Jazz ›

Moi! Oon nyt kiinnostunut Jazzin soittamisesta pianolla, mutta en vain oikein tiedä miten sitä voisi soittaa. Onko Jazzissa kyse enemmän soinnuista vai rytmistä? Millaisia sointuja Jazzissa käytetään & millainen rytmi?

Jospa kävisit hakemassa kirjastosta tai musiikkikaupasta pianolle tarkoitettuja jazznuotteja. Niistä näkee soinnut ja säestyksen. Valitse nuottikirja, jossa on "standardeja" tai "klassisia" jazz-kappaleita, ettei tule vahingossa mitään modernia vaikeempaa kamaa. Säestys on tietysti nuottikirjoissa yleensä soolopianolle. Mutta siitä kannattanee aloittaa.
 
Pop-musiikkiin verrattunahan jazzissa on enempi näitä majseiska- ja molliseiskasointuja sekä pidempiä sointuja, kuten ysisoinnut, muutenkin.
 
Rytmistä parhaiten käsityksen saa varmaan kuuntelemalla jazzia. Ota kaupasta tai kirjastosta mukaan samalla myös vaikkapa Oscar Petersonin, Art Tatumin, Bud Powellin ja Thelonious Monkin levyjä (nämä ovat suurimpia jazz-pianisteja).
 
Tyypillisin jazz-rytmihän on se perinteinen jazz-swingi, missä rumpali soittaa peltiin "ding ding-gi ding ding-gi ding..." ja basisti "duu-daa-duu-daa-duu-daa-duu-daa", mutta jazzissa on tietysti käytetty mitä erilaisempia rytmejä, kuten levyjä kuuntelemalla voi havaita.
 
Joku varmaan sanoisi, että sointujen ja rytmien sijaan oleellisinta jazzissa on improvisaatio eli uusien sävelkulkujen soittaminen nuottien ulkopuolelta esityksen aikana. Improvisaatiota voi aivan alkajaisiksi lähteä kokeilemaan vaikka siten, että kun on opetellut jonkun kappaleen, niin yrittää muunnella sen melodiaa lennossa vaikka vain vähäsen.

Svengaan oppii tosiaan parhaiten kuuntelemalla levyjä ja soittamalla biisejä. Erityisesti siihen komppipeltiin kannattaa kiinnittää aluksi huomiota. Mainittujen pimputtajien lisäksi voisi heittää hiukan nuoremmasta sukupolvesta ainakin Herbie Hancockin, Chick Corean ja Keith Jarrettin. Jarrett näistä ehkä lähimpänä perinteistä tyyliä, mutta kaikki kolme ovat melko olennaisia nykyaikaisen jazz-pianon kehityksessä. Ja tietysti oma henkilökohtainen suosikki Bill Evans, joka soitti mm. jollain Kind of Bluella...
 
Jazzissahan on se hauska puoli, että painottaa voi mitä haluaa. Rytmiikan painotuksesta voi kuunnella hyvänä esimerkkinä Hancockin Maiden Voyage -biisiä (https://www.youtube.com/watch?v=hwmRQ0PBtXU), sointupuolella varmasti bebop-hommat, kuten Parker ja Powell, ja esim. Bill Evansin trio-levyt ovat aika hyviä lähtökohtia.
 
Kirjastohan on aina hyvä paikka aloittaa mihin tahansa asiaan perehtyminen, ja jazz-pianon kannalta taitaa tuo Levinen The Jazz Piano Book olla melko standardi. Saman miehen The Jazz Theory Book on myös hyvä vaihtoehto, kuhan muistaa soittaa kaikki esimerkit ja kuunnella niitä levyjä. Joku Real Book tai Fake Book kannattaa myös napata, siitä sitten päivittäin käymään lappuja lävitte. Joku pari biisiähän kannattaa ottaa myös tarkempaan käsittelyyn, mutta joka päivä jos on uus lappu silmien alla niin alkaa kyllä tuleen sointumuodot ja -kulut nopeesti tutummaksi ku sitä Just Friendsia kk-tolkulla hinkkaamalla.
 
Taustanauhojahan on myös YouTube täynnä, ilman pianoa ja pianon kanssa. Jazzin puolellahan tämä Aebersoldin Play-A-Long -sarja on se vakiovaihtoehto jos löytyy.

Jos haluaa pianonsoiton kuulostavan jazzilta, kannattaa unohtaa aika paljon siitä, mitä on oppinut tanssilavakeikoilla. Kuten:
 
1. Jazzin harmoniat perustuvat nelisointuihin. Jos jazz-biisissä on puhdas duuri- tai mollisointu, se on siinä tehokeinona ("oho, lastenlaulusointu, hauska").
 
