Bergonzi oli hyvä mutta sarikoski... voi kiesus mikä äijä. Oisin ehkä enemmän toivonut muutenkin yleiseltä linjaukselta selkeyttä edes johonkin. Kun rumpali, pianisti, basisti, ja solistit vetää ihan hämärää synkooppi juttua, niin se on hetken huimaa rytmillistä tykitystä ja saa veren kiehumaan sillai hyvässä mielessä, mutta kun sitä kestää koko keikan ajan, niin jää käteen vähän sekava nippu outoja biisejä. Kaikki oli oikeastaan vähän samanlaisia biisejä sitten kuitenkin. Vikassa biisissä selkeästi rumpali otti jykevämmän pohjan, ja se sai miun pään muodostamaan jo selkeitä palikoita, ja sen biisin pystyisin hyräilemään vieläkin, vaikka en ole mitään noista biiseistä ennen kuullut. Elämä maistuu, kun noudattaa kahta sääntöä:
1. Älä ota paineita pienistä asioista
2. Kaikki asiat ovat pieniä asioita |