Jazz ›

Jazz on musiikkia joka ei polje Muusikoiden Liiton oikeuksia.

Yritin selvittää jazzia ensiksi itselleni ja siitä syntyi linkitetty pohdinta https://dl.dropboxusercontent.com/u … 83909/Saily_7_ajatusta_jazzista.pdf

jazzmies: Yritin selvittää jazzia ensiksi itselleni ja siitä syntyi linkitetty pohdinta https://dl.dropboxusercontent.com/u … 83909/Saily_7_ajatusta_jazzista.pdf
 
Vaikuttaisi asiantuntevalta katsaukselta!

jazzmies: Yritin selvittää jazzia ensiksi itselleni ja siitä syntyi linkitetty pohdinta https://dl.dropboxusercontent.com/u … 83909/Saily_7_ajatusta_jazzista.pdf
 
Mukavan tiivis kirjoitus vaikkakin saksalainen jazz on liian saksalaista ja norjalainen liian norjalaista.
 
Beatlesin mainitsemisesta tuli mieleen että kun Lontoon modit vaihtoivat musiikkimieltymyksensä jazzista rockiin Beatlesin takia samalla heidän suhteensa musiikkiin muuttui. He olivat olleet hard bopin ja cool jazzin kannattajina jonkinlaisia fetisistejä mutteivät enää Beatles-faneina. Tämä ei tarkoita ettäkö em. jazzin alalajit olisivat jotenkin fetisistisiä tai sellaista erityisesti ruokkivia.

Hienosti tiivistettynä koko jazzmaailma.
 
Patavanhoilliselle jäärälle kolahtivat nuo Dizzy Gillespie-teesit, erityisesti tuo rytmin hallinta, sillä voisiko rytmi olla se tekijä, joka erottaa jazzin (teko)taiteellisesta performanssista? Näin väittää myös Wynton Marsalis todetessaan, että jazzin täytyy aina sisältää bluesia ja svengiä. Vaikeatahan tuo rajanveto on, sillä kovasti arvostamani AACM-veijaritkin sortuivat aikoinaan melko paljon tyhjäkäyntiseen temppuiluun laadukkaan soittamisen ohessa.
 
Sattumoisin olin ostanut Readers Poll Downbeatin, jossa Robert Glasper Experiment oli voitokas Beyond-sarjoissa (artist&album) yhdessä Radioheadin ja Beyoncen kanssa, joten vaikuttaisi siltä, että vanhoillinen amerikkalaisyleisö ei lukisi tätä yhtyettä varsinaisen jazzin pariin. Pianistisarjassa Glasper oli häntäpäässä.
Ilman muuta täytyi RGE:n tuotokset tarkistaa Spotifyissa ja eipä tuosta varsin minimalistisilla taustoilla tehdystä neo-soulista juurikaan jazzin tulevaisuus tokene, siis minun mielestäni.
Vaikka ei se parane jazzsarjoissa voittoisana esiintyneestä Pat Methenystäkään, jonka Kin-levy kuullostaa laahaavalta smooth jazzilta. Lehdessä oli myös juttua Methenyn Unity-bändistä, joka käyttä lavalla klikkiä ja kovalevykuorrutusta ja jos meno lavalla äityy liian kiihkeäksi Metheny kaivaa esiin 42-kielisen kitaransa ja pamauttaa puhdistavan voimasoinnun. Siis tässäkö jazzin nykyisyys ja tulevaisuus?
Sinänsä hupaisaa, että paljolti samat henkilöt olivat listojen kärjessä kuin 70-luvullakin: Wayne Shorter, Yusef Lateef, Hubert Laws, Herbie Hancock, Chick Corea, Charlie Haden. Vaikea sanoa johtuuko ilmiö pelkästä kunnioituksesta vai siitä, että nuorempi akatemiajazzsukupolvi ei ole kyennyt luomaan mitään merkittävää?
 
Kyllä jotain positiivistakin löytyi artikkelin ansiosta, sillä jazzviidakossa rämpiessäni törmäsin vanhaan AACM-veteraaniin, Kahil El'Zabariin, jonka levyt yhdessä Pharoah Sandersin ja Archie Sheppin kanssa osoittautuivat mainioiksi. Kiitos siitä.

uusikaveri: Vaikea sanoa johtuuko ilmiö pelkästä kunnioituksesta vai siitä, että nuorempi akatemiajazzsukupolvi ei ole kyennyt luomaan mitään merkittävää?
 
