Jazz ›

Hyvä kysymys. Mistä koko pahe sai alkunsa? Ensimmäinen jonka kuulin kokonaan oli veljeni jokin Django -levy. Ensimmäinen oma jazz-levy oli Barney Kesselin "Swinging Easy". Mainio plätty. Ja se kitaran soundi... (tärinää) .. oli livenäkin mahtavan tumma ja syvä.

Taisi olla Herbie Hancockin "Maiden Voyage". Edelleen pyörii.

Mikä oli ensimmäinen Jazz-levy, jonka kuuntelit kokonaan. Itse lainasin 16-vuotiaana kirjastosta Herbie Hancockin levyn 'Takin' Off'. Jäin Jazziin koukkuun loppuiäkseni.
 
joku Tolosen tuplavinyylikokoelma, kaverilta lainattu. eka ostettu jazzlevy, oikea jatsijatsilevy siis, oli Miles Davisin Kind Of Blue. Porttiteoria toimi. ainakin munkohdallani :D

Vinyyliälppäri Louis Armstrong plays W.C. Handy
 
http://www.amazon.com/Louis-Armstrong-Plays-W-C-Handy/dp/B000002ADP
 
Tuo Amazonin tuote on kyllä remasteroitu CD siitä älppäristä.

eka jazz-osastolla myytävä levy oli elektric band (1986), saman bändin inside out sisälsi jo enemmän jazzilta kuulostavaa jazzia ja eka ei-fuusiolevy oli saman bändin nokkamiehen "inner space" (jossa on muuten ihana hubert lawsin huiluversio kappaleesta windows, sekä unohdettu lattarihelmi, guijira)
 
ostin muuten ton ihan ekan levyn divarista sen kummelisketsin inspiroimana

Ensimmäinen jazz-vinyylini oli varmaankin jokin Valintatalon alelaarista muutamalla markalla ostettu I giganti del jazz -sarjan levyistä.

Oli äidin levyhyllyssä ollut Lenni-Kalle Taipale Trion debyytti Nothing to Hide, ja sen jälkeen toinen suomalainen, Old Time Jazz Bandin A Bit of Jazz.
 
Varsinainen jazz-innostus sai alkunsa 2005 Pori Jazzeilta. Taisivatpa olla Herbie Hancockin levyt Headhunters ja Empyrean Isles noinniinkun aluksi silloin. Michel Petrucciania ja Oscar Petersonia lainailin kanssa mm.

Eka oli Coltranen Giant Steps. Käsittämättömän kiehtovalta ja vaikealta
kuulosti silloin ja tulihan se kuunneltua varmaankin n. 30 kertaa peräkkäin
ja joka kerran jälkeen se aina hiukan avautui. Aika ja levy olivat ilmeisesti
sopivat, koska tuon levyn myötä jazz koukkuun jäin.
 
Toka oli Kind Of Blue ja kolmas oli Monkkia joka oli vielä silloin liian
vaikeaa, sen aika tuli sitten vuosia myöhemmin.

No varmaan Lenni-Kalle Taipale Trion se joku tuplalevy oli ensimmäinen kosketus genreen ja vuosia myöhemmin Teddy Rok Sevenin etnojatsi vakuutti ja sytytti innostuksen. Täytyy myöntää että ulkomainen matsku on jäänyt edelleen vähälle, pelkästään Teppo Mäkysen bändit (Five Corners, Stance Brothers, Timo Lassy) ovat riittäneet tähänkin asti, paitsi en minä mikään suurkuluttaja olekaan.

Finnish jazz '91
Finnish jazz '95
Phil Collins Bigband - Hot night in paris (edelleenkin vahvassa kuuntelussa)
Jukka Linkola - Pegasus (Tätä on tullu enemmän soitettua kun kuunneltua)
 
Tämä tais olla vuonna 1998-99 muistaakseni.
Siitä se ajatus sitten läksi.

Miles Davisin Decoy joskus 80-luvun puolessavälin.
 
Ha, tämäpä taitaa olla se! Rockradiossa (sic!) taidettiin sitä
soittaa, itse soitin punk-kitaraa, mutta tuntemattoman basisti
Darryl Jonesin peukalonjälki teki vaikutuksen: vinyyli oli pakko
hommata (tallella vieläkin, en luovu).
 
Eihän siitä melodioiden kuljettelusta tajunnut oikein mitään,
"sujuva kuuntelu" oli melko kaukana. Mutta levyn atmosfääri
puri, ja jostain kumman syystä 80-luvun kitarafuusioroska
nykyään lämmittää sydäntä... :-)

Ha, tämäpä taitaa olla se! Rockradiossa (sic!) taidettiin sitä
soittaa, itse soitin punk-kitaraa, mutta tuntemattoman basisti
Darryl Jonesin peukalonjälki teki vaikutuksen: vinyyli oli pakko
hommata (tallella vieläkin, en luovu).
 
muistan kun aikoinaan laitoin ton kirjastosta lainatun decoyn soimaan, niin se kuulosti se soundi (eka raita) tosi hienolta. ja se soundi teki vaikutuksen yhteen tuttuunkin, joka kuunteli pelkkää konemusaa. itse levyä en ole tarkasti jaksanut koluta läpi.

Angel Song: Kenny Wheeler,Lee Konitz,Dave Holland,Bill Frisell
 
Sekin oli kirjastosta lainattu levy. Plokkasin sen sisälehtisessä olevan Bill Frisell-kuvan takia. Kitara oli niin oudon näköinen, että oli pakko saada kuulla miltä se kuullosti. Ensikuulemasta on kymmenisen vuotta aikaa ja levy on vieläkin top5:ssa listallani.

Trio Töykeät: Wake ja kirjastostahan se löyty.

Miun ensimmäinen ostamani levy tais olla soitonopettajan vinkkamana Bill Evansin ja Jim Hallin undercurrent. Sitäkautta sitten lisää kahmin noita Evansin levyjä.
Siitä ei kyll mennyt kauaa kun sitten ostin Oscar Petersonia seuraavaksi.

Kyllä se oli se Kind of Blue.

Taisi se ihan eka olla Erik Lindström sextetin "No money - no music". Heikki Laurilan olin nähnyt joskus ihan pikkukäiverönä jossain TV-homassa aikaisemmin, mutta en ollut sen kummemmin edes ajatella millainen soittaja hän oli. Tämän jälkeen Laurila minun mielestä oli niiden kovien soittajien kirjoissa. On se vieläkin.

Eiköhän se ollut joku Charlie Parkerin kokoelmalätty. Ihastuin etenkin rauhallisempiin kappaleisiin joiden kautta olikin hyvä siirtyä Miles Davisin klassikoihin.

Eiköhän se ollut joku Charlie Parkerin kokoelmalätty. Ihastuin etenkin rauhallisempiin kappaleisiin joiden kautta olikin hyvä siirtyä Miles Davisin klassikoihin.
 
Kuulostaa hämmästyttävän yhdenmukaiselta: Charlie Parker : Bird/Parker LP ja sitten Milesin 50-lukuun käsiksi.

Herbie Hancock- Headhunters
edelleen kuuntelen ja yhtä kovalta kuulostaa ku sillon ekalla kerralla