Kilpailut ›

tjj2000: hieno kantrisoundi; millä vehkeillä tämmöistä saa aikaiseksi?
Tuo on vox tonelabista suoraan koneelle ihan tehdasasetuksilla, Nashville presetti. Soitettu straton tallamikillä ja sormilla.

Jop jop!
 
Täällähän on kunnon latotanssit pystyssä. P*ska haisee ja banjot soi.
Kaikissa meissä näköjään asuu pieni kantrimies :D
 
MoreK: Minua kiinnostaisi toi Aantilan tekninen puoli, varsinkin toi akustinen setup! Ja oliko erikoisvirityksiä tai muuta perverssiä höystettä salaatissa :D
 
Halpis-resonaattorin mikitin yhdellä isolla konkalla suoraan pölykapselin edestä.
Vähän plugarikompuraa ja reverbillä vähän huonetta mukaan. Vire on avoin E nostettuna capolla G:hen, lasi-putki, ei plekuja.
Sähkis on Squier JV Tele, tallamikkillä, siitä Marsun JMP-1 midiputkieturauhaseen, siitä puhtaalla soundilla Guitar Rig 3 plugarin Fender Twang-mallinnukseen. Onhan tämä mallintaminen tietysti vähän niin kuin kortsun kanssa touhuamista kun tuossa vieressä olis oikea Blackface twangikone vuodelta -65 mutta sitä huudattamista ei nyt hermo kestäny minkä hyvä saundi vaatis.

JaSo:Latuska90 - Tästä tuli vähän sellainen Järvinen tries to play country fiilis. Soitto on kyllä oikein hyvää ja maukasta mutta nuo Järvis-lickit ei oikein istu miun makuun kantripuolelle. Paikoitellen niistä kyllä irrottaudutaankin ihan mukavasti. Hyvä veto kuitenkin.
 
Sen verran mun tarttee nyt sanoo, että kyllä ne sopii countryynkin ja myös westerniin nää Järvis-kuviot. Esmes Jari lampisen Maybelline - versioinnissa on mainiota kantrityylin vetelyä. Se on vähän kumma kun on tälläsiä ennakkoasenteita: hei kamoon se on järvistyyliä, ei se voi tähän sopia. On ikäänkuin päätetty etukäteen, että se on vaan johonkin tiettyyn juttuun sopivaa ja näinhän ei kuitenkaan ole. Tuntuu vähän olevan muutenkin toi Järvinen, kuin punainen vaate härälle, muutamille täällä. Kuunnelkaapas vaikka veli Velsaa joka ammentaa myös sieltä Järvislähteestä. Hyvin istuu.

BigPapa: Sen verran mun tarttee nyt sanoo, että kyllä ne sopii countryynkin ja myös westerniin nää Järvis-kuviot. Esmes Jari lampisen Maybelline - versioinnissa on mainiota kantrityylin vetelyä. Se on vähän kumma kun on tälläsiä ennakkoasenteita: hei kamoon se on järvistyyliä, ei se voi tähän sopia. On ikäänkuin päätetty etukäteen, että se on vaan johonkin tiettyyn juttuun sopivaa ja näinhän ei kuitenkaan ole. Tuntuu vähän olevan muutenkin toi Järvinen, kuin punainen vaate härälle, muutamille täällä. Kuunnelkaapas vaikka veli Velsaa joka ammentaa myös sieltä Järvislähteestä. Hyvin istuu.
 
Jos mua tarkoitat niin ei mulla mielestäni ole mitään ennakkoasenteita Järvistyyliä kohtaan. Se sopii moneen juttuun mainiosti ja varsinkin rock-osasatolle. Laitoin tuohon nimen omaan että MUN mielestä. Tarkoittaa sitä että mun korvaan tuo ei ole parasta mahdollista kantrityyliä. Jos tää taas menee tähän että ei saa sanoa omaa mielipidettä vaan sinä päätät mitä mieltä minä olen toisten soitosta niin antaa olla ei tässä ole mitään järkeä koko hommassa.

JaSo: Jos mua tarkoitat niin ei mulla mielestäni ole mitään ennakkoasenteita Järvistyyliä kohtaan. Se sopii moneen juttuun mainiosti ja varsinkin rock-osasatolle. Laitoin tuohon nimen omaan että MUN mielestä. Tarkoittaa sitä että mun korvaan tuo ei ole parasta mahdollista kantrityyliä. Jos tää taas menee tähän että ei saa sanoa omaa mielipidettä vaan sinä päätät mitä mieltä minä olen toisten soitosta niin antaa olla ei tässä ole mitään järkeä koko hommassa.
 
