| Aihe: 10 jazz-levyä niille, jotka eivät tiedä jazzista yhtään mitään | 1 |
|---|
|
Törmäsin vanhaan mutta mielenkiintoiseen blogiin..
http://www.laweekly.com/music/top-1 … o-dont-know-shit-about-jazz-2401574
Saman aihepiirin kysymyksiin törmää toisinaan elävässä elämässäkin eikä vastaaminen ole missään nimessä niin helppoa kuin äkkiseltään tuntuisi.
10 jazz-levyä niille, jotka eivät tiedä jazzista yhtään mitään. Minkälainen olisi oma listasi. |
|
Vältellään itsestäänselvyyksiä. Nämä eivät välttämättä ole artistien tärkeimpiä levyjä mutta muuten erinomaisia ja otsikkoon sopivia.
Mihinkään järjestykseen näitä on turha laittaa.
June Christy - Big Band Specials
Tämä svengaa ja toimii aina. Levy on äänitetty todella hyvin. Kelpaa mainosti vaikka referenssilevyksi.
Joe Pass - Virtuoso
Mies ja kitara. Pysäyttävää ja taiturimaista tulkintaa.
Thelonious Monk - It's Monk's time
Tästä ei voi tulla kuin hyvälle tuulelle. Monk on Monk!
Kenny Burrell - Guitar Forms
Hieno ja erilainen Burrell levy.
Oscar Peterson Trio - Night Train
Piano trio asian ytimessä!
Archie Shepp - Fire Music
Hyvää freetä. Hieno kokonaisuus jonka sovituksiinkin on nähty vaivaa.
Sonny Stitt - Stitt Plays Bird
Birdin musiikkiin pääse sisälle myös ilman Birdiä. Tasokasta musisointia kaikilla mittareilla.
Ray Bryant Trio - Gotta Travel On
Upea ja hyviä fiiliksiä nostattava svengi-levy.
Stan Getz & Charlie Byrd - Jazz Samba
Tämä nyt jotenkin vaan kuuluu joukkoon.
John Scofield - That's What I Say - Plays Ray Charles
Levy lähentelee jazzin ja muun rytmimusiikin rajoja mutta mitä sitten. Yleistunnelma, Groove, ja soundit vievät mennessään. |
|
MadMatt: Vältellään itsestäänselvyyksiä. Nämä eivät välttämättä ole artistien tärkeimpiä levyjä mutta muuten erinomaisia ja otsikkoon sopivia.
Mihinkään järjestykseen näitä on turha laittaa.
Kiva lista!
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
|
Moi
Onko kappaleeseen "cheek to cheek" tehty suomalaista sanoitusta? Kukahan laulaa? |
|
En tiedä, miksi jazz-noviiseille pitäisi tarjota jonkinlaisia jokamiehenlevyjä, jazz-korvikkeita. Kyllä hyvät jazz-levyt aukeavat ensikertalaisillekin, jos hänellä on vilpitön mieli, hieman sävelkorvaa ja kyky ymmärtää melodioita & harmonioita sekä nauttia niistä.
Kymmenen must-levyä kenelle tahansa voisivat olla esim.:
Miles Davis: Kind of Blue (1959)
John Coltrane: A Love Supreme (1965)
Lee Morgan: The Sidewinder (1964)
Wayne Shorter: Speak No Evil (1966)
Bill Evans Trio: Waltz for Debby (1961)
Herbie Hancock: Maiden Voyage (1966)
Sonny Rollins: Saxophone Colossus (1957)
Art Blakey and The Jazz Messengers: Moanin' (1959)
Thelonious Monk: Brilliant Corners (1957)
The Horace Silver Quintet: Song for My Father (1967)
Edellisten lisäksi kannattaa hankkia kokoelmalevyt artisteilta ennen LP-aikakautta. Siis parhaat esim. Charlie Parkerilta, Duke Ellingtonilta, Count Basielta, Louis Armstrongilta ja Ella Fitzgeraldilta. |
|
MadMatt: Vältellään itsestäänselvyyksiä.
Tämä oli oikein hyvä, kiinnostavia!
Pianoon voisin panna Erroll Garnerin, rumpuihin vähän modernimpi Bill Bruford, kitaraan Wayne Krantz. Töötit ovat minulle hieman vieras alue mutta vetopasuunaan Billy Eckstine ja Ray Anderson. Kontraan Niels-Henning Ørstedt-Pedersen, joka soittaa kahden soittajan edestä (kuten nimen perusteella eräs levyarvostelija luuli). Sähköbassoon Tom Kennedy.