Kiitos kommenteista! Laatikon sisäpuolella on elämää lähinnä "purismin" aikana, siis klassis-romanttisena kautena. Ennen sitä on hajaannus ja muotoutuminen, ja jälkeenpäin sulautuminen ja pluralismi. Eri asia on se, minkälaisena intoilija lempilapsena näkee. Minä jazzmuusikkona ja -rakastajana mielellään "tapan lapseni" ja käytän kohdetta hyväkseni ryydittääkseni inspiroaationi järkevän tekemisen urille. Pitkän matkan tavoitteiden (jazzin kehitys) suurin riippakivi tuppaa oleman perinteen kunnoitus. Hofstede (1982) on mainiosti tiivistänyt sen, miksi ihminen ei näe kauas ja mitkä estävät pitkäjännitteiseen tekemiseen:
1) Maineen säilyttäminen
2) Perinteiden kunnioittaminen
3) Yhteiskunnallisten vaatimusten täyttäminen
 
Päinvastoin, näin pääset pitkälle.
1) Periksi antamattomuus
2) Pitkäjännitteisyys
3) Säästäväisyys
4) Ihmissuhteet

Vuosi-pari sitten kahvittelin kahdeksankymppisen oldtimer-jazzdiggarin kanssa levy- ja kasettiharvinaisuuksia kuunnellen. Innokas harrastajalaulaja, tehnyt elämäntyönsä englanninopettajana, mutta siis isis-divisioonan jazzpiikittäjä. 43-liköörilasillisten äärellä tämä parta sitten kertoi kaikkien näiden vuosiensa saatossa tulleensa siihen tiivistelmä-lopputulemaan, että
 
"Jazzari soittaa paremmin".
 
Tyydyin nyökkäämään ymmärtävästi, enkä koskaan saane selville, oliko tässä missä määrin provokeeraavaa haastetta mukana. Pokkana kuitenkin tokaisi.

Qsine: "Jazzari soittaa paremmin".
 
Kun mä humpansoittajana eräitä vuosia sitten aloitin pianotunnit (siihen asti itseopiskelijana) niin mun eka maikka kysyi mitä se alkaa mulle opettaa:
Jatsia, rokkia vai humppaa niin mä sanoin että jatsia: Mun teoria oli että jos sen oppii/osaa niin nuo muutkin menee siinä sivussa ja mun fiilis on että olin oikeassa:
Tuo jatsi tuntuu edelleen vaikealta mutta nuo muut tuntuu (liiankin?) helpolta.

baron: Kun mä humpansoittajana eräitä vuosia sitten aloitin pianotunnit (siihen asti itseopiskelijana) niin mun eka maikka kysyi mitä se alkaa mulle opettaa:
Jatsia, rokkia vai humppaa niin mä sanoin että jatsia: Mun teoria oli että jos sen oppii/osaa niin nuo muutkin menee siinä sivussa ja mun fiilis on että olin oikeassa:
Tuo jatsi tuntuu edelleen vaikealta mutta nuo muut tuntuu (liiankin?) helpolta.
 
Jazz oli osaltaan niitä ensimmäisiä asioita, jotka innosti opettelemaan pianonsoittoa.
 
En kovin usein treenaa erikseen jazzia, vaan se on mukana koko ajan jonain ajattelutapana.

Jazzin pohjilla pitäisi teoriassa pystyä soittamaan mitä tahansa mutta useimmilla esteenä ovat ns. jazzkliseet jotka jostain syystä monen kohdalla muodostavat ulosannin koko substanssin. Esimerkkinä vaikkapa Wynton Marsalisin Bach-soitto on karmeaa kuultavaa.
 
Kliseet pakkautuvat ehkä siksi että jazzin maailma monen aivoissa rakentuu muutamien yksilöiden henkilökohtaisista tyyleistä joita on velvollisuus kopioida. Toinen syy on luonnollisesti museaalisuus joka vaivaa monta muutakin musiikkiperinnettä.
 
Minusta jazzin ytimessä pitäisi olla kaksi asiaa: 1. Ajatus musiikillisesta metakielestä jolla hallita kaikkien kielten perusrakennetta. 2. Perinpohjainen ihmiskehon fysiologian tuntemus ja fysiologisten seikkojen lahjomaton huomiointi musisoinnissa ja opetuksessa.
 
1. Musiikillinen metakieli on olemassa ja sitä voi oppia. Jazzin olemuksena on minkä tahansa materiaalin hyödyntäminen, mikä on väistämättä pinnallista ilman että käyttäjä itse, muusikko, kykenee sitä tulkitsemaan jollain tasolla. Tulkinnan ei tarvitse olla emotionaalista samastumista joka merkitsee taideteoksen vastaanottamista vaan musiikillisten yksilöiden sisäisen rakenteen ja kommunikointikyvyn ymmärtämistä. Tämän jälkeen taiteilija voi ilmaista materiaalilla omia tunteitaan jos hänellä sellaisia on.
 
