Työ musiikkialalla ›

"Sano että sä kairaat...." :D
 
vanhoja poikia viiksekkäitä, mies sekä nainen kumpikin on.
 
mutta oliko humppa nyt sitten hyvä juttu? vai mitä työmiehen krediittejä tässä haetaan?

vanhoja poikia viiksekkäitä, mies sekä nainen kumpikin on.
 
mutta oliko humppa nyt sitten hyvä juttu? vai mitä työmiehen krediittejä tässä haetaan?
 
En mä tajuu tästä enää mitn.

En mä tajuu tästä enää mitn.
 
no se, että kun sanoit "metsäkukkia sitten vain", niin oliko se humpan ylistys, vai kehotus "alistumaan humppaan"? Onhan humppakin musiikkityön muoto. Mutta mitä SINÄ hait kommentillasi?

Mutta mitä SINÄ hait kommentillasi?
 
Elämän tarkoitusta tietenkin.

Elämän tarkoitusta tietenkin.
 
Älä nyt karkaa.
 
Kerro minulle, vielä järjestelmän loppusilauksen uhriudelta välttyvälle, missä osa "kouluttautuneista muusikoista" menee pieleen. Kun itsellä, kuten muutamalla muullakin M-Nettiläoisellä on/oli kova hinku hankkiutua moiseksi. Voit siis valaista mitä he tekevät väärin, niin voimme moiselta välttyä.

Älä nyt karkaa.
 
Kerro minulle, vielä järjestelmän loppusilauksen uhriudelta välttyvälle, missä osa "kouluttautuneista muusikoista" menee pieleen. Kun itsellä, kuten muutamalla muullakin M-Nettiläoisellä on/oli kova hinku hankkiutua moiseksi. Voit siis valaista mitä he tekevät väärin, niin voimme moiselta välttyä.
 
Mä epäilisin että antikouluttautumis-koulukunnan mielestä kouluttautuvat yksilöt menee "pieleen" siinä vaiheessa jos ne luulee että papereilla sais duunia helpommin kun ilman - että paperit ikäänkuin korvais osan siitä omasta pershiestä millä muut joutuu duuninsa hankkimaan ja näin ollen koulutus siis olisi jonkinlainen "nyt sun ei enää tartte itte opetella mitään kun me vaan kaadetaan kato koulun puolesta kaikki oppi sun päähän!" -valttikortti.
 
Henk.koht oon sitä mieltä ettei homma oo noin mustavalkoista. Jos lähtee sille tielle että hankkii koulutuksen "ettei tarttis itte niin paljoo" niin se on aika pitkälti siinä se ura, mut jos tekee koulutuksella sitä mitä koulutuksen järjestäjä olettaa sillä tehtävän elikkäs käyttää koulutusta ammattitaitonsa kehittämiseen niin siitä on jo sen verran hyötyä että se vois jopa kannattaa. Vähän sama kun jotkut työkkärin työllistymiskurssit: Voihan siellä ravata siksikin että välttyis oikeen työn tekemiseltä mut samalla ravaamisella vois oikeesti kehittää ammattiosaamistaan niiltä osin kun kurssi siihen antaa eväät. Musiikkialan kouluttautumisen suurin syy lienee se että saa ilmaisen opetuksen kun harrastuspuolella siihen saa uppoamaan ihan vtusti rahnaa - ja tiettyjen koulujen opiskelijoilla on aika hyviä saumoja saada apurahoja tms. stipendejä soitinhankintoihin, levyttämisiin ja sellaisiin juttuihin, joiden toteutus ns. omakustanteisena on pahimmillaan sitä persnahanvenyttämistä, joka loppujen lopuksi vähentää aikaa ja energiaa itse musiikin tekemiseltä. Jonka lisäksi kouluissa pääsee verkostoitumaan sellaisella laajuudella, joka ei välttämättä ole muualla mahdollista ennen työelämään astumista. Mutta sekin riippuu ihmisestä ja ihmisen suuntautumisista että tekeekö se sen ja ottaako se kaiken hyödyn irti koulutuksestaan vai tajuuko se viiden vuoden päästä että "tarttis tuuraajan mut helvetti kun en tunne ketään joka pystyis" tai kyselee pitkin nettiä et "tunteeko joku jotain joka vois soittaa oboella yhen vaikeehkon biisin".
 