Häpeäkseni totean, että äskeisellä listalla naiset loistavat poissaolollaan, siis: Iro Haarla, Kate Davis, Rebecka Törnqvist, Diana Krall, Carla Bley, Emily Remler, Esperanza Spalding, Patrice Rushen, Cindy Blackman! |
|
alande: Moi
Onko kappaleeseen "cheek to cheek" tehty suomalaista sanoitusta? Kukahan laulaa?
Helena Lindgren, Harmony sisters, Nat Newborn... versioita on useampi. Etsi oikea: fono.fi |
|
Kirjahyllyä siivotessani käteen osui Jonny Kingin Mitä jazz on (opas ymmärtämiseen ja kuuntelemiseen, Like 2000). Lukaisin sen läpi ja ihan mukava opushan se on. Jonny King on jazzpianisti kyeten siten avartamaan jatsin saloja varsin ammattitaitoisesti ja tehden sen vielä aidon innostuneesti.
Koska kirjan loppupuolella on analysoity kymmenen biisiä tarkasti, tosin vain Blue Note-yhtiön tuotteita ja tuoreinkin niistä on vuodelta 1969, ajattelin kirjan silti sopivan tähän ketjuun. Varsinkin kun nykyaikana on niin helppoa ja halpaa kuunnella esimerkkikappaleita. Alkuosassa kirjaa tutustutaan jatsin rakenteisiin, soittimiin ja ohjelmiston rakentamiseen.
On kyllä todettava, että hyväkään analyysi ei aina helpota kappaleeseen tai tyyliin ihastumista. Mahdottoman hienosti Jonny King kertoo Wayne Shorterin Miyakon musiikillisesta rakenteesta, mutta biisi silti kuulostaa nordic noir-möllöttämisen taustamusiikilta.
Mutta kuten on Nesbø-lahtaamisen ystäviä niin on myös läpisävelletyn kamarijatsin ystäviä. Valitettavasti olen vain tainnut jäädä jumiin sinne toiselle laidalle. |
|
Terve,
Hankin äskettäin vinyylisoittimen 30-vuoden tauon jälkeen. Kerään eri musiikkityyleistä vinyylejä, jotka ovat äänityksen, masteroinnin ja kaiverruksen puolesta onnistuneita. Voi olla siis uusikin masterointi vanhasta levystä, jos kuulostaa hyvälle. Nyt kun olen pyöritellyt 80-luvulla hankkimiani levyjä, kuulee levyjen välillä todella isoja eroja varsinkin dynamiikassa. Levytysstudioiden tasoissa oli silloin varmastikin suurempi ero kuin nykyään.
Mitkä em. listojen albumeista olisivat sellaisia, jotka kannattaisi vinyylina hankkia?
t. Kusti |
|
RichTexan:
Mitkä em. listojen albumeista olisivat sellaisia, jotka kannattaisi vinyylina hankkia?
t. Kusti
Jos otat varman päälle, hankit Miles Davisin Kind of Bluen ja sitä kuunnellessa alat tsekkailla sillä levyllä soittamassa olevien kavereiden omia levyjä joko ajalta ennen tai jälkeen Kind Of Bluen, ei väliä. Pääset aika nopeasti kiinni kaikkiin keskeisiin tyylisuuntiin.
Vuosi 1959 oli jazzille musiikkina ehkä paras vuosi koskaan, kiteymä ja taitekohta sekä LP-levyn läpimurtovuosi USA:ssa. Silloin julkaistiin iso nippu "kaikkien aikojen parhaita" jazz-levyjä, kun monet legendaariset soittajat olivat parhaassa iässään, levyt kävivät kaupaksi ja niitä oli rahaa tehdä. Kannattaa kuunnella Areenasta kyseisestä vuodesta tehty ohjelmasarja "Jättiläisaskeleet - Jazzin ihmevuosi 1959"
LP-levyiltä on muuten kohtuullisen coolia kuunnella myös vaikkapa Ella Fitzgeraldia, Julie Londonia, Frank Sinatraa, Nat King Colea ja Antonio Carlos Jobimia, jos ainakin minun mielestäni ovat jazzia (siis myös bossanova), vaikka kappaleet ovatkin yleensä läpisovitettuja. Kun isosta levynkannesta katselee solistin kuvaa, niin musiikin tunnelmaan on helppo solahtaa sisään. (Julie Londonin tapauksessa tämä pitää erityisen hyvin paikkansa, hänen levyjensä kansikuvat taisivat olla monelle se tärkein ostomotiivi.)
Levykannet olivat olennainen tekijä myös esim. Blue Note -levy-yhtiön profiilinluonnissa, ne tekivät hyvistä levyistä vielä parempia. Audiovisuaalisia elämyksiä, kuten nykyään sanottaisiin. |
 sub zero
21.12.2020 01:34:37 (muokattu 21.12.2020 01:39:21) | |
|
Kyllä jotain varhaisempaakin kamaa pitäis sisältyä ehdottomasti
esim.
