| Aihe: hohhoijjaa teitä | |
|---|
|
Verneri Pohjola on semmonen nimi mitä Ponnenkin kannattaa seurata, jos ei oo tuttu ja Ilmiliekki kvartetti jossa Verneri vaikuttaa.
Osta koko paketti jo tänään ja naura paskainen nauru iloisena Esso-vahvistimen omistajana tavallisille hölmöläisille. | |
Epämuusikko: Kerro. Odotan innolla.
e: Voi olla, että se laatu määritellään Pitäjänmäellä.
Koira palaa oksennukselleen... Anteeksi pikku viive. Tuota, musiikin ainekset ovat lähinnä rytmi, harmonia, melodia, dynamiikka ja äänensävy. Voi pohtia, mitä annettavaa kullakin musiikilla näillä alueilla on, kuinka musikaalista se on. Esim. rock ja tekno ovat vieneet riisumisen ja rumuuden aika pitkälle. Selkeämpi seikka on äänten horisontaalinen ja vertikaalinen tarkkuus. Äänen kvaliteetistakin kunkin alan muusikot lienevät sankoin joukoin samaa mieltä - jos nyt enemmistö laatua ratkaisee... Mutta: mieltymyksiä saa olla, digatkaa vaan huonoa musaa kaikin mokomin. | |
ponne: ...mieltymyksiä saa olla, digatkaa vaan huonoa musaa kaikin mokomin.
Tämä on hieno ele. Arvostan.
White men can't Monk | |
ponne: Koira palaa oksennukselleen... Anteeksi pikku viive. Tuota, musiikin ainekset ovat lähinnä rytmi, harmonia, melodia, dynamiikka ja äänensävy. Voi pohtia, mitä annettavaa kullakin musiikilla näillä alueilla on, kuinka musikaalista se on. Esim. rock ja tekno ovat vieneet riisumisen ja rumuuden aika pitkälle. Selkeämpi seikka on äänten horisontaalinen ja vertikaalinen tarkkuus. Äänen kvaliteetistakin kunkin alan muusikot lienevät sankoin joukoin samaa mieltä - jos nyt enemmistö laatua ratkaisee... Mutta: mieltymyksiä saa olla, digatkaa vaan huonoa musaa kaikin mokomin.
Jotenkin vaikuttaa hieman katkeralta tämä sinun kirjoittelusi ja yhtään esimerkkiä siitä paremmasta musiikista et ole antanut.
Sinullahan on itselle loistava mahdollisuus tehdä parempaa tai ainakin hyvää jazz musiikkia jos niin haluat. Omakustanteen tekokaan ei tänä päivänä maksa ihan maltaita jos on muuten kaikki hanskassa ja studiolle ei mennä treenaamaan.
En tiedä soitatko jossain bändissä ja jos soitat niin mitä instrumenttia. Oli se soitin mitä tahansa niin jos kaikki on täysin huonoa jota kansa diggaa niin laita tänne sitten linkki vaikka sitä omaa soittoasi.
Varmaan tiedät ettei jazz ole Suomessa tai monessa muussakaan maassa sellaista ,että sillä tienaa esim. iskelmä tai pop musiikkiin verrattuna yhtä paljon.
Siitä voidaan toki keskustella olisi Suomessa parempaa jatsia jos sen tekemisestä maksettaisiin enemmän tai jos sitä ostettaisiin enemmän. parantaisiko musiikin laatua sen valtiollinen tukeminen.
Varmasti olisi hyvä jos jazz saisi enemmän tukea, mutta en usko että se suoraan parantaa musiikillista antia. Toki olisi mukavampaa kuulla hyvää jazz/blues musaa enemmän radioista kuin tätä soittolista huttua ,mutta sille ei voi mitään. Tai voihan sille kun ei kuuntele huonoa musiikkia. | |
lukethesis:
Ja eihän Helsingissä härregyyd ole edes yhtä kunnollista jazz-klubia enää.
Tämä on kyllä saatana. Harvassa on edes etäisesti jazziin päin profiloituneet kuppilat. vertailun vuoksi: Kööpenhaminassa niitä on joka KAUPUNGINOSASSA valehtelematta ainakin neljä :D
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 | |
Epämuusikko: Tämä on kyllä saatana. Harvassa on edes etäisesti jazziin päin profiloituneet kuppilat. vertailun vuoksi: Kööpenhaminassa niitä on joka KAUPUNGINOSASSA valehtelematta ainakin neljä :D
Itä-Euroopastakin löytyy yllättävän paljon elävän jaskan kuppiloita. Yllätyin Vilnassa, kun niitä tuntui olevan mitä yllättävemmissä paikoissa. "Mulkoili ympärilleen vihaisesti ja potkaisi mäyräkoiraa. On se nyt jo saatana!!!"
