Työ musiikkialalla ›

Olen jo pitkään pyrkinyt "sivutoimisesti" tähtäämään musiikin ammattiopintoihin. Suoritettuna on musiikkikoulun päästötodistus sähkökitaralla sekä teoriasta ja säveltapailusta I-tason kursseja, ja nyt olisi ainakin papereiden puolesta kelpoisuus hakea konservatoriotason ammatillisiin opintoihin. Ikä kuitenkin näyttäisi olevan merkittävä rajoite.
 
Pop/jazz konservatoriolla näyttäisi olevan mahdollisuus hakea aikuisten näyttötutkintoon, onkohan muualla mahdollisuuksia pyrkiä ammattiopintoihin kiinni yli 30-vuotiaana? Pääsevätkö noihin ylipäätään muut kuin säännöllisesti työskentelevät ammattimuusikot ja oppilaitoksen opettajien soittokaverit? Itselläni keikkailu on kausiluontoista eli en elätä itseäni musiikilla.
 
Osasyy ammattiopintoihin kohdistuvaan kiinnostukseen onkin siinä, että ammattikoulutuksen saaneet soittajat tuntuvat jyräävän hyvin helposti tämänikäisen ei-ammattilaisen ohitse keikkamarkkinoilla. Kaikki kunnia tietysti heille, ovat tehneet osaamisensa eteen kovan työn ja ansaitsevat kyllä keikkansa.
 
Olisi myös hienoa kuulla kokemuksia niiltä kohtalotovereilta, jotka ovat pyrkineet jä päässeet "kypsemmällä iällä" rytmimusiikin ammattikoulutusta antaviin oppilaitoksiin.

Osasyy ammattiopintoihin kohdistuvaan kiinnostukseen onkin siinä, että ammattikoulutuksen saaneet soittajat tuntuvat jyräävän hyvin helposti tämänikäisen ei-ammattilaisen ohitse keikkamarkkinoilla. Kaikki kunnia tietysti heille, ovat tehneet osaamisensa eteen kovan työn ja ansaitsevat kyllä keikkansa.
 
Ja pskat sanon minä. KUKAAN ei Suomen perus keikkamarkkinoilla työllistä itseään muusikon tutkinnolla. Se on illusio, josta kannattaa päästää irti, ennen kuin alkaa todella siihen uskomaan.
 
Ammattikoulutuksesta on hyötyä muusikkona kehittymiseen, näkemystensä laajentamiseen ja sen semmoisiin seikkoihin, mutta ylitse kaiken on mahdollisuus tutustua uusiin soittajiin ja päästä positiivisen vaikutelman luomisen kautta mahdollisimman hyviin kuvioihin. Koulutuksen itsensä työllistävälle vaikutukselle ei kannata kuitenkaan ladata odotuksia.
 
No niin, ja sitten vielä asiaan. Toisen asteen ammatillista koulutusta ei liene rajattu alle 30 vuotiaiden hyväksikäytettäväksi. Ota rohkeasti luuria käteen ja tiedustele eri toisen asteen oppilaitosten kantaa asiaan. Sitten on olemassa myös ammattikorkeakouluja, joista voi opiskella itsensä muusikoksi AMK. Vielä parempaa... :)
 
Näyttötutkinnoilla ammattipapereiden tekeminen on mielekästä, jos haluaa olla "ammattilainen". Työllistymisen kannalta sillä ei liene kuitenkaan mitään merkitystä, jonka lisäksi ammattikoulutuksen todellinen suola (yllämäinittu jargoni...) jää näyttötutkinnossa marginaaliseksi.

Osasyy ammattiopintoihin kohdistuvaan kiinnostukseen onkin siinä, että ammattikoulutuksen saaneet soittajat tuntuvat jyräävän hyvin helposti tämänikäisen ei-ammattilaisen ohitse keikkamarkkinoilla.
 