Onko nyt niin etten minä saa tuoda omaa mielipidettäni keskusteluun, vaan se tulkitaan sanelemiseksi?
 
Jaso:Se sopii moneen juttuun mainiosti ja varsinkin rock-osasatolle.
 
Tästähän on olemassa kaikenlaisia mielipiteitä: liian blues ei sovi rockiin, liian rock ei sovi bluesiin, välillä tuntuis et se ei oikein sopis mihinkään, kun noit juttuja näkee ja kuulee. Tieteskii mukava on kun siihen saa sitä omaakin potkua niinkuin esmes Velsalla. Itsekään en mielestäni ole nykyään liikaa Järviskuvioita viljellyt vaan enemmänkin sitä omaa ilo- tai, toisten mielestä, surusanomaa tuonut esille, josta saattaa lievät Järvis vaikutteet kuulua, mutta kyllä siellä seassa pitäis kuulua paljon muutakin vaikutetta, tai sit ne on jo sulautuneet omaksi tyyliksi, en tiä. Jotkut sanoo, että mulla on tunnistettava tyyli. Tiiä sit onko huono vai hyvä juttu. Parhaani yritän aina tehdä, siltä pohjalta mitä kulloinenkin tausta mun mielestä kaipaa kuorrutuksekseen.

hmmm.. ehkä turhan pintaan miksattu.
 
Joo, vanha vaiva, kun kuuntelee noiden stereoiden kajareiden läpi vähän reippaammalla volumella, niin kuulostaa aika hyvälle ja nyt kun kuuntelin luureilla ja kokeilin kaiuttimilla hiljempaa, niin pintaanhan toi kitara jäi.
 
Illu - Meni aavistuksen saman teeman toistoksi. Rekkakuskikantrimeininkiä.
 
Eikös sitä samaa juttua pidä jauhaa niin kauan, että hölmömpikin punaniska tajuaa.... ;)

Tästähän on olemassa kaikenlaisia mielipiteitä: liian blues ei sovi rockiin, liian rock ei sovi bluesiin, välillä tuntuis et se ei oikein sopis mihinkään, kun noit juttuja näkee ja kuulee.
 
Mun mielestä Järvinen oli erinomainen rock-kitaristi. Bluesukkona en ole häntä oikein koskaan ole osannut pitää. Eniten mua ärsyttää sen bluesin soitossa se että joka ikiseen väliin piti jotain vinguttaa. Eli osasi soittaa mutta ei osannut olla soittamatta.

JaSo: Mun mielestä Järvinen oli erinomainen rock-kitaristi. Bluesukkona en ole häntä oikein koskaan ole osannut pitää. Eniten mua ärsyttää sen bluesin soitossa se että joka ikiseen väliin piti jotain vinguttaa. Eli osasi soittaa mutta ei osannut olla soittamatta.
 
No Järvinenhän oli nimenomaan bluesukko joka sit soitti bluesiansa rockbändeissä.
Bluesissa on hyvää se vapaus, että voi vinguttaa joka ikiseen väliin, tai olla vinguttamatta. Mun tietääkseni missään bluesin tyylioppaassa ei käsketä olemaan soittamatta joka väliin jos siltä tuntuu, ei myöskään käsketä soittamaan joka väliin, että tästä mie tykkään bluesissa.

BigPapa: Bluesissa on hyvää se vapaus, että voi vinguttaa joka ikiseen väliin, tai olla vinguttamatta. Mun tietääkseni missään bluesin tyylioppaassa ei käsketä olemaan soittamatta joka väliin jos siltä tuntuu, ei myöskään käsketä soittamaan joka väliin, että tästä mie tykkään bluesissa.
 
Juuri näin, ja sitten on vapaus joko pitää siitä tai ei. Makuja on monia, onneksi.

JaSo: Juuri näin, ja sitten on vapaus joko pitää siitä tai ei. Makuja on monia, onneksi.
 
Juu, se on se kuulijan vapaus, joko pitää tai sitten ei, mut sehän ei kerro loppujenlopuksi mitään siitä, että onko soitettu hyvin vai huonosti, vai hyvin huonosti.
Makuja on monia, totta, joidenkin maun mukaan humppa on hyvää.

BigPapa: Juu, se on se kuulijan vapaus, joko pitää tai sitten ei, mut sehän ei kerro loppujenlopuksi mitään siitä, että onko soitettu hyvin vai huonosti, vai hyvin huonosti.
Makuja on monia, totta, joidenkin maun mukaan humppa on hyvää.
 
Työnnetään lusikka soppaan, vaikka ei ehkä pitäis.
 
Kerros BP, kuinka määrittelet "hyvin/huonosti" soiton?
 