Ja sit voi miettiä kans kukin kohdallaan et mikä antikouluttautumis-seurakunnan mielipiteistä koskee oikeesti musiikkialaa ja mikä ihan ylipäätänsä kaikkea maailmaa.

Mä epäilisin että antikouluttautumis-koulukunnan mielestä kouluttautuvat yksilöt menee "pieleen" siinä vaiheessa jos ne luulee että papereilla sais duunia helpommin kun ilman - että paperit ikäänkuin korvais osan siitä omasta pershiestä millä muut joutuu duuninsa hankkimaan ja näin ollen koulutus siis olisi jonkinlainen "nyt sun ei enää tartte itte opetella mitään kun me vaan kaadetaan kato koulun puolesta kaikki oppi sun päähän!" -valttikortti.
 
Vähän tolta pohjalta joo, mut ei tietenkään täysin mustavalkoisesti. Koulutus on käytännöstä vielä sikäli kaukana, tai sanotaan että musa-ala ja siihen liittyvät tekniikan puuhat on niin laaja-alainen juttu ettei mikään paperi takaa käytännön työn laadusta mitään sellaista mitä kyseinen henkilö ei omalla aktiivisuudellaan koululaitosten ulkopuoleltakin olisi pystynyt omaksumaan. Ja nopein keino tälläkin alalla päästä elantoon kiinni on ryhtyä hommiin, eikä jumittaa skolessa.
 
Kouluttautumisessa sinänsä ei tietenkään ole mitään pahaa, kyse on siitä kuinka tarjottava koulutus korreloi käytännön touhujen kanssa, ja osin siitä että sitä jengiä joka valmistuu on vähän helvetin paljon siihen työn määrään nähden mitä tämä maa tarjoaa. TJEU: medianomit työkkärissä

Vähän tolta pohjalta joo, mut ei tietenkään täysin mustavalkoisesti.
 
Eihän tietenkään mikään ole koskaan täysin mustavalkoista.
 
...musa-ala ja siihen liittyvät tekniikan puuhat on niin laaja-alainen juttu ettei mikään paperi takaa käytännön työn laadusta mitään sellaista mitä kyseinen henkilö ei omalla aktiivisuudellaan koululaitosten ulkopuoleltakin olisi pystynyt omaksumaan.
 
Koululaitoksessa kulutettu aika vaan tuppaa olemaan sellainen periodi, että voit opetella kaiken samantien, eikä tule keskeytyksiä esim. muissa töissä käynnin takia (jollainhan sitä pitää elää, ja hirveesti ei rahahommia musa-alalla tipu semmosille jotka ei vielä osaa mut kohta). Opintotuki mahdollistaa ainakin jossakin määrin sitä, että voi täysipäiväisesti ottaa selvää ammattiinsa liittyvistä asioista ilman että nääntyy nälkään. Jolloin nopeampitempoinen asioiden haltuunotto on mahdollista, jolloin oppii työhön vaadittavat asiat lyhyemmässä ajassa, jolloin pääsee työmarkkinoille nopeammin.
 
Ja nopein keino tälläkin alalla päästä elantoon kiinni on ryhtyä hommiin, eikä jumittaa skolessa.
 
Jos haluaa saada rahaa duunistaan niin pitää jotain osatakin. Jollain ajalla pitää hommat opetella. Jos opettelee samalla kun tekee niin on harvemmin yhtä tehokas kun se joka tietää valmiiksi mitä on tekemässä. Voihan sitä työn ulkopuolellakin opetella mutta sitten ei jää kyllä aikaa (ainakaan muutamaan ekaan vuoteen) mihinkään muuhun. Jos kouluttautuu sillä mentaliteetilla että on opettelemassa ammattiinsa liittyviä asioita, nimenomaan sellaiseen ammattiin liittyviä, jossa haluaa tulevaisuudessa työllistyä, on aika epätodennäköistä jäädä "jumittamaan", koska motivaatio päästä tekemään alan hommia on suuri.
 
Ja myös musiikkialalla on hommia, jossa koulutettu saa isompaa liksaa ja pidempiaikaisia työsuhteita kun kouluttamaton. Esimerkiksi musiikin- ja soiton/laulunopettajat. Virkaa on hemmetin vaikea saada, jos ei ole virkaan vaadittavaa pätevyyttä.
 