Edellä jo mainittiin, että ei sillä koulutuksella keikkoja saada. Mutta se illuusio tulee siitä, että kouluunhan mennään verkostoitumaan toisten soittajien kanssa. Verkostoituminen on se juttu, millä töitä saa. Voihan siihen olla vaikka mitä keinoja, kuten baarissa istuminen soittajaporukoiden kanssa ym., mutta kouluun hakeutuminen taitaa olla suosituin systeemi tähän verkostoitumiseen, ainakin nykyään.
 
Paljon riippuu siitä, missä päin asuu ja millaiset musakuviot siellä on. Helsingissä voi olla hankalampaa rynniä keikkabändeihin, kun tunkua kuitenkin on tällä ns. "ammattirintamalla". Mutta pienemmissä piireissä on ehkä välittömämpi meininki, ja projekteja on ehkä helpompi laittaa pystyyn, ja ne sitten voi poikia keikkaa sinne sun tänne, tai sitten ei.
 
Mutta tarvitseeko sen olla nimenomaan ammattisoittamista? Jos on aito halu soittaa, niin kyllä bändin voi pistää pystyyn missä vain, ja sen kun alkaa tekemään keikkoja. Suhdeverkosto kehittyy, kun vain menee ja tekee jotain, ja tapaa ihmisiä ja alan toimijoita.
 
Pop & jazz konsa ei ehkä ole oikea paikka sinulle, ja näyttötutkintoon kaiketi edellytetään, että on harjoittanut muusikon ammattia pidempään. AMK:hon, eli Stadiaan, eli Metropoliaan - vai mikä se nykyään on - kannattaa kyllä hakea. Siellä on sitten aika laajat tyylivaatimukset ja hirveä opiskelukakku tiedossa - paljon myös muuta kuin musiikkia ja soittamista. En nyt äkkiseltään keksi muuta ehdotusta.

Kiitokset hyvistä näkökulmista. Olisi ehkä pitänyt muotoilla kysymys selvemmin; tuntuu että tässä työllistymiskysymyksessä puhutaan ehkä hieman kahdesta eri asiasta.
 
Ymmärrän täysin sen, että muusikon paperit eivät takaa työllistymistä muusikoksi samoin kuin esimerkiksi opettajan paperit kasvatustieteellisestä tiedekunnasta eivät takaa työllistymistä opettajaksi. Ja varmasti edellisessä tapauksessa takuuta on vielä hurjasti vähemmän kuin jälkimmäisessä johtuen soittajien suhteellisesta ylitarjonnasta ja toiminnan erilaisuudesta - bändeihin harvoin haetaan jäseniä "virallisia" kanavia pitkin ja pätevyysvaatimuksia harvoin ilmaistaan kirjallisesti.
 
Kuitenkin kumpaankin työhön tarvitaan tietty osaamistaso, jota ilman homma ei taitu. Osaamista voi tiettyyn rajaan asti toki hankkia myös kotona harjoittelemalla ja käytännön työssä. Näillä keinoilla osaamista kehittäessä jää kuitenkin helposti osaamiseen "mustia aukkoja", jotka muodollisessa opetuksessa pyritään kattamaan. Ammatillinen koulutus tukisi mielestäni kehittymistä muusikkona varmemmin kuin itseopiskelu.
 
Lisäksi tiettyjen tutkintojen suorittaminen kertoo jotakin soittajan osaamisen minimitasosta. Yleinen käsitys on, että tutkintoja ei juuri bändeissä kysellä. Itselleni on kuitenkin sattunut eteen tilanteita, joissa ammatillinen koulutus muodollisena suorituksena olisi lisännyt "painoarvoa". Käytännön osaamistasooni on oltu hyvin tyytyväisiä, mutta kun koulutustaustani on tullut esiin, kiinnostus on hyytynyt. Jos on käytettävissä rahaa keikkapalkkioihin ja mahdollisuus valikoida henkilöstöä, ammatillista koulutusta nauttimaton ennestään tuntematon henkilö on bändille suurempi riski kuin ennestään tuntematon mutta todistetusti tietylle tasolle koulutettu henkilö.
 
