Rummut: soittaminen ›

Tämmöistä ilmaisua on kovasti liikkeellä. Oispa joku pedagoginen malli tai musiikillisia täkyjä moisen itseopiskeluun. Tavallaan ymmärrän (ehkä) mistä asiassa on kyse, mutta en tiedä mistä päin lähteä vyyhtiä purkamaan.
 
myös notaatio arveluttaa :P
 
https://www.youtube.com/watch?v=CG0C0L2xqDY

Vinnie boss man
 
https://www.youtube.com/watch?v=focHXC5TaKI

Tosta tulikin mieleen että satuin just eilen kattomaan juutuupista kuinka Chick Corea ja John Patitucci soitteli Vinnien kanssa Japanin Blue Notessa olikohan 1992. Vinnie-polon "jazz" oli niin kaameeta että meni maku koko ukkoon sanotaan ny vaikka vuodeks näin alkuun.

Mösjöö: Tosta tulikin mieleen että satuin just eilen kattomaan juutuupista kuinka Chick Corea ja John Patitucci soitteli Vinnien kanssa Japanin Blue Notessa olikohan 1992. Vinnie-polon "jazz" oli niin kaameeta että meni maku koko ukkoon sanotaan ny vaikka vuodeks näin alkuun.
 
Ilmankos sille maistuikin spadderolli sen kaiken aikana, joka varmaan myös kuvasti herran olotiloja sen keikan aikana :)
 
Vinniehän on kovan hintainen freelance rumpali, jolla on ihan suht kova hinta keikoille. Kuten tuolla nimellä kuuluukin olla.
 
Ei se tietääkseni tuollaiselle japaninkaan Tokion jazz-klubikeikalle lähde sen alle 5000 dollarin.

Mösjöö: Tosta tulikin mieleen että satuin just eilen kattomaan juutuupista kuinka Chick Corea ja John Patitucci soitteli Vinnien kanssa Japanin Blue Notessa olikohan 1992. Vinnie-polon "jazz" oli niin kaameeta että meni maku koko ukkoon sanotaan ny vaikka vuodeks näin alkuun.
 
Vinniestä on hienoja tarinoita, joissa on varmaan lapinisää. Tykkäsin tarinasta, jossa Gino Vanelli oli pyytänyt Jeff Porcaroa studioon. Jeffillä oli kalenteri täynnä ja suositteli Vinnietä. "Jos ei kelpaa, tulen heittämään paikon ilmaiseksi."
 
https://www.youtube.com/watch?v=-CHcdvDc95k
 
Toinen tarina kertoo Frank Zappan koesoitosta, jossa eteen laitettiin The Black Pagen laput. Vinnie soitti hyvin. Otti välillä toisesella kädellä paperipussista juustohampurilaisen. Söi sen. Soiton lomassa.
 
https://www.youtube.com/watch?v=KDO3DDyGu_A

Mösjöö: Tosta tulikin mieleen että satuin just eilen kattomaan juutuupista kuinka Chick Corea ja John Patitucci soitteli Vinnien kanssa Japanin Blue Notessa olikohan 1992. Vinnie-polon "jazz" oli niin kaameeta että meni maku koko ukkoon sanotaan ny vaikka vuodeks näin alkuun.
 
Ei se oo minunkaan suosikki-jazzrumpali.
 
Tuo genrehän on "akustista fuusiota", ja sillä kukin tehkööt mitä haluaa :P
Mutta Vinnie on Vinnie.
 
(2000-luvun alkupuolen vinniestä en pidä. Siinä oli joku pielessä. Nykyään taas ihana)
 
Mulle saman efektin teki se Chaka Khan -soundcheckperseily mitä jengi kumartaa. ite olin että menis hoitoon.

hollmi-5:
 
Toinen tarina kertoo Frank Zappan koesoitosta, jossa eteen laitettiin The Black Pagen laput. Vinnie soitti hyvin. Otti välillä toisesella kädellä paperipussista juustohampurilaisen. Söi sen. Soiton lomassa.
 
https://www.youtube.com/watch?v=KDO3DDyGu_A
 
Sushia se oli
 
https://www.vinniecolaiuta.com/Interviews/Drum2003

Sama se mitä ruokaa se oli, Vinnielle ei makseta "biisin" soittamisesta. Niinkuin Jere Karalahdelle ei makseta / maksettu roolimallin hommista.