Kuuntelen tämmöistä | |
Sen verran ehkä aloittajan kanssa olen samalla linjalla, että kotimainen uusi jazz tuntuu hieman roikkuvan slaavilaisen melankolian ja epäjazzmaisen taidemusiikin laahuksissa. En ole niin paljoa aiheeseen perehtynyt, että voisin yleistää täysin, mutta se mitä eteen on sattunut tulemaan, antaa tällaisen vaikutelman. Vertailun vuoksi esim. ruotsalainen Paavo, joka pari vuotta sitten Tampereellakin esiintyi, on aivan toista luokkaa kuin vaikkapa myös Tampereella esiintynyt Iro Haarla laiskasti soittavan UMOn kanssa. Kai sille on luonnolliset syynsä, mutta niin on jos siltä näyttää.
Toinen esimerkki suomalaisesta tyylistä voisi olla hiljakkoin ilmestyneen levyn Into the Woodland Silence nimikkokappale. En missään tapauksessa sano, että se on huono, mutta ei se kehityksen aallonharjallakaan kyllä keiku. Se voi tietysti olla, että Tampere Jazz Happeningin mainio tarjonta on vääristänyt mielikuviani siitä, mitä jazzin pitäisi olla :-) | |
Sattui vanha ketju silmään. Tuo musan laatu -case jäi kesken. Voisiko vertikaalinen ja horisontaalinen tarkkuus olla laatua - erityisesti silloin kun sitä tavoitellaan? | |
Laadun tavoittelu ei voi olla laatua. Ajatus on paradoksi.
En ole musiikin asiantuntija. | |
ponne: Sattui vanha ketju silmään. Tuo musan laatu -case jäi kesken. Voisiko vertikaalinen ja horisontaalinen tarkkuus olla laatua - erityisesti silloin kun sitä tavoitellaan?
Vastaa nyt edelleen noihin vanhoihin kysymyksiin, eli mitä nämä uudet ja ihmeelliset artistit ovat mitä Suomessa pitäisi olla vaan ei ole?
So smooth you can hear the beard. | |
Epämuusikko: Vastaa nyt edelleen noihin vanhoihin kysymyksiin, eli mitä nämä uudet ja ihmeelliset artistit ovat mitä Suomessa pitäisi olla vaan ei ole?
Tämä kiinnostaa itseänikin, mielestäni meillä on varsin laadukkaita artisteja, eivät häviä ollenkaan kansainvälisessä vertailussa. | |
teros: Sen verran ehkä aloittajan kanssa olen samalla linjalla, että kotimainen uusi jazz tuntuu hieman roikkuvan slaavilaisen melankolian ja epäjazzmaisen taidemusiikin laahuksissa. En ole niin paljoa aiheeseen perehtynyt, että voisin yleistää täysin, mutta se mitä eteen on sattunut tulemaan, antaa tällaisen vaikutelman. Vertailun vuoksi esim. ruotsalainen Paavo, joka pari vuotta sitten Tampereellakin esiintyi, on aivan toista luokkaa kuin vaikkapa myös Tampereella esiintynyt Iro Haarla laiskasti soittavan UMOn kanssa. Kai sille on luonnolliset syynsä, mutta niin on jos siltä näyttää.
Slaavilainen melankolia ja epäjazzmainen taidemusiikki... hehe jotenkin musta tuntui että ymmärrän mitä tarkoitat. Meininki on kyllä monelta osin aika sisäänpäinkääntynyttä. Mä en ole tuohon genreen (tai sen ideaan) oikeen päässyt mukaan. Tiedän vaan että monet noistakin tekijöistä on aivan virtuoositason soittajia. On tullut kyllä usein mietittyä että teettääkö se virtuoositeetti lopulta sen, että päädyt tekemään juuri tuota melankoliataidejazzia. Itsellä ei tietoa, koska virtuoositeetista ei ole pelkoa omalla kohdalla.
Tosin pakko sanoa että ei tuo nyt ihan koko suomijazzin genreä edusta. Että onhan tätä Iiro Rantalaa ja Emma Salokoskea, jotka (nyt pari esimerkkiä mainitakseni) on "hieman" ulospäin suuntautuneempaa.
Kyllähän sitä itse löytää vähän kokeellisempaa ja modernimpaa settiä esimerkiksi Snarky Puppystä ja sen tapaisista. Varmaan ei tekisi tiukkaa monelle suomijazzin huipulle vetää vastaavia juttuja. No kuka minä olen neuvomaan ja jokainenhan soittaa sitä mitä itseä huvittaa.