Verkostoituminen on varmasti tärkeätä. Kuitenkin omat motiivini ja kiinnostukseni ammattiopintoihin ovat erityisesti koulutuksen kautta hankittavassa osaamisessa ja mahdollisuudessa saada sellaista järjestäytynyttä opetusta mitä on ammattiopintojen ulkopuolella hankalaa hankkia. Ja osaaminenhan lienee viime kädessä se merkittävin työllistymisen edistäjä.
 
Näkökulma-asioitahan nämä tietyllä tavalla ovat, mutta korjatkaa ihmeessä jos olen mielestänne täysin harhassa...

Mua kiinnostaisi kovasti tietää, että mikä tilanne oli sellainen, jossa pisteet tippuivat kun ei ollutkaan muodollista koulutusta takana? Sitten kun tietyn rajan yli mennään, niin ei se ammatillinen kolutus oikeasti kerro soittajasta tai hänen tasostaan paljoakaan. Ehkä juuri sen verran, että jonkinlainen minimiosaaminen on, mutta kyllä soittajia on sen verran tarjolla, ettei projektiin useinkaan tarvitse valita tyyppiä, jolla on vain se minimiosaaminen.

Kuitenkin omat motiivini ja kiinnostukseni ammattiopintoihin ovat erityisesti koulutuksen kautta hankittavassa osaamisessa ja mahdollisuudessa saada sellaista järjestäytynyttä opetusta mitä on ammattiopintojen ulkopuolella hankalaa hankkia. Ja osaaminenhan lienee viime kädessä se merkittävin työllistymisen edistäjä.
 
Ammattiopinnoissa on ainakin se ominaisuus, että on saatavilla monia eri tietolähteitä eri opettajien muodossa, ja on vielä erikseen soitonpettajien ja teorianopettajien näkökulmat. Lisäksi bändisoittokurssit ovat varsin tehokkaita ja sivistäviä, eikä samaa koulutusta ja rutiinia ole välttämättä saatavissa muutoin, paitsi tietysti jos oma cover-bändi sattuu olemaan laaja-alainen. Mutta on olemassa myös hyviä yksityisiä soitonopettajia, joilla on hallussa koko paletti teorioista ja historiasta lähtien, ja sellaisen kautta voi saada käytännössä samat tiedot ja taidot. Totuus on soivilla äänilevyillä, mistä se on kenen tahansa itsenäisesti omaksuttavissa.

Ammattiopinnoissa on ainakin se ominaisuus, että on saatavilla monia eri tietolähteitä eri opettajien muodossa, ja on vielä erikseen soitonpettajien ja teorianopettajien näkökulmat. Lisäksi bändisoittokurssit ovat varsin tehokkaita ja sivistäviä, eikä samaa koulutusta ja rutiinia ole välttämättä saatavissa muutoin, paitsi tietysti jos oma cover-bändi sattuu olemaan laaja-alainen. Mutta on olemassa myös hyviä yksityisiä soitonopettajia, joilla on hallussa koko paletti teorioista ja historiasta lähtien, ja sellaisen kautta voi saada käytännössä samat tiedot ja taidot. Totuus on soivilla äänilevyillä, mistä se on kenen tahansa itsenäisesti omaksuttavissa.
 
Jeesh, tää on hyvin sanottu. Itse jätin ammattiopinnot kesken ja tällä hetkellä mietin, mistä hakisin hyvää yksityisopetusta. Oma motivaationi / usko kykyyni kehittyä nojaa pitkälti enemmän hyvään yksityisopetukseen, kuin siihen, että tekisin paperini arabialla loppuun.
 
