Jazz ›

Kummatkin olette oikeassa, Miles veti heroiinia 50-luvulla, mutta pääsi kuiville. 70-luvulla kuvioon tuli tuo kokkeli ja vuosikymmenen puolessa välissä ukko sulkeutui kämppäänsä vetämään kokkelia ja katsomaan länkkäreitä (ihan tosi!) vuosiksi.
 
Tuosta "naftaliinista" kaveri kaivettiin 70-luvun lopulla ylös ja siitä alkoi sitten tuo taas ihan uudenlainen Miles-tuotanto. Tai no, on siinä jonkinlainen selkeä siirtymä, Man With The Horn (1979) ei ole vielä ihan kivuliainta osastoa (siis itselleni) sentään.
 
Ja vaikken ole ihmeemmin tuohon 80-luvun tuotantoon perehtynyt, niin eikös siellä ole Milesin sävellyksiä vinopäin? Se soundimaailma mihin Sub Zero oli kiinnittänyt huomiota taitaa olla aika pitkälle Marcus Millerin kädenjälkeä. Esmes Tutu-levyähän on luonnehditty oikeastaan Millerin soololevyksi, jolla Miles toimii solistina.
 
Olisi tietysti hauska vertailla tuon 80-luvun Milesin yhteneväisyyksiä Millerin soolotuotantoon, jossa nykyiselläänkin on oma ööö...pulverinomainen pöllähdyksensä.

Ostin Miles Davisin kokoelmalevyn, sisältää seuraavat kappaleet:
 
1. Milestones
2. Ray's Idea
3. Miles Ahead
4. Move
5. Jeru
6. Moon Dreams
7. Budo
8. Israel
9. Darn That Dream
10. 52nd Street Team
11. Four
12. Half Nelson
13. A Night In Tunisia
14. Bird Of Paradise
15. Conception
16. Out Of The Blue
 
Onko tarjonta monipuolinen vai suppea?

Onko tarjonta monipuolinen vai suppea?
 
Onhan tuo tuota vanhempaa osastoa enemmän. Uraa laajemmin kattavia kokoelmalevyjä on olemassa (esim. "Miles Davis: Ken Burns Jazz"), mutta parempi varmaan tutustua itse albumeihin kokoelmien sijaan.
 
esim jos kuuntelee vaikka levyt
Birth of Cool
Miles Ahead
Kind of Blue
Sketches of Spain
Miles Smiles
Bitches Brew
Live Around the World
 
niin pääsee jo vähän jyvälle

Ehkä mikään ei ole sitä miltä kuulostaa?
 
Jos jokin ei kuulosta miltään niin siinä pitää olla sitä jotain.

Prestigelle Milesin levyttämät Cookin', Steamin', Relaxin' ja Workin' ovat mahtavaa musiikkia. Miles ja muut vetää studiossa putkeen neljä levyllistä ja kaikki levyt täysiä timantteja! Ja bändikin on kohtalaisen tasokas, Miles, Coltrane, Philly Joe Jones, Paul Chambers ja Red Garland...
 
Kyllä. Vähemmän fanitettuja levyjä mutta erinomaisia. Kind of Blue saattaa silti olla paras.

Kyllä. Vähemmän fanitettuja levyjä mutta erinomaisia. Kind of Blue saattaa silti olla paras.
 
Erinomaisia monella tapaa. Minä lähes rakastuin siihen Relaxiniin ja soitin sitä kuukauden verran yötä päivää. Kuluihan se tietysti hieman omissa korvissa siitä, mutta suosikkien listallani se edelleen pysyy. Mukavia levyjä, jotka eivät ole kuuntelijalle liian haastavia, mutta taitoa ja hyviä juttuja löytyy siinä määrin, ettei ihan viihteeksi mene. Kannattaa tutkia varsinkin jos stankuista pitää. Nämä levyt sopivat varmasti myös vähemmän jazzia kuunnelleille.
 
Eniten mulla on kuitenkin soinut ne 60-luvun kvintettilevyt. Se kama innostaa aina tutkimaan ja harjoittelemaan juttuja.

Osaisiko joku kertoa sointukierron Move nimiseen kappaleeseen?

Osaisiko joku kertoa sointukierron Move nimiseen kappaleeseen?
 