Kiva kun on kivaa |  Bad
10.10.2019 11:50:43 | |
|
Mielestäni maailmasta (ei pelkästään Suomesta) puuttuu hyviä uusia sävellyksiä. Uusia kyllä tulee valtava määrä koko ajan. Satoja kappaleita olen säveltänyt eri genreissä ja täytyy tunnustaa, että harvoin se, mitä itse pidän hyvänä, olisi yleisön mielestä ollut hyvä, sensijaan yksinkertaiset jutut ovat purreet ällistyttävän hyvin. (vika on siis yleisössä?)
Sana "jazz" tarkoittaa 99%:lle ihmisistä että "ei tarvitse kuunnella, eikä ostaa levyjä"
Sanat "taidemusiikki" tai "klassinen musiikki" tarkoittavat yleisemminkin arvostettua ja nimenomaan "taiteeksi" kutsuttua musiikin lajia, joka ansaitsee valtion ja kuntien tukirahat ja niin edespäin. Ja niin se on melkein kaikkialla maailmassa.
Pidän älyvapaana sellaista argumentointia, että jazz tai taidemusiikki muuttuu huonommaksi, jos se muistuttaa väärää genreä tai lainaa sieltä - olennaista on saada juttu toimimaan.
Suomeksi: yhdistelkää ihan vapaasti mitä vain, mutta jos haluatte rahaa ansaita musiikilla, soittakaa klasaria tai keskittykää poppiin. | |
Bad: Suomeksi: yhdistelkää ihan vapaasti mitä vain, mutta jos haluatte rahaa ansaita musiikilla, soittakaa klasaria tai keskittykää poppiin.
Onhan sillä jazzillakin moni rahaa ansainnut. Onhan näitä Coreaa, Coltranea jne.. pilvin pimein, jotka on monimutkaisella musalla elantonsa hankkineet. Monimutkaiselle musalle on oma kuuntelijakuntansa, joka tietty on suppeampi kuin perus poppimusan kuuntelijakunta.
Että ei se nyt mikään luonnonlaki ole että Jazz ei löisi leiville mutta kyllä siitä pitää jotain muutakin löytyä kuin monimutkaisuutta. Ne jotka ovat yleensä missä tahansa genressä lyöneet läpi on niitä, jotka on keksineet jotain omaa ja uutta. Sama se on kaikessa taiteessa. Pitää kehittää joku oma juttu tai olla aivan suvereenin taitava olemassaolevassa konseptissa.
En haluaisi varsinkaan että nuoret jazz lupaukset saisivat noin pessimistisen kuvan asiasta. Maailmalla nousee säännöllisesti uusia jazz tähtiä. Enkä usko että se on keneltäkään suomalaiselta pois, jos joku tästäkin maasta menestyisi.
Kiva kun on kivaa | |
Mun mielestä toi liiallinen 1940, 1950 ja 1960-luvulla pysyminen Suomen jazzarien touhuissa muistuttaa vähän kuin tätä tanssilavakulttuuria, jossa on bändienkin pakko vetää aina ne Jätkän Humpat, Parasiitit, kun ne ovat aikanaan jääneet elämään.
Minusta tuollainen pakkonostalgisointi on kulahtanutta touhua, joka helposti tappaa sen luovuuden.
Ei mulla muuta.
"In a time of universal deceit, telling the truth becomes a revolutionary act"
- George Orwell | Bad
12.11.2019 14:08:17 | |
|
MarkusB: Onhan sillä jazzillakin moni rahaa ansainnut. Onhan näitä Coreaa, Coltranea jne.. pilvin pimein, jotka on monimutkaisella musalla elantonsa hankkineet. Monimutkaiselle musalle on oma kuuntelijakuntansa, joka tietty on suppeampi kuin perus poppimusan kuuntelijakunta.
Että ei se nyt mikään luonnonlaki ole että Jazz ei löisi leiville mutta kyllä siitä pitää jotain muutakin löytyä kuin monimutkaisuutta. Ne jotka ovat yleensä missä tahansa genressä lyöneet läpi on niitä, jotka on keksineet jotain omaa ja uutta. Sama se on kaikessa taiteessa. Pitää kehittää joku oma juttu tai olla aivan suvereenin taitava olemassaolevassa konseptissa.
En haluaisi varsinkaan että nuoret jazz lupaukset saisivat noin pessimistisen kuvan asiasta. Maailmalla nousee säännöllisesti uusia jazz tähtiä. Enkä usko että se on keneltäkään suomalaiselta pois, jos joku tästäkin maasta menestyisi.