Kannattaa silti kysellä ja kuulostella, josko ammattiopintoihin avautuisi pääsy. Stadialla on perinteisesti oletettu, että ammattiopintojen taso olisi takana, joten se ei välttämättä ole helpoin tapa päästä ammattilisuuden syrjään. Tosin nuo tasomääritelmät eivät todellisuudessa ole yhtään mitään muuta kuin valtaisan leveä veteenpiirretty viiva... Musahommissa ja itsensä kouluttamisessa on mun mielestä vaan yksi oikea tapa: Se mikä hyvältä tuntuu. Täältä saat vinkkejä, mutta jos ammattiopinnot on just se mitä haluat, ota laitoksista selvää ja käy katsomassa. Kenenkään urpon mussutuksen vuoksi ei kuitenkaan kannata ammattikouluttaa itseään, jos koulutuksen ainoa päämäärä on tehdä kyseinen urpo ylpeäksi siitä, että hänen bändissään soittaa pelkkiä "ammattilaisia... "
 
Pakko kyllä vielä sanoa, että tuo mainittu tilanne siitä, että soitto kelpaa, mutta tutkintojen vähäisyys johtaa lopulta syrjäyttämiseen, kuulostaa ihan ennenkuulumattomalta... Huhhuh. Joko se johtuu siitä, että kaverit on ihan kaffella maailman menosta tai siitä, että niillä on to-del-la pienet kikkelit.
 
Joka tapauksessa, jos joku tulisi mulle esittämään moisia näkemyksiä, kehottaisin suksimaan kuuseen. Ihan älytöntä hommaa.

Itse jätin ammattiopinnot kesken ja tällä hetkellä mietin, mistä hakisin hyvää yksityisopetusta. Oma motivaationi / usko kykyyni kehittyä nojaa pitkälti enemmän hyvään yksityisopetukseen, kuin siihen, että tekisin paperini arabialla loppuun.
 
En tiedä utelenko liian henkilökohtaisia asioita, mutta olisi kiinnostavaa tietää, miksi et kokenut ammattiopintojen olevan itsellesi "se juttu"? Onko tähtäimesi kuitenkin edelleen muusikon ammatissa vai kypsyikö opintojen aikana päätös alan vaihdosta?
 
Stadialla on perinteisesti oletettu, että ammattiopintojen taso olisi takana, joten se ei välttämättä ole helpoin tapa päästä ammattilisuuden syrjään. Tosin nuo tasomääritelmät eivät todellisuudessa ole yhtään mitään muuta kuin valtaisan leveä veteenpiirretty viiva...
 
Olen antanut itseni ymmärtää, että Stadian puolelle on erityisesti suosituimmissa instrumenteissa mahdotonta tai lähes mahdotonta päästä ilman II-asteen koulutuspohjaa. Kun en rehellisyyden nimissä pysty luokittelemaan itseäni varsinaiseksi musiikin ihmelapseksi tai luonnonguruksi, varmaan täytyisi löytää joka tapauksessa ensisijaisesti keino päästä kiinni II-asteen opetukseen?
 
Musahommissa ja itsensä kouluttamisessa on mun mielestä vaan yksi oikea tapa: Se mikä hyvältä tuntuu. Täältä saat vinkkejä, mutta jos ammattiopinnot on just se mitä haluat, ota laitoksista selvää ja käy katsomassa.
 
Esittämäsi ajatukset ovat olleet äärimmäisen hyviä. Olen kuitenkin ehkä sen verran "old school"-miehiä opetusmetodien suhteen, että rakenteellinen ja koulumaisempi oppiminen saavuttaa meikäläisessä tuloksia paremmin kuin itseopiskelu. Käytännössä on myös itsestään huomannut, että jos ei ole selkeitä välitavoitteita (esim. tutkinnot), opiskelu menee löysäilyksi. Tämä on kyllä varmasti hyvin yksilöllinen juttu - kaikki ei välttämättä sovi kaikille.
 
Pakko kyllä vielä sanoa, että tuo mainittu tilanne siitä, että soitto kelpaa, mutta tutkintojen vähäisyys johtaa lopulta syrjäyttämiseen, kuulostaa ihan ennenkuulumattomalta... Huhhuh. Joko se johtuu siitä, että kaverit on ihan kaffella maailman menosta tai siitä, että niillä on to-del-la pienet kikkelit.
 
