Jazz ›

varo: Riittävästi tietääkseni, että blastbeat ei ole suosituin komppi jatsissa. eikä mikään muukaan tukutuku-meininki.
 
Niin ja juccizzelle vielä kysymys Tampereen jatsi-meiningistä. Onko täällä pahemmin mitään baareja, missä jotain jatsijameja pidettäisiin? Siis säännöllisesti, kun Paapassa esimerkiksi noita tuntuu olevan joskus ja jouluna..
 
Jätkä tarttui. Free jazzista en pidä lainkaan. Tarkentaisin sinuna esim. jazz-standardiksi päätymisen prosessia. Mainstreamin työskentelytapoja vastaan minulla ei ole muuta, kuin että teema-soolo-teema- perusskeema on ganska "kuultu". Voit kysyä jazz-muusikoilta mitä mieltä he tästä ovat, itse en heihin kuulu niin mielipiteeni ei sinänsä paina mitään.
 
niin, ja tuon läpensä paska-homman luin vähän väärin. joka tapauksessa, paskuus on soittajan sormissa, usein.

/quote/varo: Riittävästi tietääkseni, että blastbeat ei ole suosituin komppi jatsissa. eikä mikään muukaan tukutuku-meininki.

Niin ja juccizzelle vielä kysymys Tampereen jatsi-meiningistä. Onko täällä pahemmin mitään baareja, missä jotain jatsijameja pidettäisiin? Siis säännöllisesti, kun Paapassa esimerkiksi noita tuntuu olevan joskus ja jouluna../quote/
 
tänään paapassa. + joka kuun eka perjantai kahvila valossa. tosin poikkeuksellisesti on plevnassa tässä kuussa.
eli joulukuun jazzjamit tampereella
ke 8.12 Paapan kapakka (varmaan 21-->)
ma 13.12 panimoravintola plevna (tietääkseni klo 19-x, kannattaa seurailla tamjazzin sivuja sieltä löytynee tietoo lähempänä)

Vastaus kysymykseen reilun neljän vuoden omien havaintojeni perusteella: ei Tampereella a)opeteta korkeakoulutasolla tai b)oikeastaan missään esitetä kevyttä musiikkia, jatsia nyt varsinkaan - ei missään eikä kenenkään toimesta. Valtion tuet päätyvät Tampereen konservatoriolle, joka on umpiklassinen oppilaitos, joka puolestaan lähinnä taistelee avoimesti ja vahvasti sen puolesta, että rytmimusiikki ja sen harrastajat kuolisivat kokonaan pois.
 
Ai miten niin antipatioita sitä koulua kohtaan, josta pari viikkoa sitten valmistuin? No kun puhallin-, jousi-, piano- ja ties mitä klasariluokkia on kymmenittäin, mutta kaikki kevyen musiikin soittamis"mahdollisuudet" on keskitetty yhteen noin 8 neliön koppiin, jossa on yksi kitaravahvistin, kaksi paskaa bassovahvistinta, yksi rumpusetti, ei PA-kalustoa, aivan perseelleen tehdyt sähköt (kaikki sähkölaitteet pörisee). Lisäksi tila toimii läpikulkukäytävänä kamarimusiikkisalin ja studion tarkkaamon välissä ja siellä myös pidetään kaikki sähkökitara ja -bassotunnit, eli käytännössä siellä ei voi soittaa juuri muulloin kuin öisin, jolloin koulu onkin kiinni.
 
Terveisiä vaan rehtori/koulutusjohtaja Ilari Laaksolle: teit linjanvedoillasi ja päätöksilläsi opiskelustani todella paljon hankalampaa kuin sen olisi tarvinnut olla ja sait harkitsemaan koulun lopettamista moneen kertaan. Ihan kiusallanikin kuitenkin valmistuin ja soitin C-kurssikonsertissani (konservatorion kamarimusiikkisalissa) pelkästään jazzia, poppia ja rokkia.
 
Nyt takas saunaan ja toinen A. Le Coq.