Move (Denzil Best)
 
Soinnut Real Book II:n mukaan:
 
A
 
||: Bb | Eb7 | Bb | Fdim7 |
 
| Cm7 | F7 | Bb | % :||
 
B
 
|| Bb7 | % | EbMaj7 | % |
 
| C7 | % | Cm7 | F7 ||( segno A:han)

Pangaea on viimeiseksi jäänyt levy ennen Miles Davisin viiden vuoden vetäytymistä. Itse pidän poikkihuilusta tässä musisoinnissa. Soljuvaa. Try:
 
http://download.mtv3.fi/album/Miles … F01990-7493-D348-9E1E-4ED075A19A09/

http://pitchfork.com/news/36287-gargantuan-miles-davis-box-set-due/
 
During his tenure at Columbia Records, Miles Davis recorded an awe-inspiring 52 albums. Pretty soon, you'll be able to own all of them in one gigantic box that will probably be heavy enough to kill someone.
 
On November 10, Columbia/Legacy will release The Complete Columbia Album Collection. The box will include (seriously) 70 CDs and one DVD, and somehow it's that one DVD that makes the whole thing look like overkill.
 
The DVD is Live in Europe '67, which will be on DVD for the first time ever with this set. The set will also include a previously unreleased live recording of Davis's performance at the 1970 Isle of Wight Festival.
According to Legacy, the CDs will all come in "Japanese-styled mini LP jackets", which sounds cool. The CDs will include bonus tracks that have been tacked on to Davis reissues over the years. There will also be a 250-page book.
 
The whole massive brick of a thing will be available exclusively from Amazon, and it'll run you $369.98, which is kind of a bargain. That's about five bucks a disc!
 
71 levyä Davisia, pitäisiköhän hankkia? :P Onhan tässä jo kolmeen levyyn tutustuttu suht hyvin tuloksin, tuossa riittäisi tutkimista vuosiksi.

Pedroz: http://pitchfork.com/news/36287-gargantuan-miles-davis-box-set-due/
 
71 levyä Davisia, pitäisiköhän hankkia? :P Onhan tässä jo kolmeen levyyn tutustuttu suht hyvin tuloksin, tuossa riittäisi tutkimista vuosiksi.
 
Huhhuh!
Jos rahaa ois sen verran että vois enempi miettimättä ostaa tuon, niin varmaan ostaisin. Ei tuo paha hinta olisi, vaikka 11 levyä omistankin jo Davisilta. Toisaalta, järkevämmältä tuntuisi ostaa ne puuttuvat, oikeasti legendaariset levyt (Bitches Brew, Jack Johnson, Milestones, BOTC, Around Midnight, Walkin', Workin' ja sitten jotain 50-luvun lopun/60-luvun alun siirtymäkauden kamaa).

Pedroz: 71 levyä Davisia, pitäisiköhän hankkia? :P Onhan tässä jo kolmeen levyyn tutustuttu suht hyvin tuloksin, tuossa riittäisi tutkimista vuosiksi.
 
noi mahtuis yhdelle tai kahdelle blue-raylle

sub zero: noi mahtuis yhdelle tai kahdelle blue-raylle
 
Niinpä. Jos kaikkien merkittävien artistien levyt koottaisiin blu-ray -levyille, niin musiikkikokoelma olisi paljon mielekkäämpi tilankäytön parantuessa, ja hintakin olisi pakosta alhaisempi kuin kaikkien levyjen osto erikseen CD-levyillä. Toisaalta Blu-Ray on kuitenkin vielä sen verran harvinainen formaatti, että läheskään kaikilla ei ole soittimessa sitä toistavaa asemaa.

Lukemista Miles Davis - Kind of Blue - faneille:
Ashley Kahn: Kind of Blue - Modernin jazzin avain
 
273 sivua ja melkein sata valokuvaa legendaarisen levyn ympäriltä.
Ei muuta vikaa, kuin aika kova hinta (35€).
Levy äänitettiin kahtena päivänä, yhteensä kolmessa kolmen tunnin sessiossa. Miles Davisia ja Bill Evansia lukuunottamatta muut soittajat eivät tienneet etuäteen mitä levylle soitettaisiin, lopputulos oli kyllä silkkaa timanttia.

