Jazz ›

Moro!
 
Tässä aloitteleva jazz-kitaristi kysyy apua. Olen soittanut bluesia jo vuoden ja osaan pentatoniset ym. muut mollit ja duurit. Mistä aloitan Jazz-kitaroinnin opiskelun?
Minkälaisia sointukiertoja kannattaa opiskella? Onko jotain kirjoja joita kannattaa lainata kirjastosta? Milloin improa?
 
Ai niin ja se tärkein: Miten saan täydellisen jazz-saundin Tellyllä?

ErskaT: Moro!
 
Tässä aloitteleva jazz-kitaristi kysyy apua. Olen soittanut bluesia jo vuoden ja osaan pentatoniset ym. muut mollit ja duurit. Mistä aloitan Jazz-kitaroinnin opiskelun?
 
http://www.riffi.fi/julkaisut/rytmielaa.html
Vaikken oo kitaristi niin kitaristit on kehuneet linkistä löytyvää Teemu Viinikaisen kirjaa.

baron: http://www.riffi.fi/julkaisut/rytmielaa.html
Vaikken oo kitaristi niin kitaristit on kehuneet linkistä löytyvää Teemu Viinikaisen kirjaa.
 
On hyvä! (voin kehua, vaikken kaksinen pimputtelija olekaan)
 
Jos blues-touhut on jo kohtuudella hallusaa, niin sitten bluespohjaisen jatsin kimppuun. Hyviä teemoja voisi olla vaikka Blue Train, Now's The Time, Working Song jne.
 
Komppaamisen merkitystä ei kannata väheksyä, sillä siltä puolelta tulee yllättävän paljon eväitä improvisoinnin puolelle. Sointuvaraston kartuttaminen ja äänenkuljetuksen - "hyvän kuuloisen sointujen vaihtamisen" - funtsaaminen kehittää korvaa antaa paukkuja myös hyvien melodialinjojen kehittelyyn. Siitähän improvisoinnissa on pitkälti kyse.
 
Kannattaa tutustua (ja soittaa!) Miles Davisin "So What" biisiin. Kaksi sointua biisissä, ja sillä pääsee labraamaan mukavasti molliseiskoihin istuvia asteikoita. Taustoja tähän varmaan löytyy netin syövereistä.
 
Ihan vähällä tekeminen ei lopu. Oppaita on vaikka kuinka, ja tuo Baronin mainitsema on todella hyvä. Englanniksi löytyy sivustoja ja oppaita pilvin pimein. Yksi kohtuu hyvä on: http://chrisjuergensen.com/

Mä suosittelen että hankit seuraavat:
 
Jimmy Bruno: "No Nonsense Jazz Guitar"- DVD. Tämä auttoi mua hirmuisesti asteikkojen järkeistämisessä, eli JB:n asteikkojen sormitukset koostuvat kahdesta tavasta sormittaa oktaavi (eli duuri skaala alkaa joko nimettömällä tai pikkurillillä). Tästä seuraa että melkein kaikki muutkin asteikon äänet on kahdella mahdollisella sormella. Tästä taa seuraa se mukava asia että kun mä nykyään kuulen mielessäni duuri asteikon kolmannen äänen eli terssin mulle tulee tarve painaa joko etusormea tai nimetöntä. Mun vanha tapa hahmottaa kitaran kaula oli 7 eri tapaa sormittaa kaksi oktaavia + terssi, joka tukee musikaalista soittamista huomattavasti vähemmän. Ei tämä varmaan kaikille toimi.
 
Jimmy Brunon "Inside outside" DVD. Ideana hallitusti kromatiikan tuominen yksi diatonisen asteikon ulkopuolinen ääni kerrallaan. Tätä en ole käynyt tosin läheskään yhtä perusteellisesti läpi kuin tuota edellistä.
 
Jerry Bergonzi: "Jazz Line" -kirja. Käytännössä metodikirja (?) bebopskaalan (8,9 ja 10 nuotin versioista) käytöstä. Tämä auttanut kovasti hallitun kromatiikan tuomisen omaan soittoon sekä kehittänyt kuulemaan linjoja jossa vahvalle iskulle tulee aina harmoniaan hyvin istuva sävel.
 
Ted Greene "Modern Chord Progression" ja "Chord Chemistry": kaikki soinnuista!! Varsinkin tuossa ensimmäisessä on kauniita ja loogisia äänenkuljetuksia joka opettaa hahmottamaan sointuvaihdoksia melodisesti. Ted Greenen kotisivula (www.tedgreene.com) löytyy ilmaista materiaali loppuelämäksi tarpeen mukaan.
 
Joe Pass DVDt (lukuisia opetus- ja konsertti-dvd:itä): Joe Pass on mestari ja näitä katsomalla ja pikkasen näkemällä vaivaa pääsee aika nopeasti jyvälle jazzkitarasta soolosoittimena ja kuinka rikas se voi olla. Pass oli myös mestari rakentamaan siltoja bluesin ja jazzin välille.
 
Teemu Viinikaisen kirja jo mainittiin.
 
Kaikkei tärkeintä on kuitenkin opetella oikeasti rakastamaan sitä musiikkina ja traditiona. Pelkästään kuuntelemalla, kuuntelemalla ja kuuntelemalla päähän saa sen kuulokuvan miltä jonkin asian kuulostaa (fraseeraus, *melodiat* jne). Kun sulla on tuota bluestaustaa, kannattaa lähteä varmaan Joe Passin lisäksi Grant Greenistä, Kenny Burrellista ja Bensonista. Sen lisäksi mun mielestä kannattaa kuunnella paljon vaikkapa Paul Desmondia ja Chet Bakeria senkin takia että näkee ja kuulee että kuinka vähällä teoriakikkailulla ja kromatiikalla voi tehdä kaunista ja svengaavaa musiikkia. Ei tarvitse heti olla Parkerin taitoja ja tekniikkaa.
 
Ipodissa mulla on tällä hetkellä 919 Frank Sinatran esitystä, 400 Bill Evansia ja 150 kappaletta Charlie Parkeria kaiken muun lisäksi, joten aika monesta standardista on kelvollinen lauluversio ja myös useampi jazzversio, joka auttaa sekä hahmottaan/muistamaan kappaleita ja hahmottamaan vaihtoehtoisia harmonisointeja.
 
Muista apuvälineistä voi mainita että kirjastosta löytyy Aebersoldin komppilevyjä joiden kanssa voi treenata. Itse olen suosinut Band-In-A-Boxia (mulla on 2004 versio joka on vanha) ja nykyään on käytössä iPadin kanssa iRealb joka on vähän vastaava. Tuon kanssa tulee jammailtua ja taustoja voi importata Garage Bandiin jolla on helppo nauhoittaa omaa soittoa ja kuunnella kriittisin korvin.
 
Ja netistä löytää googlaamalla melkein kaikkeen vastauksen. Ja soittotunteja kannattaa miettiä, varsinkin jos löytyy pätevä.
 
Näistä on mulle ollut rajattomasti sekä iloa että apua!