Työ musiikkialalla ›

Itse olen pohdiskellut kohta jo vuoden mitä olen tätä 2-asteen koulua käynyt että se jää kesken kuitenkin. Vielä kesän yli ajattelin ajatella, ja sitten syksyllä päättää mitä teen. Musa on mulle niin rakas juttu ja ei oikeen inspais olla paikassa joka ei kiinnosta ei yhtään. Ja numerot sieltä irtoaa helposti (ja suht hyviä ovat), mutta jotenkin kokoajan kalvaa vain päässä että tuhlaat aikaas. Ihminen kun saa vaan yhden elämän (mun uskomusten mukaan) niin eikö se pitäis ja kuuluis käyttää johonkin josta oikeasti tykkää?
 
Haukkukaa tyhmäksi ja vaikka mitä, mutta itse näen tilanteen näin. Alani jota opiskelen on vielä kaiken lisäksi sellainen jossa on to-de-lla helppo työllisytä, mutta ei vain kiinnosta. Jotenkin vain masentaa ajatella että menee 3 vuotta tuolla ja sitten vasta uskaltaa tehdä päätöksiä. Kaiken lisäksi, Suomen hyvinvointivaltio-malli on sellainen ettei täällä kukaan kuole siihen ettei ruokaa saisi. Kelan tuet ovat hyvin harkittu ja niitä saa ihmiset jotka niitä tarvitsevat (ja ne jotka eivät välttämättä tarvitsisi).
 
Eniten ehkä pelottaa tuo vanhempien reaktio. Äiti hyväksyy varmasti, mutta tuo isäntä onkin eri asia. Varmaan pihalle lennetään ja mitäs sitten?
 
Sanokaa joku jotain.

Eniten ehkä pelottaa tuo vanhempien reaktio. Äiti hyväksyy varmasti, mutta tuo isäntä onkin eri asia. Varmaan pihalle lennetään ja mitäs sitten?
 
Sanokaa joku jotain.
 
Ota sapattivuosi. Kai sieltä koulusta voi välillä olla vuoden verran poiskin jos ei nosta opintorahaa ja -lainaa. Kyllä ne opettajat ja rehtori sen ymmärtää, että parempi tehdä tosissaan kuin järsiä pakkopullaa, ja tauon jälkeen voi homma sujua eri asenteella. Ei se opinto-oikeus siihen kaadu, jos homman osaa perustella.
 
Vuoden verran kerrallaan voit sitten keskittyä musiikkiin (tosin joudut myös varmaan ansaitsemaan toimeentulosi - menemään töihin - mutta niinhän joutuisit joka tapauksessa), ja sitten kun se aikaa vaativin pohjatyö on tehty ja soittohommat alkaa rullata, on helpompi löytää aikaa opintojen lopettamiseen.
 
Ei kaiken tarvitse olla mustavalkoista.

Tosiaan kelalta ei tule mitään korvauksia tai tukiaisia juuri nyt. Kivi olet vissiin jossain koulussa opettajana, kun noin hyvin osasit vastata?

Tosiaan kelalta ei tule mitään korvauksia tai tukiaisia juuri nyt. Kivi olet vissiin jossain koulussa opettajana, kun noin hyvin osasit vastata?
 
Takana 6 vuotta amkk-maikkana. Mutta enemmän tässä on se kantapään kautta opittu, mä olin nuorempana just sellainen joko-tai -ihminen joka lähti kouluista ja duuneista ovet paukkuen, nyt on alkanut tajuta ettei kaikki ne suuret ja dramaattiset jutut olleetkaan ihan pakollisia.
 
:-D
 
Mutta joo, ei kannata polttaa niitä siltoja turhaan. Jos ei opiskelu nyt huvita, niin tekee jotain muuta ja hoitaa opinnot sitten myöhemmin. Sillä tavalla ne porukatkin pysyy tyytyväisinä, kun tekee edes jotenkin aikuisia ratkaisuja.