Kouluttautumisessa sinänsä ei tietenkään ole mitään pahaa, kyse on siitä kuinka tarjottava koulutus korreloi käytännön touhujen kanssa, ja osin siitä että sitä jengiä joka valmistuu on vähän helvetin paljon siihen työn määrään nähden mitä tämä maa tarjoaa. TJEU: medianomit työkkärissä
 
On hyviä ja huonoja kouluja. Jos tulevaisuus vähääkään kiinnostuu, ottaa selvää minkälainen mikäkin oppilaitos on ja hakeutuu siihen parhaimpaan. Tsekkaa, minkä laitoksen opetussuunnitelmasta löytyy eniten itseä tulevaisuudessa hyödyttävää opetusta. Kyselee entisiltä ja nykyisiltä oppilailta onko koulu maineensa veroinen. Joka alalla on niitä, jotka luulevat että se on ihan sama mihin laitokseen menee, koska "samat paperit niistä kaikista saa". Toisista kouluista nyt vaan sattuu valmistumaan paremmin asiat hanskaavia tapauksia kun toisista. Jos tulee vastaan tyyppi joka on mahdollisesti tulevaisuudessa yhteistyökumppani, niin kyllä sen puheista aika nopsakkaan kuulee mitä siellä koulussa on tehty ts. onko sieltä saatu paperi minkään arvoinen.
 
Sille, että töitä on vähemmän kun valmistuvia ei mahda mitään mikään muu yksikkö kun Valtion Päättävä Elin. Jos tyyppi päättää ammattitaidon hankkia ilman koulutusta, sille ei Päättävä Elinkään mahda mitään, vaikka miten vähentäisi aloituspaikkoja k.o. alan oppilaitoksissa. Lopputuloksena ammattitaito on ihan yhtä monella, mutta koulutettuja yhä vähemmän - ja koska koulutukseen olisi niin vtun vaikea päästä aloituspaikkojen ollessa vähäisiä, koulutukseen päässeet joutuisivat olemaan jo ihan vtun ammattitaitoisia, ja valmistuttuaan olisivat überguruja, jolloin kaikki duunit menisivät niille kuitenkin.
 
Niin kauan kun jonkin ammatin vaatimat taidot on mahdollista opiskella keskenään, kyseisellä alalla on liikaa työntekijöitä ja liian vähän töitä. Mun käsittääkseni koulutus yrittää osaltaan tätä ongelmaa lieventää työnantajan näkökulmasta - helpompi valita jyvät akanoista kun on "mustaa valkoisella" siitä että työntekijä osaa hommansa. Se, että paperit eivät nykyisin ole minkään arvoisia, johtuu siitä valtavasta määrästä oppilaitoksia jotka toimivat vain siksi, että ne saavat sitä enemmän rahaa mitä enemmän jengiä sieltä valmistuu, ammattitaidosta viis. Onneks on sentään vielä toistaiseksi muutamia laitoksia joilla on jonkinlainen "laadukkaan oppilaitoksen" maine ylläpidettävänä ja opetukseen on jo imagosyistä satsattava ja laitoksesta valmistuvien olisi oppilaitoksen maineen kannalta olla ihan vtun kovia tekijöitä. Tiedä sitten kauanko nykyisillä rahoitusmalleilla tuohonkin on mahdollisuus.

Kouluttautumisessa sinänsä ei tietenkään ole mitään pahaa, kyse on siitä kuinka tarjottava koulutus korreloi käytännön touhujen kanssa, ja osin siitä että sitä jengiä joka valmistuu on vähän helvetin paljon siihen työn määrään nähden mitä tämä maa tarjoaa. TJEU: medianomit työkkärissä
 
Niitä medianomeja vaan on aika monelle alalle. Ei restonomikaan tarkoita pelkästään ravintola-alalle kouluttautuvaa.
 