Jucciz: Vastaus kysymykseen reilun neljän vuoden omien havaintojeni perusteella: ei Tampereella a)opeteta korkeakoulutasolla tai b)oikeastaan missään esitetä kevyttä musiikkia, jatsia nyt varsinkaan - ei missään eikä kenenkään toimesta. Valtion tuet päätyvät Tampereen konservatoriolle, joka on umpiklassinen oppilaitos, joka puolestaan lähinnä taistelee avoimesti ja vahvasti sen puolesta, että rytmimusiikki ja sen harrastajat kuolisivat kokonaan pois.
 
kyllä sitä jazziakin löytyy kunhan vaan osaa etsiä ;)

turs: kyllä sitä jazziakin löytyy kunhan vaan osaa etsiä ;)
 
Njoo, varmasti, mutta etsimisen tarve kertoo kyllä karua kieltään kokonaistarjonnan määrästä.

Jucciz: Vastaus kysymykseen reilun neljän vuoden omien havaintojeni perusteella: ei Tampereella a)opeteta korkeakoulutasolla tai b)oikeastaan missään esitetä kevyttä musiikkia, jatsia nyt varsinkaan - ei missään eikä kenenkään toimesta. Valtion tuet päätyvät Tampereen konservatoriolle, joka on umpiklassinen oppilaitos, joka puolestaan lähinnä taistelee avoimesti ja vahvasti sen puolesta, että rytmimusiikki ja sen harrastajat kuolisivat kokonaan pois.
 
Opiskelen pirkanmaan musiikkiopistolla pop-jazz-puolella ja siellä on kyllä ihan jees olla. Enpä tiedä, onko tuolla mitään ihmeempää kamppailua pop-jazz ja klasaripuolten välillä muutenkaan. Tosin nyt puhutaan ihan musiikkikoulu-ja opistotasoisesta opetuksesta, mutta ei täällä nyt ihan missään 1800-luvulla eletä. Konsasta pidän pääni kiinni, muuta kokemusta ei ole kuin kahvilla käyminen aulakahviossa.
 
Joskus lehdestä luin, että 94% valtion musiikkiin suuntaamista rahoista menee klassiseen koulutukseen ja klassisten ammattiorkestereiden ylläpitoon. Jumalauta, mikä muka tekee klassisesta niin paljon tärkeämpää että kaikki rahat pitää hassata siihen? Onko se nyt sitten hyvä, että puolet klassisen viulun aloittaneista lopettaa, kun mitään muuta ei soiteta kuin jotain sinfoniateoksia, joita ei ikinä ole missään kuullutkaan? Tähän päälle tulee tietenkin jostain itäeuroopasta rahdatun opettajan vanhanaikainen pedagogiikka, että oppilasta haukutaan surutta ja minkään tasoiseen soittamiseen ei olla tyytyväisiä.
 
Rytmimusiikki ei tule kuolemaan pois. Joka ikäluokasta löytyy niitä sähkökitaran rämpyttäjiä, joista moni innostuu opiskelemaan aihetta syvällisemmin kuin vain sitä smoke on the wateria tai cobbia rämpyttämällä. Mä oon tässä lukenut musiikintutkimuksen pääsykoekirjaa, jossa sanottiin, että 2000-luvulla myös rytmimusiikin koulutusta ja tutkimusta on alettu tukea entistä avoimemmin. Ehkäpä nää vanhat asenteet alkavat pikkuhiljaa muuttua.
 
Nyt takas saunaan ja toinen A. Le Coq.
 
Se on oikein!

varo: Opiskelen pirkanmaan musiikkiopistolla pop-jazz-puolella ja siellä on kyllä ihan jees olla. Enpä tiedä, onko tuolla mitään ihmeempää kamppailua pop-jazz ja klasaripuolten välillä muutenkaan. Tosin nyt puhutaan ihan musiikkikoulu-ja opistotasoisesta opetuksesta, mutta ei täällä nyt ihan missään 1800-luvulla eletä. Konsasta pidän pääni kiinni, muuta kokemusta ei ole kuin kahvilla käyminen aulakahviossa.
 