Itse näen, että se koostuu kahdesta elementistä: teknisestä osaamisesta ja ilmaisusta. Tekninen osaaminen voidaan mitata vaikka teknisillä mittareilla: kuinka monta nuottia minuutissa kykenee soittamaan, miten puhtaasti sweeppausten tai tilujen nuotit soi jne. Sen sijaan ilmaisua ei pystyy millään mittareilla mittaamaan, siihen tarvitaan *vastaanottaja*, joka kertoo, millaisia tuntemuksia soitto sai aikaan. Toisin sanoen puhutaan *makuasioista*.
 
Usein täällä skaboissakin arvostellaan samassa paketissa sekä teknistä osaamista että ilmaisua, eli arvio "hyvä veto" tai "hyvin soitettu" pitävät sisällään arviot molemmista. Eli tällä logiikalla puhutaan ainakin puoliksi makuasioista.

MoreK: Työnnetään lusikka soppaan, vaikka ei ehkä pitäis.
 
Kerros BP, kuinka määrittelet "hyvin/huonosti" soiton?
 
Itse näen, että se koostuu kahdesta elementistä: teknisestä osaamisesta ja ilmaisusta. Tekninen osaaminen voidaan mitata vaikka teknisillä mittareilla: kuinka monta nuottia minuutissa kykenee soittamaan, miten puhtaasti sweeppausten tai tilujen nuotit soi jne. Sen sijaan ilmaisua ei pystyy millään mittareilla mittaamaan, siihen tarvitaan *vastaanottaja*, joka kertoo, millaisia tuntemuksia soitto sai aikaan. Toisin sanoen puhutaan *makuasioista*.
 
Usein täällä skaboissakin arvostellaan samassa paketissa sekä teknistä osaamista että ilmaisua, eli arvio "hyvä veto" tai "hyvin soitettu" pitävät sisällään arviot molemmista. Eli tällä logiikalla puhutaan ainakin puoliksi makuasioista.
 
Kyllähän nää subjektiivisia arvioita on, joo. Voiko ilmaisua tarkastella objektiivisesti. Kaiketi on olemassa hyvää ja huonoa ilmaisua. Näin genrelähtöisesti sitä ilmaisua kai tulisi tarkastella tältä roots pohjalta. Bluesissa blueslähtöisesti, kantrissa kantrilähtöisesti jne. Kyseeseen tullee tällöin ns. tyyliseikat sisältyen ilmaisuun. Se on kaiketi sitten kuulijasta kiinni, että kuinka hyvin hän on perillä kyseistä musiikkityylistä. Mut eihän tää nyt niin tarkkaa tälläsessä skabassa oo. Välillä vaan tulee pohdittua, että miltähän pohjalta jokin arvio on heitetty. Tekninen osaaminen genrelähtöisesti, ilmaisu, tyyli, sisältö, tulkinta, onhan noita lisääkin, vaan ei jaksa luetella. Kyl kai kuitenkin jollain tapaa pyrin objektiivisuuteen itse arvioidessani.
 
Bluesvetoja kai tältä pohjalta:
 
Blues ei ole jazzin tai rhythm and bluesin kaltainen musiikillinen traditio, joiden varhaisvaiheilla ja moderneilla muodoilla on musiikillisesti enää varsin vähän tekemistä keskenään. Sen sijaan blues on tietynlaisiin sointukaavoihin ja asteikkoihin kytkeytynyt musiikintyyli, joka ei ole muuttunut perusolemukseltaan oleellisesti, mutta jota on eri aikoina soitettu hyvin erilaisilla soittimilla ja kokoonpanoilla.
 
Lähde: Wikipedia
 
Tällöin ei ole tarvetta lähteä rikkomaan keinotekoisesti rajoja, eikä sellainen mielestäni ole bluesin sisällön avartamista vaan rakenteiden rikkomista, mikä ei välttämättä edes kuulu tämän skaban luonteeseen.

1p. Juzpe. Sanoituksesta voi olla montaa mielipuolta, mutta piste siitä että on laulettua kamaa.
 
Ei niistä voi olla ku yhtä mieltä. Lyriikat on täydelliset ja ainoat oikeat tohon biisiin. :D
Jos joku ois laulanu ton eri sanotuksilla oisin haukkunu sen iha paskaks.
Sen sijaan ois ollu tosi kiva jos ois ollu joku laulutaitonen laulamassa.
 
ois voinut ehkä vähän laajentaa tuota laulumelodiaa, tai toisella kiepillä vetästä vähän rankemalla otteella
 
Jos oisin osannu oisin sen tehnykkin. Tarkotus oli vetää toka kieppi oktaavia korkeemmalta, mutta oltiin just sellasessa sävellajissa, että mun ääniala huonona päivänä (eli esim. sillon ku tota skabavetto vedin) ei antanu myöden vetää sitä kunnon tatsilla. Mä oon aika alkutekijöissäni laulajana, joten kaikki analyyttinen palaute on tervetullutta. Kiitos.