2. Edellä mainittu toiminta ei ole mahdollista ilman instrumentin hallintaa joka on vapaa kliseistä, ja tämä ei voi tapahtua ilman fysiologian ymmärtämistä. Tieto ei ole pahitteeksi mutta loppujen lopuksi jokaisen on tultava toimeen oman kehonsa kanssa joka on jokaisella erilainen. Asiaan kuuluu itsestäänselvyyksiä kuten että kovin huonokuntoinen ei voi olla. Fysiologisesti oikein musisoiva henkilö kykenee lähestymään mitä tahansa materiaalia neutraalisti ja poikkeamaan tätä neutraaliudesta hallitusti.
 
En edellä kuvaa jotain avantgardistista utopiaa vaan omaa käsitystäni siitä mikä ja mitä jazz on, sekä lyhyesti myös sitä miksi jazz on mennyt hiukkasen pilalle. Olisin halukas tiedustelemaan löytyykö tältä palstalta väkeä joka on kanssani samaa mieltä ja halukasta toteuttamaan jonkinlaisen jazzin uudistamisen tai paremminkin kunnian palauttamisen?

velipesonen: Olisin halukas tiedustelemaan löytyykö tältä palstalta väkeä joka on kanssani samaa mieltä ja halukasta toteuttamaan jonkinlaisen jazzin uudistamisen tai paremminkin kunnian palauttamisen?
 
Totta helvetissä, itse duunaan paraikaa tekstiä aiheesta "kun luova ihminen sairastui jazziin".

jazzmies: Totta helvetissä, itse duunaan paraikaa tekstiä aiheesta "kun luova ihminen sairastui jazziin".
 
Valitettavasti musiikki on ääntä eikä tekstiä.

velipesonen: Valitettavasti musiikki on ääntä eikä tekstiä.
 
Kyllä mun mielestä musiikki nivoutuu laajempaan asiayhteyteen ja aikaan. Musiikkia käsitellään erilaisissa teksteissä ja nuottikirjatkin ovat vähän kuin tekstiä - tosin kirjaimet on omanlaisiaan.
 
Voisi verrata näin, että elokuva ja näytelmä voivat olla osaltaan myös tekstiä ja sitten on hetkessä oleva ilmenemismuoto kun ne esitetään. Musiikkiakin esitetään välillä äänen muodossa, mutta ei se äänettömänäkään aina ole kuolleena...

Olen eri mieltä. Elokuva ja teatteri ovat kirjallisuuden alalajeja tai sellaisiksi ymmärrettävissä, tosin riippuu vähän leffasta ja näytelmästä. Musiikki voi olla narratiivista eli kerronnallista mutta sen kerronnallisuuden ratkaisevat kulttuurisidonnaiset seikat. Jollekin kiinalaiselle Beethovenin Viidennen avauksen dramatiikka, joka meille kertoo tai on kertovinaan yhtä sun toista, ei välttämättä KERRO mitään vaikka hän saattaa nauttia musiikista muuten.
 
Sen sijaan teksti, tämä tässä näin, on käsitteellistä kieltä joka joko on tai ei ole käsitettävissä. Ja mitä viestintään tulee olen sitä mieltä että on vastaanottajan vika jos viestiä ei ymmärretä.
 
Näin ollen kirjallisuus ei edellytä lahjakkuutta mutta musiikki kyllä edellyttää. Kirjallisuus on käsitettävien lauseiden tuottamista, musiikki jotain muuta. Filosofia on kirjallisuuden alalaji ja matematiikka filosofian alalaji; kaiken sen arvo määräytyy käsitettävyyden mukaan.
 
Runous ei ole kirjallisuuden alalaji. Edellinen lause olkoon käsitettävyydeltään ratkeamaton, siis runollinen.

velipesonen: Sen sijaan teksti, tämä tässä näin, on käsitteellistä kieltä joka joko on tai ei ole käsitettävissä. Ja mitä viestintään tulee olen sitä mieltä että on vastaanottajan vika jos viestiä ei ymmärretä.
 
Taidat trollailla... en suostu ymmärtämään että olisit tosissasi :)

Onkos ihmiset nähneet tätä pätkää. Aikapa komeasti poika vetelee Giant Stepsiä nuoresta iästä huolimatta, ja onhan tällä videolla myös hyvä selittää/näyttää kaverille mistä siinä Jazzissa on kyse http://kikatin.com/musiikki/jazzin-ihmelapsi

Slammer17: Onkos ihmiset nähneet tätä pätkää. Aikapa komeasti poika vetelee Giant Stepsiä nuoresta iästä huolimatta, ja onhan tällä videolla myös hyvä selittää/näyttää kaverille mistä siinä Jazzissa on kyse http://kikatin.com/musiikki/jazzin-ihmelapsi
 
Oli postattu tänne:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=55&t=225028

Kefiiri: Taidat trollailla... en suostu ymmärtämään että olisit tosissasi :)
 
En ole väittänyt olevani tosissani. Olen tosissani.