Joskus lehdestä luin, että 94% valtion musiikkiin suuntaamista rahoista menee klassiseen koulutukseen ja klassisten ammattiorkestereiden ylläpitoon. Jumalauta, mikä muka tekee klassisesta niin paljon tärkeämpää että kaikki rahat pitää hassata siihen? Onko se nyt sitten hyvä, että puolet klassisen viulun aloittaneista lopettaa, kun mitään muuta ei soiteta kuin jotain sinfoniateoksia, joita ei ikinä ole missään kuullutkaan? Tähän päälle tulee tietenkin jostain itäeuroopasta rahdatun opettajan vanhanaikainen pedagogiikka, että oppilasta haukutaan surutta ja minkään tasoiseen soittamiseen ei olla tyytyväisiä.
 
Rytmimusiikki ei tule kuolemaan pois. Joka ikäluokasta löytyy niitä sähkökitaran rämpyttäjiä, joista moni innostuu opiskelemaan aihetta syvällisemmin kuin vain sitä smoke on the wateria tai cobbia rämpyttämällä. Mä oon tässä lukenut musiikintutkimuksen pääsykoekirjaa, jossa sanottiin, että 2000-luvulla myös rytmimusiikin koulutusta ja tutkimusta on alettu tukea entistä avoimemmin. Ehkäpä nää vanhat asenteet alkavat pikkuhiljaa muuttua.
 

 
Se on oikein!
 
Tota noinniin oliskohan tuossa rahoituksessa kyse "yleisradiosyndroomasta" elikkäs siis rytmimusiikki pysyy hengissä joka tapauksessa. Korkeakulttuuri ja vallankin klassinen musiikki tarvitsee ylläpitäjää (tässä tapauksessa valtiota). Toisaaltahan kyse on myös siitä miten koulun tehtävä ymmärretään. Kouluhan ei pelkästään ole olemassa opettamista varten vaan sen tehtävä on myös säilöä perinteitä.

Rupesin tuossa muuten miettimään jats-rumpalointia kun olin tossa joskus kuuntelemassa oikein wanhojen vetäjien jatsia. Rumpalilla oli joku ihan läpeensä paska setti, jossa ei virvelin ja basarin lisäksi ollut muistaakseni kuin yksi tomi, haikka ja joku toinen pelti. Silti äijjä veteli joka biisissä mitä kekseliämpiä komppeja ja lyhkäisen soolonkin johonkin väliin.
 
Rupesin miettimään, että mihinkä kaikki rumpalit tarvitsee sitä tuplasettiänsä ja 29 eri lautasta sekä lehmänkelloa :D ? Ilmeisesti tuo jats-kaveri oli osannut keskittyä olennaiseen?
 
Herlin Riley soittaa New Orleans -jazzia:
 
http://www.youtube.com/watch?v=zBvtWqpvo9Q

Jossain välissä olisi ihan hiton siistiä, jos saisi(relatiivista) sävelkorvaa kehitettyä niin paljon, että pystyisi nimeämään ihan pelkkää musiikkia, erityisesti jatsia, kuuntelemalla kaikkia musiikin teoreettisia ilmiöitä, eli sointuja, rytmejä, sointukiertoja, soolon skaaloja ja moodeja, sointulaajennuksia ja käännöksiä ihan lennosta. Silloin voisi tosiaan sanoa ymmärtävänsä musiikkia!
 
Välillä mulle käy näin jo vähäsen nykyisin , tunnistan nykyisin ihan kohtuu hyvin esim duuri/molli kolmisoinnun kvinttikäännöksen, sus4-soinnun (esiintyy usein kuuntelemassani 80-luvun sukkahousuhevissä) dimiskaalan, ylinousevan soinnun ja jotain muuta vastaavaa välillä. Esim. nyt 1/3-teoriatunnilla opettaja soitti melodisen molliskaalan tutulla rytmillä pianolla ja mä tajusin, että "vittu, sama juttuhan oli vivaldin neljän vuodenajan keväässä viululla soitettuna ennen jotain kolmisointuarpeggioita. Toi onkin Beethovenin Fur Elysen(en osaa kirjoittaa oikein)ohella suurinpiirtein ainoa klassinen biisi, jonka tunnistan kuuntelemalla. Nää on mulle niitä juttuja, mistä tosiaan tulee se suola musiikin opiskeluun.
 