Vasu: Lukemista Miles Davis - Kind of Blue - faneille:
Ashley Kahn: Kind of Blue - Modernin jazzin avain
 
273 sivua ja melkein sata valokuvaa legendaarisen levyn ympäriltä.
Ei muuta vikaa, kuin aika kova hinta (35€).
Levy äänitettiin kahtena päivänä, yhteensä kolmessa kolmen tunnin sessiossa. Miles Davisia ja Bill Evansia lukuunottamatta muut soittajat eivät tienneet etuäteen mitä levylle soitettaisiin, lopputulos oli kyllä silkkaa timanttia.
 
Ilmeisesti tuo kirja ei kovin kummonen ole. En tosin itse ole lukenut. Tossa KOB 50th mukana tuli oikeen mielenkiintosia esseitä aiheesta. Kirjaa yhdestä levystä en jaksaisi kyllä lukea. Ajatuksenakin jo hiukan naurettavaa. Kun kappaleet ja soittajat on analysoinut puhki, voi alkaa puhumaan siitä, paljonko silloinen ilmankosteus vaikutti äänitykseen ja fiilikseen soittaessa, montako promillea kullakin oli veressä alkomahoolia.
 
Samaan hintaan ostaisin vaikkapa Davisin Birth of the Coolin, Round About Midnightin ja Milestonesin.

Iron Horse: Ilmeisesti tuo kirja ei kovin kummonen ole. En tosin itse ole lukenut. .... Kirjaa yhdestä levystä en jaksaisi kyllä lukea. Ajatuksenakin jo hiukan naurettavaa.
 
Et ole lukenut, et tiedä kirjasta mitään, mutta koska se on sinusta "ajatuksena naurettava" etkä "jaksaisi lukea kirjaa yhdestä levystä", se on paska kirja? Onnee matkaan elämään vaan sulle.
 
Loistava kirja se on.
 
Sama kirjailijahan on tehnyt myös Coltranen A Love Supremesta samanlaisen kirjan.

http://pitchfork.com/news/36287-gargantuan-miles-davis-box-set-due/
 
The set will also include a previously unreleased live recording of Davis's performance at the 1970 Isle of Wight Festival.
 
Tämähän muuten ei pidä paikkaansa. Tuo loistava Isle Of Wightin sähkö-Miles -keikkahan on julkaistu aikalaisten haastatteluilla varustettuna DVD:llä nimikkeellä "Miles Electric".
 
Muuten tää boxi-idea tuntuu vähän typerältä. Miles-/jazz-faneilla on nuo levyt jo, ja tänä päivänä harva pistää rahaa enää kuolleeseen cd-levyformaattiin, varsinkaan liki neljänsadan taalan boxiin.

lukethesis: Tämähän muuten ei pidä paikkaansa. Tuo loistava Isle Of Wightin sähkö-Miles -keikkahan on julkaistu aikalaisten haastatteluilla varustettuna DVD:llä nimikkeellä "Miles Electric".

Hyvä dokkari. Iso plussa on että Isle Of Wightin keikka näytetään kokonaisuudessa. Siis hyvä dokkari alun kliseistään huolimatta; puhuvat päät, ja "unplugged" -soittelut nauhan päälle. Ainoa mikä häiritsee on John McLaughlinin puuttuminen. Tietenkin syynä voi olla ajanpuute tai ylisuuret palkkiovaatimukset, mutta kun samalla melkein annetaan ymmärtää Carlos Santanan soittaneen Bitches Brew'llä.

lukethesis: loistava Isle Of Wightin sähkö-Miles -keikkahan
 
Tuo tuli männä aikoina telkkarista. Seurauksena innostuin In a silent way -levystä. Bitches brew on etäisempi kuin in a silent way.
 
Lopulta kaikki bonusbiisit ja sälä rikkovat sekä pilaavat kokonaisuuksia. Munsta.

lukethesis:
Muuten tää boxi-idea tuntuu vähän typerältä. Miles-/jazz-faneilla on nuo levyt jo, ja tänä päivänä harva pistää rahaa enää kuolleeseen cd-levyformaattiin, varsinkaan liki neljänsadan taalan boxiin.
Siinä tapauksessa, jos joku vaikkapa Kind of Blue-levyn innoittamana päättää hankkia "ne muutkin" Miles-levyt. Päälle vielä 8 cd:n Prestige boxi.
Minusta CD-formaatti on ihan hyvä, ja jazz levyjä saa nykyään kohtuu hintaan. Itse en kaipaa mitään "koti teatteri systeemejä" , kuunteluni tapahtuu vaakatasossa kirja kädessä.