2. Jazz-pianisti ei soita soinnun perusääntä soittaessaan basistin kanssa. Sointukäännökset, joissa perusääni on alimpana, kuulostavat popilta.
 
3. Jazz-pianisti merkkaa biisin dynamiikan kannalta oleelliset kohdat selkeästi. Oleellisia kohtia ovat purkaukset, joista yleisin on VI. Usein sitä edeltää vielä II asteen mollisointu, eli soinnut ovat virallisesti IIm7V7Imaj7 (tai maj6/9). Jazz-pianisti ei kuitenkaan tyydy soittamaan tylsästi sitä dominanttiseiskaa (V7), vaan tyrkkää sen sijaan jonkun rouheamman ja kiinnostavamman vaihtoehdon, kuten V7alt:in. Ideana on siis luoda jännitettä, joka purkautuu ensimmäisen asteen sointuun. Ja mikäkö on tuo "alt"? Hieman mutkia oikoen se on tritonuksen eli tasan puolen oktaavin päässä oleva seiskasointu. Siis C7alt=F#7 tai Bb7alt=E7 jne. Kaiken kaikkiaan tavalliselle dominanttiseiskalle (jota popissakin käytetään) on pitkälti toistakymmentä eri vaihtoehtoa, joita jazz-pianisti voi suhteellisen vapaasti kokeilla, ellei bändissä ole toista harmoniasoitinta (esim. kitaraa), jolloin sointumuunnokset on syytä sopia yhdessä. Kokeiluissa kannattaa joka tapauksessa harjoittaa jonkinlaista kohtuutta. Kaikkien dominanttiseiskojen korvaaminen alt-soinnuilla alkaa melko nopeasti ärsyttämään kuulijaa.
 
4. Jazz-pianisti ei soita tylsästi sointuja ensimmäiselle ja kolmannelle iskulle, vaan varioi komppaustaan. Aina toimivaa on tyrkätä soinnut kahdeksasosanuotin verran etuajassa. Siis toisen ja neljännen iskun jälkimmäiselle puoliskolle.
 
5. Jazz-pianistin sointuhajotukset eli ns. voicingit ovat tarkoituksenmukaisia, eli vasen käsi ei hypi sointujen välillä kovin laajalla alueella. Itse asiassa normaalissa IIVI-sointukulussa kahdella peräkkäisellä soinnulla on useita yhteisiä säveliä, joten yhden tai kahden sormen siirto usein riittää. Esim. Dm7-soinnussa pianisti soittaa Fmaj7:n (F-A-C-E), seuraavassa G7:ssä riittää C:n vaihtaminen H:ksi (=B:ksi) ja sitä seuraavassa Cmaj7:ssä vaihdetaan F E:ksi ja A G:ksi, jolloin pianisti soittaakin Em7:aa. Simppeleimmillään siis noin. Jos sen G7:n haluaa korvata G7altilla, vasemman käden äänet ovat tuolloin F-Bb-H-Eb. Erittäin jazz.
 
6. Jazz-pianisti ei tyydy soittamaan esim. kahden tahdin ajan tylsästi samaa sointua, vaan varioi sitä. Mukaan voi laittaa minkä tahansa asteikon sävelen (harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta). Lähtökohtaisesti jokaiseen normaaliin seiskasointuun voi aina lisätä ysin ja/tai kutosen. Ja esim. useamman tahdin mittaisessa molliseiska-kohdassa voi herättää hallitusti huomiota käymällä välillä pikaisesti V7alt-soinnussa. Muutenkin niitä V-I-purkauksia voi lisätä säestykseen, vaikka niitä ei sointuihin olisi merkittykään.
 
Paras neuvo aloittelevalle jazz-pianistille tuli jo tuossa aiemmissa viesteissä. Hanki Mark Levinen The Jazz Piano Book. Ja kylkeen vaikkapa The Real Book ykkönen, niin pääset heti testaamaan asioita käytännössä.

Peksujeff: Jos haluaa pianonsoiton kuulostavan jazzilta, kannattaa unohtaa aika paljon siitä, mitä on oppinut tanssilavakeikoilla. Kuten:
 
Hyvä analyysi mun mielestäni!
 
(Tullut just jazzleiriltä ja joteskin tylsää alkaa harjoitella "Kulkurin valssia"!)