Kirjastossa nypläsin jotain noin 500-sivuista ear training-kirjaa, jossa käsiteltiin pelkästään harmoniaa ja sointujen tunnistusta. Mukana oli varmaan 3-5 cd:tä, eli käytännön harjoituksia oli tosi paljon. Samasta sarjasta oli myös rytmin tunnistamiseen ja melodioihin keskittyneet kirjansa. Liian vaikeata kamaa vielä mun tasolle, mutta ois kiva tietää kirjasarjan nimi, jos joskus pääsen sille tasolle, että tuolla reenaaminen olisi mahdollista?

Nostanpa vanhaa...
 
Jazziin tämä ei liity niin kovin mutta otsikkoon vähän paremmin
 
Jossain välissä olisi ihan hiton siistiä, jos saisi(relatiivista) sävelkorvaa kehitettyä niin paljon, että pystyisi nimeämään ihan pelkkää musiikkia, erityisesti jatsia, kuuntelemalla kaikkia musiikin teoreettisia ilmiöitä, eli sointuja, rytmejä, sointukiertoja, soolon skaaloja ja moodeja, sointulaajennuksia ja käännöksiä ihan lennosta.
 
Jos kehittää korvaa kuulemaan vaan kaikki moodit, skaalat, soinnut, asteikot, rytmilliset variaatiot yms nimen perusteella, miten paljon se vaikuttaa siihen miten itse pystyy keksimään musiikkia? siis etenkin raskaampaa musiikkia? Jos parhaat riffit tulee vahingossa heittämällä käden häröön asentoon ja vetelemällä mitä mieleen tulee, syökö kyky analysoida musiikkia pikkutarkasti kykyä keksiä musiikkia, missä ei ole tarkoitus analysoida melodiaa tai sointuja ja osata nimetä niitä? Itse tykkään(isin) soittaa/kuunnella jazzia, death/black metallia sekä klassista (pahoittelut karkeasta jaottelusta).
 
Onko kyky analysoida musiikkia yleisesti hyödyllinen kaikessa vai onko sillä huonojakin puolia? Ei sillä että itse pyrkisin analysoimaan sen minkä kerkeän, mietin vaan onko tähän kysymykseen mahdollista vastata?

Gibsby: Onko kyky analysoida musiikkia yleisesti hyödyllinen kaikessa vai onko sillä huonojakin puolia? Ei sillä että itse pyrkisin analysoimaan sen minkä kerkeän, mietin vaan onko tähän kysymykseen mahdollista vastata?
 
Ehkä voi olla vähän rasittavaa, jos analysointimodea ei pysty kytkemään ollenkaan pois päältä. Mulla ei tuota ongelmaa ole ollut. Päinvastoin emotionaalinen kuuntelu on kehittynyt siinä rinnalla.
 
Edit: Vielä tuosta - eh - musiikin keksimisestä sen verran, että mä koen pelkästään hyötyväni siitä, että osaan nimetä asioita, joita kuulen omalla sisäisellä korvallani. Korvan ja käsien välisen yhteyden kehittämisestähän tässä hommassa on aika pitkälti kyse.

Tulipa vielä mieleen tuosta aikaisemmasta "kivasta" fiiliksestä, joka mainittiin Desmontin soittoon liittyen. Usein jazzin maailmaan vasta heränneillä ihmeellinen ja vähän hankalasti tiedostettava asia on svengi. Suomalaisille se ei ole välttämättä mitenkään synnynnäinen asia. Siis tahdin jakaminen neljään kolmasosatrioliin, joista ensimmäiset kaksi on sidottu yhteen saaden aikaan baadadaada.. -fiiliksen.
 
Svengiä voi myös lähestyä pyöreästi ajattelemalla, että suora rytmi ja suffle ovat kaksi ääripäätä, joiden epämääräisestä välimaastosta löytyy kokonainen universumi reggaen, bluesin, skan, jazzin ja lattareiden ja lukemattoman muun rytmin luo.
 
Itse treenaan skaaloja ja arpeggioita aina fraseeraten. En itseasiassa soita mitään ilman jonkinlaista pyöreyttä. Myös suorat rytmit on mahdollista soittaa niin, että siellä on ripaus svengiä, mikä todellakin riittää. Billie Jean on tästä hyvä esimerkki.
 
Pahoittelen, että menin jazzin kentän ulkopuolelle, mutta halusin vain selkiyttää pyöreyden olemusta rytmissä, koska itselleni se ei ollut mitenkään itsestään selvä juttu.