Mää olen yksi näistä tulevista medianomeista. Nimike mua ei kiinnosta pätkääkään, ja tod. näk. niihin duuneihin, joita kohti ponnistelen, ei papereilla haeta. Mutta meidän linjan yksi suurimpia painotuksia onkin ollut alusta asti kontaktien luominen ja työkokemuksen kartuttaminen jo hyvissä ajoin opiskeluvaiheessa, eikä lähteä kolkuttelemaan ovia tutkintopaprut kourassa. Kaikkea käytännön vääntöä, oli kyseessä sitten miksaaminen hääkeikalla, demobändien äänittely kotistudiossa, kahvinkeitto SonyBMG:llä and whatnot, katsotaan hyvällä ja parhaassa tapauksessa niillä saa korvattua niitä hieman enemmän teoriaan painottuvia opintoja.
 
Musa-aloille hakeutuville pitäis mun mielestä iskostaa ensimmäisenä päähän se asia, että työkkäristä ei todellakaan niitä duuneja löydy.

Tämä ei sitten ole mikään provo. Kannattaa myös sisäistää se että kaikista ei ole tälle alalle, vaikka kuinka yrittäis.

Omia ajatuksiani tähän koulutusasiaan:
 
Musiikki on taidetta ja taiteen luominen vaatii näkemyksen. Musiikin tai muunkaan taiteen koulutus ei voi antaa tätä näkemystä, mutta voi antaa hyvät tekniset valmiudet näkemyksen toteuttamiselle tai vaihtoehtoisesti muiden näkemyksen toteuttamiselle. Tästä varmaan tulee jonkinmoinen kahtiajako niihin jotka luovat omaa ja niihin jotka vaan toimivat muiden luomien asioiden toteuttajina. Tietenkin useimmat ovat jotain tuolta väliltä, mutta taiteellisesti suurempaa arvostusta yleensä lopulta nauttivat ne jotka luovat. Tästä varmaankini syntyy tämä usein koettu (ja kärjistetty) ristiriita koulutetun ja kouluttamattoman muusikon välille. Koulutettu muusikko huutaa kouluttamattomalle: "et voi olla hyvä koska et osaa" ja kouluttamaton takaisin: "et voi olla hyvä koska et ymmärrä". Omasta mielestäni koulutus on musiikissa hyvä asia, mikäli se tukee näkemystä (vrt. tuli on hyvä renki mutta huono isäntä). Eri asia sitten on tietty vielä osa mediakouluihin päätyvistä jotka eivät nyt muutakaan keskineet ja musaahan olis ihan hauska duunaa niinq ammatikseenkin...
 
Tanssimusan aliarvostus taidemuotona varmaankin johtuu siitä, että harva humppabändi tekee itse biisejään (tai ainakaan pääsee pelkästään niitä esittämään), mikä taas varmaankin johtuu siitä että tanssikansa ei halua kuulla uusia biisejä tai mitään uusia ideoita tai muutenkaan mitään muutoksia tai uudistuksia. Humppaa ei siis koeta yleisön puolelta niinkään taiteena, kuin tanssimisen välttämättöämänä välikappaleena. Solistipuolella ehkä humppahommissa on enemmän mahdollisuuksia myös toteuttaa taiteellisia näkemyksiään, mutta silläkin puolella raja-aidat on melko äkkiä vastassa. Varmasti tässä on ainakin osa syistä miksi humppamuusikon imago on enemmänkin duunari kuin taiteilija.

Omia ajatuksiani tähän koulutusasiaan:
 
Musiikki on taidetta ja taiteen luominen vaatii näkemyksen. Musiikin tai muunkaan taiteen koulutus ei voi antaa tätä näkemystä, mutta voi antaa hyvät tekniset valmiudet näkemyksen toteuttamiselle tai vaihtoehtoisesti muiden näkemyksen toteuttamiselle. Tästä varmaan tulee jonkinmoinen kahtiajako niihin jotka luovat omaa ja niihin jotka vaan toimivat muiden luomien asioiden toteuttajina. Tietenkin useimmat ovat jotain tuolta väliltä, mutta taiteellisesti suurempaa arvostusta yleensä lopulta nauttivat ne jotka luovat. Tästä varmaankini syntyy tämä usein koettu (ja kärjistetty) ristiriita koulutetun ja kouluttamattoman muusikon välille. Koulutettu muusikko huutaa kouluttamattomalle: "et voi olla hyvä koska et osaa" ja kouluttamaton takaisin: "et voi olla hyvä koska et ymmärrä". Omasta mielestäni koulutus on musiikissa hyvä asia, mikäli se tukee näkemystä (vrt. tuli on hyvä renki mutta huono isäntä). Eri asia sitten on tietty vielä osa mediakouluihin päätyvistä jotka eivät nyt muutakaan keskineet ja musaahan olis ihan hauska duunaa niinq ammatikseenkin...
 
