Olenko ymmärtänyt oikein, että koska jazz on lähtökohtaisesti ja määritelmällisesti improvisoitua musiikkia, niin kaikki jazzlevyt ovat livetaltionteja tai sitten studiolivetaltiointeja? olen nähnyt televisiossa ja juutuubissa videoita näistä sessioista, myös bluesiahan tehdään monesti tällä samalla metodilla. Stdiolivehän on silleen mielenkiintoinen, että sehän oli silloin ennenmuinoin ainoa tapa taltioida musiikkia.
Minusta tämä kysymys on kiinnostava siksi kun muussa musiikissa ollaan kovasti siirrytty moniraitaäänityksiin ja päällekkäin äänityksiin ja iso osa musiikista jota kuulee jossain kaupallisessa radiossa, on sellaista mitä ei ole ollut koskaan olemassa muuta kuin sillä äänitteellä eli se musiikki ei ole synytnyt soittajien päissä vaan tuottajan päässä miksauspöydän ääressä ja soittajien osuus on vain toimia raaka-aineena tuottajan luovuudelle. Äänilevy ei siis ole varsinainen tallenne, vaan itsenäinen taideteos.
Minua viehättää kovasti ajatus siitä, että musiikki syntyisi ja soitettaisiin soittajien toimesta ja se olisi olemassa soitettuna, ja äänilevy olisi tosiaankin tallenne jostakin joka on ihan oikeasti tapahtunut. Mutta siis olenko ymmärtänyt oikein? tehdäänkö jazzlevyt aina soittamalla livenä? Se voittaa, kenellä on lopussa eniten |
hallu: tehdäänkö jazzlevyt aina soittamalla livenä?
Kyllä, etenkin perinteisempi (enimmäkseen akustinen) jazz, koska se soittajien keskinäinen interaktio, toisiinsa reagoiminen on niin keskeinen osa tällaista musiikkia, että eihän se onnistu, jos raidat soitetaan eri aikoihin. Veikkaisin, että fuusiokin yleensä, joskin siinä osastossa on enempi lisäilty dubbauksia, käytetty sekvensseriä yms.
Free jazz -tyyppisessä musiikissa esittäjien spontaani interaktio on yleensä vielä perusjazzia tärkeämpää teoksen synnyn kannalta.
Jazzissahan soolon pituuksia ei myöskään usein ole määritelty ennalta, vaan soolo loppuu "on the cue", jolloin tietysti on hyvä, että muut muusikot ovat mukana siinä sen "merkin" havaitsemassa. Minä tykkään käydä koulua, minä tykkään laulaa. Sen takia tykkään opettajasta, koska hän opettaa laulamaan. |
sub zero: Kyllä, etenkin perinteisempi (enimmäkseen akustinen) jazz, koska se soittajien keskinäinen interaktio, toisiinsa reagoiminen on niin keskeinen osa tällaista musiikkia, että eihän se onnistu, jos raidat soitetaan eri aikoihin. Veikkaisin, että fuusiokin yleensä, joskin siinä osastossa on enempi lisäilty dubbauksia, käytetty sekvensseriä yms.
Free jazz -tyyppisessä musiikissa esittäjien spontaani interaktio on yleensä vielä perusjazzia tärkeämpää teoksen synnyn kannalta.
Jazzissahan soolon pituuksia ei myöskään usein ole määritelty ennalta, vaan soolo loppuu "on the cue", jolloin tietysti on hyvä, että muut muusikot ovat mukana siinä sen "merkin" havaitsemassa.
No joo näin mä vähän arvelinkin. Jazzlevyt ovat usein tallenteita jostain klubikeikoista tai sitten on ne studiolivet. Mietin, että eihän jazzia varmaan voi mitenkään muuten oikein tehdä. Jotenkin soisin, että myös muuta musiikkia tehtäisiin enemmän tällä samalla tavalla. Jotenkin korvat tuppaa puutumaan ylituotettuun poppiin. Jazzin kuuntelussa korva lepää, ikäänkuin vanne pään ympärillä vähän helpottaisi. Mä en tajua jazzista mitään, mutta olen pikku pojasta asti tykännyt kuunnella sitä. Se voittaa, kenellä on lopussa eniten |
Kaikkea voi - teknisesti ottaen - levyttää studiolivenä tai instrumentti kerrallaan. Toki muusikoiden aito keskinäinen vuoropuhelu onnistuu vain ensiksi mainitulla taktiikalla. Tietysti päällekkäisäänityksissäkin voidaan reagoida siihen, mitä narulla jo on, mutta naru ei kyllä puolestaan reagoi siihen, mitä parhaillaan tapahtuu. |
hallu
sub zero