Hyviä pointteja.
 
Mutta joo, ei kannata polttaa niitä siltoja turhaan.
 
Ja aika harvoin muutenkaan. Siltojen polttamisesta tulee ikävää katkua mikä kutittaa kurkussa pitkään.

Ei se opinto-oikeus siihen kaadu, jos homman osaa perustella.
 
Mun käsittääkseni toi välivuoden ottaminen on nykyään lähinnä ilmoitusluontoinen muodollisuus. Stadiassa se toimi netin kautta rasti ruutuun periaatteella. Kahteen välivuoteen on automaattisesti oikeus ainakin amk:n puolella. Uskoisin, että myös 2. asteella.

mä siirsin vuodella amk:n alkamista, ainoa mitä tarvi tehdä, oli merkata itsensä poissaolevaksi lomakkeeseen seuraavaksi lukuvuodeksi.
Sitä en tiedä onko tilanne näin musta valkoinen jos opiskelut on ehtinyt jo aloittaa. Epäilen vahvasti ettei välivuoden pitäminen koulunpuolesta aiheuta mitään konflikteja.
 
Ja siltoja ei todellakaan kannata polttaa. Itseänikin ottaa todella pahasti välillä duunissa päähän, mutta siinä mulla on käytännössä varma kesä- yms.-työpaikka. kun syksyllä aloitan koulun. Vielä kun duuni on samassa kaupungissa, niin viikonloppuhommiakin todennäköisesti piisaa.
Vaikka ajattelinkin keskittyä enemmän musiikkiin koulun ohessa, niin silti mahdolliseta duunista skolen ohella tuskin on haittaa. Ainahan tulee niitä pakollisia yllättäviä menoeriä, mitä ei pysty välttämättä ennakoimaan.
 
Suhteita ja kontakteja tuskin koskaan on liikaa. Ja nyt en tarkoita useampia puolisoita tai yhteyksiä mafiaan..

Hyvin olette saaneet keskustelua aikaan ja hyviä pointteja tullut esille.
 
Edelleenkin aion itse pitää musiikin harrastuksena ja ansaita elantoni muulla tavalla. Mutta arvostan kyllä erittäin paljon teitä jotka musiikilla elätte itsenne, se kun ei ole helppoa. Ja monikaan ei taida pelkällä musiikilla elättää itseänsä (&mahdollista perhettä)?

Ja monikaan ei taida pelkällä musiikilla elättää itseänsä (&mahdollista perhettä)?
 
Musiikki on muutakin kuin soittamista.
 
Kyllä se kapea toimeentulo juuri tällä hetkellä tulee kokonaan musiikista. Joskus toki muustakin luomistyöstä.

Musiikki on muutakin kuin soittamista.
Ymmärrän tämän enkä ole väittänytkään että olisi.

Mulla olisi pari typerää kysymystä, joita olen pohtinut jo jonkin aikaa:
 
1. Jos ei ole mitään vakituista työpaikkaa, mutta esim. heittäisi keikkaa tms. pientä musiikkiin liittyvää hommaa ja saisi siitä aavistuksen "palkkaa", niin saisiko henkilö silloin myös jotain toimeentulotukia jne jos musiikkihommilla pelkästään ei elä?
 
2. Eikö näin voisi välttyä kortistossa olosta siinä määrin, että ei tarvitsisi käydä kursseilla eikä olisi pakko vastaanottaa tarjottua työtä, sillä musiikkihommat olisi muka jonkinlaista työtä?
 
Ei mulla ole paljoakaan hajua näistä, toivottavasti joku ymmärtää jotain. Nämä kysymykset ovat vaan askarruttaneet mieltäni pidemmän aikaa.

1. Jos ei ole mitään vakituista työpaikkaa, mutta esim. heittäisi keikkaa tms. pientä musiikkiin liittyvää hommaa ja saisi siitä aavistuksen "palkkaa", niin saisiko henkilö silloin myös jotain toimeentulotukia jne jos musiikkihommilla pelkästään ei elä?
 
