jo ajatuskin oopperalaulajattaresta veistelemässä jazzia kuulostaa pelottavalta. eipä silti, saa ja kannattaa toki yrittää mutta kun sitä on tottunut että se "feminiini"-jazzlaulusoundi luo väistämättä mielikuvan reilusti, siis todella reilusti, ylipainoisesta etnisen taustan omaavasta neitokaisesta, jolla pitkälle kehittynyt intiimi suhde erinäisiin ääntämuokkaaviin päihteisiin. :D (olikos nyt tarpeeksi poliittisesti korrekti kiertoilmaus kaksisataakiloiselle neekerinaiselle joka on vetänyt koko ikänsä röökiä ja viinaa?)
tosin eipä mieleeni tule kyllä ensimmäistäkään naisjazzaria joka sopisi tuohon stereotypiaan. (vai olikos Etta James hieman pulska tyttönen? vai lasketaanko se edes jazzlaulajaksi, emmä tiedä...) viina. hanuri. ja naiset. |
jo ajatuskin oopperalaulajattaresta veistelemässä jazzia kuulostaa pelottavalta.
No jos mennään Louis Armstrong and his hot five -levytykseen 'Big butter and the egg man', May Alix laulaa kovin klassisella äänenmuodostuksella chorusinsa. Ja sama tulee varhaisiin "blues-kuningattariin", melkosen palkeet auki hekin veistelivät.
Jotenkin tuntuu siltä, että varhaiset levyttäneet mustan musiikin laulajat lauloivat tavalla, joka ei ollut jäävä jazzin laulutulkinnan perustaksi. Vasta Billie Holidayn ja Ellan myötä rakentui suurelle yleisölle kuva lauletun jazzin potentiaalista tarinankerronnassa.
Joten valitettavasti karitamattilamainen ooppera/operettitulkinta on historiallisesti oikeassa jazz-laulun syntyyn liittyvästä tulkitaperustasta. Amatöörit eivät oikeasti nauti musiikista ammattilaisia enempää - amatöörit eivät vain oikeasti osaa soittaa. |
HS
cflempka
ganesha
jazzmies