Nate Smith ratsastaa jälleen: https://youtu.be/4mzmW63u4ig
 
Filli 1:40 alkaen parhaita siirtymiä hetkeen.

jtpennane: Nate Smith ratsastaa jälleen: https://youtu.be/4mzmW63u4ig
 
Filli 1:40 alkaen parhaita siirtymiä hetkeen.
 
Biisi voi olla taidokas ja humoristinen sammaan aikkaan!!

https://youtu.be/1KWGz1mf6ss?t=4
 
On se vaan kapula väärinpäin ja alavireinen "fat" snare aina parempi komppi soittaa laidback.

En ole sinällään chops-fani eikä sellanen ole kiinnostavaa musta. Ainoo mikä siinä joskus mua kiehtoo on että improvosoitu, nopeasti hetkessä muotoutuva paukuttelu antaa ikäänkuin valehtelemattomia ja väärentämättömiä näkymiä ja välähdyksiä rumpalin "lahjoihin" ja teknisiin kyvykkyyksiin sekä ennen kaikkea asenteeseen. Ulkoa opetellut sävelletyt fillit on musta kamala ja vastenmielinen asia.
 
Eric Mooressa niinku kaikissa rumpaleissa mun fokus on aina groovessa. Sen laadussa, ajavuudessa, pään nyökyttelyyn pakottamisessa.
 
Tää on jo vanha ja filleriä ja chopseja löytyy mutta jollain ihmeellisellä tavalla ne on vain ikäänkuin painottamassa groovea ja lisäämässä sen imua. Erityisesti se hetki kun hurlumheistä palataan takas tukevaan komppiin on todella nautinnollinen.
 
https://www.youtube.com/watch?v=qHFnt2xYhmg

https://www.youtube.com/watch?v=zXOPsxobKSo
 
Freestyler | Bomfunk MC's - Drum Cover

Päädyin eilen lähes vahingossa Postmodern Jukeboxin keikalle, ja kannatti. Huisin menevä kolmituntinen, kovat solistit ja samalla piti tietysti seurailla rumpukoroketta, jolla tällä keikalla ahkeroi Jack Amblin -niminen kaveri.
https://www.jackamblin.com/
 
Jos vaan sattuu kohdalle, suosittelen käymään tämän kokoonpanon konsertissa.
Amblinista jäi mieleen, että ote oli kepeä mutta silti tarvittaessa tuli tosi lujaa ja edelleen hyvin vaivattoman näköisesti. Ennen muuta hymy ei hyytynyt juuri hetkeksikään ja kaiken aikaa soitossa säilyi minun korvaani hyvä maku.
 
Tässä nyt verkosta löytynyt näyte.
https://www.youtube.com/watch?v=s5RuiuLQHmU

Kovaa ajoa, niin rumpalilta kuin yleisöltä.
 
https://www.youtube.com/watch?v=mDqMRydUNos

Taas mennään!
 
https://imgur.com/gallery/yDHO3e0

Stoalainen: Kovaa ajoa, niin rumpalilta kuin yleisöltä.
 
https://www.youtube.com/watch?v=mDqMRydUNos
 
Mää joskus vastaavaa tein baareissa tai muuallakin vastavetona näihin; ootsä joku rumpali vai? Annoin rytmin että taputtakaa tätä, älkää antako mun taputtamisen häiritä. Melkein ne putos ja reaktiot oli vähän kaikkea, turpaankin tuli ;)

Nyt on kaiveltu oikeita arkistoja!
 
Los Lobotomys - Oozer (remastered) - rare, unseen footage from the original performance at The Complex in Los Angeles, CA 1989, feat. Carlos Vega, Jeff Porcaro & Lenny Castro
 
https://www.youtube.com/watch?v=FqFlsSP95nc

Hauskahan se on kattella ja kuunnella Jeffia mutta voi jeesus miten kaameeta tämmönen musa on.

Mösjöö: Hauskahan se on kattella ja kuunnella Jeffia mutta voi jeesus miten kaameeta tämmönen musa on.
 
Jeppis jepulis. Oon yrittäny tykätä Karizmasta ja muista tuon ajan studiohirmujen terapiayhtyeistä, mutta ei silleen biisintekotasolla oikein iske. Vaikkakin vastaavaa kuraa on hyllyssäni metreittäin.
 
e: 1.56 eteenpäin ja myöhemmin toistuvassa osassa hieno pekkapohjoliaaninen halftimejumitus + gtr-sankariliirumlaarum-meno, I'll give it that. Ja Will Leellä on meininkiä. Huomattavasti hauskempaahan tämmöistä on soittaa kuin kuunnella.
 
Vaan jumalauta että vihaan drumbattleja :P