Moi ja kiitos vastauksista! Mutta miten kannattaisi kompata, jos haluaisi tehdä vaikka jostain perus Tuiki tuiki tähtösestä enemmän Jazzin kuuloisen? Katsoin rockway.fi -sivulta opetusvideon Jazz-valssin soitosta, mutta en löytänyt videota, jossa neuvottaisiin miten tasajakoisia jazz-kappaleita kompattaisiin.

Peksujeff: 1. Jazzin harmoniat perustuvat nelisointuihin. Jos jazz-biisissä on puhdas duuri- tai mollisointu, se on siinä tehokeinona ("oho, lastenlaulusointu, hauska").
 
4. Jazz-pianisti ei soita tylsästi sointuja ensimmäiselle ja kolmannelle iskulle, vaan varioi komppaustaan. Aina toimivaa on tyrkätä soinnut kahdeksasosanuotin verran etuajassa. Siis toisen ja neljännen iskun jälkimmäiselle puoliskolle.
 
Tuossahan tuota pari ehdotusta tuli. Laajemmat sointumuodot ja svingillä synkoopille niin on jo melko jazzin kuulostaa. Ja kyllähän downbeatillekin iskeminen toimii aluksi, varsinkin jos basso kävelee. Peksun viestissä muutenkin paljon hyödyllistä infoa, mitä nyt kohtaan kaksihan voidaan jo ihan Levinen teoria-kirjasta todeta, että makukysymys. Kuudes kohtakin menee tyylin mukaan, ja varsinkin nopeilla temmoilla ei tartte stressata, jos tulikin se neljä tahtia pelkästään Cmaj7:aa soitettua.
 
Sointukorvaukset ja -laajennuksetkin on myös yleensä tarkotuksenmukasia. C7alt:han käyttäytyy hiukan eri tavoin kuin C7b9. Jazz-aloittelijalle tietenkin vähän turhia murheita, kokeilemalla selviää toimiiko vai ei. Ja kukapa sitä nyt kovin tarkkaa syynää soolojen aikana, että mitä koristuksia niistä soinnuista löytyykään.
 
Ja kyllä mää sanoisin, että kuuntelu on ehdottomasti tärkein asia aina kun aletaan soittaan itselle tuntematonta musiikkia. Vaikkei niistä Ellingtonien ja Powellien sovituksellisista tempuista mitään aluksi tajuaiskaan niin siinä koko ajan korva oppii soundimaailmaa, mikä sitten helpottaa arvioimaan oman soiton kohdalla, että menikö jazzisti vai ei.

Lainaan tätä ketjua, koska otsikko liippaa aika läheltä sitä mitä etsin.
 
Eli, olen tehnyt pitkään pelkästään sekvenssöimällä konemusaa. Alkaa tulla kuitenkin rajat vastaan, koska päänsisäiset visiot ylittävät sen, mitä pystyn sekvenssöimällä järkevässä ajassa saamaan aikaan.
 
Olenkin miettinyt että voisin mennä pianotunneille oppiakseni soittamaan koskettimia kunnolla sekä eritoten oppiakseni paremmin musiikin teoriaa ja sävellystä.
 
Klassinen musiikki ei kiinnosta lainkaan, enemmän perinteisessä musassa nimenomaan jazz ja sen johdannaiset kuten funk.
 
Itse kysymykseen siis:
 
Onko olemassa opettajia/kouluja ihmisille, jotka eivät osaa soittaa lainkaan ja haluavat oppia nimenomaan jazzin kautta? Eli pianon alkeiskursseja, joissa soitetaan jazzia klasarin sijaan ja jossa alusta lähtien tähdätään siihen, että opitaan myös improvisoimaan eikä pelkästään soittamaan kappaleita nuoteista?
 
Mikäli on, onko jotain erityistä suosittelua, mikä (kohtuuhintainen) opettaja tai koulu olisi hyvä tämmöiseen? Asun pääkaupunkiseudulla.

Barfunkel:
Mikäli on, onko jotain erityistä suosittelua, mikä (kohtuuhintainen) opettaja tai koulu olisi hyvä tämmöiseen? Asun pääkaupunkiseudulla.
 
Mä oon pitkään ollut pianotunneilla ja mun maikat on olleet jatsin opettajia joko pop-jazz-konservatoriossa tai Sibiksessä tai näitten lafkojen pitkälle ehtineitä musiikkiopeksi opiskelevia ja oon ollut tyytyväinen, klasaria vain sen verran kuin se palvelee jatsin soittoa.