Tanssimusan aliarvostus taidemuotona varmaankin johtuu siitä, että harva humppabändi tekee itse biisejään (tai ainakaan pääsee pelkästään niitä esittämään), mikä taas varmaankin johtuu siitä että tanssikansa ei halua kuulla uusia biisejä tai mitään uusia ideoita tai muutenkaan mitään muutoksia tai uudistuksia. Humppaa ei siis koeta yleisön puolelta niinkään taiteena, kuin tanssimisen välttämättöämänä välikappaleena. Solistipuolella ehkä humppahommissa on enemmän mahdollisuuksia myös toteuttaa taiteellisia näkemyksiään, mutta silläkin puolella raja-aidat on melko äkkiä vastassa. Varmasti tässä on ainakin osa syistä miksi humppamuusikon imago on enemmänkin duunari kuin taiteilija.
 
Tähän mielipiteeseen on erittäin helppo yhtyä.
Mielestäni tuo opiskelun rooli on juuri tuo "työkalujen" saaminen.
Hyvä ja taitava opettaja ei tapa opiskelijan luovuutta vaan lisää sitä....
alalla kuin alalla.

loikkasin tuolta rumpupalstalta tänne lueskelemaan, ja kyllä kannatti. Itse oon vähän tässä kahden vaiheella, musa on selkeesti mulle duunia silloin kun vedellään ilta toisensa jälkeen muiden säveliä ja sovituksia. Olis siistiä tehdä omaa musaa, mut kuka siitä nyt maksais. toisaalta, tarviiko? onhan mulla melkein FM-laput taskussa tietojenkäsittelytieteistä, digitaalisesta mediasta. Tuosta puheen ollen, medianomit menee tottakai työkkäriin. jos musa-alalla niin varsinkin jossain media-alalla tuotetaan järjettömästi liikaa väkeä. Korkeammin koulutetut on potentiaalisempia oppimaan enemmän, ja internettiin liittyvissä jutuissa (mihin oon keskittäny kaikki voimavarani ICT:n laajasta kirjosta) ainakin tuntuu et koko pakka menee muutaman vuoden välein uusiksi. Kuka sillon palkkaa sen joka on juuri ja juuri koulussa opetellut perusasiat? Jo se pelkästään, että on korkeammin koulutettu, viestii siitä, että on innokkaampi opiskelemaan. Ja tällä alalla uuden opettelun voi melkeen rinnastaa tärkeydessä lukutaitoon. ICT:ssä duunin saa se, jolla on paras CV. Joskus 2000-luvun alussa palkattiin jokaikinen ilman minkäänlaista koulutusta. Nykyään työnantajat pääsee valitsemaan lukuisista hyvistä vaihtoehdoista. Tarjolla on niitä joilla on alla korkeakoulu, parin vuoden työkokemus haettavasta tehtävästä ja "excellent skills" jossain 40 eri akronyymissä. Sillon kyllä medianomi ei välttämättä ole se, joka paikan saa. Eli yhteiskunta kyllä kouluttaa, mutta markkinavoimat karsivat kermat päältä.
 
Jos AMK:ssa opiskelee, niin se on jo duunaripohjainen lähtökohta. Eli nää helpomman rahan duunit. Ja ehdottomasti se on tyypistä kiinni enemmän kuin papereista. Sama homma, ne käytännön duunit oppii vasta töissä. Mutta silti mun alalla useat mun opiskelukaverit työllistyivät hyvin usein halutessaan jo kolmannen vuoden aikana, puolessa välissä opintojaan. On muakin kyselty moneen paikkaan, mutta sen sijaan laitoin tuossa toiminimen... helppoo näin nuorena kokeilla, kun ei oo vielä ketään muuta elätettävä, ja opitotukikin juoksee. Luin Kivi:n pessimistisen lorun tuosta alihankintafirma-hommasta ja pakko myöntää, et hyvin osaat sanas asetella. Ja muutenkin hyvää pohdintaa. Muilla myös.
 
