Olen onnellinen mies, kun pääsin viikon verran tutustumaan hieman tämän kaupungin jazz/fuusio skeneen..
Joka paikassa soi helevetin tasokas jazz..:). Ja sit ku on aika vetää perus cover poppipiisikeikka, niin vedetään se salsa-maustein 9-henkisellä orkalla, shit :). Pari black mamaa eturivissä visertelevässä Beyoncetä, Alice Keysiä ym.. yks yhteen, niin terve..
Bändi komppaa ja alkaa sekoilemaan :), --ddu mikä liveskene, muutaman keikan perusteella.
No, tää on tällaasen ens kertalaasen innostusta. Hymy pyllyyn.
t: Armin Shwartsh DDR |
New Yorkissa pitää mennä Greenwich Villageen mikä on Manhattanin eteläosissa ... ei kaukana siitä Bushin kaivauttamasta kuopasta (WTC). Siellä on paljon kuuluisia klubeja (Blue Note), mutta myös kaljakippoloita, joista voi bongata aivan kärkimuusikoita yksin tai pienissä ryhmissä jammailemassa. Tupakansavu on hirveä mutta svengi on mahtavaa useimmiten ... päästävät yleensä lavalle vain tuttujaan.
Kerran eksyin Washingtonissa tällaiseen baariin ja yksi ikääntyneempi jazz-kitaristi soitti kuin koko orkesteri. Juttelin kaverin kanssa ja hän kysyi kuka on idolini ... mainitsin Jimmy Smith (Hammond B3) ja kaveri sanoi soittaneensa hänen joillakin levyillä ... tarkistin asian ja näin todella oli. |
Juttelin yhden siellä asuvan muusikon kanssa..
Keikkoja on surkeesti suhteessa muusikkoihin vähän, ja kilpailu kovaa. Vaikka ylität itsesi ja pääset keikoille tulee hintaa 100 taalaa illasta. Verkostuminen todella tärkeää ja mistään et saa olla myöhässä tai kamoissa tai loippuu työt siihen heti.
Sitten kadulle hattu maahan.
No, sitten jos olet hyvä niin olet hyvä ja saat soittaa kaikki kaupungin keikat. |
