa lähinnä asenteelliseen suhtautumiseen hommaa kohtaan. Hiton hyvää pentatonista on olemassa, hiton hyvää modaalista soittoa on olemassa, ja vähän karrikoiden usein soittajat osaa tosi hyvin yhden tai kaksi asiaa, tai sitten useamman asian ihan hyvin. Jos ei diggaa pentatonisen soundista, niin tuskin sitä tulee varioitua ja soitettua samaan tyyliin, kuin sitten heebot, jotka siitä saavat suurta nautintoa. Ja eiköhän suurin osa pidempään instrumenttia soittaneista pyri soittamaan sitä, mitä haluavat kuulla.
 
Hienoa, että musa herättää vielä sen verran tunteita, että tunteet näkyvät keskustelussakin.
 
Illalla sitten kuuntelemaan Venomia, varmaan aika monen mielestä paskasti soitettua, harmoonisesti tylsää ja muutenkin monotonista mölyä. Onneksi ei tarvi olla samaa mieltä kaikesta.

John Longs: Yleensä musagernen kuin musagenren vähätteleminen nostattaa aina vähän niskakarvat pystyyn ja viittaa lähinnä asenteelliseen suhtautumiseen hommaa kohtaan. Hiton hyvää pentatonista on olemassa, hiton hyvää modaalista soittoa on olemassa, ja vähän karrikoiden usein soittajat osaa tosi hyvin yhden tai kaksi asiaa, tai sitten useamman asian ihan hyvin. Jos ei diggaa pentatonisen soundista, niin tuskin sitä tulee varioitua ja soitettua samaan tyyliin, kuin sitten heebot, jotka siitä saavat suurta nautintoa. Ja eiköhän suurin osa pidempään instrumenttia soittaneista pyri soittamaan sitä, mitä haluavat kuulla.
 
Hienoa, että musa herättää vielä sen verran tunteita, että tunteet näkyvät keskustelussakin.
 
Illalla sitten kuuntelemaan Venomia, varmaan aika monen mielestä paskasti soitettua, harmoonisesti tylsää ja muutenkin monotonista mölyä. Onneksi ei tarvi olla samaa mieltä kaikesta.
 
Nimenomaan näin. Samaten kun nopeita tiluasioita ylenkatsoo pääosin sellaisrt jotka eivät itse kyseisenlaiseen soittoon kykene.
 
Lainaan jo toistamiseen David Lee Rothin sanoja; kriitikot pitävät enemmän Elvis Costellosta kuin Van Halenista koska ovat itse enemmän Elvis Costellon kuin David Lee Rothin näköisiä.
 
Kyllähän esim. WW:n (jota arvostan kovawti soittajana ja myös palstalle 97% asiaa kirjoittavana) itsensä korostaminen sen kautta että kyselee milloin mistäkin kalssikosta että "mikä se on", on vähän hassua ja koomista.
 
Sensijaan että korostaa kaikkialla omaa musikaalisuuttaan ja korvaansa (ihan 100% aiheesta) voisi vaikka perehtyä siihen, miten soitetaan ruokaisan kuuloisesti nuotteja ja siten saadaan pentatoniikka kuulostamaan rytmiseltä ja jalan alle menevältä.
 
Sanoisin että ei ihan yhdessä illassa hoidu.
 
Sellaista soittajaa ei olekaan joka soittaa "mitä vaan" paitsi humppastandaredeilla.