BigPapa: Tällöin ei ole tarvetta lähteä rikkomaan keinotekoisesti rajoja, eikä sellainen mielestäni ole bluesin sisällön avartamista vaan rakenteiden rikkomista, mikä ei välttämättä edes kuulu tämän skaban luonteeseen.
 
Tarkoitatko, että skaban luonteeseen kuuluu purismi?

dieter: Tarkoitatko, että skaban luonteeseen kuuluu purismi?
 
Empä sitä tarkoita. Purismi kaiketi tarkoittaisi, että pitäis vetää niinkuin ammoisina vuosikymmeninä. Siitä ei ole kyse. On vain mielestäni roots-skaban kyseessä ollen hyvä tuntea bluesin ym rootsmusiikin traditio. Tässä kun yrittää keskustella asiallisesti asioista, niin toivois, että se myös pysyis sellaisena.
 
Tästä ei ole kyse:
 
Blues-puristit saattavat väittää, että vain mustien artistien blues on "aitoa". Jotkut puristit suosivat akustista bluesia. Blues rockia väheksytään.
 
Lähde: Wikipedia

BigPapa: Empä sitä tarkoita. Purismi kaiketi tarkoittaisi, että pitäis vetää niinkuin ammoisina vuosikymmeninä. Siitä ei ole kyse. On vain mielestäni roots-skaban kyseessä ollen hyvä tuntea bluesin ym rootsmusiikin traditio. Tässä kun yrittää keskustella asiallisesti asioista, niin toivois, että se myös pysyis sellaisena.
 
En tiedä viittasitko mun kysymykseeni, mutta asiallinen se ainakin oli. Tarkoitin vain tuota kommenttiasi rajojen rikkomisesta ja sen mahdollisesta kuulumattomuudesta skaban henkeen. Rajojen rikkominen on nimittäin mielestäni piristävää, mutta vain mikäli sen tekee "tyylikkäästi" (mennee makuasioihin taas). Ja sitäpaitsi rajoja rikkoakseen täytyy tietää rajat, joita rikkoo.
 
On se blues hienoa musiikkia, kun herättää täällä pohjoisen perukoillakin keskustelua ja tunteita! Ja miksei herättäisi, onhan täällä melankoliaa varmaan jo geeneissä asti. Toivottavasti BigPapa äänittää taas seuraavaan skabaan!

...mutta onhan tuossa joitain fraaseja joukossa joita en olisi valinnut.
 
En minäkään sen kummemmin valinnut, niitä vaan tulee jostain... ;)

Oisko äänestäneet henkiöt, jotka eivät itse osallistuneet, voineet kommentoida noi pätkät tai ihan vähintään pisteyttämänsä pätkät. Ei sen takia, että missään säännöissä mitään siitä lukisi, vaan siksi, että päästäisiin käsitykseen a) siitä, miksi pisteitä on annettu juuri näille ja b) siitä, että miksi sitten vastaavasti jotkut ovat jääneet paitsioon.
 
Kiitos.

Juzpe: Oisko äänestäneet henkiöt, jotka eivät itse osallistuneet, voineet kommentoida noi pätkät tai ihan vähintään pisteyttämänsä pätkät. Ei sen takia, että missään säännöissä mitään siitä lukisi, vaan siksi, että päästäisiin käsitykseen a) siitä, miksi pisteitä on annettu juuri näille ja b) siitä, että miksi sitten vastaavasti jotkut ovat jääneet paitsioon.
 
Kiitos.
 
Ei voi. Ja juuri siksi säännöissä ei sitä ole, että ei ole pakko kenenkään tehdä. Jos haluaa niin voi kommentoida, jos joskus ei huvita, tai ei ole fiiliksiä kommentoida, niin ei ole pakko.
 
Sen sijaan säännöissä on tämä:
 
- kaikki rootsmusiikista aidosti pitävät ja kaikkien soitinten taitajat (eli saa vetää millä haluaa) saavat osallistua

BigPapa: Sen sijaan säännöissä on tämä:
 
Pitäisköhän noihin sääntöihin lisätä vielä lista ketkä osaavat digata oikein ja aidosti? Tai vaan yksinkertaisemmin sulkee pois semmoset jotka ei oo toivottuja osallistujia.