Ok. Hyviä argumentteja. Uskallan kuitenkin olla kvalifioidusti eri mieltä joistakin seikoista. Lähinnä tarkoitin alunperin muusikoita/säveltäjiä Suomessa ja Suomen markkinoilla. Tämä on vähän ankkalammikkoa isompi valtio asukasmäärältään ja siitä seuraa, että nämä markkinat elättävät noin 30 jazzmuusikkoa ja siinä joukossa ei taida kovatuloisia juuri olla. Klasaripuolella luku on jotain aivan muuta (ei tarvinne todistella) ja pop-puolellakin melkoisesti enemmän.
En tarkoita sitä, ettei saa yrittää, mutta 90%:lle yrittäjistä ei tule hommasta helppoa ja hauskaa. Paras mahdollisuus breikata on mielestäni se, että onnistuu tekemään mielenkiintoista ja säväyttävää uutta musiikkia. Se on kokemukseni mukaan sekä helppoa että hauskaa puuhaa, vaikken ole vielä onnistunutkaan (hehheh). ;-))
Ja jos jazz-stankkuja soittamalla/laulamalla yrittää kuuluisuuteen, täytyy olla täysin poikkeuksellinen lahjakkuus ja/tai lisäksi vielä htin hyvännäköinen ihminen. Itse olen vain jälkimmäistä sorttia ja paikkaan lahjattomuutta yrittämällä. | |
Bad: Ok. Hyviä argumentteja. Uskallan kuitenkin olla kvalifioidusti eri mieltä joistakin seikoista. Lähinnä tarkoitin alunperin muusikoita/säveltäjiä Suomessa ja Suomen markkinoilla. Tämä on vähän ankkalammikkoa isompi valtio asukasmäärältään ja siitä seuraa, että nämä markkinat elättävät noin 30 jazzmuusikkoa ja siinä joukossa ei taida kovatuloisia juuri olla. Klasaripuolella luku on jotain aivan muuta (ei tarvinne todistella) ja pop-puolellakin melkoisesti enemmän.
En tarkoita sitä, ettei saa yrittää, mutta 90%:lle yrittäjistä ei tule hommasta helppoa ja hauskaa. Paras mahdollisuus breikata on mielestäni se, että onnistuu tekemään mielenkiintoista ja säväyttävää uutta musiikkia. Se on kokemukseni mukaan sekä helppoa että hauskaa puuhaa, vaikken ole vielä onnistunutkaan (hehheh). ;-))
Ja jos jazz-stankkuja soittamalla/laulamalla yrittää kuuluisuuteen, täytyy olla täysin poikkeuksellinen lahjakkuus ja/tai lisäksi vielä htin hyvännäköinen ihminen. Itse olen vain jälkimmäistä sorttia ja paikkaan lahjattomuutta yrittämällä.
Kyllä rikastuminen Jazzilla varmaan edellyttää sitä että suostuu musisoimaan myös Suomen rajojen ulkopuolella asuville vähintään audioiden välityksellä.
Ja en mä usko että helppoa on lyödä läpi jazzilla muuallakaan. Eipä poppitähtiäkään tule jokaisesta yrittäjästä. Varmaan jotain uutta näkökulmaa ja vähän show-efektiäkin. Kun katsoo jotain tyyliin Snarky Puppyä (lyönyt läpi esimerkiksi), niin on siinä jotain tehty vähän eri tavalla...
Kiva kun on kivaa | |
Kiitellen. MOnenlaista näkemystä ja kutakuinkin sivistyneesti esitettynä.
Juuri soimassa Lassy - Mäkynen -duon levy. Pojat kuunnelleet 60-luvun "spirituaalista" mustaa jazzia, "hei, tehdään mekin tuota!", ja siltähän se päällisinpuolin kuulostaakin.
(Branfordmarsalismilla höystettynä.) Suomessa vaan vuosikymmeniä myöhässä. Onko edistyksellisempää kuin amerikkalaisen mainstreamin kopioiminen?
Olen arka omia suosikkejani kertomaan, pitäisi miettiä ja päivittää, jazz-aktiiviaika kaukana takana. NImet Pori Jazz -väelle varmaankin "never heard". | |
No joo, onhan tuossa Lassy - Mäkysessä myös viime vuosikymmenten pikkumerkkien independentiä. Ja toistan itseäni: soittajat toki KVALITEETILTAAN hyvätasoisia. NIin, mitäköhän joku tarkoitti kommentilla "laadun tavoitteleminen on paradoksi"? Ei ammattilaisiltakaan aina tule silkkaa "laatua", tehdään uusintaottoja epävireisyyksien takia jne. | |
Laadun tavoitteleminen ei ole laatua vaan sen tavoittelua. Jos laatu tavoitetaan, kyse ei enää ole tavoittelusta.
En ole musiikin asiantuntija. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