Musapuolella komppaisin sitä joka puhui, että menee sinne missä on kovin taso. Sillee sitä verkottuu muiden kovien soittajien kans, mikä taas potentiaalisesti tarjoaa paljon paremman lähtökohdan ammattihommaksi. Itse asun vielä toistaiseksi pohjois-suomessa eikä täällä kyllä soittohommilla elä, ellei sitten kierrä tuntureita humppabändeillä. toisaalta kyl se mun elintasoo ilkeesti puraisis jos lopettaisin keikkojen soittamisen. Mut se, että leipä tulis täysin musasta ainakin mun kohdalla vaatis muuttoa sinne missä tapahtuu, eli helsinkiin. Tai sitten joutuis tekeen enimmäkseen opetushommia. Mieluummin mä soitan kuin puhun soittamisesta. Oma ongelmani lienee, etten halua valita yhtä asiaa, jota tekisin. kahden ammatin hallinta, vielä niin että molempien alojen kilpailuissa pärjää yhteen keskittyvälle, ei oo ehkä helpoin vaihtoehto, mutta mulle ainoa. tai siltä tuntuu. Vapaa-aika on sellanen hauska lisäarvo, josta nyt ensimmäisenä leikataan. Toisaalta tässä on valinnanvaraa. Vielä kun löytäisi sellaisen mahtavan joustavuuden ja optimaalisen painotuksen, tyyliin 3 päivää webbiduunia ja 3 keikkaa (joista 0 tympeetä) viikkoon... Aattelin vähän et omalla firmalla voisin joustaa, mut tuloksellinen yrittäjyys vaatii kyllä paljon enemmän kuin mitä joku perus 8-16.

Kannattaa hankkia puoliso jolla on täysin eri ammatti. Ja mieluiten semmonen mistä saa paljon rahaa. Tai sit rikas mesenaatti joka Ymmärtää. /pilkesilmäkulm
 
Taiteilijalla on usein muusa. Muusikko on taas termi jolla kuvataan henkilöä jolla on useita...

J.Cool osui pohdiskelullaan naulan kantaan, tuntuu tilanne melko tutulta!
 
Tärkeintä kai on, että nämä kaksi alaa, mitä keskenään pitää sovittaa, sopis aikatauluiltaan mahdollisimman hyvin yhteen... Nuorena tietysti vielä jaksaa painaa. Luulen, että ikä ja kokemus näyttää kummalta puolelta alkaa karsimaan.
 
Tärkeintä kai on kehittää itseään, oli uravalinta sitten loppujen lopuksi mihin suuntaan tahansa. Itse ainakin koen, ettei yksikään keikka - oli se sitten valokuvausta, webdesignia tai musiikkia - ole hukkaan heitettyä aikaa.
 
Puh huh. Hyvää kesää vaan, älkää stressatko liikaa. :)

Tän säikeen kirjoitukset antoi ymmärtää että papereita soittajan taidoista voisi saada osaamatta soittaa.
Mulla olisi tarvetta sellaiselle. Voisinko saada lähempiä tietoja mistä ja miten?

Tän säikeen kirjoitukset antoi ymmärtää että papereita soittajan taidoista voisi saada osaamatta soittaa.
Mulla olisi tarvetta sellaiselle. Voisinko saada lähempiä tietoja mistä ja miten?
 
Mäkin oon ihmetelly mistä tommoisia papereita saa. Voisi hommata muutamat varastoon jos alkais vaiks diilaamaan eteenpäin.

laitatte vaan oman sähköpostiosoitteenne oikeassa kirjoitusasussa webbiin, niin pian alkaa tulla sähköpostiin tarjouksia, saa vaik lääkärin ja professorin laput kans. ja samal voi laittaa munanpidennystabuja. intternetti on ihmeellinen asia.

laitatte vaan oman sähköpostiosoitteenne oikeassa kirjoitusasussa webbiin, niin pian alkaa tulla sähköpostiin tarjouksia, saa vaik lääkärin ja professorin laput kans. ja samal voi laittaa munanpidennystabuja. intternetti on ihmeellinen asia.
 
Mä oon saanu vaan lainatarjouksia ja peenispumppumainoksia. Damn. Minnehän pitäis laittaa et tulis muusikon paperit puoleen hintaan.

Ai papereita? Meitsi on valmis muusikko, elama opettaa.
 
....not.