Jazz ›

Miksi jazz tuntuu niin epärytmikkäältä musiikilta? Aina kun kuuntelen jazzia niin tuntuu että mikään ei mene oikeassa rytmissä vaan rumpali soittaa ihan toisessa rytmissä kuin saksofoni jne. Sitten pianolla soitetaan siihen väliin jotain huonosti sopivaa kamaa.

Itseppä en edes jazzin kuuntelija ole, mutta voisin sanoa perstuntumalta että tuolta se voi kuulostaa sellaiselle joka ei ole paljoa jazzia kuunnellut. Siihen pitää luultavasti korvan tottua että ymmärtää sitä. Sitten kun tottuu, niin se kuulostaakin oikein hyvältä ja sopivalta, ja rytmin kiirehtiminen tai jälkeenjäänti kuulostaa vain tyylikkäältä. Samoin kuin esim. bläkkis tai muu rankka metalli kuulostaa pelkältä rääynnältä ja soitinten raiskaamiselta kokemattoman kuulijan korvaan. (Ja mielestäni se sitä onkin, mutta ei siitä sen enempää=)

Hehheh tiedän mitä meinaat, voin hyvin kuvitella ite tunteneeni joskus samoin jazzin suhteen. Toisin kun rokkilevyillä, useat jazz-levyt on mulle yhtä semmosta kokonaisuutta ja tiettyä tunnelmaa alusta loppuun. Oikeastaan ne kaikista kovimmin potkivat kohdat ja eniten mieleen jäävät kohdat on just ne missä joku soitin menee siististi hetken aikaa jossain ihan omassa taimissaan =) Ne on kind of niitä "koukkuja" jotka jazz-biiseissä mulla toimii parhaiten.

Miksi jazz tuntuu niin epärytmikkäältä musiikilta? Aina kun kuuntelen jazzia niin tuntuu että mikään ei mene oikeassa rytmissä vaan rumpali soittaa ihan toisessa rytmissä kuin saksofoni jne. Sitten pianolla soitetaan siihen väliin jotain huonosti sopivaa kamaa.
 
Tarkoittanet rytmikkyydellä sitä, että musiikissa, johon olet tottunut, eri soittajien rytmit ovat sisällöltään lähempänä toisiaan, eli eri soitinten riffien välillä on kiinteämpi rytmisuhde. Jazzin rytmiikka taas toimii sillä tavoin, että rytmistä jännitettä soittajien välillä haetaan polyrytmien, polymetrien, synkooppien, hienorytmiikaltaan erilaisten pulssiinsijoittumisen ja kolmimuunteisen eri asteisuuden avulla. Myös fraasit ovat epäsymmetrisiä ja eri pituisia. Hyvä esimerkki löytyy levyltä Miles in Antibes, missä Herbie Hancockin pianosoolossa hän itse käyttää kaikkia edellisiä keinoja päällimmäisenä rytminen takakeno (sijoittuminen pulssiin) verrattuna Tony Williamsin erittäinen etukenoiseen ja "pisteelliseen" symbaalitaimiin. Heidän biittien väliin mahtuisi norsu. Tuollaiseen "repaleiseen" taimiin tottuu kuten aurajuustoon ja oliiveihin. Onnea ja tsemiä:)

Tarkoittanet rytmikkyydellä sitä, että musiikissa, johon olet tottunut, eri soittajien rytmit ovat sisällöltään lähempänä toisiaan, eli eri soitinten riffien välillä on kiinteämpi rytmisuhde. Jazzin rytmiikka taas toimii sillä tavoin, että rytmistä jännitettä soittajien välillä haetaan polyrytmien, polymetrien, synkooppien, hienorytmiikaltaan erilaisten pulssiinsijoittumisen ja kolmimuunteisen eri asteisuuden avulla. Myös fraasit ovat epäsymmetrisiä ja eri pituisia. Hyvä esimerkki löytyy levyltä Miles in Antibes, missä Herbie Hancockin pianosoolossa hän itse käyttää kaikkia edellisiä keinoja päällimmäisenä rytminen takakeno (sijoittuminen pulssiin) verrattuna Tony Williamsin erittäinen etukenoiseen ja "pisteelliseen" symbaalitaimiin. Heidän biittien väliin mahtuisi norsu. Tuollaiseen "repaleiseen" taimiin tottuu kuten aurajuustoon ja oliiveihin. Onnea ja tsemiä:)
 
Näinhän tämä menee. Aika tyhjentävä puheenvuoro. En oikein usko, että tuohon voi paljon lisätä. Plussaa teille hyvä herra.

jazzin rytmiikkahan on monimutkaistunut aikojen saatossa, joten jos asia on oikeasti ongelma, voi yrittää kuunnella aluksi vanhempaa jazzia ja edetä siitä sitten

jazzin rytmiikkahan on monimutkaistunut aikojen saatossa, joten jos asia on oikeasti ongelma, voi yrittää kuunnella aluksi vanhempaa jazzia ja edetä siitä sitten
 
ton vois yleistää mihin tahansa musaan mitä haluaa oppia kuuntelemaan: tutustuu ekaks ns. rootseihin niin pitkältä kuin uskaltaa ja sieltä käsin sitten rakentaa tiensä siihen mitä toivoo ymmärtäväsä...

- - Tuollaiseen "repaleiseen" taimiin tottuu kuten aurajuustoon ja oliiveihin. - -
 
hmmm....olisko se siis hankittu maku...? :-D
 
En tiedä, tykkään niin aurajuustosta kuin oliiveistakin. Tykkäiskö sellaiset ihmiset useammin jatsista kuin ne jotka ei syö oliiveja ja homejuustoa? Tuossahan olisi taas väitöskirja-aihe.
 
Tulee nälkä kun tällasia pohtii. Keittiöön...
 
MrS