2. Eikö näin voisi välttyä kortistossa olosta siinä määrin, että ei tarvitsisi käydä kursseilla eikä olisi pakko vastaanottaa tarjottua työtä, sillä musiikkihommat olisi muka jonkinlaista työtä?
 
Kaikkihan riippuu siitä että maksetaanko se palkka virallista tietä eli verokortilla vai ns. pimeästi. Jos pimeästi, niin olet työtön, ja siten oikeutettu kaikkiin tukiin ja korvauksiin, mutta velvoitettu myös kursseihin ja epämiellyttävän työn vastaanottamiseen. Jos verokortilla, niin sitten on kai mahdollisuus hakea kaikenlaisia harkinnanvaraisia tukia joita kela ja sossu myöntää. Niitä tosin rokotetaan aika lailla vähäistenkin tulojen perusteella, mihin pitäisikin saada muutos, jotta työn tekeminen olisi aina kannattavaa.
 
On tietysti hankalaa elää, jos yrittää välttyä sekä kortistolta että oikeilta töiltä. Tässä skenaariossa suosittelisin, että hankkii jotain tavallista mutta joustavaa tuntityötä, että jäisi aikaa musajutuillekin. Mutta köyhyysrajan alapuolella joutuu elämään, jos yrittää keplotella siinä välimaastossa että ei tarvitsisi tehdä muuta kuin musaa, vaikka sitäkään duunia ei paljoa tarjolla olisi.
 
EDIT: en tosin tiedä että ymmärsinkö oikein...

Itse luulen, että aika harva voi oikeasti tehdä sellaisen valinnan, että valitsee musiikin leipätyökseen. Pikemminkin tuo "ei musiikista työtä" on suurimmassa osassa enemmän pakon sanelema ehto, kuin mikään valinta.

Kaikkihan riippuu siitä että maksetaanko se palkka virallista tietä eli verokortilla vai ns. pimeästi. Jos pimeästi, niin olet työtön, ja siten oikeutettu kaikkiin tukiin ja korvauksiin, mutta velvoitettu myös kursseihin ja epämiellyttävän työn vastaanottamiseen. Jos verokortilla, niin sitten on kai mahdollisuus hakea kaikenlaisia harkinnanvaraisia tukia joita kela ja sossu myöntää. Niitä tosin rokotetaan aika lailla vähäistenkin tulojen perusteella, mihin pitäisikin saada muutos, jotta työn tekeminen olisi aina kannattavaa.
 
On tietysti hankalaa elää, jos yrittää välttyä sekä kortistolta että oikeilta töiltä. Tässä skenaariossa suosittelisin, että hankkii jotain tavallista mutta joustavaa tuntityötä, että jäisi aikaa musajutuillekin. Mutta köyhyysrajan alapuolella joutuu elämään, jos yrittää keplotella siinä välimaastossa että ei tarvitsisi tehdä muuta kuin musaa, vaikka sitäkään duunia ei paljoa tarjolla olisi.
 
EDIT: en tosin tiedä että ymmärsinkö oikein...
 
Juu, kiitosta vain, tämä selvensi jo paljon. Ajattelin siis nimenomaan verokortilla tehtyä työtä musan parissa. En minäkään näillä näkymin tule koskaan työskentelemään millään lailla musan parissa, mutta muuten vain ajattelin tuollaista...

Tulinpa ensimmäistä kertaa tälle muusikoiden.netin sektorille.. =) Mutta mielenkiintoinen keskustelu.
 