Fletcher Henderson - Tidal Wave
Louis Armstrong - Hot Fives & Hot Sevens vol. 2
Bix Beiderbecke - Volume 1, Singin' the Blues
Duke Ellington - The Best of Early Ellington
Django Reinhardt - Djangology (Snapper -merkin)
tai edes 1940-luvun alusta tämä
Charlie Christian (Benny Goodman sextet) - Genius of Electric Guitar
Tähtikaaren taa taivaisiin, sinne minäkin tahtoisin, kaukana on maa ja niin yksin on ikävä luokses niin |
|
Kiitos vinkeistä!
Miles Davis E.S.P on jo vuoden ollut striimattuna versiona.
Jazz-levyt eivät vissiin ole kärsineet tästä ns. Loudness War -taudista, eli masteroinnissa olisi kompressoitu kaikki dynamiikka kapeaksi. Selvemminhän tuon kuulee virvelirummun ja symbaaleiden latteutena.
Ainakin portugalilainen Vinyl Gourmet pitää listoillaan AAA-luokituksen vinyyleita, eli koko ketju äänityksestä kaiverrukseen on analoginen. Nuo levyt maksavatkin melkein 70 eur! Rock-musiikin puolella uusissa vinyylijulkaisuissa on monesti digitaalinen masterointi. Ne voivat olla laadultaan ihan hyviä, mutta eivät toki vastaa sitä alkuperäistä masteria. Miksauksessa on saatettu tehdä joitain pieniä säätöjä ym.
En olisi tähän suohon uponnut :) ellen olisi omistanut vuoden -87 U2, Joshua Tree LP:tä. Bullet the blue sky alkaa rummuilla ja Larry Mullenilla oli ainakin siihen aikaan erittäin tiukka virvelisoundi. Sama biisi Apple Musicin kautta kuulostaa tuolta osin hieman erilaiselta Genelecien läpi. Virvelin kaiun metallinen jälkisointi puuttuu. Eihän noita osaisi kuunnella ellei itse olisi soittanut rumpuja.
Uudet Jazz-levytykset tehdään varmaan nykyään poikkeuksetta 24 bittisinä digitallenteina. Niissä ei CD:n ja vinyylin välillä ole kuultavaa eroa, koska molemmissa on sama lähde, digitaalinen äänitys ja masterointi. Ja kyllähän nykysoundeista esim. kotimainen Riitta Paakki Quartet / Piste kuulostaakin erittäin hyvältä. |
 Kissatäti
10.12.2023 12:17:58 (muokattu 10.12.2023 12:20:48) | |
|
Billie Holiday: Billie Holiday Sings 1952
Kuuntelin Billietä jo ennen kuin osasin genrettää musiikkia, isän levyhyllystä löytyi muutamia kokoelma albumeita. Billie Holidayn ääni
"Ikuisesti minun kuuni" syleilen kiireistä kuuta. "Ottakoon" he vain toteavat, kauniit aurinko ihmiset "jos se kerran on hänen kuunsa" |
Kissatäti
10.12.2023 12:21:04 (muokattu 10.12.2023 12:22:20) | |
|
Kissatäti: Billie Holiday: Billie Holiday Sings 1952
Kuuntelin Billietä jo ennen kuin osasin genrettää musiikkia, isän levyhyllystä löytyi muutamia kokoelma albumeita. Billie Holidayn ääni
Billie Holiday: Billie Holiday Sings 1952
Kuuntelin Billietä jo ennen kuin osasin genrettää musiikkia, isän levyhyllystä löytyi muutamia kokoelma albumeita. Billie Holidayn ääni levoton ja syvän surun ja alaston tunnerehellisyys, joka johtui hänen kovasta kasvatuksestaan ja romanttisista pettymyksistään.
(In My) Solitude (1952) - Billie Holiday
https://www.youtube.com/watch?v=LT8qyyIYes8
Cannonball Adderley: Somethin Else 1958
Cannonball Adderley - Dancing in the Dark
https://www.youtube.com/watch?v=wsxcZ8qNCAQ
Art Blakey and The Jazz Messengers: Moanin' 1958
Moanin' (Remastered 1998/Rudy Van Gelder Edition)
https://www.youtube.com/watch?v=fsJ3JjpZyoA
"Ikuisesti minun kuuni" syleilen kiireistä kuuta. "Ottakoon" he vain toteavat, kauniit aurinko ihmiset "jos se kerran on hänen kuunsa" |
|
Bireli Lagrene - Standards
Lenni-Kalle Taipale Trio - Nothing To hide
Rosenberg Trio - Djangologists
Dave's True Story - Dave's True Story
Melody Gardot - Worrisome Heart
jne |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