Joka tapauksessa, jos joku tulisi mulle esittämään moisia näkemyksiä, kehottaisin suksimaan kuuseen. Ihan älytöntä hommaa.
 
Elämme epätäydellisessä maailmassa. Musta tuntuu, että olen harrastelijoiden ja ammattilaisten välimaastossa sen verran haasteellisessa keikkamarkkinasegmentissä, että ei ole oikein varaa toivottaa ketään hiihtoretkelle havumetsään vaan on vaan pelattava niillä ehdoilla mitä annetaan... Kuitenkin täytyy silti korostaa, että kyllä tämä kouluttautuminen on ensisijaisesti oma haaveeni eikä kenenkään muun.

Olen antanut itseni ymmärtää, että Stadian puolelle on erityisesti suosituimmissa instrumenteissa mahdotonta tai lähes mahdotonta päästä ilman II-asteen koulutuspohjaa. Kun en rehellisyyden nimissä pysty luokittelemaan itseäni varsinaiseksi musiikin ihmelapseksi tai luonnonguruksi, varmaan täytyisi löytää joka tapauksessa ensisijaisesti keino päästä kiinni II-asteen opetukseen?
 
Kyllä Stadiaan on otettu esim. kitaraan ainakin yksi tyyppi, joilla ei ole ollut juuri minkäänlaista muodollista opiskelutaustaa. Vakuutti kuitenkin pääsykokeessa kehityskelpoisuudellaan. Kaveri teki lujasti töitä ja valmistui.

Vaikka minulla on kyse eri genrestä niin suoritin viime keväänä kirkkomuusikon perustutkinnon ( ns. c -kanttori ) näyttötutkintona. Tosin suurin osa kurssisuorituksista oli tehty jo 90 luvulla Treen konservatosiossa. Mutta kuitenkin tuli tehtyä vaikka ikää oli tuolloin 49 vuotta. Nyt lähden jatkamaan Pirkanmaan ammattikorkeakouluun kirkkomuusikon opintoja. Kysyin talvella juuri tästä ikäkysymyksestä ja siellä sanottiin että ei ole este. Tosin pula kirkkomuusikoista on huutava kentällä ja ehkä juuri tästä syystä siellä otetaan ihan mielellään opiskelijoita lisää.
Muista muusiikkigenreistä en siis osaa sanoa mutta jos minäkin pääsen 50 v. vielä opiskelemaan niin miksei joku muukin.
Edit: Ilman II-asteen koulutusta en olisi päässyt jatkamaan joten se varmaan on pääsyvaatimuksena.

Hain 2005 Pop/Jazz-konsalle Aikuisten näyttötutkinto-koulutukseen,pääsin sisälle ja valmistuin v.2007 keväällä.
Kokemukseni kyseisestä opiskelumuodosta ovat positiivisia ja suosittelen hakemista kyseiselle linjalle mikäli kiinnostusta riittää.
Sain tehdä omat näyttötutkintoni omaan tahtiin mikä oli hyvä juttu, koska tein duunia samaan aikaan ja perhettäkin on siunaantunut.
Eli rohkeasti vain hakemaan:-)
Ps.Lisäkysymyksiä saa esittää...

Hain 2005 Pop/Jazz-konsalle Aikuisten näyttötutkinto-koulutukseen,pääsin sisälle ja valmistuin v.2007 keväällä.
Kokemukseni kyseisestä opiskelumuodosta ovat positiivisia ja suosittelen hakemista kyseiselle linjalle mikäli kiinnostusta riittää.
Sain tehdä omat näyttötutkintoni omaan tahtiin mikä oli hyvä juttu, koska tein duunia samaan aikaan ja perhettäkin on siunaantunut.
Eli rohkeasti vain hakemaan:-)
Ps.Lisäkysymyksiä saa esittää...
 
Mitä on vaatimuksena ton aikuistutkinnon tekemiseen, millasta työ/opiskelutaustaa sulla on takana? Kuinka paljon kävit tunneilla, eli miten se omaan tahtiin tekeminen käytännössä toimii?