Kyllähän sitä mielellään soittelis työkseen. Ja jotenki sitä aina on aatellu, et soittaminen on kaikista hienoin homma maailmassa (suurin piirtein), mutta nyt kun on 26v ja vaimo ja lapsi eikä vieläkään ammattia (psykiatriseks sairaanhoitajaks pitäis valmistua jouluna), niin sitä on tyytynyt osaansa normaalina duunarina. 3-vuoro työ (opiskelun ohessa tällä hetkellä) tuo onneks mukavaa epäsäännöllisyyttä elämään ja mahdollisuuden käydä keikoilla/treeneissä soittamassa. Sitä ikäänkuin vapautuu hetkeksi arjesta ja saa elää unelmaansa.
 
Mutta ei mulla oikeasti ole ollut käytännön mahdollisuutta tehdä musiikkia työksi. On oo jaksanu heviäijänä lähteä mihinkään jazz-linjalle nyhimään, oon kokeillu kitaransoiton opettamista, mutta sekin tuntuu niin työltä. Neljän täyspitkän nauhoittamisen ajan studiolla viettänyt ja joka kerta on ollut hapoilla koko touhusta, ettei koko aikaiseen nauhoitteluun hermot riittäis. Miksaajaks ei musta ole, ainakaan ammatikseen. Oon liian laiska roudariks. Valoista en tajua edes mikä on DMX.
 
Eli ainut järkevä vaihtoehto olis, että meidän bändistä tulis seuraava In Flames. Sekään ei ole realistinen vaihtoehto, eikä nyt lasten ollessa pieniä hirveästi innostaisi olla pitkiä aikoja pois kotoa. Varsinkin, kun muutaman vuorokausien keikkaviikonloput äijien kans alkaa tuntua jo melko pitkiltä... =) Mut ainoana harrastuksena tää toimii hyvin. Niin perheen kuin itsensäkin kannalta. Että ymmärrän aloittajaa. Mutta myös niitä, jotka ammatikseen musiikin parissa touhuaa. Oho, tulipas pitkä teksti. Anteeksi!
 
Ps. Onko kellään tullut omantunnon tuskia siitä, että liikunnan määrää pitäis lisätä terveyden nimissä? Ei vaan ehdi aloittaa... =)

Ps. Onko kellään tullut omantunnon tuskia siitä, että liikunnan määrää pitäis lisätä terveyden nimissä? Ei vaan ehdi aloittaa... =)
 
Kellä ei?? :)

Tässä maassa olisi aika monella muusikoksi kouluttautuneella hanurit auki jollei näitä musiikinopettajan duuneja olisi saatavilla. Luukku se on vaan niin monelle muusikolle tuttu juttu. Aivan sama ilmiö on esim. teatterikorkean käyneillä kun ei kaikille vaan riitä duunia.

Musiikinopettajalla on aina hanurit auki. Palkka sen verta onneton vaikka olisi virka.
Keikoilla käynti auttaa asiaa usein.

Tässä maassa olisi aika monella muusikoksi kouluttautuneella hanurit auki jollei näitä musiikinopettajan duuneja olisi saatavilla. Luukku se on vaan niin monelle muusikolle tuttu juttu. Aivan sama ilmiö on esim. teatterikorkean käyneillä kun ei kaikille vaan riitä duunia.
 
Molemmilla aloilla on se meininki et paperit ei sinänsä takaa mitään. Eikä pidäkään, kun noita koulutettuja muusikoita ja niiden touhuja tsiigailee. Sama pätee näihin uusiin mediawhatevereihin joista 95% jää ilman alan duuneja ja syystäkin.

Että ymmärrän aloittajaa.
Enpä ole samanlaisessa tilantessa, mutta kiitoksia ymmärryksestä. Perhe saa kyllä odottaa vielä pitkän aikaa, jos sellaista edes hankin.
 
Saakeli kun olen epävarma ton ammatinvalinnan suhteen. Ens syksynä vois mennä kansanopistoo johonkin taitelu linjalle, ehkä sellaseen johon sisältyy musiikkiakin. Kattoo sitten että valitsenko jonkin luovan vaiko perusammatin. Mutta ehkä rupean ennemmin käsityöläiseksi kuin muusikoksi.